Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vauvat ovat rumia. Jos ihmiset syntyisivät täysin kehittyneinä niin voisi harkita, kuten hait. Ihmiset voisivat ottaa oppia haikaloitla, ja synnyttää miniatuuriaikuisia, jotka voitaisiin työllistää myös samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sukuelimestäni enkä halua, että se repeää korviin asti. Lapset sinänsä olisi kiva, joten ehkä harkitsen adoptiota sitten joskus.
t. nuori nainen
Nuori nainen. Et vielä tiedä, että kehosi muuttuu muutenkin. Et tiedä sitäkään, millaiseksi alapääsi muuttuisi synnytettyäsi jotain ihanaa.
Olen 60+ ja mulle oli selvää, että haluan vain kaksi lasta. Omat vanhempani ovat 90+ eivätkä hekään halunneet kuin kaksi lasta, vaikka molemmat vanhemmistani ovatkin suurperheistä. Mulla on ystäviä, jotka ovat suurpeheistä. Osalla sisaruksista on suurperhe, osalla vain kaksi lasta ja osa ei ole halunnut lapsia lainkaan. Samassakin perheessä voi olla ihmisiä, jotka haluavat eri määrän lapsia tai eivät halua lapsia lainaan.
Miksi ihminen päätyy johonkin tiettyy lapsimäärään on tietenkin kiinni siitä, millaisen elämän ja elintason haluaa niin itselleen kuin lapsilleenkin. Kaikkia ei kiinnosta neljä lasta kerrostalokolmiossa. Ihmisillä on nykyisin myös paljon enemmän kodin ulkopuolisia aktiviteetteja, joihin lapsia ei voi ottaa mukaan. Koska tukiverkostot ovat pienentyneet, lapsen hankkiminen tarkoittaa, että niistä aktiviteeteistaan joutuu luopumaan. Ainakin osasta niistä. Lisäksi nykysin vanhemmilta edellytetään enemmän osallistumista. Tarkoittaa siis yhteistyötä niin päiväkodin kuin myöhemmin koulunkin kanssa. Omien lasten lapsuudessa päiväkotiin riitti, kun osallistui joulu- ja kevätjuhlaan. Eikä tarvinnut osallistua niihinkään, jos oli silloin töissä. Koululaisen kohdalla vain pisti nimensä poissaololappuun ja kerran lukuvuodessa osallistui vanhempainiltaan. Velvollisuudet hoidettu. Nykyisin on myös entistä vaikeampaa yhdistää perhettä ja työelämää. Suositus on,e ttä alle 12v ei saisi olla koko päivää yksin kotona. Omien lasteni ollessa pikkukoululaisia oli ihan normaalia, että olivat kesälomalla yksin kotona, kun vanhemmat olivat töissä. Jollekin naapurissa asuvalle eläkeläiselle tai vanhempainvapaalla olevalle annettiin vain vara-avain siltä varalta, että lapsi ulos lähtiessään unohtaa avaimet kotiin. Eikä ollut vielä edes kännyköitä, joiden avulla olisi voinut selvittää, missä päin lapsi liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen perustamisen vaikeus, kun mies ja nainen laitetaan samaan muottiin. Ei ole mitään mistä viehättyä.
Jos et pysty viehättymään mistään, se ei ole muiden vika. Jos tavisnainen ilman meikkejä ja vaatteitakaan ei kelpaa, niin ei auta kuin katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
Olihan kondomeja esimerkiksi jo paljon varhemmin, viimeistään 50-luvulla niitä oli vapaasti saatavilla. Mikä ihmeen myytti täälläkin liikkuu ettei muka ehkäisyä olisi ollut?
Luuletko, että 50-luvulla pienen kaupungin teini/sinkku marssi vaan kauppaan ostamaan kondomeja :D Niitä myytiin apteekeissa ja moni on kertonut, että niitä piti erikseen pyytää ja myytiin aviopareille. Yksinäisille naisille olisi ollut melkoinen ongelma mennä ostamaan moisia ihan yksikseen.
Tätä jatkui vielä 60-luvullakin. Moni luulee, että Suomessakin oli jokin "villi ja vapaa seksivallankumous a la hipit" menossa silloin. Tosiasia on se, että aika tiukkaa oli ja raskauden uhka oli suuri. Avioparit kuitenkin pääsivät pillereitä hyödyntämään kun lapsia oli tehty ne pari "pakollista" kappaletta.
