Päiväkotien äitienpäiväkortit, joissa lapsi kertoo negatiivisia asioita äidistä
Ennen äitienpäivää nauroin kavereille, että eihän ne päiväkotien työntekijät oikeasti voi kirjoittaa äideille kortteihin mitään, että "mun äiti on aina somessa" tms sisältöä, tuskin on niin sadisteja, että juuri äitienpäivänä haluaa olla ilkeitä ja kouluttaa äitejä. Järkytys oli aamulla melkoinen, kun toisenlainen asia (kuopuksen raskausajalta, joka ei tietenkään tule kortista ilmi, tuskin lapsi asiaa ymmärsi) mikä mielestäni on täysin sopimaton äitienpäiväkorttiin, luki oman lapsen kortissa. Onko muille tullut kyseisistä aikuisten kurjoittamista korteista paha mieli?
En todellakaan odota mitään kuningatarkohtelua tänään, mutta jos nyt edes ei tahallaan aikuiset loukkaisi. Edelleen itkettää kortti, vaikka järjellä yritän selittää itselleni että ehkä eivät kuitenkaan tarkoittaneet pahaa ja kyse vain hormoneista.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Minun kortissa luki pari äitienpäivää sitten:
Missä äiti on hyvä?
Äiti on hyvä komentamisessa. :D
En vetäissyt hernettä nenuun, vaikka vastaus olikin ehkä ennalta-arvaamaton. Lapset on lapsia.
Tuohan on kohteliaisuus. Osaat kasvattaa ja pitää rajoja! Lapsetkin arvostaa sitä, usko pois!
Jos olisi ollut: Mun äiti on hyvä nukkumaan päivällä. Mun äiti on hyvä kiroilemaan. Mun äiti on hyvä puhumaan mulle vaikka on kännykällä. (Näitäkin on tullut vastaan, sitten mietittiin, keskittäisiinkö jotain muuta.)
Mulla kerran oli kortissa "äitini on kuin hevonen".
En loukkaantunut, mutta vaivaa mihin kysymykseen tuo vastaa, miksi ja kuinka paljon lasta 4v on johdateltu.
Muista lauseista vuosien varrella on saanut, jonkin tarttumapinnan ja ymmärtänyt lauseet täysin, miten ne liittyy muhun.
Varmasti olen käyttänyt aikaani tämän pohtimiseen ihan liikaa. 😂
En ole hevosnaama, vaan kuunaama. Enkä syö kuin hevonen, enkä kooltanikaan ole. En ole kiskaan harrastanut hevosia, hevoset ei näy mitenkään meidän arjessa.
Kys lapsella on ollut ongelmia verbaliikan ja kapean muistin janssa. Siksi epäilen manipulointia. Sitä kautta ihmettelen motivaatiota. 😂
Lapsen kanssa ei voinut jutella aiheesta, kun oli kortin teon ja äitienpäivän välissä viikkoja. Ei muistanut koko korttiakaan.
Nyt tuo lapsi on 18v.. että muutaman vuoden mirlessä pyörinyt. 😉
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Ja tää on siis se ammattikunta joka joka päivä itkee mediassa, miten heitä ei arvosteta? Joka osaa antaa poikkeuksellisen hyvää varhaiskasvatusta?
Miten nää hoitajat kuulostaa kyrpiintyneiltä moukilta, joiden ei pitäisi olla edes omien lastensa lähellä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla kerran oli kortissa "äitini on kuin hevonen".
En loukkaantunut, mutta vaivaa mihin kysymykseen tuo vastaa, miksi ja kuinka paljon lasta 4v on johdateltu.
Muista lauseista vuosien varrella on saanut, jonkin tarttumapinnan ja ymmärtänyt lauseet täysin, miten ne liittyy muhun.
Varmasti olen käyttänyt aikaani tämän pohtimiseen ihan liikaa. 😂
En ole hevosnaama, vaan kuunaama. Enkä syö kuin hevonen, enkä kooltanikaan ole. En ole kiskaan harrastanut hevosia, hevoset ei näy mitenkään meidän arjessa.
Kys lapsella on ollut ongelmia verbaliikan ja kapean muistin janssa. Siksi epäilen manipulointia. Sitä kautta ihmettelen motivaatiota. 😂
Lapsen kanssa ei voinut jutella aiheesta, kun oli kortin teon ja äitienpäivän välissä viikkoja. Ei muistanut koko korttiakaan.
