Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat naiselle huono diili. Oman ikäluokan naiset ovat joutuneet hoitamaan lasten (joita vaan kuului olla, vahva normi) lisäksi palkkatyön, kodin, miehen ja itsensä jos aikaa ja voimia jäi. Huom, ollaan kuitenkin jo urbaanisukupolvea, joten maatilojen "miesten töitä" oli harvalla. Meillä vaan ei ollut nettiä, jossa jakaa kokemuksia, joten tehtiin niikuin edelliset, purtiin hammasta ja hoidettiin homma, kun ei muustakaan tiennyt.
Sellainen voimaantunut vuodatus tällä kertaa. Sinun ei ehkä kannata lisääntyä. Minä lisäännyin siksi että halusin lapsia ja onnekseni sain myös heidän yksinhuoltajuutensa, koska heidän äitinsä muuttui lapsen syntymän jälkeen aivan toiseksi ihmiseksi. Eron jälkeen alkoi heti vieraannuttaminen ja muu kiusanteko. Kuinka moni yksinhuoltajaisä valittaa että on liian raskasta? Se on huono diili aina jos valitsee puolisonsa huonosti.
Lapset on tehty ja kasvatettukin jo. Tunnen vain kaksi yh-isää, molemmat valittavat.
Olisiko sinulla jotakin esimerkkiä näyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on nykyään niin veteliä, ei huvita tähän enää lasta hankkia, kun kotona täytyy jo tehdä lähes kaikki kotityöt sekä ne "miesten työt". Muija makaa sohvalla netflixiä ja somea puhelimesta tuijottaen. M30
.... ja näitä töitä ovat kuten... ?
Ja mitä ovat nämä miesten työt, joita pitää päivittäin tehdä? Laita ne listan jatkoksi. Meillä autosta renkaat vaihdetaan pari kertaa vuodessa, kuinka usein teillä? (ja meillä sitäpaitsi auto lähtee liikkeeseen.)
Ei välttämättä päivittäin, mutta täytyyhän ne tehdä. Esim. pihatöistä nurmikon leikkuu, haravointi, lumien kolaus ja hiekoitus. Talon huolto ja korjaustyöt. Puiden tekeminen ja lämmittäminen. Kun on vanha talo isolla pihalla niin voin kertoa että näitä hommia riittää. Renkaiden vaihto kahdesta autosta. Ja nämä siihen lisäksi että tekee pidempää työpäivää, ja suuremman osan (ehkä 70/30) niistä pyykinpesuista, imuroinneista, ruoanlaitosta jne. Naisten täytyy saada kaikkea ja olla oikeuksia, mutta vastuuta ei oteta.
Muuttakaa kerrostaloon, niin nuokin ulkohommat häviävät.
Meillä nainen tahtoi omakotitalon ja vakuutteli että tekee osansa, mutta hänen osa olikin todellisuudessa vaatia että sisätyöt tehdään puoliksi, loppuja töitä ei ikäänkuin ollut edes olemassa. Eri
Sinkkuna on paha lapsia tehdä. Miehet valittavat kuinka eivät löydä naista ja naiset, etteivät löydä kunnon miestä.
Lapsettomuusongelmat ovat lisääntyneet ja halu saada lapsia vähentynyt. Seksiä harrastetaan vähemmän ja ikäluokat pienenevät, joten tekijöitäkin on vähemmän. Ja sitten kaikki taloudelliset ongelmat ja lasupelottelut ja oma mukavuuden halu. Siinähän noita syitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat naiselle huono diili. Oman ikäluokan naiset ovat joutuneet hoitamaan lasten (joita vaan kuului olla, vahva normi) lisäksi palkkatyön, kodin, miehen ja itsensä jos aikaa ja voimia jäi. Huom, ollaan kuitenkin jo urbaanisukupolvea, joten maatilojen "miesten töitä" oli harvalla. Meillä vaan ei ollut nettiä, jossa jakaa kokemuksia, joten tehtiin niikuin edelliset, purtiin hammasta ja hoidettiin homma, kun ei muustakaan tiennyt.
