Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa - annanko miehelle mahdollisuuden vai luovutanko heti?
Anci85
13.05.2019 |
Fiksu 35-vuotias mies, sosiaalisesti taitava, ihan älykäskin, ei sairauksia, ei mielenterveysongelmia tms. EI ole päihdeongelmaa tai muita riippuvuuksia, paitsi tupakointi. Tällaisen tapasin Tinderissä ja ihastuin. Tapailtiin pari kuukautta aina kun työni antoivat periksi, pikkuhiljaa tiiviimmin.
Sitten selvisi, että miehellä ei ole mitään koulutusta (kaikki koulut jättänyt aina kesken), ei ole tehnyt töitä nyt noin 6-7 vuoteen (ainoastaan yksi lyhyt työkokeilu tältä ajalta) ja mikä erikoisinta: asuu äitinsä kanssa... Äitinsä on täysin terve ja yhä työelämässä jne. On joskus asunut yksinkin pari vuotta, mutta kun vuokranantaja myi asunnon, niin mies ei vaan hakenut uutta kämppää vaan majaili kodittomana kavereiden nurkissa usean vuoden ajan, kunnes sitten palasi äidilleen asumaan (varmaan meni kavereilta hermot loisimiseen?).
Olen varovasti kysynyt, että miksi näin, niin kuulemma "ei tiedä miksei hakenut omaa asuntoa" ja kun kyselen miksei mene johonkin opiskelemaan/hae töitä/nyt omaa asuntoa, niin vastaus on että "niin, pitäis varmaan". Siis aivan uskomatonta! Sen verran tiedän, että luottotiedot ovat menneet, mutta kyllä kaupungin asuntoja saa silti tai edes jotain jostain, jos koditon on tai asuu äidillään. Kyseessä kuitenkin iso kaupunki (Tampere), joten asuntoja riittää.
En tosiaan päällepäin tai muista jutuista todellakaan arvannut tällaista tilannetta! Nyt en tiedä mitä tehdä, kun olen jo ihastunut, mutta onhan tuo nyt todella erikoista, ettei ole yhtään koulua suorittanut peruskoulun jälkeen loppuun eikä muutenkaan mitään kiinnostusta ns. normaaliin itsenäisyyteen tai itsensä elättämiseen. Elää siis nyt alennetulla toimeentulotuella ja päivät kuluu kavereiden kanssa, tv:tä katsellen, makoillen, sukulaisten luona vieraillen jne.
Auttakaa mua :( Annanko mahdollisuuden vai jätänkö tämän tähän? En itse halua elättää miestä tai ottaa luokseni asumaan + koen tosi epäeroottisena miehen tilanteen... Mutta samaan aikaan olen ihastunut, hän on kiltti, koskettaa paljon, on ystävällinen jne. Kannattaako odottaa, josko mies tuosta skarppaisi? Vai onko peli menetetty, kun on kuitenkin yli kolmekymppinen ja viimeksi lähes 10 vuotta sitten ollut oma asunto ja töitä? Ja silloinkin vain parin vuoden ajan.
Nyt mies on kuitenkin ainakin teoriassa kiinnostunut ryhdistäytymään ja sanonut, että haluaisi omilleen, mutta toisaalta aina kun kysyn, että onko laittanut hakemuksia asunnosta/töistä/koulusta/tms, niin kuulemma "no tää päivä meni vähän ohi kun nukuin vähän huonosti/piti käyttää veljen koiraa ulkona" tms eikä mitään tunnu oikein tapahtuvan. Yhden työvuoron teki kaupan hyllytyksessä, mutta siinä se. Olen yrittänyt selittää, että jo yhdessä päivässä saa paljon aikaan (saanhan minäkin jo työpäivän aikana vaikka mitä tehtyä!), jos vain haluaa, mutta jotenkin hän vaan tekee korkeintaan yhden asian kuukaudessa tai viikossa...
Kommentit (186)
Mun lapsi on jo täysi-ikäinen, joten ei hätää, miehestä ei ole tulossa isäpuolta siinä mielessä, mitä pieni lapsi tarvitsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ehta peräkammarin poika!
Ei tule muuttumaan.
