Lue keskustelun säännöt.
Muistiko teidän teinit äitienpäivän? Miten?
12.05.2019 |
Meillä kaksi teiniä, joista toinen vaivautui toivottamaan hyvät äitienpäivät, kun heräsi. Toinen pyyhälsi aamupalalle normaaliin tapaan kuin myrskyn merkki, ei mitään kontaktia kehenkään.
Joka äitienpäivä on toistaan suurempi pettymys, kun ei nämä ole koskaan ymmärtäneet muistaa mitenkään :( Usein koulussa tehty korttikin on unohtunut jonnekin.
En todellakaan ole koskaan toivonut isoja. Lämmin toivotus aamulla riittäisi, ehkä se (koulussa tehty) kortti, joku huomioiminen että kyseessä on muu kuin tavallinen sunnuntai. Mietin nytkin, olenko kasvattanut lapset jotenkin väärin, etteivät osaa olla empaattisia?
Meillä siis synttäreitä on juhlittu aina melko vaatimattomasti, mutta siitä olen pitänyt kiinni että heti aamusta on joku pieni lahja ja lämpimät onnittelut. Kuvittelin, että siitä saisi mallin miten toista voisi muistaa. Ilmeisesti olen epäonnistunut todella pahasti. Edes hyvin pieninä heillä ei ollut mitään tarvetta tehdä äitienpäivästä erityinen - kuten joillakin lapsilla tietääkseni on - ja meno tuntuu kurjistuvan iän myötä, vaikka nykyisin heille olisi aivan mahdollista toimia kuten aikuinen kun ovat jo niin isoja.
Ensi vuonna toivottavasti vietän äitienpäivän jossakin ihan yksin, eipähän tarvitse odottaa liikoja keneltäkään.
Kommentit (48)
Hyvän mielen. 17 vuotias tyttö tuli kahvikupin kanssa herättämään ja tuli sänkyyn viereen loikomaan ja juteltiin pitkään, halasi ja kiitti siitä että oon ollut paras äiti.
Se tuntuu hyvältä, varmasti paremmalta kuin mikään fyysinen lahja kun olen yksin kasvattanut hienon nuoren naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellaista ap jäin pohtimaan: Oleko sä koskaan suoraan kertonut lapsillesi, mitä sä toivot heidän tekevän äitienpäivänä?
Mulla mies oli vähän tauno näissä asioissa. Ei se vihjauksia ymmärtänyt tai sitä mallia, minkä itse näytin esim. miehen syntymäpäivänä. Sitten vasta, kun sanoin suoraan, mitä haluan, rupesin saamaan sitä, mitä äitienpäivänä, syntymäpäivänä haluan.
Olen yrittänyt sanoa ihan suoraan, tosin ehkä hieman liian tunteikkaassa tilassa (tuohtuneena), jolloin ydin saattoi kadota pauhaamisen alle... eli omaa mokaa, kyllä. Äsken sain toiselle kerrottua ihan asiallisesti mitä olen odottanut. Hän sitten ehdotti, että lähdetään yhdessä äitienpäiväkävelylle tänään :)
ap
Nyt on pakko kysyä. Miksi se että jonkun teinit muistaa saa miinuksia? Eikö se ole ihana juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
On ollut aina. Sain ensimmäisen äitienpäiväaamiaisen jo 12 vuotta sitten eli pojan ollessa 4 v. Silloin sain lasillisen maitoa sekä näkkileivän, jossa oli ripoteltu noin 1 tl juustoraastetta ja leivän kulmasta kulmaan pursotettu Turun sinappia :D Mutta ihan itse oli tehnyt <3
Söitkö sen leivän?
Tottakai söin, kun toinen silmät sädehtien katseli vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jo teini-iän ohittaneet lapset. Ei ole tullut muistamisia, mutta olen tyytyväinen. En halua, että heillä on mitään äitienpäiväpakkoja. En itsekään tykkää ostella lahjoa, joten miksi vaatisin tai toivoisin sitä lapsilta. Hyvän äitienpäivän toivotus on riittävä, mutta sekään ei ole välttämättömyys. Ei yhden päivän muistamiset muuta suhdetta mihinkään suuntaan. Tai jos muuttaa, niin se ei ole kovin kummoinen suhde.
No minä näen, että tässä ei ole kyse suhteen muuttamisesta vaan ihan perusasiasta eli toisen huomioimisesta. Empatiasta. Kyllä merkkipäivien aikaan voi myös näkyä se, miten tärkeä toinen ihminen sinulle on - ei välttämättä ole näin mutta voi olla. Ja tosiaan minulla suurimpana huolena tässä on se, että olenko kasvattanut lapseni väärään suuntaan, empatiakyvyttömiksi. Eivätkö osaa edes ajatella mistä toinen ihminen voisi ilahtua? Karmivaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamupala oli valmiina kun heräsin ja kortti pöydällä. Olivat jo lähteneet isänsä kanssa mummolaan ja antaneet mun nukkua pitkään, illalla mennään ravintolaan syömään.