Sellainen voimaantunut vuodatus tällä kertaa. Sinun ei ehkä kannata lisääntyä. Minä lisäännyin siksi että halusin lapsia ja onnekseni sain myös heidän yksinhuoltajuutensa, koska heidän äitinsä muuttui lapsen syntymän jälkeen aivan toiseksi ihmiseksi. Eron jälkeen alkoi heti vieraannuttaminen ja muu kiusanteko. Kuinka moni yksinhuoltajaisä valittaa että on liian raskasta? Se on huono diili aina jos valitsee puolisonsa huonosti.
Lapset on tehty ja kasvatettukin jo. Tunnen vain kaksi yh-isää, molemmat valittavat.
Olisiko sinulla jotakin esimerkkiä näyttää?
Mistä? Toisen pääasiallinen murhe on temppuileva teini ja toisen väsymys ja kiire. Voin hyvin kuvitella kummatkin.
Ilmastonmuutos. Jokainen synnytetty vauva on hiilidioksidijätteen lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Erittäin vaikeaa löytää nainen, joka olisi kouluttautunut edes keskipalkkaiselle ja normaalityöaikaiselle alalle.
En todellakaan halua lisääntyä minkään perässävedettävän, loppuelämän tukea tarvitsevan kaupankassan tai lähihoitajan kanssa. Haluan puolison joka seisoo omilla jaloillaan ja kykenee hoitamaan puoliskonsa ajallisesti ja taloudellisesti.
Tässä vastaa viestin 23 vela. Sinänsähän tämä ei kosketa minua, koska minä en muutoinkaan lähtökohtaisesti kaipaa lapsia elämääni ja myöskin, olen korkeasti koulutettu (koska pystyin) ja tienaan jotakuinkin kuin keskimääräinen insinööri.
Kai ymmärrät, että naiset joutuvat tuossa puun ja kuoren väliin. Lapset eivät itsellään hoidu. Kun nainen saa lapsen, sitä pitää hoitaa. Se tarkoittaa hoitoa kotona, ainakin edes jonkin aikaa. Tulot tippuvat väistämättä. Myöskin, vauvaa ei hoideta vain 2h per päivä, eikä edes tiettyyn säännölliseen kellon aikaan. Viestissäsi hieman haiskahtaa se, että sinua harmittaa se, että katsot, että nainen vain heittäytyy laiskottelemaan lapsen myötä.
Tee testi: nuku yösi pienissä pätkissä ja alle puolella normaalista yöunista (yhteensä tuntimäärällisesti) normaaleihin yöuniin nähden. Pyöritä pyykkikonetta joka pävä. Ripusta pyykit, viikkaa pyykit. Tiskaa, tee ruokaa. Käy kaupassa. Nouki jonkun uuvatin kalsarit lattialta, kerta toisensa jälkeen (ettei sitäkään vähää olisi voinut tehdä). Hymyile, koska muutoin kotona oleva mies alkaa murjottaa. Anna pesää, vaikka itseä v!tuttaisi. Älä vain unta näe, että saisit hetkeäkään omaa aikaa. Se on heippa entisille harrastuksille. Ei ole enää. Sen sijaan sinuun kohdistuu vaikka mitä odotuksia ja kaikenlisäksi joka puolelta tulee "hyvää tarkoittavia" neuvojia, anoppi etunenässä.
Kyllä panostusta lapsiin pitäisi tulla miestenkin puolelta. Mies ei voi odottaa, että vanha 50/50 sääntö toimisi sillä ajatuksella, että lapset menisi täysin naisen hoidettavaksi. Että nainen hoitaisi edelleen oman puolikkaan ja hoitaisi lapsen ja kaikki lapseen liittyvät asiat. Ymmärrän kyllä hyvin, jos mieli pahoittuu siitä, jos kokemus on se, että toinen sluibaa. Tunne on varmasti molemminpuolinen. Sanoisin vaan, että miehillä on perusasenteessa jo lähtökohtaisesti vikaa. Lapset eivät ole "nainen" -otsikon alla, vaan kyllä siitä nyt tulee duunia miehellekin. Otappa koko potista koppi ja sen jälkeen hoida oma puolikkaasi kuin ennenkin - miltä mahtaisi tuntua?
Kommentoinpa tähän myöskin Korkeakoulutettuna, hiukan vahemmalla iällä vauvan saaneena naisena. Melko negatiivisia käsityksiä äitien elämästä mm. tässä lainaamassani viestissä. Totta on, että yöunet ovat pätkittäisiä ja riippuvat ihan vauvasta. Minulla (ja monella äitikaverilla) on yleensä kaksi lyhyttä herätystä yössä, ja unta saan kyllä nyt vauvan ollessa 4kk sen 7-8h. Alussa oli muutaman viikon pätkä, kun unet jäi neljään tuntiin.