Juuri näin. Käytännössä siis naiset pakottiin synnyttämään tai tekemään vaarallinen raskauden keskeutys. Koko 1970-luvun osa lääkäreistä ei suostunut määräämään e-pillereitä naimattomille naisille, joka on käsittämätöntä. Ihminen kantaa vastuuta ja huolehtii omasta terveydestä niin lääkäri torppaa sen.
Sodan jälkeen lapsia syntyi paljon mutta vain 5-6 vuoden ajan, sitten tuli toppi ja siitä eteenpäin lapsia on haluttu max ne kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys laskee maissa joissa ruumiillinen kurittaminen on kiellettyä. Näissä maissa vanhemmat kuormittuvat liikaa.
Tämä on vain havainto. Minä en halua kurittaa lapsia, minulla ei ole lapsia, enkä aio hankkiakkaan.
Mitä v*ttua? Ehkäpä se kertoo jotakin vanhempien jaksamisesta/idiotismista jos pitää alkaa lapsiaan kurittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sukuelimestäni enkä halua, että se repeää korviin asti. Lapset sinänsä olisi kiva, joten ehkä harkitsen adoptiota sitten joskus.
t. nuori nainen
Nuori nainen. Et vielä tiedä, että kehosi muuttuu muutenkin. Et tiedä sitäkään, millaiseksi alapääsi muuttuisi synnytettyäsi jotain ihanaa.
Naisen alapää muuttuu vain alatiesynnytylsen vuoksi.
Olet varmaan niitä, jotka sanoo 25v naiselle synnytyksessä tulleista pahoista laskeumista, että 60- vuotiaana laskeumariski on myös synnyttämättömällä naisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään sukuelimestäni enkä halua, että se repeää korviin asti. Lapset sinänsä olisi kiva, joten ehkä harkitsen adoptiota sitten joskus.
t. nuori nainen
Nuori nainen. Et vielä tiedä, että kehosi muuttuu muutenkin. Et tiedä sitäkään, millaiseksi alapääsi muuttuisi synnytettyäsi jotain ihanaa.
Siitä tulee vanha räysä.
Jos sinne sisään työntää jotakin, se puree
Kaikki tehdään ilkeyden, kyyläämisen, painostuksen ja tahallisen loukkaamisen kautta niin kyllähän se pskakeko joskus sortuu, kun ei riitä tarpeeksi luonnevikaisia pitämään ikuisesti yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua sitä roolia mitä nykyään miehelle perheessä on tarjolla. Ei mitään valtaa, pelkkiä velvollisuuksia, maksajan rooli.
Kyllä miesten elämä on kehdosta hautaan helppoa kun miehellä valituksen aihe on se että isänä mires joutuisi ottamaan vastuuta omasta lapsestaan rahallisesti. On niin väätin ja raskasta ja ei edes mitään valtaa. Aii niin, se että joutuu yksin hoitamaan lapsen on naisen kohdalla valtaa?
Niin nainen vain on se joka yksin 100% tekee lapsen omalla kehollaan ja otaa terveys ja kuoleman riskin, synnyttää s aatanallisella kivulla itsensä vaurioittaen, imettää ja kuntouttaa itseään kenenkään siinä tukematta, valvoo, kärsii tulomenetylkiä, eläkemenetyksiä, huonontaa äitinä työmarkkina-asemaamsa jne mutta mitäpä näistä kun mies-parka voi joutua jopa käyttämään omaa rahaamsa oman lapsensa elättämiseen, on kyllä väärin. Tässä taas yksi syy miksi moni naimnenskippaa lapsenteon . On vaikea löytää aikuista miestä.
Ps. Nämä valittakamiehet': mitä luulette oman äitinne olevan mieltä puheistanne? Veikkaan vahvasti että häpeä ja epäusko on ensimmäiset reaktiot .
En tietenkään voi varmasti tietää, voin kertoa vain omat kokemukseni. Äitini ei halunnut lapsia, mutta halusi muuttaa pois vanhempiensa kotoa, eikä sinkkuna eläminen silloin ollut mikään vaihtoehto. Isäni halusi lapsia. Lopputulos: meitä on kaksi (jos isäni olisi saanut tahtonsa kokonaan läpi, olisi useampikin).
Minäkään en halunnut lapsia, mutta mies niin välttämättä, ja rakastan miestäni. Kompromissi: lapsia on yksi ja toista ei tule.
