Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

En halua sitä roolia mitä nykyään miehelle perheessä on tarjolla. Ei mitään valtaa, pelkkiä velvollisuuksia, maksajan rooli.

ennen tarvittiin apuja pelloille, navettaan, metsiin,ei kai enää tarvita mihinkään ja hauskempi kun saada itse syödä kaikki karkit ja pelata pelejä rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni oli aika karu. Tiesin millaista on olla lapsi, joka on vaan tiellä, eikä täytä mitään odotuksia. Oli psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Opin vihaamaan lapsia. Näin lapset ärsyttävinä räkänokkina, joilta pitäisi ottaa luulot pois.

Päädyin lopulta monen mutkan, osastokierteen ja lääkitysten jälkeen vuosia kestäneeseen terapiaan.

Siellä ymmärsin, etten oikeasti vihannut lapsia. Vihasin omaa, vaille jäänyttä sisäistä lastani. Lopetin lääkitykset itse ja terapiakin loppui jossain vaiheessa.

En enää ollutkaan mielenterveyspotilas, jonka täytyy syödä lääkkeitä koko loppuelämä. Se aiheutti identiteettikriisin, jonka kanssa painin muutaman vuoden.

Tämän hoitopolun jälkeen ikää on jo sen verran paljon, ettei perheen perustaminen houkuta. On kertynyt fyysisiä vaivoja ja maailmantilanne on mitä on.

Nykyään niin moni on jo nuorena vuosia mielenterveyspotilaana, että perheen perustaminen menee ohi. Näin on käynyt monelle. Yksi näkökulma lapsettomuuden tarkasteluun on se, että psykiatrisen hoidon olisi oltava tehokkaampaa.

Jes ei kestä perusarkea itsekseen niin ei kannata hankkia lasta. Viaton lapsukainen ei ole tehnyt mitään pahaa ansaitakseen mt-äitiä

Elän nykyään normaalia elämää ilman minkäänlaista mielenterveysstatusta. Valitettavasti vuodet vierivät ja tietty juna meni jo, jos en sitten ala mauttoman vanhaksi ensisynnyttäjäksi. Sitä en ajatellut tehdä. Sinun sen sijaan kannattaa opetella lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut hukassa otseni kanssa, etten koe, että olisin ollut hyvä vanhempi. En ole kasvanut aikuiseksi eikä minulla ole sellaista tilannetta tästä johtuen, missä lapsen olisi hyvä ja turvallista elää.

Samalla on ollut haastavaa löytää kumppani, jonka kanssa perheen olisi voinut perustaa.

Ennenkaikkea oma kypsymättömyys on ollut syy siihen miksi en lapsia ole tehnyt saatikka niitä aijo tehdä.

Tuntuu ehkä myös, että pystyisinkö luopumaan omista harrastuksista ja elämästä, olenko liian itsekäs pitämään muista huolta. Olenko liian narsisti, tunteeton ja minkälaisia niistä mun kasvattamista lapsista oikein tulis? En tiedä olisiko tarpeeksi motivaatiota saada heistä tarpeeksi yhteiskuntakelpoisia. Eli parempi jättää tekemättä,kun en tiedä haluanko sitoutua niiden kasvatukseen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole minun lapsia kasvattaa. Enkä halua lapsista huonostikäyttäytyviä. Vain ihan tavallisia ihmisiä. IHMISIÄ.

Tätä juuri kysyttiin, eikä tekosyitä - rehellinen vastaus. Huoh, tuo ilmastomuutos paskan vääntämine väsyttää. Tosin voin vakuuttaa, että jo saisit lapsen sun personaallisuus muuttuisi. Lapsi olisikin yhtä-äkkiä sun elämän valo. Se rakkaus on niin syvää - ja sitä ei voi etukäteen käsittää, mitä ei ole tuntenut. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Lähinnä olen surullinen niiden puolesta jotka eivät sitä saa tuntea, kun itseltään kieltävät mm. ihmiset ovat syöpä valheen takia. Melkein kuin taivas olisi heiltä evätty.  sad...

Olen mies ja en todellakaan kehtaa elämästäni lapsettomille ystävilleni kiertoa, kun heiltä on riistetty niin paljon. Miksi hieroisin heidän naamaansa onneani.