Elämä ei myöskään ole mitään jatkuvaa tiskaamista ja pyykkäystä. Mies hoitaa pääsääntöisesti pyykit ja tiskikoneen tyhjennys ja lataaminen vie päivittäin ehkä 15min. Imurointi ym siivous kuten ennen lasta, mitä nyt lelut pitää kerätä lattialta, mikä vie ehkä 2 min. Ruoanlaitosta pidän ja se on itse asiassa mulle mukava, rentouttava hetki kun keskitys kokkailemaan ja mies viihdyttää lasta.
Omaa aikaa saan helposti illalla tai viikonloppuna. Hiukan järjestelyä tämä vaatii toki, kun pitää varmistaa mieheltä ettei hänellä ole menoa samaan aikaan, ja maitoa pitää olla pumpattuna. Mutta kampaajalle, kaupungille ym pääsen kyllä helposti vaikka joka viikko.
Ja tuo kommentti pesän antamisesta. No en minä ainakaan velvollisuudesta miestä kohtaan sitä vasten tahtoani tee, olinpa äiti tai en. Kropassa kyllä näkyy raskausarpia ym, siitä ei pääse mihinkään. Mutta ne tuntuvat tässä kokonaisuudessa niin pieneltä yksityiskohdalta.
Tän viestin pointti nyt ei ole väittää, että äitiys ja vauvan hoitaminen kotona on helppoa eikä muuta mitään. Mutta ei se kyllä kaikilla ole myöskään tuollaista, mitä noissa negatiivisissa viesteissä maalaillaan.
Rahasta vielä. Saan pari tonnia käteen äitiysrahaa ja se riittää mulle enemmän kuin hyvin. Ollaan siinä onnekkaassa tilanteessa ettei rahaa niin tarvi miettiä, ja niin on moni muukin äippälomalainen. Mielikuvissa taitaa korostua liikaa ne, keillä on tiukkaa.
Sinä olet hyvin onnekas. Moni joutuu tyytymään lapsilisiin ja onnettoman suuruiseen ansionsidonnaiseen. Lapsiperheköyhyys on oikeasti akuutti ongelma meidän maassa! Fiksuimmat jättävät lapset tekemättä tiedossa olevaan köyhyyteen. Nykyään jo alakoulussa aletaan vertailemaan kavereita ja teini-iässä olisi kiva päästä halutessaan harrastamaan muutakin kuin ilmaiskerhoja.
Meidän suvussa järjestään jokainen nuori on ollut taitoluistelun tai jääkiekon parissa, ja nyt tämä suvun nuorimmainen teini innostui crossipyöristä. Onneksi hänen vanhemmillaan on varaa, koska harrastukset edistää nuoren mielenterveyttä sekä auttavat luomaan kontakteja. Osa Suomessa olevista säätiöistä (onneksi) auttaa joitakin nuoria, vaan eivät suinkaan kaikkia. Sama juttu on näissä sossujen tuetuissa lomissa, jotka ei ole kaikkien käytettävissä.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
Uskon myös, ettei "lapsiluku" eli toivottu lapsimäärä, josta ap. nimenomaan puhui, välttämättä ennenvanhaan aina ollut niin korkea, vaan lapsia vain siunaantui avioelämän myötä, kun ei ollut ehkäisyä.
Yksi nuorten aikuisten itse kertoma syy on, että he pitävät arvokkaana ja haluavat jotain muuta elämässä, jotain sellaista, mihin lapset eivät sovi (kuin vasta vanhempana, jos silloinkaan).
Tämä on varmaan ihan suora seuraus siitä, että nykykulttuurissa vaihtoehtoisia elämänpolkuja on enemmän ja yksilöt itse määrittelevät sen, mikä ylipäätään on arvokasta elämässä. Jotkut sanovat, että valinta olla tekemättä lapsia tai tehdä vain 1-2 lasta on hedonistinen, mutta tämä ei minusta näytä pitävän paikkaansa, vaan valinnan syyksi kerrotaan hyvin usein eettisiä perusteita.
