Lue keskustelun säännöt.
Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Ei mulla ole mitään jaloa aatetta takana. Tiesin vain jo lapsena että en halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rahaa, ei kunnollista asuntoa, ei mielenterveyttä eikä jaksamista. Enkä edes halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole mitään jaloa aatetta takana. Tiesin vain jo lapsena että en halua lapsia.
Ihan sama täällä.
Nyt n 50v huomaan tuon tuostakin tilanteita joista tiedän ja saan vahvistusta, että minusta ei olisi ikinä ollut siihen perinteiseen lapsiperhe arkeen.
Ja koska minulta puuttuu se "äitigeeni" niin empä ole koskaan haaveillutkaan lapsista.
Nuorena olin kahden vaiheilla hankkiakko lapsia vai ei.... usein tilanne 75% en hanki puolella, mutta jos olisin saanut pitää rakastamani miehen niin tilanne olisi voinut kääntyä koska hän oli hyvin lapsirakas.
Elämä ei mennyt kuten toivoin enkä ole sen jälkeen kuvitellutkaan tekeväni lapsia, ei ole kyllä sellaista kumppaniakaan eteen tullut kenen kanssa olisin edes harkinnut.
Oman lapsuuden rikkonainen perhe ja etäisen yh äidin kasvattamana tiesin jo varhaisnuoruudessa etten halua lapsia.
Se on ollut sittemmin jotenkin aina asia jota ei ole tarvinnut pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin eriävät mielipiteet sallitaan paremmin. Silloin kun itse (nyt 50+) olin teini ja nuori, sain kuulla jatkuvasti sitä "mieli muuttuu" ja "äläs nyt" -kommentointia. Sekä tietysti minun annettiin ymmärtää olevani erilainen, poikkeava, friikki, osittain-nainen (vain äiti on nainen) jne.
Pidän nykyajasta. Lisäksi on hyvä asia, että jokainen miettii lasten tekemistä eikä vain mene virran mukana. Sehän on iso päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapset olivat vanhuuden turva. Eli sukupolvet hoitivat toinen toisiaan.
Nykyään ei ole tarvetta siihen, kun yhteiskunta on ottanut senkin asian hoidettavakseen.
Arvelen sen yleisellä tasolla johtuvan mm seuraavista syisyä:
- tasa arvon lisääntymisestä jolloin naiset haluaa koulutuksen, työn, työuran ja ns oman elämän.
- yleisestä vaurastumisesta, naisilla on mahdollisuus tehdä muutakin.
- ei ole enää sosiaalista painetta sille että naisten "täytyy" hankkia lapsi vaikka väkisin (vaikkei haluaisikaan) tullakseen hyväksytyksi.
- täydellisen lapsen, täydellisen vanhemmuuden ja - perhe-elämän vaatimusten pelko ja paine.
Jossain asiantuntijalausunnossa mainittiin myös se, että nykypäivän ympäristö ym myrkyt ja valtaisa naisten saama kemikaalikuorma, hormonaalinen ehkäisy ym vaikuttaa hormooneihimme siten että lakkaamme edes haluamasta lapsia tai sitä tarvetta ei koskaan edes synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan lapsiperheen kuluttavasta arjesta ja kääntöpuolista ei voinut anonyymisti avautua. Nykyään lapsia harkitsevat ovat paremmin tietoisia mitä perheen perustaminen tuo tullessaan, itse olen ainakin oppinut paljon ihan vain jo tältä palstalta.
Kaikenlaiset sukupuolikombinaatiot . O homoa, heteroa, transua , fansua ja vaikka mitä.
Nuoret ovat ihan sekaisin.
Miestenviha kasvanut äyttömästi feministien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä on monia.
- Materialistinen kulttuuri
- Individualistinen kulttuuri
- Hedonistinen kulttuuri
- Empatiakyvyttömyys
- Seksipsykoosi (seksuaalisuus irrotettu lisääntymisen kontekstista)
- Mielenterveysongelmat ja pahoinvointi
- Sosiaalinen kontrolli (esim. Kiusaaminen ja kannanotot, etteivät köyhät saisi lisääntyä, jne.)