Hyväksy hänet noin tai siirry seuraavaan. 30-40 vuotiaat alkaa vapautua ns. seuraavalle kierrokselle. Löytyy varmasti helmiä siitä joukosta kun on kokemusta perheen pyörittämisestä mutta valinnut nuorena vaan epäsopivan kumppanin.Ei tuo nyt ihan peräkammarin pojaltakaan kuulosta.
No sitähän se on täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ehta peräkammarin poika!
Ei tule muuttumaan.
Hyväksy hänet noin tai siirry seuraavaan. 30-40 vuotiaat alkaa vapautua ns. seuraavalle kierrokselle. Löytyy varmasti helmiä siitä joukosta kun on kokemusta perheen pyörittämisestä mutta valinnut nuorena vaan epäsopivan kumppanin.Ei tuo nyt ihan peräkammarin pojaltakaan kuulosta.
No sitähän se on täysin.
Hän on kyllä yhdessä vaiheessa asunut myös yksin. On aloittanut monta koulua, mutta kaikki jääneet kesken. Teki töitä joskus, mutta nekin sitten jäi. Nyt tosiaan pitkään ilman.
Mutta ei tosiaan ole sosiaalista pelkoa tms. On hyvä seuramies ja osaa olla todella kiltti ja ystävällinen kaikille. Eli tuollaisen takia ei ole koulut tai työt jääneet kesken.
Ai niin! Kerroin aiemmin että teki yhden hyllytysvuoron kaupassa alkuvuodesta. Ei ole vieläkään toimittanut sinne verokorttia eli vaikka saisi siitä rahaa, niin ei vaan jotenkin saa aikaiseksi toimittaa verokorttia! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni välikysymys tämän sadun väliin: kauanko aiot vielä elää päivät/illat täällä vauvasivustolla? Alkaa jo tuntumaan, että elämäsi menee täysin hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias mies nukkuu samassa huoneessa äitinsä kanssa, niin se kyllä viittaa jotenkin vääristyneeseen äitisuhteeseen. Monesti mielenterveysongelmista saattaa olla taustalla ongelmat äitisuhteeseen. Joten arvelen, että miehellä on ainakin mielenterveysongelmia.
Tunteeko tohtori Freud sellaista asiaa ilmiötä, kuin taloudellinen ahdinko? Ei kaikkea, jos edes yhtään mitään, tarvitse selitää äitikompleksilla.
En kannata Freudin oppeja. En tarkoittanut, että kaikkien mielenterveysongelmien taustalla olisi ongelmia äitisuhteessa. Miten taloudellinen ahdinko selittää samassa huoneessa nukkumisen äidin kanssa 35-vuotiaana? Äiti ja poika asuvat yhdessä yksiössä???
No tuossa kyllä aika yksiselitteisesti annat ymmärtää, että (samassa huoneessa nukkumiseen) löytyy äitisuhteesta. Etkä sinä nyt pysty Freudin opeista täysin irtisanoutumaan, jos huonosta äitisuhteesta puhut. Sinänsä voit kyllä olla oikeassa, että liittyy äitisuhteeseen, mutta ehkä tässä tapauksessa sen vuoksi, että äiti on väheksynyt ja syyllistänyt miehiä ja "opastanut" naisasioissa tavalla, mikä on tehnyt hänestä kykenemättömän olemaan aloitteellinen naisten kanssa syyllisyydentunnon vuoksi.
Anci85 kirjoitti:
Mun lapsi on jo täysi-ikäinen, joten ei hätää, miehestä ei ole tulossa isäpuolta siinä mielessä, mitä pieni lapsi tarvitsee!
Jos olet syntynyt 1985 ja lapsesi on jo täysi-ikäinen, niin olet saanut lapsen 15-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
No ei tämä kyllä ole provo.
Fiksuus ja älykkyys ilmenee siten, että tietää paljon eri asioista (varmaan koska on aikaa lukea uutisia jne), omaa hyvät sosiaaliset taidot (paljon kavereita), on ystävällinen, oppii nopeasti uusia juttuja jos haluaa jne jne.