Hierontalahjakortin, valmis aamiainen ja nyt on picnic kori valmiina pakattu lähtöä varten. Retki paikka kuulemma teineillä valmiina tiedossa, minä kyllä joudun ajamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on pakko kysyä. Miksi se että jonkun teinit muistaa saa miinuksia? Eikö se ole ihana juttu?
Ehkä joku ymmärsi aloituksen väärin tyyliin onko muitakin joita ei muistettu...?
Kuinka aikaisin teidän teinit oikein herää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toistaiseksi yhtään mitenkään (lapset 14 v ja 12 v). Itse kävin laittamassa lipun salkoon. Mies meni hakemaan omia vanhempiaan äitienpäiväkahville, minä laitan kakut ja muut valmiiksi :/
Vierailija kirjoitti:
Näin yritän joka ikinen äitienpäivä ja synttäripäivä, siis asennoitua että mitään ei tule eikä kukaan yritä tehdä tästä mitään erityistä. Mutta kyllähän se takaraivossa kuitenkin jyllää, että ei ole ihan normi päivä kuitenkaan. Eniten masentaa ajatus, että onko tämä tosiaan oma vika, olenko kasvattanut lapseni väärin... Voi olla että aika kultaa muistot, mutta mielestäni itse olen muistanut omien vanhempien merkkipäivät tyyliin aina.
ap
Meillä äitienpäivä on mennyt aina matalalla profiililla, toki joskus päiväkoti- ja kouluaikoina sain kortin, mutta muuten äitienpäivään ei ole suuria juhlallisuuksia liittynyt. Synttäreitä on vietetty ja niiden suhteen sanoisin, että älä odottele passiivisena vaan ota ohjat käsiisi! Meillä on jo pitkään ollut tavaraa tarpeeksi ja niitä ostellaan sitä mukaan kun tarvetta (tai mielitekoja) ilmenee. Mitään lahjoja en siis ole vailla. Mutta kyllä haluan että synttäri erottuu arjesta ja silloin mennään hienosti syömään. Minä synttärisankarina valitsen ravintolan ja teen pöytävarauksen ja ilmoitan sitten perheelle, että tänne ollaan menossa, laittakaa itsellenne muistiin. Silloin kun on miehen synttärit, hän valitsee ravintolan ja tyttö valitsee omille synttäreille omansa.
Jouluna ostan itselleni jotain pientä mistä tykkään ja käsken miehen osaa itselleen jotain, kun en itse osaa. Näin kaikki ovat tyytyväisiä ja rahaa ei mene turhiin lahjoihin. Jouluna panostetaan enemmän hyvään ruokaan ja rauhalliseen yhdessäoloon, ne lahjat on sivuseikka. Lapselle tietty ostetaan jotain mitä hän toivoo, muttei överisti hänellekään.
Meidän teini ei ilmeisesti ole herännyt vielä. Saa nähdä tuleeko sieltä joku onnitteluviesti vai ei. Hyvät välit meillä on ja usein ollaan yhteyksissä, joten tuskin murrun jos tämä äitienpäivä unohtuu. Parin viikon päästä meillä on yhteinen reissu kaksistaan, joten kyllä sitä yhdessäoloakin on luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset jo maailmalla, mutta tänään tulevat kaikki käymään. Ehkä parhain äitienpäivämuistaminen heti niiden lapsuuden korttien jälkeen on, kun nuorin poika ammattikoulussa ekalla ollessaan (sähkölinja) toi koulussa tehdyn ( luit ihan oikein!) kortin äidille! Luokanvalvoja oli teettänyt näillä kölveillä kortin. Laitoin sitten opettajalle Wilmassa kiitokset ja ihmettelyn siitä, että 16-17v pojat vielä tekevät äidilleen kortin..opettajalta tuli vastausviesti, jossa kirjoitti, että halusi teettää pojilla kortin, sillä äidit jäävät just tuossa iässä "paitsioon" ja äidithän yleensä huolehtivat taustalla hiljaisesti lapsistaan jne. Ihana yllätys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sellaista ap jäin pohtimaan: Oleko sä koskaan suoraan kertonut lapsillesi, mitä sä toivot heidän tekevän äitienpäivänä?
Mulla mies oli vähän tauno näissä asioissa. Ei se vihjauksia ymmärtänyt tai sitä mallia, minkä itse näytin esim. miehen syntymäpäivänä. Sitten vasta, kun sanoin suoraan, mitä haluan, rupesin saamaan sitä, mitä äitienpäivänä, syntymäpäivänä haluan.
