Siis eikö seksuaalinen vetovoima oikeasti ole kaikille tärkein kriteeri parinvalinnassa? :0
Olen pitkään jo miettinyt, miksi pariutuminen on niin vaikeaa eikä sopivaa kumppania ole löytynyt. Olen nähnyt seksuaalisen vetovoiman ainoana tärkeänä asiana kumppanissa, koska voihan sitä hankkia kavereita, jos haluaa hengailla ihmisten kanssa.
Jos asia siis onkin niin, ettei se ole tärkein asia parisuhteessa, en näe edes tarvetta pariutua.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta tämä on oleellinen tieto. Olen aina kuvitellut, että kaikilla pariskunnilla on joku todella voimakas seksuaalinen kemia, ja olen ollut pettynyt, kun oikeaa ei ole löytynyt. Tänään tajusin, ettei eihän sitä välttämättä löydykään, jos näillä kriteereillä hakee.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää herätä kiinnostus eli se vetovoima, myös fyysinen ja seksuaalinen. Sen jälkee pitää osoittautua, että sovitaan yhteen ja halutaan tulevaisuudelta samoja asioita. Turha noita on yrittää asettaa vastakkain.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pariutua sellaisen kanssa, joka sopii itselle joka tavalla: arvomaailmat ja elämän tavoitteet kohtaa ja on sitä seksuaalista vetovoimaa.
Kaiken tuon voit unohtaa heti jos rakastut, millään ei ole silloin enään mitään väliä. Jos et tiedä mistä puhun niin et ole koskaan rakastunut kehenkään.
Te, joiden mielestä parisuhteen erotta kaverisuhteesta seksi, niin suukotteletteko, katsotteko elokuvaa sylikkäin, kävelettekö käsi kädessä, pelaa jalkapeliä pöydän alla, jne kavereittenne kanssa? Seksi ei ole se ainoa läheisyys mitä parisuhteesta saadaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on muutakin kuin seksiä. Ottaisin pariksi mieluummin "hyvän kaverin" jonka kanssa on mukava viettää aikaa ilman limojen vaihtelua. Lisänä kaverisuhteeseen tulisi kuitenkin lasten teko ja kasvatus.
Ja hedelmöitys ruiskun avulla? Riittääkö tämä sille suhteen toiselle osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulee taloudellinen turva ja vasta sen jälkeen tuo mainitsemasi
Kun pitää omat tilit ja tekee avioehdon, ei ole pelkoa, että puoliso hassaisi rahasi ja omaisuutesi.
Mutta jos on perhe huollettavana ja ehkä myös muita taloudellisia vastuita, ei ole ok, että puoliso hassaa "vain" omat rahansa ja omaisuutensa.
No ei se kyllä ole. Tärkein on se että toisen kanssa on hyvä olla. Siinä vaiheessa läheisyyskin tuntuu hyvältä. "Vetovoima" jonkun täyskusipään kanssa ja sillä mennään - > susipaska suhde. Typerykset sellaisiin päätyy.
Mun mielestä kemia on erittäin tärkeä. Ja juurikin sellainen seksuaalinen kemia.. Tottakai erittäin olennaista on muutenkin luonne, mutta vetovoima on se mikä tulee ensin, ja sen jälkeen tutustuminen. Itse en voisi aloittaa suhdetta jos on vaan ok/kiva olla. Sillein ettei mitään vetovoimaa.
Eli pitäis löytää mies jonka kanssa kemiat kohtaa erittäin hyvin ja sitten luonnekin yhteensopiva.
No ei kyllä ole ollut itselläni ensimmäinen kriteeri. Tiesin mieheni jo lukiosta ja hänestä oli sellainen todella mukava ja reilu kuva. Luotettavuus yksi tärkeimpiä kun miettii ihan perheen perustamista, ja arvot.
Toki sitä vetovoimaakin oli, mutta jos tää liitto nyt olis jäänyt pelkästään sen varaan, mitä meidän sänkytouhut oli 19-vuotiaana, niin ei hänestä ehkä olis tullut lasteni isää. Sen sijaan hän on ollut luotettavin kumppani mitä toivoa saattaa, ja nyt 20 vuoden jälkeen sänkypuuhatkin on hioutuneet huippuunsa. En tarkoita hänen kykyjään, vaan sitä että tunnemme toisemme täydellisesti ja luotamme toisiimme täydellisesti myös sängyssä. En voi kuvitellakaan, että toi seksuaalinen puoli voisi toimia näin hyvin jonkun puolituntemattoman kanssa.