Kun en ole velana koskaan tuntenut lisääntymishalua, niin ihmetyttää että suuri osa vanhemmista ei edes pidä lapsista - mitkä silloin on motiivit lapsen hankintaan?

Omasta koirasta oppii pitämään. En mäkään pidä koirista ja silti mulla on niitä ollut. Lapsiani rakastan yli kaiken, muiden lapsia siedän. Enkä edes kaikkia. Sisarusteni lapsista pidän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien saaminen on biologiaa, mutta mitä vttua on ihmisen kehittyminen velaksi.

Maapallon kannalta erittäin suotuisaa kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen voi tosiaan haluta, vaikka ei jostain rajatusta vaiheesta pakollisena osana prosessia tykkääkään. Osa inhoaa raskaana oloa, osa vauva-aikaa, osa varhaislapsuutta... Läheisen perheenjäsenen halu ei liity tiettyyn ikävaiheeseen. Sen lusii läpi, jotta saa rakkaan ihmisen. Lapset eivät ole lapsia ikuisesti.

Juuri näin. Aikuiset lapset ovat kivat, ne saadakseen piti hankkia lapsia.

Minusta ihan selvä juttu.

Ei muutkaan eläimet tykkää toistensa poikasista, päinvastoin, monet monet eläimet mieluummin tappaa toisten poikaset, koska ne kilpailee samoista resursseista kuin oma jälkikasvu.

Se nyt vain on elämän jatkumisen perusedellytys, että eläimet pyrkii jatkamaan omia geenejään. Laumaeläinten kohdalla tosin siedetään myös muiden samassa laumassa olevien poikasia, koska ilman niitä, ei olisi laumaakaan ja laumaeläimelle lauma on elämänehto.

Pohjimmiltaan syynä on siis ihan puhdas vaistotoiminta, aivan kuten muillakin eläimillä. Siksi sitä ei voi järjellä selittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ohjaajana, ja kyllä siellä näkee, että iso osa vanhemmista ei pidä omista lapsistaan. Lapset ovat vain taakka. Viikonlopuiksi viedään mummolaan, lomiksi myös. Omat lomat pidetään silloin, kun lapset ovat koulunsa. Vanhemmat ovat illat omissa harrastuksissaan ja lapset kotona puhelimella tai pleikkarilla. Koulumme kyselyssä paljastui, että yli 80 % lapsista vietti VIIKOSSA alle 30 minuuttia vanhempiensa kanssa. Samaten 75 % oli joka päivä vähintään 6 tuntia puhelimella/pelasi. Ulkona ei olla eikä urheilua harrasteta. Miksi ihmiset hankkivat lapsia, kun ei kiinnosta?

Mä ja mun serkku synnyttiin vahinkoina. Kuulemma siksi päästettiin läpi kun molempien vanhemmat tulee uskonnollisista suvuista, jossa ei hyväksytty aborttia. Puolet ajasta oltiin tädin luona joka kaitsi meitä ja toinen puolisko vanhempien kanssa silloin kun kerkesivät olemaan meidän kanssa..

Ite jäin lapsettomaksi, kun taas serkku päätti omasta mielestään hyvittää vanhempiensa teot ja tehdä viisi mukulaa, joita ei kuitenkaan jaksa hoitaa vaan hänen vaimonsa kaitsee niitä enemmän kuin hän.

Erään naisen tiedän, joka ei ole koskaan pitänyt lapsista mutta päätti sellasen tehdä, jotta saisi sidottua miehen itseensä. Hankkiutui sitten "vahingossa" raskaaksi. Mies ei siis olisi lasta halunnut.

Nyt lapsi on lähes enemmän ulkopuolisten (päiväkoti, sukulaiset) hoidettavana kuin omien vanhempiensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien saaminen on biologiaa, mutta mitä vttua on ihmisen kehittyminen velaksi.

Eläimet eivät lisäänny jos olosuhteet ovat huonot. Esim. stressaantuminen, resurssien puute tai väärä ympäristö. Toisilla taas tulee päinvastainen reaktio, eli mitä huonommat olosuhteet, sitä enemmän tehdään jälkikasvua, että edes joku selviäisi hengissä lisääntymisikäiseksi asti ja lajin säilyminen olisi turvattu.

