Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien äitienpäiväkortit, joissa lapsi kertoo negatiivisia asioita äidistä
12.05.2019 |
Ennen äitienpäivää nauroin kavereille, että eihän ne päiväkotien työntekijät oikeasti voi kirjoittaa äideille kortteihin mitään, että "mun äiti on aina somessa" tms sisältöä, tuskin on niin sadisteja, että juuri äitienpäivänä haluaa olla ilkeitä ja kouluttaa äitejä. Järkytys oli aamulla melkoinen, kun toisenlainen asia (kuopuksen raskausajalta, joka ei tietenkään tule kortista ilmi, tuskin lapsi asiaa ymmärsi) mikä mielestäni on täysin sopimaton äitienpäiväkorttiin, luki oman lapsen kortissa. Onko muille tullut kyseisistä aikuisten kurjoittamista korteista paha mieli?
En todellakaan odota mitään kuningatarkohtelua tänään, mutta jos nyt edes ei tahallaan aikuiset loukkaisi. Edelleen itkettää kortti, vaikka järjellä yritän selittää itselleni että ehkä eivät kuitenkaan tarkoittaneet pahaa ja kyse vain hormoneista.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia pahoittaa juhlapäivänä mielensä, jos onnittelujen sijaan saa kortin, jossa moititaan. On aika sadistista, jos mietitään kaikkea sitä, millainen merkitys juhlapäiviä ja juhlittavilla on. Kannattavatko ihmiset sadismia nykyään?
Tavallaan ymmärrän, mutta sitten taas en. Miksi yksi epäonnistunut kortti tekisi tyhjäksi kaiken sen hyvän palautteen ja ne onnistumisen kokemukset, joita vuoden 364 muulta päivältä on kertynyt? Ei kai ihmisen koko minäkuva yhdestä kortista ole kiinni?
Mitkä onnistumisen kokemukset tai hyvä palaute? En mä ainakaan koe mitään sellaisia. Ihan normaalia oloa vaan. Ja sitten päälle pilkkaava kortti.
Et koe onnistuneesi kasvattajana, kun lapsesi esimerkiksi osoittaa empatiaa, hakee oma-aloitteisesti imurin auttaakseen äitiä siivouksessa tai kertoo, kuinka rakas olet hänelle? Puolisosi ei koskaan kehu, kuinka paljon hän arvostaa sinua tai kuinka paljon hän rakastaa?
Valitettavasti kaikilla ei ole näin mahtava elämä. Tunnekylmyys tai tunteiden näyttämättömyys on ihan yleistä. Kyllä sellainen tekee elämän raskasta ja joku veemäinen kortti voi tosiaan ankeuttaa päivää silloin paljon enemmän. Toki äiti on ollut osallinen lapsen kasvatuksessa ja sitä välillä niittää mitä kylvää, mutta ei tätä kaikkea pidä päikyn onnittelukortissa hieroa. Positiivinen kortti saattaisi jopa edistää tunteiden näyttämistä.
Siis sekin on päiväkodin äitienpäiväkortin syy, että se et pysty kertomaan lapsellesi, että rakastat häntä? Just. Oikeesti, tämä ketju kyllä todistaa, että joidenkin olisi kyllä syytä keskittyä paremmin siihen vanhemmuuteen niin ehkä, simsalabim, saisi parempia korttejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi me päikyn tädit ei säikähdetä mitään mitä lapset teistä puhuu. Nimittäin he puhuvat jatkuvasti teistä ja muista sukulaisisita kaikkea hyvinkin intiimejä asioita. Kaikki on jo kuultu ja kyllä pidämme teitä ihan normaaleina vanhempina vaikka mitä heltä kuulisimme. Kaikkea ei tarvite uskoa edes, lapsilla se ymmärrys on usein vähän kateissa, mutta kun ne pienet korvat ovat aina auki, vaikka te tee sitä huomaa. Samoin on asia lasten kesäleireillä ja muissa lasten harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Täh, enhän minä ole valittanut lopputuloksista?? Minusta ne ovat aina olleet kivoja, toisinaan herttasia, toisinaan hauskoja, toisinaan ihan käsittämättömän hulvattomia, mutta aina olen tykännyt. Ja ihan älyttömän kivoja ideoita ainakin meidän lasten tarhoissa on ollut, joita ei itselle olisi tullut mieleenkään toteuttaa. Enkä minä ulkoista mitään perinteistä, kun kyllä meillä siihen äitien- ja isänpäivään kuin myös muihinkin pyhiin liittyy ihan hirveästi perinteitä - korttien tekeminen yhdessä ei kyllä niihin kuulu, mutta ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole sama kirjoittaja edelleenkään.
