Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Lapsiperhe-elämä ei tarjoaisi mulle yhtään mitään, mitä haluaisin. Pelkkiä rasitteita ja rajoituksia, lisää stressiä, unettomuutta, kaunaa, huonontuvaa parisuhdetta. Omasta elämästä luopumista, ainakin osittain. Lasten kanssa ei voi tehdä mitään kivaa. Mammakerhot, vauvauinnit, hoplopit, puuhamaat hyi helveta. Saan seurata läheltä kahta perhettä, joissa on ihan tavalliset lapset, ei edes mitään nepsyjä tai vammaisia. Ja en jaksaisi sitä elämää. Koirat riittää mulle, niiden kanssa voin tehdä kivoja juttuja ja harrastaa mua kiinnostavia asioita, ja tyydyttää hoivaviettiä.

Tai jos voisin saada sllaisen hyvin kasvatetun 5-6veen, niin kiitos sen voin ottaa.

Elämässä on enemmän vaihtoehtoja. Erilaisuutta ja yksilöllisiä elämänvalintoja kunnioitetaan enemmän kuin ennen, joten tulee mieleen tehdä niitä omia valintoja.

Minä-minä

Olen 30-vuotias onnellisessa avioliitossa oleva nainen. Jossain vaiheessa tajusin, että halusin lapsia vain siksi, että niitä piti haluta.

Kun aloin ajattelemaan itse, ymmärsin,  etten pidä lapsista, olen mukavuudenhaluinen ja itsekäs. Tahdon tehdä omia juttuja, nauttia elämästäni, matkustaa, tehdä asioita joista minä tykkään, tuhlata itseeni enkä elää vain lapselle. Mitä enemmän näen lapsiperhe-elämää tuttavien kautta, sitä enemmän vahvistun päätöksestäni. Jos minulla olisi varaa kokoaikaiseen lastenhoitajaan, hankkisin varmasti lapsen tai kaksi. Mieheni on samoilla linjoilla.

Mutta tällä hetkellä ainoat lastenhankkimista puoltavat ajatukseni liittyvät pelkoon siitä, että asia alkaa kaduttaa joskus +40 sekä siihen, että vietänkö vanhuuteni pyhät yksin kun jälkikasvua ei ole. :)

Maanviljelys on vähentynyt ja koneellistunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys laskee maissa joissa ruumiillinen kurittaminen on kiellettyä. Näissä maissa vanhemmat kuormittuvat liikaa.

Tämä on vain havainto. Minä en halua kurittaa lapsia, minulla ei ole lapsia, enkä aio hankkiakkaan.

Mitä v*ttua? Ehkäpä se kertoo jotakin vanhempien jaksamisesta/idiotismista jos pitää alkaa lapsiaan kurittamaan? 

Tämä oli vain havainto. Joku pätevä voisi tutkia asiaa.

N30 kirjoitti:

Olen 30-vuotias onnellisessa avioliitossa oleva nainen. Jossain vaiheessa tajusin, että halusin lapsia vain siksi, että niitä piti haluta.

Kun aloin ajattelemaan itse, ymmärsin,  etten pidä lapsista, olen mukavuudenhaluinen ja itsekäs. Tahdon tehdä omia juttuja, nauttia elämästäni, matkustaa, tehdä asioita joista minä tykkään, tuhlata itseeni enkä elää vain lapselle. Mitä enemmän näen lapsiperhe-elämää tuttavien kautta, sitä enemmän vahvistun päätöksestäni. Jos minulla olisi varaa kokoaikaiseen lastenhoitajaan, hankkisin varmasti lapsen tai kaksi. Mieheni on samoilla linjoilla.

Mutta tällä hetkellä ainoat lastenhankkimista puoltavat ajatukseni liittyvät pelkoon siitä, että asia alkaa kaduttaa joskus +40 sekä siihen, että vietänkö vanhuuteni pyhät yksin kun jälkikasvua ei ole. :)

Saatat viettää koko vanhuutesi yksin vaikka tekisit 10 lasta. Ei ole sanottua että lapset asuvat edes samassa maassa, tai maanosassa kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asia, noita luettelemiasi ja muitakin. Nuoret naiset on peloteltu mm. sukuelimien rikki menemisellä, ihan kuin näin kävisi useinkin saati pysyvästi. Paranee  muutkin haavat, mutta jostain syystä alapäähaava on kohtalokkain asia mikä lapsesta voi seurata. 

N52, kolme lasta ja alapää oikein hyvinvoivana

Vaikeita repeymiä, kohdun- ja peräsuolen laskeumia saa moni ja monelta joudutaan leikkaamaan väliliha auki. Se, että sinä olet onnekas etkä saanut vaurioita on vain sinun kokemuksesi.

Pointti varmaan on se, että välilihakin paranee.

Kamala, luonnoton ja yliampuva pelko, vaikea ymmärtää. Vai olisiko se, että seksuaalinen nautinto on nykyisin monille elämän tarkoitus? Toki jos se on prioriteettilistalla lasta korkeammalla, niin on vain viisasta jättäytyä velaksi.

seksistä nauttiva äiti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asia, noita luettelemiasi ja muitakin. Nuoret naiset on peloteltu mm. sukuelimien rikki menemisellä, ihan kuin näin kävisi useinkin saati pysyvästi. Paranee  muutkin haavat, mutta jostain syystä alapäähaava on kohtalokkain asia mikä lapsesta voi seurata. 