Ehkäpä monet naiset, joille synnyttäminen ei ole mikään ilo ja kakkavaippojen vaihtaminen vielä vähemmän, eivät halua lapsia, ja neuvotteluasemamme ovat paremmat kuin sukupolvi, pari sitten? Jos mies ei olisi elämäni rakkaus, olisin pysynyt lapsiluvussa nolla. Onhan lapseni toki hurmaava, kaunis ja kiltti, mutta se on silkkaa tuuria. Olisi voinut käydä niinkin, ettei hän olisi ollut. Tästä nimenomaisesta on iloa, mutta en edelleenkään katso, että se oli ihan järkevä riski ottaa, vaikka nyt kävikin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen perustamisen vaikeus, kun mies ja nainen laitetaan samaan muottiin. Ei ole mitään mistä viehättyä.
Jos et pysty viehättymään mistään, se ei ole muiden vika. Jos tavisnainen ilman meikkejä ja vaatteitakaan ei kelpaa, niin ei auta kuin katsoa peiliin.
Suomi ei ole koko maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut hukassa otseni kanssa, etten koe, että olisin ollut hyvä vanhempi. En ole kasvanut aikuiseksi eikä minulla ole sellaista tilannetta tästä johtuen, missä lapsen olisi hyvä ja turvallista elää.
Samalla on ollut haastavaa löytää kumppani, jonka kanssa perheen olisi voinut perustaa.
Ennenkaikkea oma kypsymättömyys on ollut syy siihen miksi en lapsia ole tehnyt saatikka niitä aijo tehdä.
Tuntuu ehkä myös, että pystyisinkö luopumaan omista harrastuksista ja elämästä, olenko liian itsekäs pitämään muista huolta. Olenko liian narsisti, tunteeton ja minkälaisia niistä mun kasvattamista lapsista oikein tulis? En tiedä olisiko tarpeeksi motivaatiota saada heistä tarpeeksi yhteiskuntakelpoisia. Eli parempi jättää tekemättä,kun en tiedä haluanko sitoutua niiden kasvatukseen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole minun lapsia kasvattaa. Enkä halua lapsista huonostikäyttäytyviä. Vain ihan tavallisia ihmisiä. IHMISIÄ.
Tätä juuri kysyttiin, eikä tekosyitä - rehellinen vastaus. Huoh, tuo ilmastomuutos paskan vääntämine väsyttää. Tosin voin vakuuttaa, että jo saisit lapsen sun personaallisuus muuttuisi. Lapsi olisikin yhtä-äkkiä sun elämän valo. Se rakkaus on niin syvää - ja sitä ei voi etukäteen käsittää, mitä ei ole tuntenut. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Lähinnä olen surullinen niiden puolesta jotka eivät sitä saa tuntea, kun itseltään kieltävät mm. ihmiset ovat syöpä valheen takia. Melkein kuin taivas olisi heiltä evätty. sad...
Olen mies ja en todellakaan kehtaa elämästäni lapsettomille ystävilleni kiertoa, kun heiltä on riistetty niin paljon. Miksi hieroisin heidän naamaansa onneani.
Kaikki ihmiset eivät ikinä opi rakastamaan lapsiaan. Minä en oppisi, tiedän sen jo nyt. Johtuu siitä, että en osaa olla ihmisten kanssa niin auki, että ikinä voisin luottaa niin paljon mitä rakkaus vaatii. Olen kyllä naimisissa, ollut 20 vuotta saman miehen kanssa. Silti en pysty täysin sydäntäni hänellekään avaamaan. Ihmiseen pettyy aina. Tulee se ensimmäinen valhe, ilkeä sana, tai jokin muu asia joka satuttaa. Tästä syystä en pysty avaamaan sydäntäni kenellekään ihmiselle, en kenellekään, kokonaan. Koiraani rakastan enemmän kuin mitään muuta, koira ei ikinä petä luottamusta eikä satuta, koska koira on eläin eikä se näin ollen voi varsinaisesti valita tekemisiään, vaan toimii aina puhtaasti vaistojensa mukaan. Voin siis luottaa siihen, että koira ei ikinä satuta minua.
Surullista että elät elämääsi pelon ohjaamana. Enpä usko että mikään rakkaus vertautuu siihen, mitä omaa lastaan kohtaan tuntee. Se on meihin koodattu DNA:han asti. Ihminen kykenee altruismiin oman lapsensa kohdalla.
