Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?
Lyhykäisyydessään kysymys otsikossa. Mitä teit? Lähinnä kaipaan vinkkejä siihen miten saan itseni ylös ja motivoitua. Miestä en aio tässä vaiheessa jättää.
Kiitos etukäteen kaikille vastauksille ja hatunnostot saman kokeneille selviytyjille.
Kommentit (501)
Oma valinta oma vika. Mitäs otit mieheksesi betavässykän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
22, esität vahvaa mutta oikeasti et taida uskoa saavasi muuta miestä kuin tuon sääliön ja yksin et osaa olla.
Vastaan nyt 22 puolesta, koska paljon samoja ajatuksia. Asia ei ole niin mustavalkoinen. On punnittava lapset, pitkä historia, arvioitava tulevaisuuden mahdollisuudet miehen kanssa ja ennenkaikkea arvioitava, mikä oikeasti on mennyt rikki. Jotenkin hassu ajatus, että kaiken vuosien hyvän ja arvokkaan heittäisi hukkaan siksi, että mies oli hetken maailman suurin mulkku. En myöskään ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että laittaisin nyt koko oman ja lasten elämän uudelleen. Ihan yhtä rikki olisin varmasti siellä omassa asunnossanikin ja ihan yhtälailla tarvitsisin sielläkin vinkkejä siihen, miten MINÄ selviän.
Voi toki olla, ettei tästä tule mitään ja ero on joka tapauksessa edessä. Mutta en aio rikkoa lasteni perhettä ainoastaan siksi, että minusta tuntuu pahalta. Siksi haluan katsoa nämä kortit loppuun asti. En tosin millään marttyyriasenteella, enkä halua suhdetta joka perustuu sille, että mies lopun elämäänsä tätä minulle hyvittää.
- AP
Mieshän heitti jo kaiken pois, kun pettämään meni. Mies myös rikkoi jo lasten kodin.
Miksi sä otat kaiken vastuun itselles ja hyssytteles miehes tekoa?
Avioliitoissa ja parisuhteissa on pettäminen kohta yleisempää kuin uskollisuus.
Useimpia tämänkin palstan naisia on petetty vähintäänkin yhden kerran.
Vaikka se oma ukkeli saattaa tuntua saamattomalta nahjukselta, niin kummasti vaan sillekin löytyy menekkiä ja naisseuraa reissuissa ja viihteellä. On niin kovin helppoa neuvoa muita heti eroamaan, jos ja kun, ei ole koskaan saanut itse kumppaniaan kiinni pettämisestä.
Jos kaikki petetyt eroaisivat, niin vähänpä olisi enää voimassa olevia avioliittoja.
Pettäminen on vaan niin jokapäiväistä nykyisin, se on sama kuin aamiaisen syönti.
Monien mielestä ns. vieraissa käynti kuuluu normiin elämään, ei sitä pidetä kummallisena.
Niin, ettei kenenkään kannata pullistella sillä, että jätän miehen heti, jos pettää.
Monet mammat tälläkin palstalla elävät miehien kanssa, jotka ovat pettäneet heitä ja
pettävät jatkossakin. Te ette vaan tiedä sitä. Näin se menee, surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehellä oli suhde? Siihenhän on syy ja se syy yleensä vaikuttaa teidän suhteen jatkuvuuteen, sen lisäksi miten itse pystyt käsittelemään asian.
Meille oli ero tulossa ja miehellä oli 3 juttua, missä oli seksiä, tuona aikana. Hän myös kohtasi yhden, jossa oli "sitä jotain". Kun sitten selvitettiin välejä, niin päädyttiin kuitenkin yhteen uudelleen. Mies on tuon kokemuksen jälkeen sanonut monta kertaa, että olen paras ja hän ei halua mua menettää enää ikinä, eli tavallaan olen kiitollinen nuille sutturoille, koska se aika näytti miehelle mitä hän voi menettää ihan oikeasti. On muuten ollut tuon jälkeen ihan toinen mies ja tehnyt valintoja niin, että ajattelee muitakin kuin vain itseään.