Kiitos, mutta tajusin kyllä tuosta "Eri" kommentista, ettet ole sama. En nyt ihan ymmärrä, mikä viestissäni sai sinut kokemaan tarpeelliseksi kertoa asian vielä uudestaan? Vastaukseni kun pohjautui sataprosenttisesti tuohon edeltävään viestiisi, jota lainaisin, eikä siihen sitä edeltävään toisen henkilön viestiin, jota olin aiemmin kommetoinut. Ennemminkin sinulla tuntui olevan ongelmana, että kuvittelit minun olevan joku toinen kommentoija, joka oli aiemmin valittanut korttien laadusta/sisällöstä, vaikka en todellakana ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia pahoittaa juhlapäivänä mielensä, jos onnittelujen sijaan saa kortin, jossa moititaan. On aika sadistista, jos mietitään kaikkea sitä, millainen merkitys juhlapäiviä ja juhlittavilla on. Kannattavatko ihmiset sadismia nykyään?
Tavallaan ymmärrän, mutta sitten taas en. Miksi yksi epäonnistunut kortti tekisi tyhjäksi kaiken sen hyvän palautteen ja ne onnistumisen kokemukset, joita vuoden 364 muulta päivältä on kertynyt? Ei kai ihmisen koko minäkuva yhdestä kortista ole kiinni?
Mitkä onnistumisen kokemukset tai hyvä palaute? En mä ainakaan koe mitään sellaisia. Ihan normaalia oloa vaan. Ja sitten päälle pilkkaava kortti.
Et koe onnistuneesi kasvattajana, kun lapsesi esimerkiksi osoittaa empatiaa, hakee oma-aloitteisesti imurin auttaakseen äitiä siivouksessa tai kertoo, kuinka rakas olet hänelle? Puolisosi ei koskaan kehu, kuinka paljon hän arvostaa sinua tai kuinka paljon hän rakastaa?
Ja jos lapsi sanoo rakastavansa ajattelen vain, että se toivoo, etten suuttuisi ja hermostuisi häneen. Ei se mitään rakkautta ole.
Oletko sä masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Mitään kukaan ulkoista eikä kukaan ole päiväkotia mihinkään käskenyt. Kiva, että tekevät sielläkin. Ei se ainakaan meillä ole mistään pois. Meillä minä hankin lisäksi miehelle jonkin lahjan itseltäni ja yleensä päiväkodin jutut ovat olleet niin kivoja, että se on riittänyt lahjaksi lapselta. Joskus ollaan inspiroiduttu tekemään yhdessä jotain hauskaa lisäaskartelua.
Tälläkin palstalla on monesti ja tänäkin vuonna itketty sitä, että puoliso ei huomioi äitienpäivänä mitenkään. Joillekin se lapsen päiväkodissä väsäämä lahja on oikeasti päivän pelastus. Ollaan kiitollisia tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan edelleen tietää mitä siinä ap:n kortissa tarkalleen luki. Koitin selata kaikki viestit läpi, mutta en ainakaan äkkiseltään nähnyt vastausta.
Ja joidenka mielestä on peiliin katsomisen paikka jos jotain pahaa lukee niin haloo, pitääkö se just äitienpäiväkorttiin kirjoittaa? Mulle äitienpäivä ainakin tarkoittaa tavallaan kiitosta äitiydestä ja sen tuomasta suuresta vastuusta ja mun fiilis menisi ihan totaalisesti koko päivästä jos jotain ikävää lukisi. Tehkööt jotkut haastattelut jollekkin toiselle päivälle johon suoltaa sitten äidistä ne kaikki pahat asiat. Äitienpäivään se ei kyllä todellakaan kuulu ja jos olisin hoitaja niin en ikinä voisi kirjoittaa mitään tuollaista vaan ohjaisin lapsen vastaamaan jotain positiivista.
Haluisin nähdä sen äidin jolla on aina siisti koti, aina terveellinen ruoka tarjoilla, joka ei koskaan huuda/hermostu tai koskaan käytä somea tai käytä yhtäkään päihdettä. Ainiin ja hyvin toimeentuleva ja läsnä lapselle niin fyysisesti kun henkisesti 24/7. Tai oikeastaan en halua nähdä, se olisi vain pelottava robotti, jos oikein miettii..