Yksi syy, joka tulee esiin usein esim. tämän palstan keskusteluissa, on aiempaa "tietoisempi kasvattaminen". Jos haluaa kasvattaa jokaisen lapsensa yksilölliset tarpeet ja persoonallisuuden huomioiden sekä taata jokaiselle sekä materiaalisesti että sosioemotionaalisesti erinomaisen lapsuuden, iso lapsikatras saattaa olla liian suuri sarka.
On muitakin syitä, esim. se, ettei ole löytänyt sopivaa puolisoa sekä taloudellinen epävarmuus.
Ennenvanhaan ei kilpailtu näissä mitoissa siitä kuka on paras äiti. Äideillä on miehiä suuremmat paineet, mutta nuo paineet luo toiset äidit. Siltikin tämä on myös miesten ongelma, koska tämä välillisesti vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin. Ratkaisuja minulla ei ole esittää. Internet on tuonut paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon huonoa. Some vie liian monen ajan ja luo lisää sen tarvetta, koska kulissit pitää olla kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tahtoisin enemmänkin lapsia, ehkä 3 tai 4, nyt on vain yksi ja toinen suunnitteilla. Todennäköisesti lapsiluku meillä jää tuohon kahteen, ihan sen takia että perheillä on aika hankalaa Suomessa, ihan rahallisesti ja fyysisesti, kun lapsiperheitä tunnutaan vihaavan kaikkialla. Isoin syy kuitenkin on se, että hallitus yrittää jatkuvasti sorkkia esim. perhevapaita ja jatkuvasti leikataan lisää lapsiperheiltä, kun mietitään esim. lapsilisää, ei tarvitse mennä kuin joitakin vuosia taaksepäin, kun se oli 1.lapsesta 104e, nyt vain 94e. Ja jatkuvasti kaikki kallistuu, mutta avustuksista leikataan lisää, samoin kuin palkoista.
se että sinusta tuntuu joltakin se ei tarkoita että se on totta. Suomessa ei vihata lapsiperheitä, päinvastoin. Tuolla sinun logiikallasi muissa maissa vihataan lapsiperheitä silmittömästi. Tietyt ihmiset tykkää valittaa aivan kaikesta, jotakin sukupuolisidonnaisuutta olen tässä havaitsevanani.
No sellaisen vaikutelman saa aika helposti, kun on lapsia mukana. Jo silloin kun tämä yksi lapsi oli vauva, saimme pahoja katseita heti, jos hän inahti vaikka kaupassa, kerran kitisi kaupassa nälkäänsä ja kun kaivoin hänelle korviketta, joku nainen tuli vihaisesti minulle sanomaan, että "se" pitää heti hiljentää, että muut saavat olla rauhassa, ei muiden tarvitse kärsiä vain koska minulle on käynyt vahinko. En ymmärrä kommenttia, koska en ole teini-äiti, vaan ihan aikuinen ihminen.
Olen saanut myös pahoja katseita, kun olen lapsen kanssa jonottanut lastenhoitohuoneeseen, joka on samalla invavessa, lastenvaunut on yritetty kaataa kun lapsi oli niissä, lapseni on tyrkätty tahallaan kumoon ravintolan leikkipaikalla (ohi kulkevan aikuisen toimesta, selkeästi tahallaan vaikka lapsi leikki rauhallisesti paikallaan), olemme saaneet ilkeitä kommentteja jotka aina liittyvät lapseen jollakin tapaa.
Minkä muun kuvan näillä ja lukemattomilla muilla kokemuksilla asiasta voi saada? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi kuriton ja tekisi pahojaan, kirkuisi koko ajan tai muuten häiritsisi muita ihmisiä, mutta hänellä on säännöt ja rajat, joita noudatetaan, hän on hiljainen ja rauhallinen lapsi. Minä taas otan aina muut ihmiset huomioon jos lapsi tarvitsee vaikka rattaita, etten olisi muiden tiellä niiden kanssa ja aina väistän muita jne. Silti minua katsotaan pahasti joka paikassa, kun väistyn ja annan tietä muille hymyillen, enkä todellakaan änkeä vaunujen kanssa mihinkään ahtaisiin tiloihin.