Eli ei kannata juuttua johonkin pettämiseen, vaan mieti kokonaisuutta. Onko teillä toimiva seksielämä? Onko suhde muuten hyvä?
Eli tykkäät olla moraalisesti miestäsi ylempänä? Eikö sutturat olisi sellaiselle miehelle sopivaa seuraa?
En tykkää. Sutturat olivat tosiaan miehelleni siinä elämäntilanteessa oikein sopivaa seuraa, mutta se aika on jo ollutta ja mennyttä. Meillä on pitkä liitto.
Niinhän sinä luulet. Niin oli pitkä liitto minullakin ja toki vaimooni oli myös kiintynyt, mutta ei se silti estänyt muiden naisten kanssa muhinoimasta, siis niin kauan kuin niitä muita naisia riitti. Loppujen lopuksi lähdin sitten yhden muun naisen matkaan. Päätös oli mielestäni oikea, enkä kadu sitä vieläkään, vaikka suhde kyseiseen naiseen on jo ajat sitten päättynyt ja elelen nykyään yksin.
Naistenmies lopettaa ne muut suhteet vasta sitten, kun ne muut naiset eivät enää ole miehestä kiinnostuneita. Näin se vaan menee, vaikka kuinka päätänne seinää hakkaisittekin.
Ei tuo ole naistenmiehisyyttä vaan jotain egonpönkitystä.
Ehkä se ”naistenmiehisyys”on sitä?
Totta kai se on paljon sitäkin. Kyllähän se egoa kummasti pönkittää, kun on menestystä naismaailmassa. Mutta se on paljon myös seikkailunhalua ja halua kokea aina vain uutta, vaikka jokainen naistenmies tietää viimeistään sadan naisen jälkeen, että se pipari on melko samanlainen kaikilla naisilla.
Siihen koukkuun jää ihan yhtä helposti kuin johonkin vaatteiden shoppailuun, tai kehon muokkaukseen, jotka taas on tyypillisiä naisten intohimoja. Eikä siitä koukusta tahdo päästä pois muuta kuin luonnollisen poistuman kautta, eli et ole enää naisten silmissä kiinnostava ja uudet naistenmiehet ajavat ohi. Näin se vaan menee. Minä puhun vuosikymmenten kokemuksella ja teen sen rehellisesti asiaa pätkääkään hymistelemättä.
t: naistenmies evp
Tämän voin allerkirjoittaa. Itselle nämä "juoksuajat" tulivat vasta vanhemmalla iällä. Kummasti se nostattaa itsetuntoa, kun saa pitkän parisuhteen jälkeen naisilta huomiota. Mulle ei ole vielä luontainen poistuma tehnyt vaikutusta, ennemminkin naisten kiinnostus vaan lisääntyny.
Niin. Jotkut ovat niin pinnallisia, että se pönkittää, että saa mahdollisimman monelta ihailua, vaikka hei eivät jaksaisi sinua vuotta kymmenestä puhumattakaan. Sitten joku toinen rakentaa hyvinvointia ja sitä kautta itsetuntoa sillä, että löytyy joku jonka kanssa aidosti viihtyy ja jonka kanssa haluaa rakentaa jotain pysyvämpääkin.
Huomasitko kuinka hienosti pönkitit omaa egoasi nostamalla oman "paremman elämäsi" muiden yläpuolelle?
On kyllä todella epärehellistä väittää, ettei saamasi ihailu pönkittäisi itsetuntoasi, olisi parisuhdestatuksesi mikä tahansa. Kyllähän se on kylmä fakta, että huomion kohteena oleminen nostaa kummasti itsetuntoa, vaikka se ihailija ei olisikaan oma puoliso. Se on sitten kokonaan toinen juttu, miten sen ihailun antaa vaikuttaa tekemisiinsä.