Kaikki ihmiset eivät ikinä opi rakastamaan lapsiaan. Minä en oppisi, tiedän sen jo nyt. Johtuu siitä, että en osaa olla ihmisten kanssa niin auki, että ikinä voisin luottaa niin paljon mitä rakkaus vaatii. Olen kyllä naimisissa, ollut 20 vuotta saman miehen kanssa. Silti en pysty täysin sydäntäni hänellekään avaamaan. Ihmiseen pettyy aina. Tulee se ensimmäinen valhe, ilkeä sana, tai jokin muu asia joka satuttaa. Tästä syystä en pysty avaamaan sydäntäni kenellekään ihmiselle, en kenellekään, kokonaan. Koiraani rakastan enemmän kuin mitään muuta, koira ei ikinä petä luottamusta eikä satuta, koska koira on eläin eikä se näin ollen voi varsinaisesti valita tekemisiään, vaan toimii aina puhtaasti vaistojensa mukaan. Voin siis luottaa siihen, että koira ei ikinä satuta minua.

Syntyvyys laskee maissa joissa ruumiillinen kurittaminen on kiellettyä. Näissä maissa vanhemmat kuormittuvat liikaa.

Tämä on vain havainto. Minä en halua kurittaa lapsia, minulla ei ole lapsia, enkä aio hankkiakkaan.

Vierailija kirjoitti:

En halua sitä roolia mitä nykyään miehelle perheessä on tarjolla. Ei mitään valtaa, pelkkiä velvollisuuksia, maksajan rooli.

Tämä!

PASKA VALTIO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut hukassa otseni kanssa, etten koe, että olisin ollut hyvä vanhempi. En ole kasvanut aikuiseksi eikä minulla ole sellaista tilannetta tästä johtuen, missä lapsen olisi hyvä ja turvallista elää.

Samalla on ollut haastavaa löytää kumppani, jonka kanssa perheen olisi voinut perustaa.

Ennenkaikkea oma kypsymättömyys on ollut syy siihen miksi en lapsia ole tehnyt saatikka niitä aijo tehdä.

Tuntuu ehkä myös, että pystyisinkö luopumaan omista harrastuksista ja elämästä, olenko liian itsekäs pitämään muista huolta. Olenko liian narsisti, tunteeton ja minkälaisia niistä mun kasvattamista lapsista oikein tulis? En tiedä olisiko tarpeeksi motivaatiota saada heistä tarpeeksi yhteiskuntakelpoisia. Eli parempi jättää tekemättä,kun en tiedä haluanko sitoutua niiden kasvatukseen. Yhteiskunnan tehtävä ei ole minun lapsia kasvattaa. Enkä halua lapsista huonostikäyttäytyviä. Vain ihan tavallisia ihmisiä. IHMISIÄ.

Tätä juuri kysyttiin, eikä tekosyitä - rehellinen vastaus. Huoh, tuo ilmastomuutos paskan vääntämine väsyttää. Tosin voin vakuuttaa, että jo saisit lapsen sun personaallisuus muuttuisi. Lapsi olisikin yhtä-äkkiä sun elämän valo. Se rakkaus on niin syvää - ja sitä ei voi etukäteen käsittää, mitä ei ole tuntenut. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun tunteeseen. Lähinnä olen surullinen niiden puolesta jotka eivät sitä saa tuntea, kun itseltään kieltävät mm. ihmiset ovat syöpä valheen takia. Melkein kuin taivas olisi heiltä evätty.  sad...

Olen mies ja en todellakaan kehtaa elämästäni lapsettomille ystävilleni kiertoa, kun heiltä on riistetty niin paljon. Miksi hieroisin heidän naamaansa onneani.

Kaikki ihmiset eivät ikinä opi rakastamaan lapsiaan. Minä en oppisi, tiedän sen jo nyt. Johtuu siitä, että en osaa olla ihmisten kanssa niin auki, että ikinä voisin luottaa niin paljon mitä rakkaus vaatii. Olen kyllä naimisissa, ollut 20 vuotta saman miehen kanssa. Silti en pysty täysin sydäntäni hänellekään avaamaan. Ihmiseen pettyy aina. Tulee se ensimmäinen valhe, ilkeä sana, tai jokin muu asia joka satuttaa. Tästä syystä en pysty avaamaan sydäntäni kenellekään ihmiselle, en kenellekään, kokonaan. Koiraani rakastan enemmän kuin mitään muuta, koira ei ikinä petä luottamusta eikä satuta, koska koira on eläin eikä se näin ollen voi varsinaisesti valita tekemisiään, vaan toimii aina puhtaasti vaistojensa mukaan. Voin siis luottaa siihen, että koira ei ikinä satuta minua.

Surullista että elät elämääsi pelon ohjaamana. Enpä usko että mikään rakkaus vertautuu siihen, mitä omaa lastaan kohtaan tuntee. Se on meihin koodattu DNA:han asti. Ihminen kykenee altruismiin oman lapsensa kohdalla.