Olen yrittänyt sanoa ihan suoraan, tosin ehkä hieman liian tunteikkaassa tilassa (tuohtuneena), jolloin ydin saattoi kadota pauhaamisen alle... eli omaa mokaa, kyllä. Äsken sain toiselle kerrottua ihan asiallisesti mitä olen odottanut. Hän sitten ehdotti, että lähdetään yhdessä äitienpäiväkävelylle tänään :)
ap
Mun pojan isä kuoli autokolarissa muutama kuukausi ristiäisten jälkeen, joten olen joutunut alusta lähtien opettamaan pojalle huomioimista. Kolme ekaa äitienpäivää käytännössä minä järjestin itse ja lapsi oli viimeisellä kerralla vain apuna. Kun tuli neljäs äitienpäivä, muistuttelin poikaa parin päivän ajan, että sunnuntaina on äitienpäivä. Päiväkodissakin oli askarreltu kortit, joten lapsi tiesi siitäkin, että äidille laitetaan jotain. Ja niin tuli maito&näkkileipäaamiainen. Sen jälkeen poika tekikin aamiaiset mulle itse ja muisti jo, kun oli päiväkodissa tai koulussa askarreltu kortit, että nyt on se päivä taas. Mutta aivan vastaavasti olen alusta lähtien huomioinut poikaa synttäriaamuina. On ollut aina normaalia parempi aamiainen, lahja, onnittelut ja halaukset. Ja myös minä olen vienyt pojalle synttäriaamiaiset sänkyyn kouluikäisestä lähtien eli kun ei enää tarvinnut pelätä, että tuoremehulasi menee nurin ja pitkin petivaatteita. Konfirmaatiopäivän aamuna oli tarjottimella vielä yksi ruusukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain aamupalaksi munia, pekonia, paistettuja herkkusieniä ja salaattia mehun ja kahvin kanssa. Olivat myös pesseet koirat ja leikanneet niiden kynnet. Tytöiltä sain lahjaksi uusia unimaskeja (olen suurkuluttaja) ja kynsilakkoja (toinen joita kuluu). Pojalta sain Fiskarssin pistolapion (?). Kun ihmettelin asiaan niin totesi että olin viime syksynä valittanut kun kaikki lapiot ovat aina kadoksissa.
Keittiön ja kylppäri toki näyttävät siltä kuin siellä olisi pommi räjähtänyt, mutta silti. Olen erittäin kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
On ollut aina. Sain ensimmäisen äitienpäiväaamiaisen jo 12 vuotta sitten eli pojan ollessa 4 v. Silloin sain lasillisen maitoa sekä näkkileivän, jossa oli ripoteltu noin 1 tl juustoraastetta ja leivän kulmasta kulmaan pursotettu Turun sinappia :D Mutta ihan itse oli tehnyt <3
Söitkö sen leivän?
Tottakai söin, kun toinen silmät sädehtien katseli vieressä.
Kaverini kertoi että tyttärensä ensimmäinen isänpäiväyllätys oli itsekeitetyt kahvit. Oli kuulemma niin vahvaa että lusikkakin olisi pysynyt pystyssä mutta joi kuulemma kaksi kupillista ja tyttö oli onnesta soikeana kun isi tykkäsi kahvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira oli käytetty aamulenkillä, sain tarjottimella kahvimukillisen ja voileivän sänkyyn sekä onnentoivotukset ja halauksen 16v pojaltani.
Voi miten ihana poika.
On ollut aina. Sain ensimmäisen äitienpäiväaamiaisen jo 12 vuotta sitten eli pojan ollessa 4 v. Silloin sain lasillisen maitoa sekä näkkileivän, jossa oli ripoteltu noin 1 tl juustoraastetta ja leivän kulmasta kulmaan pursotettu Turun sinappia :D Mutta ihan itse oli tehnyt <3
Söitkö sen leivän?
Tottakai söin, kun toinen silmät sädehtien katseli vieressä.
Kaverini kertoi että tyttärensä ensimmäinen isänpäiväyllätys oli itsekeitetyt kahvit. Oli kuulemma niin vahvaa että lusikkakin olisi pysynyt pystyssä mutta joi kuulemma kaksi kupillista ja tyttö oli onnesta soikeana kun isi tykkäsi kahvista.
Niinpä. Kun lapsi saa positiivisen kokemuksen ilahduttaessaan vanhempaansa, lapsi todennäköisesti haluaa ilahduttaa toisenkin kerran.
Teinit (16v ja 19v) leipoivat eilen kakun. Aamulla he herättivät pikkusisarukset ja toivat aamupalan ja pienten askartelemat kortit minulle sänkyyn.
Viime vuonna mieheni toi pienten kanssa onnittelut sänkyyn, mutta teinit eivät olleet mukana.
Eli jos lapset on pienenä opetettu muistamaan äitiä äitienpäivänä, se teini-iän "muistamattomuus" voi olla vain välivaihe joka menee ohi.
Aina ovat muistaneet! Pienoiset ovat jo 40 ja 38, onnitteluviestit tuli aamulla ja klo 12 tulevat perheineen tähän mummulle kahville ja kakulle.
Toinen osti lahjaksi uudet pensaat pihalleni, jota uudistan, toisen lahjaa en vielä tiedä. Pensaat haimme eilen, siksi tiedän jo nyt.
Minulla on tunne, etten ole ansainnut näin hyvää, mutta yritän kasvaa. Rakkaita ovat nuo pennut perheineen.
Et ole epäonnistunut. Murrosikäisten aivot ovat vasta kehittymässä ja empatiakyky siksi puutteellinen. Murrosikäiset ovat pahimmanluokan perseilijöitä:D
I feel you...
ap