Nyt tuo lapsi on 18v.. että muutaman vuoden mirlessä pyörinyt. 😉
Lasten maailmaa hieman seuraamaan joutuneeni veikkaisin äkkiä ensin olleen keskustelu hevoset on ihania, ja jotain tällaista kautta tuo on korttiin päätynyt yhtälöllä hevoset on ihania= äiti on ihana= äiti on hevonen. Edes oman lapsesi ei tarvitse olla hevosfani kun muiden lasten mielipiteet ja keskustelut vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi me päikyn tädit ei säikähdetä mitään mitä lapset teistä puhuu. Nimittäin he puhuvat jatkuvasti teistä ja muista sukulaisisita kaikkea hyvinkin intiimejä asioita. Kaikki on jo kuultu ja kyllä pidämme teitä ihan normaaleina vanhempina vaikka mitä heltä kuulisimme. Kaikkea ei tarvite uskoa edes, lapsilla se ymmärrys on usein vähän kateissa, mutta kun ne pienet korvat ovat aina auki, vaikka te tee sitä huomaa. Samoin on asia lasten kesäleireillä ja muissa lasten harrastuksissa.
Samoin koulussa! Me sovittiinkin vanhempainillassa, että mä en usko mitä lapset puhuu kotiasoista ja ne ei usko mitä lapset puhuu kouluasioista. Jos halutaan tietää, soitetaan itse. Lapset on onneksi mielikuvitusasioissa ja ymmärryksessä vasta kehittymässä. Mun oma lapsenikin väitti ekaluokalla, että opettaja näyttää aina miten tehdään invaliideja koulussa! (Oli kyllä onneksi kyse vain sivumarginaaleista!)
Vierailija kirjoitti:
Mikä koko kortin funtkio on?
Ilahduttaa äitä äitienpäivänä ja isää isänpäivänä. Meillä on toiminut näin. Äitienpäivän paras asia on ollut päiväkodissä tehty lahja, jossa lukee ihania asioita. Tosin tiedän, että lapsi rakastaa minua kuten minäkin häntä, joten olisin kyllä ihmeissäni jos kortissa jotain huonoja asioita lukisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kortissa luki pari äitienpäivää sitten:
Missä äiti on hyvä?
Äiti on hyvä komentamisessa. :D
En vetäissyt hernettä nenuun, vaikka vastaus olikin ehkä ennalta-arvaamaton. Lapset on lapsia.
Tuohan on kohteliaisuus. Osaat kasvattaa ja pitää rajoja! Lapsetkin arvostaa sitä, usko pois!
Jos olisi ollut: Mun äiti on hyvä nukkumaan päivällä. Mun äiti on hyvä kiroilemaan. Mun äiti on hyvä puhumaan mulle vaikka on kännykällä. (Näitäkin on tullut vastaan, sitten mietittiin, keskittäisiinkö jotain muuta.)
Olen nähnyt kortin jossa oli, että äiti tykkää nukkua päivällä. Tuo äiti oli usein yötöissä jolloin hän tietenkin nukkui päivällä. Äidin mielestä kortti oli hauska, niin myös minusta. Myös päiväkodin henkilökunta tiesi äidin työstä, joten eivät hekään kuvitelleet häntä vain laiskaksi.
Suomalaisuus on kyllä käsittämättömän negatiivista.
Jos lapsi näkee, että äidille tulee paha mieli kortista, niin se on minusta hieman liian suuri rangaistus siitä, että päikyn tädeillä oli hauskaa niitä kortteja väsätessä.
Miettikää nyt oikeasti. Pieni on ollut ihan innoissaan ja sitten näkee, että päikyn tädin kirjoittamasta kortista äidin ilme muuttui surulliseksi. Sekö on hyvää kanssakäymistä ja varhaiskasvatusta. Lisäksi sitä kodin ja päiväkodin yhteistyötä.
Itse kyllä kysyisin hoitajilta, että tämäkö oli oikeasti tarkoitus, että lapsi kokee syyllisyyttä ja pahaa mieltä, kun hänen antama kortti aiheutti äidille pahan mielen. Itse en lasta syyttäisi, mutta voisin kyllä kysyä maanantaina päiväkotiin viedessäni, että mikä kasvatusnäkökohta taas tälläkin kortilla oli. Sekö, että lapsi näkee, että on vain aikuisten pelinappula ylopiston käyneiden varhaiskasvattajien vallan näytössä.