Sehän se ratkaisee miten antaa vaikuttaa. Luulen että todennäköisimpiä pettäjiä on ne, joille se vienti on uutta...ne joilla ei oo ollut vientiä nuorempina ja yhtäkkiä onkin.
Morjesta!
Tässä olis nyt tuo suhteen alottanu mies...
Puolisoni (ainakin vielä), näytti tän keskustelun alotuksen jonka hän on alottanut
Ajattelin ensin etten lukis koko ketjua, mutta ihminen kun on aika utelias ni luin kuitenkin...
Hirmu paljon kommentteja jotka ei yllättänyt yhtään, että olen saatanasta seuraava ja kovaa vauhtia kirimässä siitäkin ohi. Paljon myöskin kommentteja että jätä se, ei tosta tuu mitään, ei nekään yllätyksiä.
Mä tein väärin, kadun tekoani, se ei poista sitä että tein väärin. En todennäkösesti ansaitse puoliakaan siitä mitä puolisoni on meidän eteen tehnyt jo vuosia ja varsinkin nyt kun suhteeni tuli ilmi. Hän taas ei ansaitse edes prosenttia siitä tuskasta, epävarmuudesta tai pahasta olosta mitä olen teollani aiheuttanut.
Ensimmäinen reaktioni oli kun jäin kiinni että okei, nyt tuli ryssittyä ja ainoa vaihtoehto on ero... No vastoin kaikkia odotuksiani puolisoni ei halunnut erota ja kun asioita saatiin puhuttua, päätimme yhdessä yrittää jatkaa ja saada kasaan edes osan siitä mitä me oltiin ennen sekoiluani. Jos yritys ei tuota toivottua tulosta, ollaan myös sovittu että sitten erotaan. Mutta onpahan ainakin yritetty, ei jää jossiteltavaa.
Syyt yrittää jatkaa, eivät ole kummankaan puolelta taloudellisia, molemmat varmasti pärjää omillaan. Syyt yrittää jatkaa eivät johdu lapsista, he ovat riittävän vanhoja ymmärtämään että jos kaksi aikuista ei tule toimeen, on heidän parempi erota. Syyt tulevat ihan puhtaasti halusta ja tunteista toista kohtaan. Puolisoni on sanonut että ei pysty rakastamaan mua just nyt mutta haluaa yrittää kaivaa sen tunteen jostain syvältä takaisin esiin. Tästä tulee varmasti sanomista jälkeenpäin...oma rakkauteni puolisoani kohtaan ei ole missään välissä kadonnut.
Syy miksi tein niin kuin tein on itsellenikin täysin mysteeri vielä, mutta teen töitä sen syyn selvittämiseksi. Se voi olla egon pönkitystä, seikkailunhalua, masennusta tai mitä tuolla edellä nyt onkin mainittu. Minä en osaa itselleni sitä vielä selittää, mitä ajattelin silloin ku näin tapahtui. En koe että olisin ollut vaan helposti vietävissä tai että niin vaan tapahtui, koska se on aivan liian helppo tapa selittää tapahtunut. Ehkä taustalla oli ihastumista, hyvän olon tunnetta...mutta sitä saan kotonakin. Ehkä tein sen vaan koska panetti, no kotona saan 350% parempaa seksiä kun tältä toiselta...
Ja kyllä, valehtelin kummallekkin, puolisolleni ja toiselle naiselle. Molemmille eri syystä ja vaan puolisolle valehtelua kadun.
Tähän toiseen naiseen en ole ollut missään tekemisissä sen jälkeen kun suhteeni paljastui, enkä aio olla.
Jos voisin ni jättäisin koko homman tekemättä, mutta tehty mikä tehty. Nyt yritän korjata sen mitä korjattavissa on.