N52, kolme lasta ja alapää oikein hyvinvoivana

Vaikeita repeymiä, kohdun- ja peräsuolen laskeumia saa moni ja monelta joudutaan leikkaamaan väliliha auki. Se, että sinä olet onnekas etkä saanut vaurioita on vain sinun kokemuksesi.

Pointti varmaan on se, että välilihakin paranee.

Kamala, luonnoton ja yliampuva pelko, vaikea ymmärtää. Vai olisiko se, että seksuaalinen nautinto on nykyisin monille elämän tarkoitus? Toki jos se on prioriteettilistalla lasta korkeammalla, niin on vain viisasta jättäytyä velaksi.

seksistä nauttiva äiti 

Taisin oikaista liikaa joten koitan selventää:

Sääli, jos joku a) luulee ja pelkää, että alapään hetkellinen rikkoutuminen pilaa seksin lopullisesti ja b) kokee, ettei voi olla ilman seksiä sitä hetkeä, kun haava paranee. 

seksistä nauttiva äiti

Tässä kesän aikana pohdiskellut, että onneksi ei ole kuin yksi lapsi.

On mahdollista käydä huvipuistoissa ja pienillä matkoilla, useamman lapsen kanssa olisi rahallisesti paljon hankalampaa.

Ja joo, olen erovanhempi, eli ei ole ketään jakamassa kuluja.

Suurin syy on se, ettei puolisoa löydy. Kriteerit hipovat taivaita sekä miehillä että naisilla, ja suurin osa sekä miehistä että naisista ei kelpaa kenellekään. Tämä johtuu median ja internetin jatkuvasta epätavallisen kauniiden ihmisten kuvien tykityksestä verkkokalvoille. Kuvitellaan, että ruudulla nähty superkaunis poikkeus on ainoa, joka voi itselle kelvata, ja kaikki vähempi on "tyytymistä" tai "kohtuuton kompromissi". Ja tätä täydellistä etsitään niin kauan, ettei lapsia enää voi saada.

Nykynuorisolla on koko maailma avoin (jos vain itse haluaa) ja vaihtoehtoja on lukemattomia. Lasten teko luonnollisesti siirtyy myös samalla kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän.

Itselläni syy netin negatiiviset kommentit lapsista. Kiva oli altistua tuolle jo teininä. Nyt olen tajunnut etten edes tykkää matkustella, harrastaa tms, eli elämä on ihan tyhjä. Miehellä sama olo. Mutta enpä edes uskalla haaveilla lapsista kun elävästi muistan kommentit tyyliin "En hankkinut lapsia ja nyt nauran tutuille jotka hankki, heidän elämä pilalla". Tässäkin ketjussa iso määrä alapeukkuja kun joku erehtyy sanomaan rakastavansa lastaan. Mitä ihmettä? Eli ei edes hauku niitä joilla ei ole lapsia. Yritättekö saada mulle entistä pahemman olon?

T. Nykynuori joka olisi ehkä halunnut lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän meille ne eläkkeen maksajat löytyy? Ei mulla itsellänikään kyllä lapsia ole.

M*ahanmuutto.

Ai tuota kautta eläkkeenmaksajat? BUAHHAHHAHHAA! Päivän vitsi. Huoltosuhde heikkenee vain entisestään, kun tänne tulee porukkaa, joka elää sitten sosiaaliturvan varassa.

Toki myönnän, että maailmassa on paljon sellaisiakin m-muuttajia, jotka olisivat kansantaloudelle hyödyllisiä ja tuotteliaita veronmaksajia. MUTTA, valitettavasti heistä vain hyvin, hyvin harva suuntaa Suomeen. Heistä kun lähes kaikki menevät jonnekkin aivan muualle. Mitä sitten ovat nämä Suomeen tulevat m-muuttajat? Eivät pelkästään kielitaidottomia, mutta valitettavan moni myös luku- ja kirjoitustaidottomia eikä monella heistä ole minkäänlaista koulutusta! Eli toisin sanoen, heillä ei ole minkäänlaisia työelämävalmiuksia! Siinä onkin oma hommansa opettaa heille ensin kielitaito, lukutaito ja kirjoitustaito, ennen kuin voi edes harkita alkaa katselemaan niitä töitä ja sitä kautta tulla eläkkeiden maksajiksi.

Joku jihadidsti tulee mielellään.  EK:lle ja näiden kätyreille kelpaa kaikki.

