Tunnetteko ihmisiä, jotka "tarinoivat".
Eli kertovat juttuja ja niissä on vaan jotain, josta tietää ettei voi pitää paikkaansa. Minun nykyinen potentiaalinen seurustelukumppani on tällainen. En ole kyllä viittinyt alkaa kiistämään, ettei noin nyt vaan voi tapahtua tai tuohan on ihan mahdotonta. En oikein tiedä, miten tuommoseen pitäisi suhtautua. Voiko kyse olla vaan joko värittelystä tai oikaisusta. Esimerkki, oikaisu: Tauno on istunut 10 v vankilassa -> todellisuudessa tauno on ollut vankilassa 5*1 v kymmenen vuoden aikana.
Kommentit (25)
Minulla on ehtinyt olla elämäni aikana huomattavasti yli 100 naista. Silti kerroin nykyiselle vaimolleni että hän on ensimmäinen ja ainoa. . . . . . [ Sellaista elämä on! ]
Se yksi jannu joka sepittää milloin minkäkin tarinan, jossa on aina varakas mersukuski toisena osapuolena. Iltapäivälehdetkin näitä ovat uutisoineet tositapahtumina. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on yksi tämmöinen, nyt jo iäkäs, mytomaani. On jo vuosikymmeniä kertoillut tarinoita, joissa hänen kanssansa seikkailevat oman ikäpolvensa julkisuuden henkilöt. Myös kerran oli työtoverina tällainen tarinoija, ikävä tyyppi, onneksi ei olla enää missään tekemisissä.
Töissä vanhustenhoidossa oli asiakkaana eräs ukkeli, joka tunsi tai oli jopa sukua kaikille julkisuuden henkilöille, jotka esim. TV:ssä vilahtivat tai tulivat muuten puheeksi. Oli myös joka alan asiantuntija ja toiminut yhdessä sun toisessa ammatissa elämänsä aikana. Varmasti osa ihan tottakin, mutta värikynää käytettiin kyllä runsaasti. Rauha hänen sielulleen:)
Entinen työkaveri aina lisää juttuihinsa ainaki n puolet ellei kolme ne ljäsosaa keksittyä - on kyllä viihdyttävä tyyppi et kunhan aina muistaa ottaa tarinat tarinoina niin mielellään niitä kuuntelee;)