Olen 26 vuotias nainen ja voin valoittaa tilannetta omalta osaltani. Puolison kanssa ollaan kummatkin hyvä palkkaisessa vakityössä ja talouden yhteenlasketut vuositulot ovat 105 kiloeuroa. Joku voi pitää tätä outona, mutta me ihan oikeasti lasketaan, että onko meillä lapsiin varaa. Tällä hetkellä joo, mutta entä jos tilanne muuttuu? Lisäksi Suomea on ajettu alas viime vuosina ja esim. yliopisto opsikelusta saattaa tulla maksullista. Pystytäänkö siis tarjoamaan lapselle hyvä lapsuus? Tähän tarvitaan puskuria ja ollaan todettu, että säästetään vuodesta kahteen ennekuin voi ajatellakaan ehkäisyn pois jättämistä.
Tiedän, että en halua synnyttää alakautta. Olen perehtynyt aiheeseen ja omat fyysiset rajoitteeni kun otetaan huomioon, niin sektio on ainoa vaihtoehto. En tiedä voinko kuitenkaan perustella sitä tarpeeksi kattavasti, että saisin "pelkosektion".
Yksi lapsi yritetään tehdä, toista tuskin tulee. Vuosi pois työelämästä aiheuttaa jo tarpeeksi hallaa uralle. Puoliso voisi pitää vanhempain vapaita, mutta mitenkä imetys hoidettaisiin kun käyn toisella paikkakunnalla töissä ja työmatka on 90 km yhteen suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en halua sitä perhe-elämää, josta ei pääse millään enää pakoon (naisena) jos huomaa ettei haluakaan sitä. Se on liian lopullista ja vie kuitenkin tosi paljon aikaa elämästä. En halua mitään oravanpyörä- elämää missä vuodet vaan vierii huomaamatta ohitse :(
Heh, heh.
Kuule kyllä sun elämäs valuu ohitse, ihan tarkoituksettomana.
Mun mielestä tämmöisistä kommenteista paistaa jonkinlainen katkeruus. Muutenkin tuntuu, että äidit on monesti velanaisia kohtaan jotenkin katkeria. Sehän on tosi mahtava juttu jos olette saaneet lapsista iloa ja onnea elämään ja elämä tuntuu merkitykselliseltä. Ilmeisesti elämään on täytynyt hakea merkityksellisyyttä lapsista? Minä koen elämäni ihan tarpeeksi merkitykselliseksi ilman lapsiakin.
Minulle on aivan se ja sama kuka lapsia tekee ja hieno asia jos saatte niistä iloa elämäänne. En vaan ymmärrä, että miten teidän on niin kamalan vaikea käsittää sitä asiaa että kaikki nyt vaan eivät halua sitä samaa, mitä teillä on? Vaikka sinä haluat lapsia, minä en halua. Yritä nyt vain ymmärtää se asia, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita elämältään.
Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, koen esim. Työntekijän yhteiskunnan kannalta arvokkaammaksi kuin äidin, joka on vain lasten kanssa kotona. Jotenki kummasti äidit unohtavat aina sen, että me lapsettomat teemme kyllä yleensä töitä ja maksamme veroja. Meidän verorahoilla tekin äitiyslomaa vietätte.
Moni nykyisistä nuorista aikuisista eli lapsuuden tavanomaisesti. Lue huolella sana tavanomaisesti. 80-90 luvuilla moni asia oli tavallisesti. Niin kuin oli Brezhnevin Neuvostoliitossakin.
Sitten tuli netti, Youtube, Facebook, Instagram... Kaikki tavanomaisuuden vastakohtia täynnä uusia asioita, kokemuksia, elämää ja unelmia.
Ei nämä kaksi erilaista maailmaa ole vain niin helposti sovitettavissa yhteen. Ensimmäinen maailma elää pelkistetysti perinteille, toinen korostetusti unelmille.
Minusta palaamme nyt ihmisenä olemisen juurille olemaan vapaita. Vapaita katselemaan kaihoisasti kohti tähtitaivasta ja kaukaisuudessa siintäviä seikkailuja. Olemme vapaita olemaan vapaita.
Jos syntyvyys tämän seurauksena laskee, ehkä se on merkki siitä, että elämämme voi olla rikasta lukemattomin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma haaveammatti tulevaisuudessa on lentoemäntä, joten en koe lasten tekemistä kovinkaan järkevänä vaihtoehtona. Onhan monella emolla lapsia, mutta yleensä puoliso sitten päivätyössä. Minun puolisoni tekee vuorotyötä.