- Tuen ja verkostojen puute
- Yhteistyökyvyttömyys
- Epävakaus ja kaoottisuus (avioerot, ilmastonmuutos, pandemia, sota)
- Naisten pakottaminen työelämään ja kantamaan taloudellista vastuuta perheestä, toisaalta miesten haluttomuus kantaa vastuuta kodista ja lapsista
Minulla on yksi lapsi ja ainokaiseksi tulee jäämään, eli vastaan nyt pienen perhekoon asemassa tähän.
Painavin syy on yhteiskunnan asennoituminen naiseen synnyttäjänä.
Tämän ikävän asennoitumisen koettuani, jouduin toteamaan, että lisää lapsia en halua.
Synnärillä kohtelu olk julmaa. Kukaan ei vastannut minulle mitään, kun kysyin kätilön ommellessa alapäätäni, että millaista vauriota tuli. Juttelivat vain keskenään, että syvät repeämät on kyllä. Minut ignoorasivat täysin.
Tämän jälkeen imetyspainostus, joka ei kohdallani tuottanut tulosta siitä huolimatta, että rintojani tultiin väkisin repimään vauvan suuhun.
No, pysyvää vauriota ei onneksi tullut, mutta kuulin vasta myöhemmin, että jos näin olisi, pitäisi korjausleikkaus maksaa itse yksityisellä.
Tämä on mielestäni järjetöntä. Sukupuolenkorjaulsetkin maksetaan verovaroista, mutta synnyttänyt nainen saa yhteiskunnan puolesta vaikka kulkea vaipoissa lopun ikäänsä.
Ylipäätään asenne, että jos äiti selviää synnytyksestä hengissä, on kaikki mennyt loistavasti, on mielestäni niin kieroutunut, että en enää toista kertaa siihen kelkkaan hyppää.
Neuvolassa udellaan vanhempien seksielämästä ja loukkaannutaan ja mietitään että ollaanko sopivia vanhempia ollenkaan, kun ollaan kiinnostuneita sulkeutuneita ja pidättyväisiä, kun ei haluta kertoa kuinka usein harrastetaan seksiä.
Olen jo itse yli kolmekymppinen, mutta nykynuoret ovat hyvin tietoisia näistä asioista, koska vasta viime vuosina on alettu puhumaan esim. synnytysväkivallasta.
Nuoret naiset arvostavat kehon itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia ylipäätään. Kumpikaan näistä ei Suomessa synnyttäessä toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja ainokaiseksi tulee jäämään, eli vastaan nyt pienen perhekoon asemassa tähän.
Painavin syy on yhteiskunnan asennoituminen naiseen synnyttäjänä.
Tämän ikävän asennoitumisen koettuani, jouduin toteamaan, että lisää lapsia en halua.
Synnärillä kohtelu olk julmaa. Kukaan ei vastannut minulle mitään, kun kysyin kätilön ommellessa alapäätäni, että millaista vauriota tuli. Juttelivat vain keskenään, että syvät repeämät on kyllä. Minut ignoorasivat täysin.
Tämän jälkeen imetyspainostus, joka ei kohdallani tuottanut tulosta siitä huolimatta, että rintojani tultiin väkisin repimään vauvan suuhun.
No, pysyvää vauriota ei onneksi tullut, mutta kuulin vasta myöhemmin, että jos näin olisi, pitäisi korjausleikkaus maksaa itse yksityisellä.
Tämä on mielestäni järjetöntä. Sukupuolenkorjaulsetkin maksetaan verovaroista, mutta synnyttänyt nainen saa yhteiskunnan puolesta vaikka kulkea vaipoissa lopun ikäänsä.
Ylipäätään asenne, että jos äiti selviää synnytyksestä hengissä, on kaikki mennyt loistavasti, on mielestäni niin kieroutunut, että en enää toista kertaa siihen kelkkaan hyppää.