Eri eläinlajien välillä on selkeitä eroja, että miten reagoivat tilanteisiin ja yksiolerojakin tietenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan hyvä kysymys. Ei ne lapset kaikkia vanhempia tunnu paljon kiinnostavan vaikka niitä on pitänyt tehdä. Ja odotetaan ja iloitaan siitä kun päästään niistä eroon sitten joskus teininä. Kai monet elää niin automaattiohjauksella, peruselämänkaavaa toteuttaen? Töihin, parisuhde, asuntolaina ja lapset niin elämä on valmis ja sellainen kuin pitää...

Tämä siinä kai on. Olen aina ihmetellyt kiivaita keskusteluita täällä palstallakin, että pitääkö lapset tehdä nuorena vai vanhana, kummalla tavalla ne pilaavat vähemmän elämää. Tai pitääkö olla pieni ikäero, että voi kerralla kärsiä oikein kunnolla, mutta tilanne on ohi nopeammin kuin isolla ikäerolla.

Vähän kuin saisi valita meneekö vankilaan viideksi vuodeksi nyt, kymmenen vuoden kuluttua vai ei ollenkaan. Jotkut valitsisivat vankilan siksi, että jos jättää menemättä, ei osaa arvostaa vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Ei kyllä ollut mitään paineita lapsiin 90-luvulla, ehkä 70-luvulla jotain vielä oli, mutta ei  nyt herranjumala enää 90-luvulla, ihan omaa kuvitelmaasi.

Tottakai lapset kuuluu normaaliin perhe-elämään, eihän ihmisiä muuten enää olisi olemassakaan, mutta ei ihmisiä kiinnosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Ei lapseton nainen ole ollut mikään kummajainen enää e-pillereiden keksimisen jälkeen. Puhut kuin jostain 50-luvusta.

Tässä ehkä haettiin sitä, että kun ne vanhemmat eivät pidä omistakaan lapsista. Kokoajan valitetaan kun on niin rankkaa, lapsille huudetaan ja ollaan kokoajan tunkemassa hoitoon. Ja jos ei kukaan ota hoitoon, valitetaan ja myös niin että ne lapset kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ohjaajana, ja kyllä siellä näkee, että iso osa vanhemmista ei pidä omista lapsistaan. Lapset ovat vain taakka. Viikonlopuiksi viedään mummolaan, lomiksi myös. Omat lomat pidetään silloin, kun lapset ovat koulunsa. Vanhemmat ovat illat omissa harrastuksissaan ja lapset kotona puhelimella tai pleikkarilla. Koulumme kyselyssä paljastui, että yli 80 % lapsista vietti VIIKOSSA alle 30 minuuttia vanhempiensa kanssa. Samaten 75 % oli joka päivä vähintään 6 tuntia puhelimella/pelasi. Ulkona ei olla eikä urheilua harrasteta. Miksi ihmiset hankkivat lapsia, kun ei kiinnosta?

Mikä ihmeen ohjaaja? Opettajat tiedän ja koulunkäyntiavustajat, mutta ohjaaja?

Kyllä meilläkin lapset pelaa paljon, leikkivätkin keskenään, ja kavereiden kanssa ovat ulkona, pelaavat jalkapalloa ja pyöräilevät jne. Ei meilläkään olla mitenkään erikoisesti lasten kanssa, lapset kuuluu tähän perheeseen ja suurimman osan ajasta ollaan saman katon alla, miksi sitä nyt pitää minuutteja laskea että miten ollaan kenenkäkin kanssa? Ei tuollaiset koululaiset niin kauheasti halua vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla tönöttää, sehän on ihan järkyttävän tylsää. Mutta teinin ja aikuisen lapsen kanssa saatetaan katsoa yhdessä vaikka jotain telkkarisarjaa, sekin on tosi mukavaa. 

Meille, mulle ja miehelle, lapset on tärkeintä ja rakkainta elämässä, lapset menee kaiken edelle, mutta ei me silti hyöritä jatkuvasti ympyrää lasten ympärillä, sehän olis tosi ahdistavaa, lasten pitää saada elää omaa elämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Ei kyllä ollut mitään paineita lapsiin 90-luvulla, ehkä 70-luvulla jotain vielä oli, mutta ei  nyt herranjumala enää 90-luvulla, ihan omaa kuvitelmaasi.