Kun kuuntelee ja katselee huonosti kasvatettujen tenavien käytöstä joiden vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettiä niin enpä viitsi "tehdä" omaa lasta heidän joukkoon kärsimään. Jos olisi lapsen "himo" niin harkitsisin adoptiota, mutta ed. mainitun lisäksi tulisi rasismi. Antaapa olla. Onneksi en ole halunnut lapsia, en vaan siedä enkä pidä heistä. Onni syntymättömän lapsen puolella, kun tiedän tämän. Moni vanhempi olisi voinut pohtia asiaa ennen vanhemmuuttaan. Huostaanottoluvut kertoo faktat.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy netin negatiiviset kommentit lapsista. Kiva oli altistua tuolle jo teininä. Nyt olen tajunnut etten edes tykkää matkustella, harrastaa tms, eli elämä on ihan tyhjä. Miehellä sama olo. Mutta enpä edes uskalla haaveilla lapsista kun elävästi muistan kommentit tyyliin "En hankkinut lapsia ja nyt nauran tutuille jotka hankki, heidän elämä pilalla". Tässäkin ketjussa iso määrä alapeukkuja kun joku erehtyy sanomaan rakastavansa lastaan. Mitä ihmettä? Eli ei edes hauku niitä joilla ei ole lapsia. Yritättekö saada mulle entistä pahemman olon?

T. Nykynuori joka olisi ehkä halunnut lapsia

Muista että täällä on paljon ilkeitä ja sairaita ihmisiä. Otanta ei ole tavallinen, oikeasti ihmiset eivät ole noin kamalia normaalielämässä. Minulla on 3 lasta eikä kukaan koskaan ole sanonut mitään ikävää. Tai kun oikein muistelen, niin yksi vela ihmetteli luokkakokouksessa kun monilla oli useampia lapsia, ei ymmärtänyt. Nyt hyysää koiraansa kuin mitäkin vauvaa, ei vain tajua ;)

Lapset on ihania, elämäni isoin aarre <3 Vaikka työnikin on mukava, matkustelen kohtuupaljon ja ystäviä riittää.

Omalla kohdallani sopivaa kumppania ei vain löytynyt. Yleisesti ottaen uskon että Suomessa myöhäinen koulutukseen pääsy korkeakoulutetuilla (harva pääsee esim lääkikseen, oikikseen, kauppikseen jne kertahakemalla) ja siitä seuraava myöhäinen työhön siirtyminen aiheuttavat sen että ne 1-2 lasta jotka toivottavasti tuossa iässä vielä saadaan tehdään vanhalla iällä. Muilla aloilla sitten taas pätkätyöt ja taloudellinen epävarmuus. Varmasti myös kulttuuri vaikuttaa: nykyään kun ei ole kenenkään enää pakko hankkia lapsia ehkäisyn puutteen, yhteiskunnan tai perheen jne painostuksen vuoksi, monet vaan päättävät toisin. Tekemistäkin riittää perheettömillekin, mikä ei ollut joskus aiemmin todellakaan totta. Varmasti näin olisi moni päättänyt aiemminkin jos mahdollisuus olisi ollut. 

Sosiaalinen paine tehdä sellaisia asioita joita ei itse todellisuudessa halua on vähentynyt merkittävästi. Siinä ainakin yksi syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet aiempien sukupolvien naiset synnyttivät suuren määrän lapsia koska mitään kunnon ehkäisyä ei vielä ollut. Oma mummoni sai 13 lasta enkä ole niinkään varma että hän niin monta halusi. Nykyään naiset voivat sentään valita kuinka monta tai tekeköö ollenkaan. Myös ensisynnyttäjien ikä tänä päivänä on noin 30 vuotta ja se varmaan sen takia että naiset haluavat kouluttautua ensin ja myös olla varmoja että taloudellinen tilanne on vakaa. Itse olin parikymmentä kun sain esikoisen ja 7 vuotta myöhemmin vielä toisen mutta molemmat tyttäreni tosiaan sen 30. Esikoisella on vain yksi, nyt 11 vuotias ja enempää ei aio tehdä ja nuorempi aikoi tehdä vain yhden mutta sai kaksoset :) . Kaikilla varmaan omat syynsä etteivät halua monta/tai ei ollenkaan lapsia, ennenaikaan niitä vain tehtiin jos olivat tullakseen.

Jos kuopuksesi olisi ollut tosissaan ja harkittuna päätöksenä tekemässä vain yhtä lasta, olisi hän abortoinut kaksoset. Kaksosten äitinä tiedän, että kahdesta vauvasta/taaperosta on työtä kuin kolmesta. Yhdet kaksoset synnytin, mutta koska halusin kolme lasta, en neljää, abortoin seuraavat kaksoset. Yritimme uudelleen, sillä kertaa sinkku vauva, ja saimme sen lapsiluvun, mikä oli vakaasti päätetty.

Ei hän varmaan osannut mitenkään odottaa kaksosia mutta kun ultrassa näkyikin kaksi sydäntä jotka löi yhden sijasta niin liian vaikealta tuntui abortoida sen takia että olisi halunnut vain yhden. On siinä ollut töitä sylin täydeltä vanhemmille ja on tietysti vieläkin. Ovat nyt kolme vuotta vanhoja ja hyvin eläväisiä ja täynnä energiaa.

Muahaha. Suurin osa lääkäreistä ja lääketieteen opiskelijoista on esimerkiksi naisia. Ylipäänsä naiset ovat Suomessa huomattavasti miehiä koulutetumpia, ja koulutus korreloi hyvin tulojen kanssa.