Fiksu ihminen miettii, mitä sinne lapsen kortiin kirjoittaa. Koska se on kuitenkin aikuisen kirjoittama kortti, eikä lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisuus on kyllä käsittämättömän negatiivista.
Totta. Jopa äitinpäivänä äitiä ei saa juhlistaa, vaan kasvatusalan ammattilaiset haluavat pitää huolen, ettei äiti luule itsestään liikoja. Tai heidän mielestään äitienpäivä on hauska vitsi, jolloin voidaan äidille kirjoittaa huumorimielessä vaikka mitä sinne korttiin ja totta kai äidin pitää ymmärtää se, että vitsi vitsi, sulla on hauska lapsi.
Jutteliko kukaan pahan mielen aiheuttaneen kortin saaneista henkilökunnan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi näkee, että äidille tulee paha mieli kortista, niin se on minusta hieman liian suuri rangaistus siitä, että päikyn tädeillä oli hauskaa niitä kortteja väsätessä.
Miettikää nyt oikeasti. Pieni on ollut ihan innoissaan ja sitten näkee, että päikyn tädin kirjoittamasta kortista äidin ilme muuttui surulliseksi. Sekö on hyvää kanssakäymistä ja varhaiskasvatusta. Lisäksi sitä kodin ja päiväkodin yhteistyötä.
Itse kyllä kysyisin hoitajilta, että tämäkö oli oikeasti tarkoitus, että lapsi kokee syyllisyyttä ja pahaa mieltä, kun hänen antama kortti aiheutti äidille pahan mielen. Itse en lasta syyttäisi, mutta voisin kyllä kysyä maanantaina päiväkotiin viedessäni, että mikä kasvatusnäkökohta taas tälläkin kortilla oli. Sekö, että lapsi näkee, että on vain aikuisten pelinappula ylopiston käyneiden varhaiskasvattajien vallan näytössä.
Fiksu ihminen miettii, mitä sinne lapsen kortiin kirjoittaa. Koska se on kuitenkin aikuisen kirjoittama kortti, eikä lapsen.
Tän on jo pakko olla trolli. Siis eihän kukaan oikeasti ole noin sekaisin ja vainoharhainen? Vai onko? Ja jos on, niin aika pelottavaa, että tuolla ihmisellä on lapsia vastuullaan.
Muutama vuosi sitten näitä haastattelukortteja alkoi tulemaan meillekin. Suurin osa ollut ihan hauskoja, vastaukset kysymyksiin ollut joko aika lähellä totuutta, tai sitten tuulesta temmattuja. Esimerkiksi äidin lempiruoaksi oli laitettu ruoka, josta ei tykkää äiti, eikä lapsikaan. Ehkä viereisen lapsen vastaukset on vaikuttaneet, en tiedä.
Kerran sain kortin, josta tuli kieltämättä paha mieli. Olin viimeisillään raskaana ja vielä töissä. Iltapäivisin oli pakko nostaa jalat ylös ja ottaa torkut, toki lapsi oli sanonut äidin nukkuvan paljon. Rahatilanteestakin oli kerran mainittu.
Rehellisesti sanoen ilahduttavampi olisi ollut perinteisempi kortti. Isälle ei noita kortteja ole kyllä koskaan tullut.
Itselle on kyllä tullut tunne, että korttien tehtävä on haastatella lapsia kotioloista, sekä herätellä äitejä. En tiedä.
Jos mietin omia lapsiani päiväkoti-ikäisinä, niin heidät olisi ollut todella helppo saada vastaamaan jotain todella outoa ja kyseenalaista.
Ihan hatusta nyt yritän keksiä esimerkkejä, mutta vaikka "Äidillä on usein päällä ..." ja tähän olisi tarkoitus hakea vastausta vaikka että punaista tai että mekko, mutta oma lapseni olisi varmaan vastannut "likaiset vaatteet" koska olin silloin raksalla töissä ja päällä usein työvaatteet.