Tiesin kyllä melkein alusta lähtien, että on työtön, mutta piiloitteli tuota koulutusasiaa ja äidin luona asumistaan, sen takia koko totuus selvisi vasta myöhemmin. Saattoi puhua esimerkiksi miten "viettää huomisen ihan vaan kotona" tms ja en nyt tietenkään erikseen kysynyt, että "niin juu asutko äitisi kanssa", koska jotenkin tyhmänä oletin, että 35-vuotias asuu omillaan.
Sama koulun kanssa, on kertonut sattumuksia ja tarinoita lukiosta ja ammattikoulusta, jätti vain kertomatta ettei mistään näistä koskaan valmistunut...
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd ja tunnistan vähän itseäni.
Olen kyllä asunut itsenäisesti jo 15vuotiaasta, mutta omaankin päivään mahtuu yleensä vain se yksi asia. Olen myös ollut ikäni jotenkin uupunut ja monien asioiden suorittaminen päivässä johtaa todella nopeasti kuukausien nukkumisputkeen.
Kyllä mies jaksaa tehdä moniakin asioita eli tämä koskee vain noita "velvollisuuksia" :)
Niin no, en tiedä kuuluuko uupumus varsinaisesti ad(h) d:n piirteisiin. Yleisesti ottaen asioita joista on kiinnostunut jaksaa paremmin.
Mutta siis, itse innostun helposti asioista, mutta asioiden loppuun vieminen on vaikeaa. Olen utelias, tutustun helposti ihmisiin, opin helposti uusia asioita ja tiedän asioista laajasti.
Kyllästyn helposti, enkä suunnittele mielelläni elämääni vuosien päähän. Kouluihin pääseminen ei ole ollut ongelma, mutta juurikin se asioiden loppuun vieminen.
Mikset? :O Mistä tuo johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
Mun lapsi on jo täysi-ikäinen, joten ei hätää, miehestä ei ole tulossa isäpuolta siinä mielessä, mitä pieni lapsi tarvitsee!
Jos olet syntynyt 1985 ja lapsesi on jo täysi-ikäinen, niin olet saanut lapsen 15-vuotiaana?
Olin 16-vuotias. Kondomi petti ja minulla oli vahva tukiverkko niin en kokenut tarvetta aborttiin. Tyttäreni täytti juuri 18. Mutta se tästä, menee ohi aiheen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt varmaan joku jo tunnistaa kohta, mutta ei voi mitään. En kai minä mitään pahaa ole tehnyt, heh. Terve vaan!
Anci85 kirjoitti:
Käyttäjä3133 kirjoitti:
Taitaa olla melko karismaattinen mies kun yhä vieläkin asiaa edes mietit.
No siis on tosiaan tosi mukava, ystävällinen, hellä, huolehtiva jne. Ei vaan ole nuo elämän tuollaiset perusjutut hänellä koskaan muovautuneet miksikään ja just sen takia pyysin apuanne, että mistä se kertoo? Kannattaako jatkaa jne. Ja vastauksia olenkin jo saanut! Jään niitä pohtimaan, tosin taidan jo tietää vastauksen :) Vastaus on se, että muuten nämä asiat eivät olisi ongelma, mutta kyllä mä haluaisin joskus vielä sen punaisen tuvan ja perunamaan, matkustella yhdessä jne, mutta hänen kanssaan se ei tule ehkä koskaan onnistumaan. Toisaalta voi työssä käyväkin sairastua tms... äh, en tiedä!
Voithan sä sen punaisen tuvan hankkia, hän sitten siellä tuvan nurkassa loikoilee ja pohtii, jaksaisiko eväänsä liikauttaa. Ja äitimuori tietysti muuttaa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni välikysymys tämän sadun väliin: kauanko aiot vielä elää päivät/illat täällä vauvasivustolla? Alkaa jo tuntumaan, että elämäsi menee täysin hukkaan.
Minkä ihmeen sadun? En tiedä minkälaisessa tynnyrissä elät, jos tälläinen tilanne on sinusta mahdoton ollakseen totta. Ja ei, en vietä kaikkia päiviä vauvasivustolla, täällä on vain se etu että voi kirjoittaa ilman rekisteröitymistä eli helpolla kynnyksellä.
Anci85 kirjoitti:
Joku kysyi miehen aiemmista suhteista. Niitä ei ole. Kuulemma on usein ollut ihastunut, mutta niissäkin saamaton, heh. Kuuluuko tämä ADD:hen?
