Lue keskustelun säännöt.
Jos eroaisit nyt, kuinka nopeasti luulisit saavasi uuden kumppanin?
14.05.2019 |
Peli seurustelumarkkinoilla kovenee koko ajan. Luulen, että en saisi enää samanlaista koskaan.
Kommentit (48)
en koskaan, maailma on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuka tahansa kelpaisi, ei menisi varmaan viikkoakaan. Mutta en haluaisi parisuhdetta kenen tahansa kanssa.
Epäilen etten ketään. En ainakaan sellaista kumppania jonka haluaisin esim. ulkoisesti eli jonkun itseäni vanhemman ja vähemmän komean miehen saattaisin löytää jossakin kohden, mutta olen ajatellut että jos eroan niin en enää koskaan seurustele kenenkään kanssa.
Erosin syksyllä, mutta en ole vielä edes aloittanut "etsimistä". Tuskin aloitankaan. En jättänyt lasteni isää päätyäkseni yhteen ihan jonkun vaan kanssa.
Jos olisi kova tarve, löytäisin todennäköisesti helposti uuden suhteen. Ihmiset yleensä pitää minusta. Olen ihan hyvännäköinen ja tulen toimeen omillani.
Ystävät ovat jo kyselleet, koska mulle saisi alkaa järjestää treffejä. ELämä vaan on aika kiireistä ja hyvää, meillä on lasten kanssa toimiva arki. Ehkä kerran viikossa tulee hetki, jolloin voisin kaivata miestä rinnalle.
Jos kuka tahansa kelpaisi niin hyvinkin nopeasti, mutta koska kriteerit on aika korkeat (ei kuitenkaan voi listaa tehdä, mutta pitää ehdottomasti tulla sellainen ”wow” tunne ja vahva ihastuminen heti) on ihan sattuman kauppaa kauanko kestäisi. Voisi käydä niinkin ettei koskaan. En missään tapauksessa tyytyisi mihinkään järkiperäiseen suhteeseen. Mulle se on joko ”jalat alta” fiilis, tai sitten ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä hetkestä, kun alkaisin oikeasti etsiä? Alle puoli vuotta aikaisemman kokemukseni perusteella.
M33, ylipainoinen nörtti
Kyllä siinä varmaan useita vuosia menisi. Olen seurustellut elämäni aikana vain ja ainoastaan yhden ihmisen (eli puolisoni) kanssa ja meidänkin juttu alkoi verrattaen aika vanhana. En ole helposti pariutuvaa tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että yhtä hyvää saisin enää millään. Oma saamattomuuteni on jo tässä iässä niin näkyvää että kukaan tuskin kuvittelee minun olevan enää kehityskelpoinen. Vanha puoliso sentään tietää ne hyvät puoleni pitkältä ajalta ja katsoo siksi sormien läpi heikkoa menestymistäni työmarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä nyt aina jonkun sais. Mutta kun ei halua ketä vaan. Täysin sattumaa milloin vai löytäisikö milloinkaan sitä sopivaa.
Kai sitä nyt löytäisi kumppanin vaikka heti, mutta eri asia on se, löytyisikö sellainen, jonka kanssa suhde oikeasti toimii.
Ja oikeastaan osaksi siksi liityn näihin, joilla ei ole mitään syytä aktiivisesti hakea uutta suhdetta, jos tämä nykyinen päättyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä hetkestä, kun alkaisin oikeasti etsiä? Alle puoli vuotta aikaisemman kokemukseni perusteella.
M33, ylipainoinen nörtti
Täällä on yksi nörttinainen 31v sitten jo jonossa jos vapaudut.
Nyt olen kylläinen tiikeri, lähes kukoistan suhteemme hehkussa. Olen itsevarma ja miehet tulee juttelemaan.
Mutta.
Silloin kun mitään suhdetta ei ollut, olin hiljainen epävarma hissukka. Sellaisena sitten, ei varmaan ketään kiinnosta. (Paitsi tietysti hyväksikäyttämään pyrkivät narsistit etsii epävarmoja, mutta niitä ei lasketa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamassa viikossa. Muutama nainen on yllättävän kiinostunut suhteeni tilasta. Ikää mulla on 39 eikä ole perheelle tarvetta niin todennäköisesti pysyisin sinkkuna.
Myös oktalossa on paljon helpompaa ja halvempaa asua yksin kuin laiskan ja pihtaava naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä hetkestä, kun alkaisin oikeasti etsiä? Alle puoli vuotta aikaisemman kokemukseni perusteella.
M33, ylipainoinen nörtti
Täällä on yksi nörttinainen 31v sitten jo jonossa jos vapaudut.
Valitettavasti nörtit eivät oikein ole omaa naismakuani.
Seuraavana päivänä.
Olen nyt kuitenkin ollut eroni jälkeen nelisen vuotta yksin, koska etsin aitoa rakkautta enkä mitään ”otanpa jonkun kumppaniksi, kun en halua olla yksin” - suhdetta.
En halua parisuhdetta, jos tämä pitkä suhteeni päättyy. Nauttisin yksin olemisesta ja kaikesta mitä se mahdollistaa, kun olen ollut varattu ihan teinistä asti. Ei mitään miehiä enää mulle, tämä riittää, sitten olisi toisenlainen elämä.
En usko, että saisin ketään.
Kun kaupungilla kävelee tai ihmisiä muualla tapaa, huomaan, että kukaan ei juurikaan katso minua ainakaan kiinnostuneesti tai flirttailevasti tms. puhumattakaan, että kukaan koskaan kahville tai kanssaan mihinkään pyytäisi. Joku saattaa joskus hymyillä, mutta se siitä. Omaa silmääni miellyttää monikin, mutta tunne molemminpuolisuudesta on aika lailla nollissa. Keskusteluissa sama fiilis.
Vaimoni vastaavasti saisi itselleen kumppanin samantien, koska hänellä on tai oli sivusuhde. Petti siis. Äkkiäkös hän tuosta ihastuksensa syliin hyppää.
Syitä pettämiseen ja siihen, miksi en usko saavani enää ketään voi tietenkin kukin arvuutella.
Ehkä pettyneen, oman markkina-arvonsa ja itsetuntonsa menettäneen miehen puhetta, mutta ainakin totta.
Heti kun halua. Eri asia on haluanko enään parisuhdetta.
mies51v
Olen 40-vuotias, "muodokas" (eli normaalipainon ylärajalla, mutta naisellisen muotoinen) ja ihan kohtalaisen näköinen nainen. Olen hieman kallellaan vanhempiin miehiin, luulen että sellaisen 50-vuotiaan saisin kohtalaisen helpostikin näillä avuilla, eri asia sitten mätsääkö maailmankuvat parisuhteeseen asti. Ikäisilleni en välttämättä kelpaisi.