Neuvolassa udellaan vanhempien seksielämästä ja loukkaannutaan ja mietitään että ollaanko sopivia vanhempia ollenkaan, kun ollaan kiinnostuneita sulkeutuneita ja pidättyväisiä, kun ei haluta kertoa kuinka usein harrastetaan seksiä.
Olen jo itse yli kolmekymppinen, mutta nykynuoret ovat hyvin tietoisia näistä asioista, koska vasta viime vuosina on alettu puhumaan esim. synnytysväkivallasta.
Nuoret naiset arvostavat kehon itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia ylipäätään. Kumpikaan näistä ei Suomessa synnyttäessä toteudu.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Puhelin päätti korjailla tekstiä mieleisekseen.
Lisäksi se, että parisuhteisiin ja avioliittoihin suhtaudutaan romantiikan ja mielihyvän lähteinä, ei yhteistyökumppanuuksina. Ihmiset kuluttavat ja käyttävät toisiaan viihteenä ja nautinnon lähteinä sen sijaan, että rakentaisivat yhdessä jotakin kivaa ja kaunista. Suhteen ajatellaan olevan ohi kun alkukiima loppuu, vaikka tosiasiassa tässä vaiheessa pitäisi olla jo ihan muuta tekemistä (niitä lapsia mistä huolehtia, perhe mitä elättää).
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nykyaikana tiedostetaan paremmin se, että onko kykenevä tai kykenemätön tarjoamaan lapselle hyvät eväät elämään. Itse tiedän etten pysty tarjoamaan lapselle ansaitsemaansa hyvää ja tasapainoista elämää, joten jätän lapset tekemättä. Minulla on paljon traumoja lapsuudesta, joita en ole vielä päässyt purkamaan ammattilaiselle.
Joskus voi vaan myös hyväksyä, ettei itse tai kukaan muukaan ole täydellinen. Voi silti tehdä parhaansa ja lapsen on helpompi saada apua esim. Kyseisten traumojen purkamiseen, kuin aikuisen. Sen sijaan että hyväksyy pelkän priiman, voi lapsiinkiin suhtautua monella eri tavalla ja luottaa siihen, että he oppivat muiltakin kuin itseltä - heistä ei tule koskaan vanhempiensa klooneja.
Myös parinvalinnalla voi vaikuttaa siihen, minkälaisen perinnön lapset saavat. Jos itse on masennukseen taipuvainen neurootikko, kumppanina joku vähän turhankin huoleton huithapeli voi tarjota lapsille juuri sopivan annoksen molempia maailmoja, ja heistä tuleekin ihan tasapainoisia.
Rohkeutta ja luottamusta vaativat sekä pariutuminen että lisääntyminen.
Minä haluaisin lapsen, mutta: elämä on ollut kaikenlaista kamppailua talouden, terveyden, työn ja asumisen kanssa. Suoraan sanottuna lapseen ei oikein ole varaa tai jaksamista. Jos olisin hyvin toimeen tuleva, ja olisi mahdollista tehdä esim. 60% työaikaa, niin hankkisin lapsen.
Ihmiset eivät pidä perheitä tärkeinä ja varsinkin jos sattuu olemaan köyhä niin vielä vähemmän tahtovat nähdä vaivaa perheen eteen eikä siihen kyllä kannustetakaan vaan syyllistetään aika rankasti tavallisia ihmisiä virheistään ja vioistaan vanhempina. Ei kai se ole kivaa olla köyhä ja että lisäksi sinua ja lastasi kohdellaan ikävästi koska köyhänä menit tekemään lapsen, jolle et voi tarjota kaikkea. Paineet on kovat.
SSRI lääkkeet, kolesteroliin puute, kasvisravinto, makeutusaineet, ehkäisypillerit💀
Ehkä nykyaikana tiedostetaan paremmin se, että onko kykenevä tai kykenemätön tarjoamaan lapselle hyvät eväät elämään. Itse tiedän etten pysty tarjoamaan lapselle ansaitsemaansa hyvää ja tasapainoista elämää, joten jätän lapset tekemättä. Minulla on paljon traumoja lapsuudesta, joita en ole vielä päässyt purkamaan ammattilaiselle.