Unohtelee päivämääriä, ei saa hoidettua "virallisia" asioita, tuntuu aina vain jäävän siihen tilanteeseen mihin kulloinkin vain ajautuu tekemättä tietoisia päätöksiä, ei osaa sanoa syytä toiminnalleen jne. Mutta samaan aikaan tekee kyllä asioita jos annetaan selkeät ohjeet ja "pakotetaan" tekemään heti, mutta tosiaan pitkäjänteisyys puuttuu. Toteuttaa rutiineja, mutta vain mieleisiä ja/tai helppoja. Saattaa puolipakotettuna innostua jostain ja sitten yhtäkkiä tekee innoissaan asioita, joita ei mieti yhtään tarkemmin ja pian huomaakin sitten, että innostus laantuu tai asiaa ei alkuintoilun jälkeen viedä pidemmälle.
Auttaa helposti muita ja verbaalisesti melko lahjakas, jopa kertoilee asioita tarinanomaisesti yksityiskohtia myöden jne. Kyllä tää nyt oikeasti enemmän ja enemmän kuulostaa siltä, että ADD sillä on... Oiskohan Tampereella joku ADD-lääkäri, jolle voisin ihan ystävänä tuon miehen "pakottaa"? Itse tuskin saa aikaiseksi...
Ei tuohon mitään ADD:ia tarvita, ja tuskin ainakaan kannattaa yrittää pakonomaisesti ohjailla. Lakkaa kuuntelemasta näitä ennakkoasenteiltaan kaiken_kokemattomia ja näköalattomia ihmisiä, jotka eivät tunnista tilanteessasi muuta kuin epämääräiset kauhukuvat, mitkä eivät selkesti liity tähän millään tavalla. Ehkä kannattaa yritäää hienovaraisesti, välittävällä tavalla osoittaa olevasi huolissasi hänestä, ja hänen tulevaisuudesta.
Syy tuohon kaikkeen voi olla saamattomuus ja pettymyksen naisasioissa, mikä on johtanut masennukseen. Sinuna olisin eniten huolissani siitä, saatko hänet ihastumaan samalla tavalla kuin ne muut ihastukset ovat saaneet.
-112
Anci85 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni välikysymys tämän sadun väliin: kauanko aiot vielä elää päivät/illat täällä vauvasivustolla? Alkaa jo tuntumaan, että elämäsi menee täysin hukkaan.
Minkä ihmeen sadun? En tiedä minkälaisessa tynnyrissä elät, jos tälläinen tilanne on sinusta mahdoton ollakseen totta. Ja ei, en vietä kaikkia päiviä vauvasivustolla, täällä on vain se etu että voi kirjoittaa ilman rekisteröitymistä eli helpolla kynnyksellä.
Ja minä en tiedä, millaisessa tynnyrissä itse elät ja olet elänyt, jos näet minkäänlaista parisuhdepotentiaalia tuollaisessa tyypissä ja mietit, onko jokin mahdollisesti vialla. -ei lainaamasi kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anci85 kirjoitti:
No ei tämä kyllä ole provo.
Fiksuus ja älykkyys ilmenee siten, että tietää paljon eri asioista (varmaan koska on aikaa lukea uutisia jne), omaa hyvät sosiaaliset taidot (paljon kavereita), on ystävällinen, oppii nopeasti uusia juttuja jos haluaa jne jne.
Tiesin kyllä melkein alusta lähtien, että on työtön, mutta piiloitteli tuota koulutusasiaa ja äidin luona asumistaan, sen takia koko totuus selvisi vasta myöhemmin. Saattoi puhua esimerkiksi miten "viettää huomisen ihan vaan kotona" tms ja en nyt tietenkään erikseen kysynyt, että "niin juu asutko äitisi kanssa", koska jotenkin tyhmänä oletin, että 35-vuotias asuu omillaan.
Sama koulun kanssa, on kertonut sattumuksia ja tarinoita lukiosta ja ammattikoulusta, jätti vain kertomatta ettei mistään näistä koskaan valmistunut...
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd ja tunnistan vähän itseäni.
