Kun en ole velana koskaan tuntenut lisääntymishalua, niin ihmetyttää että suuri osa vanhemmista ei edes pidä lapsista - mitkä silloin on motiivit lapsen hankintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Ei kyllä ollut mitään paineita lapsiin 90-luvulla, ehkä 70-luvulla jotain vielä oli, mutta ei  nyt herranjumala enää 90-luvulla, ihan omaa kuvitelmaasi.

Tottakai lapset kuuluu normaaliin perhe-elämään, eihän ihmisiä muuten enää olisi olemassakaan, mutta ei ihmisiä kiinnosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Ei lapseton nainen ole ollut mikään kummajainen enää e-pillereiden keksimisen jälkeen. Puhut kuin jostain 50-luvusta.

Meillä on suvussa lapseton nainen ja lapseton mies; miestä pidettiin lähes sankarina ja naisen "kohtaloa" voivoteltiin, ja pohdittiin siellä sun täällä mikä siinä on vika ja varmaan on kipeä kohtalo. Itsekin kasvoin uskomaan, että hän on joku hylkiö. Vanhempana selvisi, että valinta oli ollut oma ja että hänen elämänsä on ollut ihan todella mielenkiintoista. Kyllä tuo hieman "paineelta" tuntuu.

No sulla on ollut jotain vanhoja ja vanhanaikaisia sukulaisia, ei se kerro mitään siitä mitä muut on ajatelleet. Ja mikä on painetta? Puhuit että kaikki teki paineita 90-luvulla ja nyt onkin niin että jotkut sun vanhanaikaiset sukulaiset on puhuneet tuollaisia ja sinä olet päättänyt ottaa sen jonain paineena?

Huomaan, että sinua nyt kovasti kiukuttaa tämä minun henkilökohtainen kokemukseni, ja laitat siihen omia mausteitasi saadaksesi sen ymmärrettävään muotoon. Lisään, että "paine" on kyllä 100% subjektiivinen kokemus, vaikka sekin tuntuu nyt niin kovin kismittävän.

Olen aina pitänyt lapsista, olisin halunnut omiakin, mutta se ei ollut mahdollista. Työskentelen päiväkodissa ja nyt 40v olen ikionnellinen että omia lapsia ei ole.

Lapsista nykykasvatuksella tulee itsekkäitä hirviöitä, vaikka yksittäinen lapsi saisi kotona hyvän kasvatuksen ja osaisi ottaa huomioon muitakin ihmisiä, ne 30 muuta vapaan kasvatuksen hedelmää tekevät kunnollisten lasten ja aikuistenkin elämästä täyttä helvettiä.

Lapset itsessään ovat ihania, huono vanhemmuus tuhoaa kaiken. Ei ole helppoa olla kasvatustyössä, kun vanhemmat ovat aivan ulapalla siitä kuinka lapsia tulisi kasvattaa ja tukea kehityksessä.

Teen työpäiväni muiden ihmisten lapsista huolehtien, kotiin päästyäni saan elää itselleni ja miehelleni. Ihanaa arjen luksusta, matkustelua ja rentoutumista. En vaihtaisi elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt lapsista, olisin halunnut omiakin, mutta se ei ollut mahdollista. Työskentelen päiväkodissa ja nyt 40v olen ikionnellinen että omia lapsia ei ole.

Lapsista nykykasvatuksella tulee itsekkäitä hirviöitä, vaikka yksittäinen lapsi saisi kotona hyvän kasvatuksen ja osaisi ottaa huomioon muitakin ihmisiä, ne 30 muuta vapaan kasvatuksen hedelmää tekevät kunnollisten lasten ja aikuistenkin elämästä täyttä helvettiä.

Lapset itsessään ovat ihania, huono vanhemmuus tuhoaa kaiken. Ei ole helppoa olla kasvatustyössä, kun vanhemmat ovat aivan ulapalla siitä kuinka lapsia tulisi kasvattaa ja tukea kehityksessä.

Teen työpäiväni muiden ihmisten lapsista huolehtien, kotiin päästyäni saan elää itselleni ja miehelleni. Ihanaa arjen luksusta, matkustelua ja rentoutumista. En vaihtaisi elämääni.

Katsos, kohtalotoveri. Onneksi toisaalta voi tarjota niille heitteillä oleville lapsille edes ripauksen siitä miltä tuntuu kun on johdonmukainen ja kurin pitävä turvallinen aikuinen huolehtimassa, jospa se edes hieman auttaisi lapsia selviämään kaoottisesta elämästään ja turvattomuuden tunteista.

En tunne vanhempia jotka ei pidä lapsistaan. Uupuneita vanhempia kyllä tunnen. He kokevat yleensä syyllisyyttä jaksamisongelmastaan, koska rakastavat lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsien saaminen on biologiaa, mutta mitä vttua on ihmisen kehittyminen velaksi.

Eläimet eivät lisäänny jos olosuhteet ovat huonot. Esim. stressaantuminen, resurssien puute tai väärä ympäristö. Toisilla taas tulee päinvastainen reaktio, eli mitä huonommat olosuhteet, sitä enemmän tehdään jälkikasvua, että edes joku selviäisi hengissä lisääntymisikäiseksi asti ja lajin säilyminen olisi turvattu.

Eri eläinlajien välillä on selkeitä eroja, että miten reagoivat tilanteisiin ja yksiolerojakin tietenkin on.

Onkos ne olosuhteet nyt niin hirveästi tässä kymmenessä vuodessa muuttuneet? En ole huomannut? Olisko nettiajan nuoret vaan niin saamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Ei kyllä ollut mitään paineita lapsiin 90-luvulla, ehkä 70-luvulla jotain vielä oli, mutta ei  nyt herranjumala enää 90-luvulla, ihan omaa kuvitelmaasi.

Tottakai lapset kuuluu normaaliin perhe-elämään, eihän ihmisiä muuten enää olisi olemassakaan, mutta ei ihmisiä kiinnosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Ei lapseton nainen ole ollut mikään kummajainen enää e-pillereiden keksimisen jälkeen. Puhut kuin jostain 50-luvusta.

Meillä on suvussa lapseton nainen ja lapseton mies; miestä pidettiin lähes sankarina ja naisen "kohtaloa" voivoteltiin, ja pohdittiin siellä sun täällä mikä siinä on vika ja varmaan on kipeä kohtalo. Itsekin kasvoin uskomaan, että hän on joku hylkiö. Vanhempana selvisi, että valinta oli ollut oma ja että hänen elämänsä on ollut ihan todella mielenkiintoista. Kyllä tuo hieman "paineelta" tuntuu.

No sulla on ollut jotain vanhoja ja vanhanaikaisia sukulaisia, ei se kerro mitään siitä mitä muut on ajatelleet. Ja mikä on painetta? Puhuit että kaikki teki paineita 90-luvulla ja nyt onkin niin että jotkut sun vanhanaikaiset sukulaiset on puhuneet tuollaisia ja sinä olet päättänyt ottaa sen jonain paineena?

Eri kirjoittaja.