Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa - annanko miehelle mahdollisuuden vai luovutanko heti?
Anci85
13.05.2019 |
Fiksu 35-vuotias mies, sosiaalisesti taitava, ihan älykäskin, ei sairauksia, ei mielenterveysongelmia tms. EI ole päihdeongelmaa tai muita riippuvuuksia, paitsi tupakointi. Tällaisen tapasin Tinderissä ja ihastuin. Tapailtiin pari kuukautta aina kun työni antoivat periksi, pikkuhiljaa tiiviimmin.
Sitten selvisi, että miehellä ei ole mitään koulutusta (kaikki koulut jättänyt aina kesken), ei ole tehnyt töitä nyt noin 6-7 vuoteen (ainoastaan yksi lyhyt työkokeilu tältä ajalta) ja mikä erikoisinta: asuu äitinsä kanssa... Äitinsä on täysin terve ja yhä työelämässä jne. On joskus asunut yksinkin pari vuotta, mutta kun vuokranantaja myi asunnon, niin mies ei vaan hakenut uutta kämppää vaan majaili kodittomana kavereiden nurkissa usean vuoden ajan, kunnes sitten palasi äidilleen asumaan (varmaan meni kavereilta hermot loisimiseen?).
Olen varovasti kysynyt, että miksi näin, niin kuulemma "ei tiedä miksei hakenut omaa asuntoa" ja kun kyselen miksei mene johonkin opiskelemaan/hae töitä/nyt omaa asuntoa, niin vastaus on että "niin, pitäis varmaan". Siis aivan uskomatonta! Sen verran tiedän, että luottotiedot ovat menneet, mutta kyllä kaupungin asuntoja saa silti tai edes jotain jostain, jos koditon on tai asuu äidillään. Kyseessä kuitenkin iso kaupunki (Tampere), joten asuntoja riittää.
En tosiaan päällepäin tai muista jutuista todellakaan arvannut tällaista tilannetta! Nyt en tiedä mitä tehdä, kun olen jo ihastunut, mutta onhan tuo nyt todella erikoista, ettei ole yhtään koulua suorittanut peruskoulun jälkeen loppuun eikä muutenkaan mitään kiinnostusta ns. normaaliin itsenäisyyteen tai itsensä elättämiseen. Elää siis nyt alennetulla toimeentulotuella ja päivät kuluu kavereiden kanssa, tv:tä katsellen, makoillen, sukulaisten luona vieraillen jne.
Auttakaa mua :( Annanko mahdollisuuden vai jätänkö tämän tähän? En itse halua elättää miestä tai ottaa luokseni asumaan + koen tosi epäeroottisena miehen tilanteen... Mutta samaan aikaan olen ihastunut, hän on kiltti, koskettaa paljon, on ystävällinen jne. Kannattaako odottaa, josko mies tuosta skarppaisi? Vai onko peli menetetty, kun on kuitenkin yli kolmekymppinen ja viimeksi lähes 10 vuotta sitten ollut oma asunto ja töitä? Ja silloinkin vain parin vuoden ajan.
Nyt mies on kuitenkin ainakin teoriassa kiinnostunut ryhdistäytymään ja sanonut, että haluaisi omilleen, mutta toisaalta aina kun kysyn, että onko laittanut hakemuksia asunnosta/töistä/koulusta/tms, niin kuulemma "no tää päivä meni vähän ohi kun nukuin vähän huonosti/piti käyttää veljen koiraa ulkona" tms eikä mitään tunnu oikein tapahtuvan. Yhden työvuoron teki kaupan hyllytyksessä, mutta siinä se. Olen yrittänyt selittää, että jo yhdessä päivässä saa paljon aikaan (saanhan minäkin jo työpäivän aikana vaikka mitä tehtyä!), jos vain haluaa, mutta jotenkin hän vaan tekee korkeintaan yhden asian kuukaudessa tai viikossa...
Kommentit (186)
Mies on ihan selkeä adhd. Ei varmaan tiedä itse tai ei halua kertoa sulle. Aika pahana hänellä tuo kyllä, jos ei ole saanut yhden ainoaa koulua käytyä loppuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anci85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi on ristiriitainen. Sanot ettei miehellä ole mt-häiriöitä, mutta kuvailet mt-häiriöisen ihmisen. Ei se ole normaalia, ettei ole työpaikkaa, ei ole saanut opiskeluja loppuun ja asuu äidin luona. Ei mieleltään tasapainoinen tyytyisi noin epätyydyttävään elämään ellei olisi tyhmä kuin saapas. Jos on mieleltään vakaa, niin silloin haluaa ja pystyy opiskelemaan edes jonkin tutkinnon ja työkokemusta löytyy edes pätkistä.