Jos tiedät itsekin, ettei täydellistä äitiä olekaan, niin miksi syyllistyt hölmösti tehdystä kortista? Siis itse olen aivan pöllämystynyt näistä viesteistä. Tietenkin se on tökeröä kirjoittaa ikäviä asioita äitienpäiväkorttiin, mutta minä en kyllä osaa ottaa sellaisista asioista itseeni.
No se just, että eikö oikeasti halutakaan ilahduttaa? Eikö sen saajan tunteista tarvitsekaan yhtään välittää? Näitä tunteita noiden korttien saaminen on ainakin itsessäni herättänyt. Olen miettinyt ketjua varten, että etsisin esimerkiksi jonkun omistani, mutta enpä lainkaan tiedä – yllätys yllätys – missä ne sijaitsevat, olen varmaan heittänyt roskiin, kun en halua, että lapset niitä aikuisina lukevat. En ainakaan itse "kyyneleet silmissä" nauranut sellaista lukiessani. Pikemminkin ahdistuin ja alkoi vain hävettää, että joku haluaa nähdä minut niin ankeassa valossa rakkaan lapseni kautta. Ei se lapsi sitten niin rakas tosiaan olekaan. En vain pysty rakastamaan lasta, jolle en ole jotenkin tosi ihana ihminen.
Oma äitini ei ollut minulle, ja sekin laitettiin minun syykseni, se on varmaan se syy.Kahvihuoneessa sitten nauretaan makeasti, mitä sekin lapsi sanoi äidistään ja kuulkaas naiset, minä ihan piruuttani sen sinne kirjoitin :D
On kerran sattunut ikävä tapaus, kun lapsi kertoi maanantaina pahoilla mielin, että äiti alkoi itkemään, kun sai kortin ja koko äitienpäivä meni pilalle. Ei se kyllä ihan sekään tarkoitus ollut, että lapselle jää loppuiäksi paha mieli ja syyllisyys siitä, mitä me sinne korttiin laitoimme. Silloin harmitti.
Huumorintajua äidit.
Saanko kysyä, että mitä niin hirveää te sinne äitienpäiväkorttiin sitten laitoitte, että uskot lapselle jäävän loppuiäksi paha mieli ja syyllisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Täh, enhän minä ole valittanut lopputuloksista?? Minusta ne ovat aina olleet kivoja, toisinaan herttasia, toisinaan hauskoja, toisinaan ihan käsittämättömän hulvattomia, mutta aina olen tykännyt. Ja ihan älyttömän kivoja ideoita ainakin meidän lasten tarhoissa on ollut, joita ei itselle olisi tullut mieleenkään toteuttaa. Enkä minä ulkoista mitään perinteistä, kun kyllä meillä siihen äitien- ja isänpäivään kuin myös muihinkin pyhiin liittyy ihan hirveästi perinteitä - korttien tekeminen yhdessä ei kyllä niihin kuulu, mutta ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole sama kirjoittaja edelleenkään.
Kiitos, mutta tajusin kyllä tuosta "Eri" kommentista, ettet ole sama. En nyt ihan ymmärrä, mikä viestissäni sai sinut kokemaan tarpeelliseksi kertoa asian vielä uudestaan? Vastaukseni kun pohjautui sataprosenttisesti tuohon edeltävään viestiisi, jota lainaisin, eikä siihen sitä edeltävään toisen henkilön viestiin, jota olin aiemmin kommetoinut. Ennemminkin sinulla tuntui olevan ongelmana, että kuvittelit minun olevan joku toinen kommentoija, joka oli aiemmin valittanut korttien laadusta/sisällöstä, vaikka en todellakana ollut.