En tule lukemaan tätä ketjua tästä eteenpäin, oon tilivelvollinen ainoastaan yhelle täällä ja me voidaan selvittää asiamme muualla
Ja kiitos kaikille jotka ovat puolisoani auttaneet kommenteillaan miettimään asiaa monelta eri kantilta, on ne sitten puolesta tai vastaan
Samaa mieltä 130 kanssa. Asioista kannattaa aina keskustella, neuvotella. On muistetteva ajatella myös
ajatella lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä, mutta jotka eniten kärsivät erotilanteissa. Ei pettäminen ole
maailmanloppu, siitä selviää.
Apn miehen kirjoitus vahvistaa käsitystä siitä että ap on suhteen pyhä Maria ja mies syntejään anteeksi pyytelevä petturi, joka hivelee vaimonsa loukattua egoa vakuuttelemalla minkä virheen teki ja kuinka ei upeaa vaimoaan ansaitse. Peruskauraa.
Ei tarvitse selvitä eikä ymmärtää jos ei tahdo. Itseäni ketuttaisi niin että halut katoaisi ja arvostus.
AP:n puliso (ainakin toistaiseksi) kirjoitti:
Morjesta!
Tässä olis nyt tuo suhteen alottanu mies...
Puolisoni (ainakin vielä), näytti tän keskustelun alotuksen jonka hän on alottanutAjattelin ensin etten lukis koko ketjua, mutta ihminen kun on aika utelias ni luin kuitenkin...
Hirmu paljon kommentteja jotka ei yllättänyt yhtään, että olen saatanasta seuraava ja kovaa vauhtia kirimässä siitäkin ohi. Paljon myöskin kommentteja että jätä se, ei tosta tuu mitään, ei nekään yllätyksiä.
Mä tein väärin, kadun tekoani, se ei poista sitä että tein väärin. En todennäkösesti ansaitse puoliakaan siitä mitä puolisoni on meidän eteen tehnyt jo vuosia ja varsinkin nyt kun suhteeni tuli ilmi. Hän taas ei ansaitse edes prosenttia siitä tuskasta, epävarmuudesta tai pahasta olosta mitä olen teollani aiheuttanut.
Ensimmäinen reaktioni oli kun jäin kiinni että okei, nyt tuli ryssittyä ja ainoa vaihtoehto on ero... No vastoin kaikkia odotuksiani puolisoni ei halunnut erota ja kun asioita saatiin puhuttua, päätimme yhdessä yrittää jatkaa ja saada kasaan edes osan siitä mitä me oltiin ennen sekoiluani. Jos yritys ei tuota toivottua tulosta, ollaan myös sovittu että sitten erotaan. Mutta onpahan ainakin yritetty, ei jää jossiteltavaa.
Syyt yrittää jatkaa, eivät ole kummankaan puolelta taloudellisia, molemmat varmasti pärjää omillaan. Syyt yrittää jatkaa eivät johdu lapsista, he ovat riittävän vanhoja ymmärtämään että jos kaksi aikuista ei tule toimeen, on heidän parempi erota. Syyt tulevat ihan puhtaasti halusta ja tunteista toista kohtaan. Puolisoni on sanonut että ei pysty rakastamaan mua just nyt mutta haluaa yrittää kaivaa sen tunteen jostain syvältä takaisin esiin. Tästä tulee varmasti sanomista jälkeenpäin...oma rakkauteni puolisoani kohtaan ei ole missään välissä kadonnut.
Syy miksi tein niin kuin tein on itsellenikin täysin mysteeri vielä, mutta teen töitä sen syyn selvittämiseksi. Se voi olla egon pönkitystä, seikkailunhalua, masennusta tai mitä tuolla edellä nyt onkin mainittu. Minä en osaa itselleni sitä vielä selittää, mitä ajattelin silloin ku näin tapahtui. En koe että olisin ollut vaan helposti vietävissä tai että niin vaan tapahtui, koska se on aivan liian helppo tapa selittää tapahtunut. Ehkä taustalla oli ihastumista, hyvän olon tunnetta...mutta sitä saan kotonakin. Ehkä tein sen vaan koska panetti, no kotona saan 350% parempaa seksiä kun tältä toiselta...
