Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako jatkaa death metalia kuuntelevan miehen tapailua?
14.05.2019 |
Olen vasta pari kertaa käynyt treffeillä tämän miehen kanssa, ja nyt sitten tuli musiikkimaku puheeksi. Millaiset ihmiset tuollaista musiikkia oikein kuuntelee? Väkivaltaiset ja sellaisesta nautintoa saavat? Vai psyykkisesti terveetkin?
Mies vaikuttaa muuten mukavalta, kauheasti en tosin osaa vielä sanoa. Mutta tuo musiikkimaku mietityttää. Luin tällaisesta tutkimuksesta: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006033818.html
Tuon mukaan kyseisen musiikin fanit olisivat ihan tavallisia. Kyseinen musiikki tekee fanit iloisiksi ja voimaantuneiksi. Mutta vähän ihmetyttää, että millainen ihminen voi saada iloa ja voimaa kauheuksia kuuntelemalla?
Kommentit (74)
Minä olen kiltti, rauhallinen ja fiksu, hyvissä töissä käyvä mies, ja kuuntelen usein death metallia. Niitä "lauluja" ei oteta tosissaan eikä kirjaimellisesti. Eikä nyt sanoista saa muutenkaan selvää=) Makaaberia huumoria, voimaa ja vastakulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin naisena kuuntelen kyseistä genreä, mutta kuuntelen myös esimerkiksi poppia! Musiikkimaku ei määritä ihmistä millään tavalla. Itse mietin samaa kysymystä kuin sinä, mutta en samasta syystä. Syy on se, että musiikkimaku heijastuu kyseisen miehen kohdalla kaikkeen: sisustukseen ja vaatetukseen yms. Se häiritsee.
Onko tää aloitus provo? t. metallifani
Mutta vastauksena: Kannattaa.
"Iltalehden festarivertailussa on myös paljon iloisia voittajia. Pitkään aavisteltu teoria raskaan rockin kuuntelijoiden hellämielisyydestä voidaan nyt julistaa todistetuksi. Kolmilla hevifestareilla - Helsingin Tuska, Tampereen South Park ja Kauhajoen Nummirock - vain yhdellä raportoitiin yksi pahoinpitelytapaus vuodessa."
Olisin enemmän huolissani, jos kuuntelisi jotain jvg-paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin naisena kuuntelen kyseistä genreä, mutta kuuntelen myös esimerkiksi poppia! Musiikkimaku ei määritä ihmistä millään tavalla. Itse mietin samaa kysymystä kuin sinä, mutta en samasta syystä. Syy on se, että musiikkimaku heijastuu kyseisen miehen kohdalla kaikkeen: sisustukseen ja vaatetukseen yms. Se häiritsee.
Kyllä musiikkimaku tutkimustenkin mukaan voi kertoa jotain kuuntelijan persoonasta. Tässä esimerkkejä:
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/2016091922342931
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005383283.html
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/200809068223768
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisen provon voisi tehdä myös kauhuelokuvien katsomisesta. Huolestuttaako ne sua yhtään?
Eikö olisi hyvä jos olisi molemmilla edes osittain samanlainen musiikkimaku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallin kuuntelijat ovat keskimääräistä älykkäämpiä, empaattisempia, vähemmän väkivaltaisia ja ylipäänsä mukavampia ihmisiä.
Joukkoon voi mahtua toki mielenterveysongelmaisia, masentuneita yms. vähintään normaalissa määrin, tai jopa enemmän, mutta ne eivät kuitenkaan ole itselleen ja läheisilleen vaarallista tyyppiä.
Väkivaltaisten, kauhuaiheiden yms. voimakkaiden ja tummien sanoitusten ja performanssien (videot, keikat) takana ei ole sen kummempaa kuin dramatiikka, mystiikka, fantasia ja sen sellainen mielikuvituksellisuus, joka ihmisiä aina kiehtoo. Synkkien ajatusten ja tunteiden käsittely musiikin kautta on myös omiaan auttamaan ihmistä, sen sijaan, että sitä omaa angstia tai vihaa aletaan purkaa verbaalisesti saati nyrkein perheenjäseniin tai nakkijonoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Hän on onnellisempi ilman sinua.