Olen kyllä asunut itsenäisesti jo 15vuotiaasta, mutta omaankin päivään mahtuu yleensä vain se yksi asia. Olen myös ollut ikäni jotenkin uupunut ja monien asioiden suorittaminen päivässä johtaa todella nopeasti kuukausien nukkumisputkeen.
Kyllä mies jaksaa tehdä moniakin asioita eli tämä koskee vain noita "velvollisuuksia" :)
Niin no, en tiedä kuuluuko uupumus varsinaisesti ad(h) d:n piirteisiin. Yleisesti ottaen asioita joista on kiinnostunut jaksaa paremmin.
Mutta siis, itse innostun helposti asioista, mutta asioiden loppuun vieminen on vaikeaa. Olen utelias, tutustun helposti ihmisiin, opin helposti uusia asioita ja tiedän asioista laajasti.
Kyllästyn helposti, enkä suunnittele mielelläni elämääni vuosien päähän. Kouluihin pääseminen ei ole ollut ongelma, mutta juurikin se asioiden loppuun vieminen.
Mikset? :O Mistä tuo johtuu?
No mikä tuossa nyt on niin hirvittävän ihmeellistä??
t: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias mies nukkuu samassa huoneessa äitinsä kanssa, niin se kyllä viittaa jotenkin vääristyneeseen äitisuhteeseen. Monesti mielenterveysongelmista saattaa olla taustalla ongelmat äitisuhteeseen. Joten arvelen, että miehellä on ainakin mielenterveysongelmia.
Tunteeko tohtori Freud sellaista asiaa ilmiötä, kuin taloudellinen ahdinko? Ei kaikkea, jos edes yhtään mitään, tarvitse selitää äitikompleksilla.
En kannata Freudin oppeja. En tarkoittanut, että kaikkien mielenterveysongelmien taustalla olisi ongelmia äitisuhteessa. Miten taloudellinen ahdinko selittää samassa huoneessa nukkumisen äidin kanssa 35-vuotiaana? Äiti ja poika asuvat yhdessä yksiössä???
No tuossa kyllä aika yksiselitteisesti annat ymmärtää, että (samassa huoneessa nukkumiseen) löytyy äitisuhteesta. Etkä sinä nyt pysty Freudin opeista täysin irtisanoutumaan, jos huonosta äitisuhteesta puhut. Sinänsä voit kyllä olla oikeassa, että liittyy äitisuhteeseen, mutta ehkä tässä tapauksessa sen vuoksi, että äiti on väheksynyt ja syyllistänyt miehiä ja "opastanut" naisasioissa tavalla, mikä on tehnyt hänestä kykenemättömän olemaan aloitteellinen naisten kanssa syyllisyydentunnon vuoksi.
Siis huono äitisuhde. Ei äidin kuulu estää lastaan itsenäistymisessä. On se sitäpaitsi muutenkin psykologian piirissä todettu, että äitisuhde vaikuttaa lapsen psyykkiseen kehitykseen, ei ole pelkästä freudilaisuudesta kyse. Asian voi todeta myös ihan arkijärjellä miettimällä millä tavalla ja kuinka paljon äitisuhde on omaan psyykkiseen kehitykseen vaikuttanut. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että huono äitisuhde johtaisi aina mielenterveysongelmiin. Voi olla, että joku pystyy käsittelemään huononkin äitisuhteen niin että pysyy henkisesti tasapainossa. Äitisuhde ei ole myöskään ainoa asia, joka voi aiheuttaa mielenterveysongelmia, voi olla esim. muita traumaattisia asioita, jotka vaikuttaa.
No siis on tosiaan tosi mukava, ystävällinen, hellä, huolehtiva jne. Ei vaan ole nuo elämän tuollaiset perusjutut hänellä koskaan muovautuneet miksikään ja just sen takia pyysin apuanne, että mistä se kertoo? Kannattaako jatkaa jne. Ja vastauksia olenkin jo saanut! Jään niitä pohtimaan, tosin taidan jo tietää vastauksen :) Vastaus on se, että muuten nämä asiat eivät olisi ongelma, mutta kyllä mä haluaisin joskus vielä sen punaisen tuvan ja perunamaan, matkustella yhdessä jne, mutta hänen kanssaan se ei tule ehkä koskaan onnistumaan. Toisaalta voi työssä käyväkin sairastua tms... äh, en tiedä!