En tee lapsia koska en halua lapsia. Jo pienenä lapsena tiesin, etten halua lapsia. En leikkinyt nukeilla, koska nuken hoivaaminen oli minulle aivan omituista. Kotileikeissä tarhassa en suostunut olemaan äiti koska se tuntui luonnottomalta. En pidä lapsista. Siedän lapsia tiettyyn rajaan saakka, mutta se on sellaista tuskaista mietintää miten helpoiten pääsen tilanteesta pois, kunnes lapset alkavat olla ala-asteen loppupuolella. Silloin ne saattavat olla jo ihan ok, vähän lapsesta riippuen. Pelolla ei siis ole asian kanssa tekemistä, vaan puhtaasti haluttomuudella. Tuo epäluottamus ihmisiin on vain yksi lisäsyy. Kerroin siitä vain, koska halusin tuoda esiin sen, että kaikki eivät ikinä opi rakastamaan lapsiaan, mitä moninaisimmista syistä. Olet siis väärässä siinä, kun väität että kaikki rakastavat lapsiaan. Asiasta vaan ei voi puhua ääneen, se tuomitaan liian jyrkästi. Se, että sinä toimit ja tunnet tietyllä tavalla ei tarkoita, että kaikki toimivat ja tuntevat samalla tavalla.
En ole lukenut ketjua mutta: lapsen hoito on liian työlästä ja sitoo liikaa. Nykyisen nuoret aikuiset eivät halua mitään kiviriippoja, ottavat mieluummin pari koiraa. Näin se on. Syytetään yhteiskuntaa vähän kaikesta, mutta tosiasiassa kaikkein köyhimmät taitaa niitä lapsia tehdä, ei nämä jotka ovat tottuneet matkustelemaan ja laittamaan rahat omaan kivaan.
Onhan se outoa kun lapsi syntyy niin isyysvapaan jälkeen pitää ottaa sairauslomaa ja omaa lomaa kun se äiti ei pärjää vauvan kanssa, oma äiti ja anoppikin on hälytetty auttamaan, samoin pari sossun tätiä käy pitämässä seuraa pari kertaa viikossa. Valtava stressi kun ei keho ole palautunut riittävän nopeasti synnytyksen jälkeen eikä pääse mihinkään, tuttiakin pitää laittaa suuhun vähän väliä ja keskeyttää oma tekeminen. Ja tämä tarina on tosi. Ei hyvää päivää...
Naisten hypergamia; Itseään vastaavan tasoinen mies ei enää kelpaa.
Kaikki naiset haluavat sen instagram -elämän
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua mutta: lapsen hoito on liian työlästä ja sitoo liikaa. Nykyisen nuoret aikuiset eivät halua mitään kiviriippoja, ottavat mieluummin pari koiraa. Näin se on. Syytetään yhteiskuntaa vähän kaikesta, mutta tosiasiassa kaikkein köyhimmät taitaa niitä lapsia tehdä, ei nämä jotka ovat tottuneet matkustelemaan ja laittamaan rahat omaan kivaan.
Onhan se outoa kun lapsi syntyy niin isyysvapaan jälkeen pitää ottaa sairauslomaa ja omaa lomaa kun se äiti ei pärjää vauvan kanssa, oma äiti ja anoppikin on hälytetty auttamaan, samoin pari sossun tätiä käy pitämässä seuraa pari kertaa viikossa. Valtava stressi kun ei keho ole palautunut riittävän nopeasti synnytyksen jälkeen eikä pääse mihinkään, tuttiakin pitää laittaa suuhun vähän väliä ja keskeyttää oma tekeminen. Ja tämä tarina on tosi. Ei hyvää päivää...
Tuo on ihan totta. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta tyttärelläni on koira. Voin milloin tahansa ottaa hänen koiransa vaikka pariksi kuukaudeksi hoitoon. Teen etätöitä, joten helppo homma. Sen sijaan en pystyisi ottamaan lapsia hoitoon edes yhdeksi päiväksi, jos mun pitäisi sinä päivänä tehdä myös töitä.
Epävarmuus turvallisuudesta, maailman tilanne (sota Ukrainassa), hintojen nousut
Alue: Aihe vapaa
Ensin syntyy homo ja lesbosuhteita ja jossain kohtaa seksuaalinen kanssakäyminen loppuu kokonaan