Kirjoitit: ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole puhunut meidän perinteistämme sanallakaan. En ole itseasiassa kertonut itsestäni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minun 3v:ltäni kysyttiin äitienpäivänä mikä äidissä on ihaninta, lapsi vastasi että maha ja tissit. :D
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Mitä helvettiä mä taas just luin. Koska sä et saanut mieleistä korttia ja omaatte tunnekylmyyttä ja vaikka sun mitä syitä niin ei saisi askarrella kortteja. Taitaa olla melkoisen syviä ongelmia perheessänne joita nyt puretaan äitienpäiväkorttia kohtaan. Pitäisikö noita puolia mennä käsittelemään ihan ammattiavun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Täh, enhän minä ole valittanut lopputuloksista?? Minusta ne ovat aina olleet kivoja, toisinaan herttasia, toisinaan hauskoja, toisinaan ihan käsittämättömän hulvattomia, mutta aina olen tykännyt. Ja ihan älyttömän kivoja ideoita ainakin meidän lasten tarhoissa on ollut, joita ei itselle olisi tullut mieleenkään toteuttaa. Enkä minä ulkoista mitään perinteistä, kun kyllä meillä siihen äitien- ja isänpäivään kuin myös muihinkin pyhiin liittyy ihan hirveästi perinteitä - korttien tekeminen yhdessä ei kyllä niihin kuulu, mutta ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole sama kirjoittaja edelleenkään.
Kiitos, mutta tajusin kyllä tuosta "Eri" kommentista, ettet ole sama. En nyt ihan ymmärrä, mikä viestissäni sai sinut kokemaan tarpeelliseksi kertoa asian vielä uudestaan? Vastaukseni kun pohjautui sataprosenttisesti tuohon edeltävään viestiisi, jota lainaisin, eikä siihen sitä edeltävään toisen henkilön viestiin, jota olin aiemmin kommetoinut. Ennemminkin sinulla tuntui olevan ongelmana, että kuvittelit minun olevan joku toinen kommentoija, joka oli aiemmin valittanut korttien laadusta/sisällöstä, vaikka en todellakana ollut.
Kirjoitit: ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole puhunut meidän perinteistämme sanallakaan. En ole itseasiassa kertonut itsestäni mitään.
Oikeasti, tuohonko sinä tartut, vaikka minä puhuin perinteistä yleisellä tasolla, aivan kuten sinäkin viestissäsi, enkä todellakaan väittänyt tietäväni yksityiskohtia teidän perheenne perinteistä? Ja vielä sinä, joka itse väität viestissäsi, että meillä ei ole perinteitä, koska mielestäni on hyvä idea, että tarhassa(kin) tehdään kortteja ja lahjoja, tietämättä mitään meidän perheemme perinteistä. Ja syytät minua siitä, etten tykkää tarhan korttien laadusta, vaikka en ole missään niin sanonut ja todellisuudessa pidän noita kortteja kivoina? Olisko nyt ihan todella räikeä esimerkki siitä, miten pata soimaa kattilaa? Ja sinulla hyvä paikka katsoa syvälle peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Kun minun 3v:ltäni kysyttiin äitienpäivänä mikä äidissä on ihaninta, lapsi vastasi että maha ja tissit. :D
Mitä suloisin vastaus. Tulee heti mieleen että lapsi pitää syliäsi turvallisena ja ilmestää sen omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se minusta ole tarhatätien asia kaivella lapselta perheen yksityisistä asioista ja kirjoitella niitä sitten äitienpäiväkortteihin. Ei minun lapsuudessa ainakaan näin tehty, kun äidille piti väsätä korttia päiväkodissa/koulussa.
Kysymykset lapsille ovat tyyliin:
Mikä äidissä on kivaa? Mistä äiti tykkää? Mitä teette äidin kanssa yhdessä? Mikä on äidin lempiruoka / mistä ruuasta äiti tykkää?
Ei noissa minusta mitään perheen yksityisiä asioita kaivella tai yrittämällä yritetä pahoittaa äidin mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Täh, enhän minä ole valittanut lopputuloksista?? Minusta ne ovat aina olleet kivoja, toisinaan herttasia, toisinaan hauskoja, toisinaan ihan käsittämättömän hulvattomia, mutta aina olen tykännyt. Ja ihan älyttömän kivoja ideoita ainakin meidän lasten tarhoissa on ollut, joita ei itselle olisi tullut mieleenkään toteuttaa. Enkä minä ulkoista mitään perinteistä, kun kyllä meillä siihen äitien- ja isänpäivään kuin myös muihinkin pyhiin liittyy ihan hirveästi perinteitä - korttien tekeminen yhdessä ei kyllä niihin kuulu, mutta ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole sama kirjoittaja edelleenkään.