En muutenkaan varmaan jaksaisi sitä rumbaa mitä lasten kanssa olisi.. nytkin teen 3- vuorotyötä, samoin mies. En missään nimessä halua koskaan siirtyä päivätyöhön eikä mies myöskään. Sellainen 8-16 työ on meille molemmille painajainen :D
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus kestää pidempää (30v naiset ja 35v miehet laskevat itsensä vielä nuorisoon kuuluviksi)
Vanhemmuus on nykyään vaativaa, tosi paljon ohjeita/suosituksia/rajoituksia/valvontaa,/"tukea"
Lapset eivät saisi näkyä/kuulua (vaikka ennen lapsia oli enemmän...)
Johtuu ihan pidentyneestä lapsuudesta.
Elintason myötä vanhemmat haluavat tarjota yhäpitemmän lapsuuden ja huolehtivat lapsesta 18v ikäiseksi. Lapset saavat asua kotona, ilman taloushuolia ja käydä koulua, jolloin myös nuoruus kestää pitempään.
Ennen lapset joutuivat muuttamaan kotoa suurperheistä mahdollisimman pian, jopa 14v. ja taloudellisen turvan toi avioliitto, myös paljon oli pakkoavioliitto, kun ehkäisyvälineitä oli vaikea saada.
En jaksa uskoa, että ennenkään kiljuttiin riemusta, kun huomattiin raskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat syyt: mulla on todella huonot geenit, enkä halua laittaa lasta kärsimään niistä. Suvussamme on todella paljon kaiken maailman ongelmia ja oma lapsuus oli aivan kauhea. Kannan myös vieläkin suurta traumataakkaa enkä ole "normaali" oikein missään asiassa. Pahimpina päivinä en pysty huolehtimaan kunnolla edes itsestäni saati lapsesta.
Toinen syy on epävarma taloustilanne. Pelkkiä määräaikaiauuksia tarjolla eikä säästössä ole ihan niin paljon että pärjäisi kunnolla.
Olosuhdelapsettomuus: ei ole töitä eikä toimeentuloa eikä luottoa tulevaisuuteen. Mahdollisuudet on viety.
- Geenit. Sairastan 10% mahdollisuudella periytyvää erittäin vaikeaa perussairautta jonka koen rajoittaneen ja jopa pilanneen osan elämästäni. Suvussa myös päihderiippuvuutta.
- Synnytyksen ja raskauden tuomat terveyshaitat.
- Tulevaisuus; ilmastonmuutos, inflaatio, työpaikat, suunnilleen kaikki on epävarmaa.
"pienemmät" syyt
+ En ole koskaan halunnut äidiksi, lapsena minua "ällöttivät" babybornit ja muut ja pidin jo päiväkodissa jotenkin "lapsellisena" leikkiä äitiä tms., vaikka muut pokemon- jne leikit menikin ihan täysillä.
+ Ruumiineritteet ällöttävät, oksennusreaktiot tulee kaikesta. Pissa, kakka, kuola, oksennus... Jos pieniä lapsia on pöydässä, en voi vilkaistakaan tai menee oma ruokahalu kun soseet ja kuolat pitkin naamoja ja sitten isit ja äidit vielä syö ne loput mitä lapsi on kuolannut ja sylkenyt lautaselle....
En suostunut teininä arestinkaan uhalla pyyhkimään pikkusisaruksia isomman hädän jälkeen. Aikuisena en myöskään jos on pyydetty ja sitten ihmetelty että mikäs tuossa nyt niin hirveää on... No se paskapa juuri, en sinunkaan persettäs pyyhkis.
+ Käärisin varmaan lapsen kirjaimellisesti pumpuliin ettei menis rikki johonkin yläasteelle asti. Kyllähän sitä perkeleesti rakastais jos olisi. Jokaisen äidin pahin pelkohan se on oma lapsi menettää. Kestäisinkö edes tätä pelkoa?
Joskus, jos maapallon ja tulevaisuuden tilanne alkanee näyttää paremmalta ja elintasoni on hyvä, miksen voisi adoptoida. Mutta lapsen pitäisi olla sen ikäinen että oma perse pyyhkiintyy :D
Mielenterveysongelmat
Kaoottinen yhteiskunta jossa vain vahvat pärjää
Stressi
Ei eläimetkään lisäänny josseivat usko olevansa turvassa. Saattavat tappaa poikasensa stressaavassa tilanteessa.