Minulla on itsellänikin tästä kokemusta, kun kaksi vuotta sitten lapsen kortissa luki "Äiti haluaa ..." ja vastaus "olla rauhassa". Se kolahti jonnekin niin syvälle sisimpään, että muistan sen edelleen. Sehän oli totta, ja silloinkin koin siitä äärettömän huonoa omaatuntoa, että välillä oli pakko saada laittaa ovi kiinni ja tehdä mitä huvittaa ilman keskeytyksiä. Moni äiti tunnistaa tämän tilan, varsinkin jos on yhtään väsynyt elämässään. Minulla oli menossa vaihe, jossa mies oli paljon työmatkoilla ja omat tukiverkot huvenneet niin, että meni viikkoja toipua aina yhdestä miehen työreissusta. Ja mies sitten itse aikaerosta toivuttuaan usein otti lapset ja lähti vanhemmilleen saatesanoin "annetaan äidin olla rauhassa".
Kyllä minä silloin mietin, että oliko se siihen pakko kirjoittaa. Varsinkin, kun päiväkodissa tiedettiin että perheessämme on pieni taapero ja isä joka matkustaa työkseen. Muutenkin se kortti oli tyhjää täynnä, ja päiväkodintyöntekijä ei ollut edes yrittänyt saada lapsesta muuta irti kuin "en tiiä". Se luki sitten siinä kortissakin kohdassa mitä äiti harrastaa. (Ja kyllä lapsi sen olisi tiennyt).
Meillä tuli päiväkodin hoitaja erikseen selittämään, että hei, korttia tehdessä selvisi, että minähän teen töitä kotona päivisin. Että he oli luulleet etten tee mitään.
En ihan täysin tajua mitä asia heille kuului tai että onko se sen kortin tehtävä selvittää tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omia lapsiani päiväkoti-ikäisinä, niin heidät olisi ollut todella helppo saada vastaamaan jotain todella outoa ja kyseenalaista.
Ihan hatusta nyt yritän keksiä esimerkkejä, mutta vaikka "Äidillä on usein päällä ..." ja tähän olisi tarkoitus hakea vastausta vaikka että punaista tai että mekko, mutta oma lapseni olisi varmaan vastannut "likaiset vaatteet" koska olin silloin raksalla töissä ja päällä usein työvaatteet.
Minulla on itsellänikin tästä kokemusta, kun kaksi vuotta sitten lapsen kortissa luki "Äiti haluaa ..." ja vastaus "olla rauhassa". Se kolahti jonnekin niin syvälle sisimpään, että muistan sen edelleen. Sehän oli totta, ja silloinkin koin siitä äärettömän huonoa omaatuntoa, että välillä oli pakko saada laittaa ovi kiinni ja tehdä mitä huvittaa ilman keskeytyksiä. Moni äiti tunnistaa tämän tilan, varsinkin jos on yhtään väsynyt elämässään. Minulla oli menossa vaihe, jossa mies oli paljon työmatkoilla ja omat tukiverkot huvenneet niin, että meni viikkoja toipua aina yhdestä miehen työreissusta. Ja mies sitten itse aikaerosta toivuttuaan usein otti lapset ja lähti vanhemmilleen saatesanoin "annetaan äidin olla rauhassa".
Kyllä minä silloin mietin, että oliko se siihen pakko kirjoittaa. Varsinkin, kun päiväkodissa tiedettiin että perheessämme on pieni taapero ja isä joka matkustaa työkseen. Muutenkin se kortti oli tyhjää täynnä, ja päiväkodintyöntekijä ei ollut edes yrittänyt saada lapsesta muuta irti kuin "en tiiä". Se luki sitten siinä kortissakn kohdassa mitä äiti harrastaa. (Ja kyllä lapsi sen olisi tiennyt).
Onko se sun mielestä oikeasti päivähoitajan syy jos lapsesi ei halunnut olla yhteistyössä korttia tehdessä ja kertoa harrastuksestasi? Olisiko se lapsi pitänyt pakottaa kertomaan se vai miten asia olisi mielestäsi pitänyt hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli päiväkodin hoitaja erikseen selittämään, että hei, korttia tehdessä selvisi, että minähän teen töitä kotona päivisin. Että he oli luulleet etten tee mitään.
En ihan täysin tajua mitä asia heille kuului tai että onko se sen kortin tehtävä selvittää tällaisia.
Ei voi olla helppoa työskennellä yhteistyössä ihmisten kanssa joille töissä käyminenkin on salainen asia.
Mikä koko kortin funtkio on?