Ja kyllä, valehtelin kummallekkin, puolisolleni ja toiselle naiselle. Molemmille eri syystä ja vaan puolisolle valehtelua kadun.
Tähän toiseen naiseen en ole ollut missään tekemisissä sen jälkeen kun suhteeni paljastui, enkä aio olla.
Jos voisin ni jättäisin koko homman tekemättä, mutta tehty mikä tehty. Nyt yritän korjata sen mitä korjattavissa on.
En tule lukemaan tätä ketjua tästä eteenpäin, oon tilivelvollinen ainoastaan yhelle täällä ja me voidaan selvittää asiamme muualla
Ja kiitos kaikille jotka ovat puolisoani auttaneet kommenteillaan miettimään asiaa monelta eri kantilta, on ne sitten puolesta tai vastaan
Miksi et kadu toiselle naiselle valehtelua? Mustamaalaatko häntä siksi, että vaimosi tykkää siitä? Etkö ole itse aivan samantasoinen kuin tuo nainen (tai ehkä paljon alhaisempi)?
AP:n puliso (ainakin toistaiseksi) kirjoitti:
Morjesta!
Tässä olis nyt tuo suhteen alottanu mies...
Puolisoni (ainakin vielä), näytti tän keskustelun alotuksen jonka hän on alottanutAjattelin ensin etten lukis koko ketjua, mutta ihminen kun on aika utelias ni luin kuitenkin...
Hirmu paljon kommentteja jotka ei yllättänyt yhtään, että olen saatanasta seuraava ja kovaa vauhtia kirimässä siitäkin ohi. Paljon myöskin kommentteja että jätä se, ei tosta tuu mitään, ei nekään yllätyksiä.
Mä tein väärin, kadun tekoani, se ei poista sitä että tein väärin. En todennäkösesti ansaitse puoliakaan siitä mitä puolisoni on meidän eteen tehnyt jo vuosia ja varsinkin nyt kun suhteeni tuli ilmi. Hän taas ei ansaitse edes prosenttia siitä tuskasta, epävarmuudesta tai pahasta olosta mitä olen teollani aiheuttanut.
Ensimmäinen reaktioni oli kun jäin kiinni että okei, nyt tuli ryssittyä ja ainoa vaihtoehto on ero... No vastoin kaikkia odotuksiani puolisoni ei halunnut erota ja kun asioita saatiin puhuttua, päätimme yhdessä yrittää jatkaa ja saada kasaan edes osan siitä mitä me oltiin ennen sekoiluani. Jos yritys ei tuota toivottua tulosta, ollaan myös sovittu että sitten erotaan. Mutta onpahan ainakin yritetty, ei jää jossiteltavaa.
Syyt yrittää jatkaa, eivät ole kummankaan puolelta taloudellisia, molemmat varmasti pärjää omillaan. Syyt yrittää jatkaa eivät johdu lapsista, he ovat riittävän vanhoja ymmärtämään että jos kaksi aikuista ei tule toimeen, on heidän parempi erota. Syyt tulevat ihan puhtaasti halusta ja tunteista toista kohtaan. Puolisoni on sanonut että ei pysty rakastamaan mua just nyt mutta haluaa yrittää kaivaa sen tunteen jostain syvältä takaisin esiin. Tästä tulee varmasti sanomista jälkeenpäin...oma rakkauteni puolisoani kohtaan ei ole missään välissä kadonnut.
Syy miksi tein niin kuin tein on itsellenikin täysin mysteeri vielä, mutta teen töitä sen syyn selvittämiseksi. Se voi olla egon pönkitystä, seikkailunhalua, masennusta tai mitä tuolla edellä nyt onkin mainittu. Minä en osaa itselleni sitä vielä selittää, mitä ajattelin silloin ku näin tapahtui. En koe että olisin ollut vaan helposti vietävissä tai että niin vaan tapahtui, koska se on aivan liian helppo tapa selittää tapahtunut. Ehkä taustalla oli ihastumista, hyvän olon tunnetta...mutta sitä saan kotonakin. Ehkä tein sen vaan koska panetti, no kotona saan 350% parempaa seksiä kun tältä toiselta...