Itsekeskeisyys yhdistettynä kärjistyneisiin käsityksiin vanhemmuudesta ja maailman tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.
Uskon myös, ettei "lapsiluku" eli toivottu lapsimäärä, josta ap. nimenomaan puhui, välttämättä ennenvanhaan aina ollut niin korkea, vaan lapsia vain siunaantui avioelämän myötä, kun ei ollut ehkäisyä.
Yksi nuorten aikuisten itse kertoma syy on, että he pitävät arvokkaana ja haluavat jotain muuta elämässä, jotain sellaista, mihin lapset eivät sovi (kuin vasta vanhempana, jos silloinkaan).
Tämä on varmaan ihan suora seuraus siitä, että nykykulttuurissa vaihtoehtoisia elämänpolkuja on enemmän ja yksilöt itse määrittelevät sen, mikä ylipäätään on arvokasta elämässä. Jotkut sanovat, että valinta olla tekemättä lapsia tai tehdä vain 1-2 lasta on hedonistinen, mutta tämä ei minusta näytä pitävän paikkaansa, vaan valinnan syyksi kerrotaan hyvin usein eettisiä perusteita.
Yksi syy, joka tulee esiin usein esim. tämän palstan keskusteluissa, on aiempaa "tietoisempi kasvattaminen". Jos haluaa kasvattaa jokaisen lapsensa yksilölliset tarpeet ja persoonallisuuden huomioiden sekä taata jokaiselle sekä materiaalisesti että sosioemotionaalisesti erinomaisen lapsuuden, iso lapsikatras saattaa olla liian suuri sarka.
On muitakin syitä, esim. se, ettei ole löytänyt sopivaa puolisoa sekä taloudellinen epävarmuus.
Ennenvanhaan ei kilpailtu näissä mitoissa siitä kuka on paras äiti. Äideillä on miehiä suuremmat paineet, mutta nuo paineet luo toiset äidit. Siltikin tämä on myös miesten ongelma, koska tämä välillisesti vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin. Ratkaisuja minulla ei ole esittää. Internet on tuonut paljon hyvää, mutta valitettavasti myös paljon huonoa. Some vie liian monen ajan ja luo lisää sen tarvetta, koska kulissit pitää olla kunnossa.
Eikä tuo ole ainoa ongelma. Lasten kasvattaminen ja hoitaminen vaatii enemmän kuin aikaisemmin. Ei tulisi kuuloonkaan,e ttä tänään 4 v leikkisi yksin kerrostalon pihalla äidin ollessa sisällä laittamassa ruokaa ja vain välillä kurkistamassa keittiön ikkunasta, että teletappi on edelleen pihalla. Tai että 7-henkinen perhe asuisi kerrostalokolmiossa ja 3-6 v lapset keskenään pihalla äidin pukiessa viidennessä kerroksessa vauvalle ulkovaatteita päälle.
Lisäksi vanhemmilta edellytetään aiempaa enemmänosallistumista. Päivähoito, koulu ja harrastukset. Ennen päivähoidossa oltiin siksi, että vanhemmat olivat töissä. Lapsen 10-tuntinen tarhapäivä oli ihan ok, kun työmatkoihin yhteen suuntaan meni tunti ja työpäivän pituus oli 8 tuntia. Eikä tarvinnut miettiä, miten ekaluokkalainen pärjää koulupäivän jälkeen tai ekalla kesälomallaan: avain kaulaan ja täts it.
Työelämä on muuttunut kiireisemmäksi, vaativammaksi ja epäsäännöllisemmäksi. Koko ajan pitää opetella uusia asioita. Työsuhteet määräaikaisia tai muuten silppua. Jos määräaikaisia työntekijöitä on kaksi ja vain toisen työsuhdetta jatketaan, on aika selvää, ettei se, joka joutuu olemaan lastensa vuoksi pois töistä tai ei pysty joustamaan kuten toinen, voita näissä arpajaisissa.
Vuorokaudessa on kuitenkin edelleenkin vain 24 tuntia.
Muuttakaa kerrostaloon, niin nuokin ulkohommat häviävät.