Tottakai lapset kuuluu normaaliin perhe-elämään, eihän ihmisiä muuten enää olisi olemassakaan, mutta ei ihmisiä kiinnosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Ei lapseton nainen ole ollut mikään kummajainen enää e-pillereiden keksimisen jälkeen. Puhut kuin jostain 50-luvusta.

Meillä on suvussa lapseton nainen ja lapseton mies; miestä pidettiin lähes sankarina ja naisen "kohtaloa" voivoteltiin, ja pohdittiin siellä sun täällä mikä siinä on vika ja varmaan on kipeä kohtalo. Itsekin kasvoin uskomaan, että hän on joku hylkiö. Vanhempana selvisi, että valinta oli ollut oma ja että hänen elämänsä on ollut ihan todella mielenkiintoista. Kyllä tuo hieman "paineelta" tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ehkä haettiin sitä, että kun ne vanhemmat eivät pidä omistakaan lapsista. Kokoajan valitetaan kun on niin rankkaa, lapsille huudetaan ja ollaan kokoajan tunkemassa hoitoon. Ja jos ei kukaan ota hoitoon, valitetaan ja myös niin että ne lapset kuulee.

Lähes kaikilla mun tuttavilla on lapsia, samoin serkuilla ja sisaruksilla, eikä kukaan ole tuollainen. Kukaan ei valita koko ajan että on niin rankkaa, joskus on rankkaa kaikilla, muutenkin, oli lapsia tai ei, syitä on miljoona. Enkä tunne ketään joka olisi koko ajan tunkemassa lapsiaan hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ohjaajana, ja kyllä siellä näkee, että iso osa vanhemmista ei pidä omista lapsistaan. Lapset ovat vain taakka. Viikonlopuiksi viedään mummolaan, lomiksi myös. Omat lomat pidetään silloin, kun lapset ovat koulunsa. Vanhemmat ovat illat omissa harrastuksissaan ja lapset kotona puhelimella tai pleikkarilla. Koulumme kyselyssä paljastui, että yli 80 % lapsista vietti VIIKOSSA alle 30 minuuttia vanhempiensa kanssa. Samaten 75 % oli joka päivä vähintään 6 tuntia puhelimella/pelasi. Ulkona ei olla eikä urheilua harrasteta. Miksi ihmiset hankkivat lapsia, kun ei kiinnosta?

Mikä ihmeen ohjaaja? Opettajat tiedän ja koulunkäyntiavustajat, mutta ohjaaja?

Kyllä meilläkin lapset pelaa paljon, leikkivätkin keskenään, ja kavereiden kanssa ovat ulkona, pelaavat jalkapalloa ja pyöräilevät jne. Ei meilläkään olla mitenkään erikoisesti lasten kanssa, lapset kuuluu tähän perheeseen ja suurimman osan ajasta ollaan saman katon alla, miksi sitä nyt pitää minuutteja laskea että miten ollaan kenenkäkin kanssa? Ei tuollaiset koululaiset niin kauheasti halua vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla tönöttää, sehän on ihan järkyttävän tylsää. Mutta teinin ja aikuisen lapsen kanssa saatetaan katsoa yhdessä vaikka jotain telkkarisarjaa, sekin on tosi mukavaa. 

Meille, mulle ja miehelle, lapset on tärkeintä ja rakkainta elämässä, lapset menee kaiken edelle, mutta ei me silti hyöritä jatkuvasti ympyrää lasten ympärillä, sehän olis tosi ahdistavaa, lasten pitää saada elää omaa elämäänsä. 

Koulunkäynninohjaaja eli lyhyesti ohjaaja on nykyään virallinen termi, koulunavustajia ei ole ollut yli 10 vuoteen sillä termi on vähättelevä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla motiivina lapsenhankintaan oli sisäsyntyinen tarve, kai eräänlainen äitivietti. Uskon, että monilla motiivi on juuri tämä - sisäsyntyinen palo ja tarve hoivata pientä ihmistä. Jos tämä vietti on voimakas, siinä ei hallituksen säästöt tai taloudellinen epävarmuus paljon paina.

Ennen ehkä nekin, jotka eivät tätä tarvetta kokeneet hankkivat lapsia, avuksi talon töihin, vanhuuden turvaksi tai ympäristön mallista.