Samaa mieltä.
Hän ansaitsee metallia kuuntelevan naisen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tää aloitus provo? t. metallifani
Mutta vastauksena: Kannattaa.
"Iltalehden festarivertailussa on myös paljon iloisia voittajia. Pitkään aavisteltu teoria raskaan rockin kuuntelijoiden hellämielisyydestä voidaan nyt julistaa todistetuksi. Kolmilla hevifestareilla - Helsingin Tuska, Tampereen South Park ja Kauhajoen Nummirock - vain yhdellä raportoitiin yksi pahoinpitelytapaus vuodessa."
Miksi tämä olisi provo? Death metalilla on tietääkseni muutenkin aika huono maine. Kyselen vain minulle tuntemattomammasta asiasta aiheesta enemmän tietäviltä.
Pidän itsekin jonkinlaisesta metalliksikin luokiteltavasta musiikista, ja olen ollut hevifestareilla kuuntelemassa siellä esiintyviä kevyempää metallia soittavia suosikkibändejäni, mutta minusta tuollainen kaoottisen väkivaltaiselta kuulostava death metal on eri asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen provon voisi tehdä myös kauhuelokuvien katsomisesta. Huolestuttaako ne sua yhtään?
Kauhuelokuvia katsotaan yleensä jännityksen ja pelon tunteiden vuoksi. Niistä tuskin kukaan saa suoranaisesti iloa ja voimaantumista? Paljon ymmärrettävämpää, vaikka itse en pidä niistäkään, kuten en myöskään väkivaltaviihteestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo vain, joku yö heräät siihen kun miehesi tatuoi pentagrammin otsaasi ja uhraa sinut saatanalle
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kiltti, rauhallinen ja fiksu, hyvissä töissä käyvä mies, ja kuuntelen usein death metallia. Niitä "lauluja" ei oteta tosissaan eikä kirjaimellisesti. Eikä nyt sanoista saa muutenkaan selvää=) Makaaberia huumoria, voimaa ja vastakulttuuria.
Kiva kuulla kyseisen musiikin fanilta millainen olet!
Pitävätkö sinua ja muita itsenne lisäksi myös ystävät ja tutut kiltteinä, fiksuina ja lempeinä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallifestareilla on kuulemma järjestyksenvalvojilla hyvin vähän töitä. Tuntemieni metallinkuuntelijoiden perusteella tuo on ihan totta. Leppoisaa väkeä.
Death metal on kyllä aika kamalaa, mutta onneksi sanoituksista ei saa selvää. Toinen huono puoli siinä on se, että autossa kuunnellessa ei saa selvää, tuleeko ääni soittolaitteesta vai onko pakoputki päässyt irti kiinnikkeistään ja raahautuu perässä.
Minulle musiikki on niin tärkeää, että en pystyisi ainakaan asumaan mielestäni kamalaa musiikkia (muun muassa iskelmä, nykypop, räppi ja death metal) kuuntelevan ihmisen kanssa. Enkä sellaisen ihmisen kanssa, jolle musiikki on pelkkää yhdentekevää taustakohinaa.
Vierailija kirjoitti:
Metallin kuuntelijat ovat keskimääräistä älykkäämpiä, empaattisempia, vähemmän väkivaltaisia ja ylipäänsä mukavampia ihmisiä.
Joukkoon voi mahtua toki mielenterveysongelmaisia, masentuneita yms. vähintään normaalissa määrin, tai jopa enemmän, mutta ne eivät kuitenkaan ole itselleen ja läheisilleen vaarallista tyyppiä.
Väkivaltaisten, kauhuaiheiden yms. voimakkaiden ja tummien sanoitusten ja performanssien (videot, keikat) takana ei ole sen kummempaa kuin dramatiikka, mystiikka, fantasia ja sen sellainen mielikuvituksellisuus, joka ihmisiä aina kiehtoo. Synkkien ajatusten ja tunteiden käsittely musiikin kautta on myös omiaan auttamaan ihmistä, sen sijaan, että sitä omaa angstia tai vihaa aletaan purkaa verbaalisesti saati nyrkein perheenjäseniin tai nakkijonoissa.