Kiitos, mutta tajusin kyllä tuosta "Eri" kommentista, ettet ole sama. En nyt ihan ymmärrä, mikä viestissäni sai sinut kokemaan tarpeelliseksi kertoa asian vielä uudestaan? Vastaukseni kun pohjautui sataprosenttisesti tuohon edeltävään viestiisi, jota lainaisin, eikä siihen sitä edeltävään toisen henkilön viestiin, jota olin aiemmin kommetoinut. Ennemminkin sinulla tuntui olevan ongelmana, että kuvittelit minun olevan joku toinen kommentoija, joka oli aiemmin valittanut korttien laadusta/sisällöstä, vaikka en todellakana ollut.
Kirjoitit: ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
En ole puhunut meidän perinteistämme sanallakaan. En ole itseasiassa kertonut itsestäni mitään.
Oikeasti, tuohonko sinä tartut, vaikka minä puhuin perinteistä yleisellä tasolla, aivan kuten sinäkin viestissäsi, enkä todellakaan väittänyt tietäväni yksityiskohtia teidän perheenne perinteistä? Ja vielä sinä, joka itse väität viestissäsi, että meillä ei ole perinteitä, koska mielestäni on hyvä idea, että tarhassa(kin) tehdään kortteja ja lahjoja, tietämättä mitään meidän perheemme perinteistä. Ja syytät minua siitä, etten tykkää tarhan korttien laadusta, vaikka en ole missään niin sanonut ja todellisuudessa pidän noita kortteja kivoina? Olisko nyt ihan todella räikeä esimerkki siitä, miten pata soimaa kattilaa? Ja sinulla hyvä paikka katsoa syvälle peiliin.
En ole väittänyt, ettei teillä ole perinteitä. Olen todennut, että ainoastaan tekemällä itse saa varmasti mieleistä. Jos muiden tekemääkin haluaa, pitää hyväksyä, että joskus menee pieleen. Mutta koska toit viestissäsi ilmi, että olet ollut tyytyväinen saamiisi kortteihin, en kokenut aiheelliseksi kommentoida sitä asiaa enää. Sen sijaan viestisi loppu, johon viittasin, antoi ymmärtää, että sekoitat minut toiseen kirjoittajaan. Sen vuoksi toin vielä toistamiseen ilmi, että olen eri henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu niistä tarhatädeistä. Siinäpähän oppivat.
Miten vaikeeta ON ymmärtää ettei aikuisista tehdä lastensuojeluilmoituksia ja toisekseen kuka olisi niin tyhmä, että tälläisestä rupeaisi jotain muuta tekemään kuin itse kysäisisi tätä asiaa päiväkodista.
On ruvennut ärsyttämään kun täällä aina ensimmäinen kommentti asiaan kuin asiaan on " tee lasu"-kommentti - vi..n typerykset !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minusta ole tarhatätien asia kaivella lapselta perheen yksityisistä asioista ja kirjoitella niitä sitten äitienpäiväkortteihin. Ei minun lapsuudessa ainakaan näin tehty, kun äidille piti väsätä korttia päiväkodissa/koulussa.
Kysymykset lapsille ovat tyyliin:
Mikä äidissä on kivaa? Mistä äiti tykkää? Mitä teette äidin kanssa yhdessä? Mikä on äidin lempiruoka / mistä ruuasta äiti tykkää?
Ei noissa minusta mitään perheen yksityisiä asioita kaivella tai yrittämällä yritetä pahoittaa äidin mieltä.
Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä jotka luulee kysymysten olevan:
Mikä on äitisi paskin puoli? Hakataanko sinua kotona? Kuinka usein vanhempasi ryyppää? Teillä ei taida olla kotona ruokaa? Minkä takia vaatteesi haisevat taas Omolta, eikö teillä kukaan osaa pestä pyykkiä ilman sitä? Isäsi ei taida olla isäsi? Olitko taas koko viikonlopun naapurin tätillä?
Vierailija kirjoitti:
Minun kortissa luki pari äitienpäivää sitten:
Missä äiti on hyvä?
Äiti on hyvä komentamisessa. :D
En vetäissyt hernettä nenuun, vaikka vastaus olikin ehkä ennalta-arvaamaton. Lapset on lapsia.