Minä luulen, että lapsettomuus lisääntyy silti muistakin kuin sos., yht.kun. tai taloudellisista syistä. Naisilta ehkä vain puuttuu äitivietti. Onhan moni muukin asia muuttunut, mm. naisten vyötärölihavuus lisääntynyt, miesten testosteronitasot laskeneet. Ehkä muuttunut tilanne johtuu myös hormonaalisista muutoksista? Jos ei ihminen halua lasta, hän ei halua lasta. Srlitykset voidaan kyllä liimata tähän päälle.

Ps. Pahoittelen, etten lainkaan vastannut kysymykseesi. Kysymyksesi on ehkä vähän hassu näinä syntyvyyden laskun aikoina.

Naisilta on (osalta) AINA puuttunut äitivietti. Ei lapsen haluaminen ole koskaan johtanut lapsiin, vaan himo tai ehkäpä jopa väkivalta. Lapsia on syntynyt halusi niitä tai ei. Siksi sellainen asia kuin "äitivietti" ei ole koskaan ollut lisääntymiselle tarpeen. Mummoni ei halunnut lapsia, "silti niitä tuli".

Nykyään on ehkäisy (60-luvulta lähtien, mutta vain perheellisille), sekä kulttuurillisesti hyväksyttävämpää olla lapseton. Nainen pärjää yksin ja ilman miestäkin, käy töissä.

Nyt ne, joilla ei ole äitiviettiä ei lisäänny. Ja ne, joilla se vietti on, yrittää määritellä muutoksen omista lähtökohdistaan (itsekästä, pelkoa, nuoruuden pitkittämistä) koska heille ainut syy olla hankkimatta lapsia olisivat nuo.

Mullakaan ei ole äitiviettiä, ei sillä ole mennävuosikymmeninä ollut paljoakaan tekemistä lasten kanssa. Omani olen saanut -90-luvulla, jolloin paine lapsiin oli vielä ankaraa, ne katsottiin osaksi normaalin aikuisen elämää ja erityisesti lapseton nainen oli kummajainen. Nykyään olisin lapseton, jos olisin vielä siinä tilanteessa.

Ei kyllä ollut mitään paineita lapsiin 90-luvulla, ehkä 70-luvulla jotain vielä oli, mutta ei  nyt herranjumala enää 90-luvulla, ihan omaa kuvitelmaasi.

Tottakai lapset kuuluu normaaliin perhe-elämään, eihän ihmisiä muuten enää olisi olemassakaan, mutta ei ihmisiä kiinnosta kuka tekee lapsia ja kuka ei. Ei lapseton nainen ole ollut mikään kummajainen enää e-pillereiden keksimisen jälkeen. Puhut kuin jostain 50-luvusta.

Meillä on suvussa lapseton nainen ja lapseton mies; miestä pidettiin lähes sankarina ja naisen "kohtaloa" voivoteltiin, ja pohdittiin siellä sun täällä mikä siinä on vika ja varmaan on kipeä kohtalo. Itsekin kasvoin uskomaan, että hän on joku hylkiö. Vanhempana selvisi, että valinta oli ollut oma ja että hänen elämänsä on ollut ihan todella mielenkiintoista. Kyllä tuo hieman "paineelta" tuntuu.

No sulla on ollut jotain vanhoja ja vanhanaikaisia sukulaisia, ei se kerro mitään siitä mitä muut on ajatelleet. Ja mikä on painetta? Puhuit että kaikki teki paineita 90-luvulla ja nyt onkin niin että jotkut sun vanhanaikaiset sukulaiset on puhuneet tuollaisia ja sinä olet päättänyt ottaa sen jonain paineena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ohjaajana, ja kyllä siellä näkee, että iso osa vanhemmista ei pidä omista lapsistaan. Lapset ovat vain taakka. Viikonlopuiksi viedään mummolaan, lomiksi myös. Omat lomat pidetään silloin, kun lapset ovat koulunsa. Vanhemmat ovat illat omissa harrastuksissaan ja lapset kotona puhelimella tai pleikkarilla. Koulumme kyselyssä paljastui, että yli 80 % lapsista vietti VIIKOSSA alle 30 minuuttia vanhempiensa kanssa. Samaten 75 % oli joka päivä vähintään 6 tuntia puhelimella/pelasi. Ulkona ei olla eikä urheilua harrasteta. Miksi ihmiset hankkivat lapsia, kun ei kiinnosta?