Itse olisin halunnut 3 lasta mutta olen saanut 2 lasta ja tämä on tässä. Ei yksinkertaisesti talous kestä enempään lapsia ja äippälomaa jne. Jos saisi kunnon palkkion verotuksen kautta, että olet työssäkäyvä vanhempi niin tekisin enemmän lapsia. Tai jos päivähoito olisi täysin ilmaista jne.

Toinen juttu on se, että ahdistaa nykymaailma hyvinkin paljon. On kauheasti uhkakuvia kuinka meiltä loppuu happi jossain vaiheessa. Kuinka elämä tuhoutuu jne. Tämä on noin helvetin ahdistavaa, että uutisia en enää seuraa.

Lukihaerikko kirjoitti:

Perhearvojen totaalinen alasajo. Perheiden tuhoaminen antamalla yh-äideille kaikki mahdollinen tuki. Isiä ei enää näy lapsille.  Koulutustason nousu.  On tilastollinen fakta, että mitä vähemmän koulutetaan, sitä enemmän ihmiset lisääntyy kuin kanit.  Uskonnollisten arvojen alasajo. 

Eli miehillä ei ole perhearvoja. Satukirja on huono elåmän ohjeeksi.

Vaikka Suomessa on lapsiperheen asema on parempi kun muualla, niin en tykkää suomalaisesta tavasta kasvattaa ja hyysätä lapsia, jonka seurauksena nää nykykersat on pieniä kpäisiä diktaattoreja, joilla on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia, käytöstavoista tai auktoriteettien kunnioituksesta puhumattakaan.

Joo, voihan sitä omat lapset kasvattaa eritavalla, mutta kun nää lieveilmiöt tulee sitten koulussa ja muualla vastaan niin ei napostele.

Kaipaisin tänne enemmän sellaista välimerellistä/keski-eurooppalaista kasvatuskulttuuria, lapset on mukana ja ympäristö on paljon lapsiystävällisempää, mutta lapset ei hypi silmille ja heiltä vaaditaan jo pienestä asti käytöstapoja ja esim. ruokailussa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.

Olihan kondomeja esimerkiksi jo paljon varhemmin, viimeistään 50-luvulla niitä oli vapaasti saatavilla. Mikä ihmeen myytti täälläkin liikkuu ettei muka ehkäisyä olisi ollut?

Peruspalkalla tulee hädin tuskin toimeen yksinäänkään saati sitten jos olisi perhettä..

Varmaan moni syitä, mutta ainakin yksi syy on se että mitään vakitöitä ei nykynuoret enää saa. Ennen kun sai työpaikan, niin siellä sai olla eläkeikäänsä asti jos vaan halusi. Nykyään on nuorille tarjolla jotain osa-aikatöitä, pätkätöitä ja nollasoppareita. Sillä nyt ei vaan osteta mitään kämppiä ja perusteta perheitä.

Elämä on biletystä, muusta viis.

Pelkkää pilveä ja seksiä, mitä muuta sitä tarvitsisi

T:viherpiipertäjä

kaartamo&tapanaisen toiminta tappaa siittiöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.

Olihan kondomeja esimerkiksi jo paljon varhemmin, viimeistään 50-luvulla niitä oli vapaasti saatavilla. Mikä ihmeen myytti täälläkin liikkuu ettei muka ehkäisyä olisi ollut?

Oli kyllä, mutta ehkäisy oli täysin miesten päätettävissä. Tulos on nähtävissä suurina ikäluokkina.

Parisuhteen perustamisen vaikeus, kun mies ja nainen laitetaan samaan muottiin. Ei ole mitään mistä viehättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.

Olihan kondomeja esimerkiksi jo paljon varhemmin, viimeistään 50-luvulla niitä oli vapaasti saatavilla. Mikä ihmeen myytti täälläkin liikkuu ettei muka ehkäisyä olisi ollut?

Luuletko, että 50-luvulla pienen kaupungin teini/sinkku marssi vaan kauppaan ostamaan kondomeja :D Niitä myytiin apteekeissa ja moni on kertonut, että niitä piti erikseen pyytää ja myytiin aviopareille. Yksinäisille naisille olisi ollut melkoinen ongelma mennä ostamaan moisia ihan yksikseen.

Tätä jatkui vielä 60-luvullakin. Moni luulee, että Suomessakin oli jokin "villi ja vapaa seksivallankumous a la hipit" menossa silloin. Tosiasia on se, että aika tiukkaa oli ja raskauden uhka oli suuri. Avioparit kuitenkin pääsivät pillereitä hyödyntämään kun lapsia oli tehty ne pari "pakollista" kappaletta.