Ja kyllä, valehtelin kummallekkin, puolisolleni ja toiselle naiselle. Molemmille eri syystä ja vaan puolisolle valehtelua kadun.
Tähän toiseen naiseen en ole ollut missään tekemisissä sen jälkeen kun suhteeni paljastui, enkä aio olla.
Jos voisin ni jättäisin koko homman tekemättä, mutta tehty mikä tehty. Nyt yritän korjata sen mitä korjattavissa on.
En tule lukemaan tätä ketjua tästä eteenpäin, oon tilivelvollinen ainoastaan yhelle täällä ja me voidaan selvittää asiamme muualla
Ja kiitos kaikille jotka ovat puolisoani auttaneet kommenteillaan miettimään asiaa monelta eri kantilta, on ne sitten puolesta tai vastaan
Mua ihmetyttää aina näissä yhteyksissä, että mies alkaa tätä toista naista mollaamaan. Ymmärrän tietysti, että vaimon korville tämä on tarkoitettu.
Toiselle naiselle sai valehdella, eikä kaduta. Seksikin oli huonoa, silti sitä piti useampi kuukausi harrastaa.
Mua häiritsisi että mies kohtelee naisia huonosti, myös sitä toista naista.
Joka kerran pettää, pettää toisenkin.
Apn mies ei tule lukemaan ketjua eteenpäin koska tietää että kirjoituksensa kertoo monille että kyseessä on aika tyypillinen pettäjä.
Kohta myös ap lopettaa lukemisen koska totuuksien lukeminen miehestä satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitoissa ja parisuhteissa on pettäminen kohta yleisempää kuin uskollisuus.
Useimpia tämänkin palstan naisia on petetty vähintäänkin yhden kerran.Vaikka se oma ukkeli saattaa tuntua saamattomalta nahjukselta, niin kummasti vaan sillekin löytyy menekkiä ja naisseuraa reissuissa ja viihteellä. On niin kovin helppoa neuvoa muita heti eroamaan, jos ja kun, ei ole koskaan saanut itse kumppaniaan kiinni pettämisestä.
Jos kaikki petetyt eroaisivat, niin vähänpä olisi enää voimassa olevia avioliittoja.
Pettäminen on vaan niin jokapäiväistä nykyisin, se on sama kuin aamiaisen syönti.
Monien mielestä ns. vieraissa käynti kuuluu normiin elämään, ei sitä pidetä kummallisena.Niin, ettei kenenkään kannata pullistella sillä, että jätän miehen heti, jos pettää.
Monet mammat tälläkin palstalla elävät miehien kanssa, jotka ovat pettäneet heitä ja
pettävät jatkossakin. Te eistä olette vaan tiedä sitä. Näin se menee, surullista, mutta totta.
Eiköhän tuo pettäminen ole yhtä yleistä ollut aikaisemminkin. Ei tämä aika ole siinä mielessä yhtään erilainen.
Tai pikemminkin sitä miestä ei ole koskaan ollutkaan vaan se on ollut vain ap:n haaveissa ja kuvitelmissa. Ei se miehen luonne miksikään muutu, kyllä se antautuminen uusiin seikkailuihin aina siellä ajatuksissa olemassa on. Suhteen alussa se vain on hetken aikaa jemmassa, koska silloin nautitaan siitä uuden suhteen tuoreudesta, eli juurikin siitä uutuuden viehätyksestä, mitä niillä seikkailuillakin haetaan. Sitten kun se uutuuden viehätys on ohi, aletaan taas vilkuilemaan ympärille uusien kokemuksien toivossa. Näin se vaan miehisessä maailmassa menee ja on aina mennyt.