No en ole ammattilainen näissä asioissa niin en viitsi diagnoosia tehdä, mutta on sen verran iloinen ja positiivinen ja jaksaa kyllä kavereiden kanssa hengailla, niin ei ainakaan masentunut tai ahdistunut ole.
Ei se ole noin yksinkertaista ja ilmeistä aina nähdä, miten ihminen voi. Kuinka paljon siis vietätte yhdessä aikaa?
Luulis nyt että tossa häpeäis jo silmät päästään ja viimeistään sen takia hakis omaa asuntoa, kun ties monetta viikkoa, kuukautta ja VUOTTA makais ilmaiseksi kavereiden sohvilla samaan aikaan kun kaverit käy töissä, opiskelee, löytää kumppaneita jne.. Miten kukaan KEHTAA maata toisten sohvalla, käyttää niiden kylppäriä, tv:tä, kaikkea noin kauan????
Anci85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi on ristiriitainen. Sanot ettei miehellä ole mt-häiriöitä, mutta kuvailet mt-häiriöisen ihmisen. Ei se ole normaalia, ettei ole työpaikkaa, ei ole saanut opiskeluja loppuun ja asuu äidin luona. Ei mieleltään tasapainoinen tyytyisi noin epätyydyttävään elämään ellei olisi tyhmä kuin saapas. Jos on mieleltään vakaa, niin silloin haluaa ja pystyy opiskelemaan edes jonkin tutkinnon ja työkokemusta löytyy edes pätkistä.
No en ole ammattilainen näissä asioissa niin en viitsi diagnoosia tehdä, mutta on sen verran iloinen ja positiivinen ja jaksaa kyllä kavereiden kanssa hengailla, niin ei ainakaan masentunut tai ahdistunut ole.
Sulle taitaa olla turha vääntää rautalangasta, jos et itse oikeasti ymmärrä miten outoa tuo miehen touhu on. Varmaan sovitte toisillenne erinomaisesti.
Mietitään asiaa toisin päin: olisi työssäkäyvä omat asiansa hoitava ammattilainen mies, joka tapaisi tinderissä naisen, johon ihastuisi. Vähitellen selviäisi, että nainen on jättänyt koulut kesken, ei olisi koskaan ollut töissä, asuisi vanhempiensa luona, ei suunnittelisi opintoja tai työnhakua.
Ehdottaisimmeko miehelle antamaan mahdollisuuden naiselle ajatuksella, että kyllä se siitä muuttuu vai olisimmeko sitä mieltä, että seurustelua ei kannata jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulis nyt että tossa häpeäis jo silmät päästään ja viimeistään sen takia hakis omaa asuntoa, kun ties monetta viikkoa, kuukautta ja VUOTTA makais ilmaiseksi kavereiden sohvilla samaan aikaan kun kaverit käy töissä, opiskelee, löytää kumppaneita jne.. Miten kukaan KEHTAA maata toisten sohvalla, käyttää niiden kylppäriä, tv:tä, kaikkea noin kauan????
Kysyin tästä mieheltä ja sanoi, että olihan se tosi ahdistavaa. Kysyin, että no miksei sitten hakenut Tampereen kaupungin asuntoa kun niitä saa ilman luottotietojakin ja sossu maksaa jne, niin vastas vaan, että "ei tiedä". Mä en yksinkertaisesti tajua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antasin mahdollisuuden, jos mies muuten kolahtaa. Nuo kaikki muut, siis työt ja asunnot on järjestelykysymyksiä.
Kuka ne järjestää? Jätkä itse ei siihen ole 35 ikävuoteen mennessä kyennyt.
No jos vaikka 36-vuotiaana kykenee. Joo, ei ole täydellinen paketti 35-vuotias, työtön, äitinsä kanssa asuva mies. Pointti olikin että jos mies muuten kolahtaa niin nuo muut asiat kyllä järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Tampereella todellakin noin huono tilanne, ettei naisille riitä siellä kunnollisia miehiä, jos tuollaisiiin reppanoihin joudutte tyytymään??? Onhan se tietenkin yliopistokaupungeissa aina pieni 'ylimäärä' naisia, mutta että noin paha olisi tilanne?
Hirvaan kootut tarinat jatkuu ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on onnistunut menettämään luottotietonsa, vaikka ei ole edes asumiskuluja eikä muita normaaleja menoja, kun asuu äitinsä kanssa?
Taitaa olla vielä paljon sellaista, jota sinä et vielä siitä miehestä tiedä.
Toimeentulotukea ei saa, sillä koko ruokakunnan tulot lasketaan, paitsi jos äitinsä on hyvin köyhä eläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se.Nössö vässykkä,josta ei tule miestä koskaan.