Äiti on hyvä komentamisessa: Ymmärtäisin,että äiti osaa pitää yllä järjestystä niin,ettei kenellekään tule paha mieli! Tämähän on ihan positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minusta ole tarhatätien asia kaivella lapselta perheen yksityisistä asioista ja kirjoitella niitä sitten äitienpäiväkortteihin. Ei minun lapsuudessa ainakaan näin tehty, kun äidille piti väsätä korttia päiväkodissa/koulussa.
Kysymykset lapsille ovat tyyliin:
Mikä äidissä on kivaa? Mistä äiti tykkää? Mitä teette äidin kanssa yhdessä? Mikä on äidin lempiruoka / mistä ruuasta äiti tykkää?
Ei noissa minusta mitään perheen yksityisiä asioita kaivella tai yrittämällä yritetä pahoittaa äidin mieltä.
Tällä palstalla on kuitenkin ihmisiä jotka luulee kysymysten olevan:
Mikä on äitisi paskin puoli? Hakataanko sinua kotona? Kuinka usein vanhempasi ryyppää? Teillä ei taida olla kotona ruokaa? Minkä takia vaatteesi haisevat taas Omolta, eikö teillä kukaan osaa pestä pyykkiä ilman sitä? Isäsi ei taida olla isäsi? Olitko taas koko viikonlopun naapurin tätillä?
😆😆😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kortissa luki pari äitienpäivää sitten:
Missä äiti on hyvä?
Äiti on hyvä komentamisessa. :D
En vetäissyt hernettä nenuun, vaikka vastaus olikin ehkä ennalta-arvaamaton. Lapset on lapsia.
Äiti on hyvä komentamisessa: Ymmärtäisin,että äiti osaa pitää yllä järjestystä niin,ettei kenellekään tule paha mieli! Tämähän on ihan positiivista.
No ei tosta kyllä ihan tollaista pysty päättelemään, "niin, ettei kenellekään tule paha mieli". Itelle tuli ensimmäisenä mieleen varsin perinteinen asetelma, jossa äiti vahtii kotona järjestystä, ja isä antaa kaikessa periksi, koska ei jaksa ottaa kasvatusvastuuta itselleen. Eli joka tapauksessa tulkitsisin positiivisena asiana äidin kannalta, isän en niinkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Työkaverin mielestä oli hyvin miellyttävää kirjoittaa yhteen korttiin "mun äiti aina huutaa". En pystynyt estämään, vaikka esitin mielipiteeni, että ihan kaikkea lapsen sanomaa ei tarvitsisi kirjoittaa ja voisi yrittää saada lapselta lisää erilaisia vastauksia.
Siitä on vuosia aikaa, mutta olen edelleen pahoillani.
Tämä kommentti sai itkemään entistä vuolaammin. Harmi, ettet pystynyt estämään ja toivottavasti kyseisen kortin saaja osasi suhtautua asiaan minua paremmin.
Toisaalta tuli parempi mieli, kun kuulee, että muissakin päiväkodeisaa osataan.
Nyt yritän ryhdistäytyä ja päästä äitienpäivätunnelmaan. Myötätuntoa, jos joku kohtalotoveri tulee lukeneeksi aloituksen!
Ap
Itkettää kun joku räyhääjä-äiti saattoi saada pahan mielen, mutta ei itketä huutoa kuuntelemaan joutuva lapsi?
Meillä luki isänpäiväkortissa "tulen iloikseksi, kun isä...lopettaa huutamisen".
Noh, mies on muusikko ja "huutaminen" tarkoittaa laulunauhoituksien tekemistä. Minkä loputtua isä on lapsen kanssa, ja siitä lapsi ilahtuu.
Näin järkyttävä tarina tämän lauseen takana. Sinäkään et tiedä mistä tuo lause lapsen mieleen tuli.
Toki täysin typerää laittaa tuollaista isänpäiväkorttiin, kun sen voi myös ikävästi tulkita. Hoitaja tuskin tiesi että selitys oli positiivinen.
Tai sitten hoitaja kysyi lapselta mitä se huutaminen tarkoittaa ja lapsi kertoi että se liittyy isän työhön. Ja siksi se sitten laitettiin korttiin koska arveltiin että myös isä ymmärtää mihin se liittyy. Koska tuossa kontekstissahan tuo on hauska juttu.
Oman lapseni kortissa luki kerran että äiti ei ole töissä kun se on vaan tarhassa. Olin siis töissä päiväkodissa. Minua nauratti mutta kai tuostakin joku olisi voinut loukkaantua.
En ole sama kirjoittaja edelleenkään.