Mikä ihmeen ohjaaja? Opettajat tiedän ja koulunkäyntiavustajat, mutta ohjaaja?

Kyllä meilläkin lapset pelaa paljon, leikkivätkin keskenään, ja kavereiden kanssa ovat ulkona, pelaavat jalkapalloa ja pyöräilevät jne. Ei meilläkään olla mitenkään erikoisesti lasten kanssa, lapset kuuluu tähän perheeseen ja suurimman osan ajasta ollaan saman katon alla, miksi sitä nyt pitää minuutteja laskea että miten ollaan kenenkäkin kanssa? Ei tuollaiset koululaiset niin kauheasti halua vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla tönöttää, sehän on ihan järkyttävän tylsää. Mutta teinin ja aikuisen lapsen kanssa saatetaan katsoa yhdessä vaikka jotain telkkarisarjaa, sekin on tosi mukavaa. 

Meille, mulle ja miehelle, lapset on tärkeintä ja rakkainta elämässä, lapset menee kaiken edelle, mutta ei me silti hyöritä jatkuvasti ympyrää lasten ympärillä, sehän olis tosi ahdistavaa, lasten pitää saada elää omaa elämäänsä. 

Koulunkäynninohjaaja eli lyhyesti ohjaaja on nykyään virallinen termi, koulunavustajia ei ole ollut yli 10 vuoteen sillä termi on vähättelevä.

Ohis

Ensimmäinen kerta kun kuulen termin koulunkäynninohjaaja, vaikka on omia lapsia alakoulussa. 

Tämä palsta on täynnä jollain tavoin omassa elämässään ongelmaisia ihmisiä, näiden kommenttien perusteella en kyllä väittäisi todeksi yhtään mitään...

Lähinnä pelottavaa, jos joku tekee elämässään päätöksiä tämän palstan juttujen perusteella 😨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulussa ohjaajana, ja kyllä siellä näkee, että iso osa vanhemmista ei pidä omista lapsistaan. Lapset ovat vain taakka. Viikonlopuiksi viedään mummolaan, lomiksi myös. Omat lomat pidetään silloin, kun lapset ovat koulunsa. Vanhemmat ovat illat omissa harrastuksissaan ja lapset kotona puhelimella tai pleikkarilla. Koulumme kyselyssä paljastui, että yli 80 % lapsista vietti VIIKOSSA alle 30 minuuttia vanhempiensa kanssa. Samaten 75 % oli joka päivä vähintään 6 tuntia puhelimella/pelasi. Ulkona ei olla eikä urheilua harrasteta. Miksi ihmiset hankkivat lapsia, kun ei kiinnosta?

Mikä ihmeen ohjaaja? Opettajat tiedän ja koulunkäyntiavustajat, mutta ohjaaja?

Kyllä meilläkin lapset pelaa paljon, leikkivätkin keskenään, ja kavereiden kanssa ovat ulkona, pelaavat jalkapalloa ja pyöräilevät jne. Ei meilläkään olla mitenkään erikoisesti lasten kanssa, lapset kuuluu tähän perheeseen ja suurimman osan ajasta ollaan saman katon alla, miksi sitä nyt pitää minuutteja laskea että miten ollaan kenenkäkin kanssa? Ei tuollaiset koululaiset niin kauheasti halua vanhempien kanssa olohuoneen sohvalla tönöttää, sehän on ihan järkyttävän tylsää. Mutta teinin ja aikuisen lapsen kanssa saatetaan katsoa yhdessä vaikka jotain telkkarisarjaa, sekin on tosi mukavaa. 

Meille, mulle ja miehelle, lapset on tärkeintä ja rakkainta elämässä, lapset menee kaiken edelle, mutta ei me silti hyöritä jatkuvasti ympyrää lasten ympärillä, sehän olis tosi ahdistavaa, lasten pitää saada elää omaa elämäänsä. 

Koulunkäynninohjaaja eli lyhyesti ohjaaja on nykyään virallinen termi, koulunavustajia ei ole ollut yli 10 vuoteen sillä termi on vähättelevä.

Ohis

Koulunkäyntiavustaja on ihan käytössä oleva nimike ja kertoo hyvin ammatin sisällön