Äiti on varmaankin siivonnut, tiskannut ja pyykännytkin miehen puolesta. Mitä luulet reipastuuko mies jos muutatte joskus vaikka yhteen vai olettaako mies sinun jatkavan äidin saappaissa?
Kiertäisin todella kaukaa miehen joka aikuisena asuu äidillään. Säädin muuten joskus yhden miehen kanssa joka asui omillaan MUTTA äiti kävi siivoamassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vielä tainnut tulla ilmi, että tekeekö se mies siellä äitinsä luona edes mitään kotitöitä vai makaako vain sohvalla ja sanoo "pitäis varmaan", niin kuin kaikkiin muihinkin asioihin?
Tuo mies vähän kuin minä, tosin en asunut äitin kanssa ja luottotiedot sentään pysyivät, ja yhden koulun sain rämmittyä läpi.
Olen nyt kohta jo 50 , mutta tuommoisessa kuvatun kaltaisessa jamassa elin tonne 40 ikävuoteen asti, sitten kaverit pisti lääkärille ja sain sen muotidiagnoosin, siis adhd.
Nyt melkein 10 vuotta dg:n saamisen jälkeen olen tehnyt enemmän kuin sitä ennen, ja ennenkaikkea olen nauttinut . Lukeminen sujuu ja oikeastaan kaikki muukin, sain itselleni ammatin .
Kyllä tähän lääkitys tarvittiin,mutta se avasi silmät kirjaimellisesti ensimmäisen pillerin jälkeen.
Kaikkein tärkein tulos oli että enää en ajattele olevani se laiska idiootti joka ei halua tehdä mitään, tuota kuuntelin koko lapsuuteni ja nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies vähän kuin minä, tosin en asunut äitin kanssa ja luottotiedot sentään pysyivät, ja yhden koulun sain rämmittyä läpi.
Olen nyt kohta jo 50 , mutta tuommoisessa kuvatun kaltaisessa jamassa elin tonne 40 ikävuoteen asti, sitten kaverit pisti lääkärille ja sain sen muotidiagnoosin, siis adhd.
Nyt melkein 10 vuotta dg:n saamisen jälkeen olen tehnyt enemmän kuin sitä ennen, ja ennenkaikkea olen nauttinut . Lukeminen sujuu ja oikeastaan kaikki muukin, sain itselleni ammatin .
Kyllä tähän lääkitys tarvittiin,mutta se avasi silmät kirjaimellisesti ensimmäisen pillerin jälkeen.
Kaikkein tärkein tulos oli että enää en ajattele olevani se laiska idiootti joka ei halua tehdä mitään, tuota kuuntelin koko lapsuuteni ja nuoruuden.
Kyllä ap:n mies kuulostaa ADD:stä kärsivältä ihmiseltä. Ihanaa, että ap tuntuu haluavan auttaa häntä. Saisitko ap miehen menemään lääkäriin ja yrittämään saamaan diagnoosin ja siten lääkityksen? Voisit vaikka mennä mukaan hänen tuekseen :) Lääkärit eivät kyllä julkisella puolella meinaa suostua myöntämään ADD-diagnooseja, mutta kannattaahan sitä yrittää, lääkitys kun saattaisi muuttaa hänen elämänsä.
Lopettakaa muuten tuo miehen haukkuminen laiskaksi pelleksi ym! Todennäköisesti mies on yrittänyt parhaansa, mutta hän ei vain ole neurologisen häiriön takia kykeneväinen selviämään tässä yhteiskunnassa samalla lailla kuin te huutelijat.
No olipa taas yllätys. Mies muuten kaikin puolin mukava ja ongelmaton, mutta kun lompakon paksuus selvisi, niin ei kiinnostakaan. Jos asetelma olisikin toisin päin, niin eipä herättäisi ihmetystä.
Vuoden päästää sama mies ajelee mersulla vastaan ja sitten alkaa taas vanha suola janottaa. Huutista gold diggereille :DD
Vierailija kirjoitti:
No olipa taas yllätys. Mies muuten kaikin puolin mukava ja ongelmaton, mutta kun lompakon paksuus selvisi, niin ei kiinnostakaan. Jos asetelma olisikin toisin päin, niin eipä herättäisi ihmetystä.
Mitä?? :D
Pahintahan on mennä eristäytymään yhteiskunnasta jonnekin itsemurhayksiöön tukien varaan työttömäksi.
Siinä vasta hulluksi tulee. Äidin tai kaverien luona sentään näkee päivittäin muita ihmisiä.
T: Itsemurhayksiötä täysin yksin tukien varassa jo 8-vuotta