Kiitos, tämä oli ihan ymmärrettävä kuvaus viitaten etenkin viimeiseen lauseeseesi. Sitä en kyllä usko, että musiikkimaku juuri kertoisi mitään kuuntelijan älykkyydestä. Muusikon itsensä älykkyydestä sen sijaan kyllä, sillä luovuus kertoo älykkyydestä.
Ap
Eiih, tän on pakko olla provo.. Ei kukaan ole noin tyhmä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää aloitus provo? t. metallifani
Mutta vastauksena: Kannattaa.
"Iltalehden festarivertailussa on myös paljon iloisia voittajia. Pitkään aavisteltu teoria raskaan rockin kuuntelijoiden hellämielisyydestä voidaan nyt julistaa todistetuksi. Kolmilla hevifestareilla - Helsingin Tuska, Tampereen South Park ja Kauhajoen Nummirock - vain yhdellä raportoitiin yksi pahoinpitelytapaus vuodessa."
Miksi tämä olisi provo? Death metalilla on tietääkseni muutenkin aika huono maine. Kyselen vain minulle tuntemattomammasta asiasta aiheesta enemmän tietäviltä.
Pidän itsekin jonkinlaisesta metalliksikin luokiteltavasta musiikista, ja olen ollut hevifestareilla kuuntelemassa siellä esiintyviä kevyempää metallia soittavia suosikkibändejäni, mutta minusta tuollainen kaoottisen väkivaltaiselta kuulostava death metal on eri asia.
Ap
Alagenrejä ja alagenrejen alagenrejä on turha aoklaa kovinkaan tiukkapipoisesti erotella. Se, että jokin sinusta kuulostaa "väkivataiselta" tai "kaoottiselta" on vain oma makumieltymiksesi tai tulkointasi tai harjaantumattomuuttasi kyseiseen ala-alagenreen.
Ei se sen kummempi juttu ole kuin että 40-50 -luvuilla syntyneiden mielestä Beatles ja Rolling Stones olivat kauheaa, turmiollista, hävytöntä epämusikaalista metelöintiä joka vääjäämättä oli nuorisoa ongelmiin viettelevä ja lähinnä hulluutta aiheuttava rappion kätyri. Eivät vaan olleet tottuneet sen enempää uuteen musiikkilajityyppiin kuin siihen liittyvään nuorison alakulttuuriinkaan. Metallihan sinänsä on vanha ilmiö, mutta on pysynyt aina melko marginaalisena alakulttuurina kaikkialla paitsi Suomessa, jossa siitä on laajentunut jopa valtavirta-pop:in puolelle haaraumia.
Kaikissa, siis ihan kaikissa, metallin genreissä on omat musiikilliset innovaationsa. Tempo, säröiset saundit ja ei-konventionaaliset tavat rakentaa biisi ovat omiaan hämäämään tusinapopin tai klaassisten musiikkityylien piiriin rajoittunut kuulija niin, että tämä ei kykene edes erottamaan ja tunnistamaan musiikin elementtejä (rytmi, sävel, harmonia, rakenne, orkestraatio, lyriikat, jne) nauttiakseen sävellyksistä. Siitä huolimatta ne ovat olemassa. Vaatii tottumista ja sopeutumista ihan samalla lailla kuin aikanaan bluesin ja rockin myötä keksityn sähkökitaran täyteläisen särösaundin totuttelu verrattuna aiempaan puhtaaseen ja heleään kitaran ääneen. Tottumaton kuulee vain meteliä ja kaaosta, kunnes harjaantuu paremmaksi ja monipuolisemmaksi musiikilliselta erottelukyvyltään. Se kannattaa, sillä sitä kautta saa enemmän irti myös muusta musiikista ja elämyspiiri laajenee monin tavoin.
Jos musiikkigenret vertaillaan sen perusteella, missä tapahtumissa eniten sattuu ja tapahtuu, niin Seinäjoen Tangomarkkinat taisi olla pahimmasta päästä?
Ei kannata. Hän on onnellisempi ilman sinua.