Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Syitä tähän on varmasti useita kymmeniä kuten:

-Parisuhteen puuttuminen

-Parisuhde ei kestä

-Ei haluta lapsia tälläiseen yhteiskuntaan

-Ei ole rahaa

-Lasten hoitaminen ei ole mielekästä

-Elämässä on paljon muutakin tekemistä kuin lapset

-Lapset on vain taakka elämiselle

-Suomen ja maapallon tulevaisuus ei näytä hyvälle

Minä itse en lapsia halua koska isyys ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kans huomannut että jokin yhteys on sillä että kuinka aikaisin on aloittanut ryypiskelyn ja sekoilun teininä. Nimittäin ne yläaste ajan koulututtavat jotka aloittivat ryypiskelyn 14 vuotiaana ovat jo kaikki tehneet lauman penskoja alle 24 vuotiaina.

Höpöhöpö. Kaveriporukalla ryypiskeltiin 14v. alkaen, puolella on lapsia nyt 40:senä. Eli veloja joukossa keskimääräistä enemmän. Ja kouluttautuneitakin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kans huomannut että jokin yhteys on sillä että kuinka aikaisin on aloittanut ryypiskelyn ja sekoilun teininä. Nimittäin ne yläaste ajan koulututtavat jotka aloittivat ryypiskelyn 14 vuotiaana ovat jo kaikki tehneet lauman penskoja alle 24 vuotiaina.

Ei nyt ihan liity sinun viestiin mutta matalastikoulutetut naiset perustavat usein suurperheen eli perheen missä on paljon lapsia mutta he myös jäävät usein lapsettomiksi.

Korkeastikoulutetut naiset taas jäävät harvemmin lapsettomiksi mutta suurperheet ovat harvinaisia heillä.

Niinpä, ei tässä asiassa tarvitse mutuilla koska ihan selvää tilastotietoa on olemassa. Miehillä koulutus ja varallisuus korreloi positiivisesti lapsiluvun kanssa, naisilla ei. Eli köyhät ja kouluttamattomat miehet saavat yksiselitteisesti vähemmän lapsia. Naisilla taas koulutus korreloi siten, että niillä naisilla, joilla lapsia on, niin korkeakoulutetuilla on vähemmän kuin matalastikoulutetuilla. Toisaalta kouluttamattomat naiset jäävät myös useammin kokonaan lapsettomiksi, joten keskimääräinen nettovaikutus on plus miinus nollan tietämillä.

Olen itse suvusta, joka on pienentynyt sukupolvesta toiseen. Naiset eivät ole koskaan olleet kovin lapsirakkaita, mutta ovat yhteiskunnan odotuksien ja paineiden kautta lapset hankkineet. Ensin ei ollut ehkäisyä, sitten oli ihmetystä ja painostusta. Olen itse ainoa lapsi, nyt melkein 40 vuotias. Kaikki on muutoin hyvin, eli vakituinen työ, ihana puoliso, turvallinen ja arvokas elämä jne. Emme aio hankkia lapsia ja se on meidän molempien valinta. Myöskään vanhempani ei odota lapsenlapsia, eivät yllättyneet päätöksestämme. Puolison vanhemmat eivät ole läsnä arjessamme (puolisoni yksityinen asia, jonka hän on päättänyt ennen tapaamistamme) .

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiin ottaa sama taktiikka kuin koronan kanssa, että näytetään itse aktia joka uutislähetyksessä ja toivotaan että tehoaa. 

En usko, että se lisääntymishaluttomuus johtuu siitä, ettei tiedetä miten niitä lapsia tehdään. Pitäisi näyttää synnytyksiä joka uutislähetyksessä ja veikkaan, että sen jälkeen saataisiin todellinen romahdus syntyvyystilastoihin :D

Ei vaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että yhä edelleen nainen kantaa hirvittävän suuren taakan lasten saannin vuoksi. Ensin on raskaus ja synnytys, jossa naisella on iso riski pysyville elämää haittaaville vaurioille, traumoista puhumattakaan. Myöskään mitään takeita ei ole, että saisi oikeasti itse valita sektion tai edes puudutetaan ei aina saa. (Ja se vähättely, että vain pieni osa saa vaurioita, vain 1%. Se yksi prosentti on 500 naista joka vuosi, Suomessa. Se on liikaa.)

Lisäksi romahtaa naisen ura- ja palkkakehitys sekä eläke. Jatkossa on entistä vaikeampi saada edes töitä.

Lisäksi lasten hoito usein kasaantuu naiselle, samalla naisen omat rahat lakkaa olemasta ja on kerjättävä mieheltä. Monesti kuullut sanonnan, että mies on kuin yllätysmuna, ikinä ei tiedä kuoriutuuko hyvä perheisä vai kelvoton vastuunpakoilija. Eli ihan tuurista kiinni, joutuuko nainen hel ve til lisiin oloihin lapsen saamisen myötä.

Joten eipä kiinnosta kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää esillä olleen synntyskampanjan aiheet on yksi syy miksi en lisäänny.

Niin kauan ku synnytystä voi verrata teurastukseen ja korjaus leikkaukset ei ole automaatio niin tämä nainen ei ala porsimaan. Pidän kropastani ja aijon pitää myös vastaisuudessa

Itse halusin kovasti lapsen/lapsia, mutta en olisi ikimaailmassa siihen teurastukseen suostunut. Onneksi on vaihtoehtona sektio, joka on helppo, mukava ja inhimillinen tapa synnyttää: ei vaurioita, sukupuolielimet ulkoisestikin ennallaan, täydet puudutukset koko toimenpiteen sekä ompelun ajaksi eikä kukaan kajoa henkisesti eikä fyysisesti vartaloosi ilman lupaa. Arpikin aivan olematon, vaikka useampi leikkaus tehty. Nyt mulla on kolme lasta, enempää en kyllä tee. Suosittelen sektiota jos lapsia kuitenkin haluat.

Ethän sä voi luvata, että sektion myötä tykkäisi kropastaan. Kolme sektiota, hyh, sulla on varmaan aika kiva veikeä, "huomaamaton, kaunis" vekki just siinä pil lun päällä. Itse synnyttänyt kolme alateitse,ilman että ulkoisesti tai sisäisesti olisi jäänyt mitään jälkiä. Siihen pisteeseen palautuminen kesti vajaan kuukauden ja tietysti lihasjumppaa päälle kuten kaikille raskaanaolleille. En kuitenkaan voi suositella kaikille lasta toivoville alatiesynnytystä, että ilman vaurioita tavallista pienempi vauva syntyy ja kroppa on jälleen kuin ennen. Ei mullekaan kukaan luvannut, olisi voinut tulla vaikka sellainen sektioarpi jopa pystyyn synnytyksestä. Toki sen tiesin, että haluamani kosmeettiset leikkaukset olisin voinut sitten maksaa vaikka itse jos olisin halunnut. Sinänsä vaikka muutosten pelkääminen on aika pinnallista niin ymmärrän sen kyllä sellaisissa tapauksissa varsinkin jos oma äiti ja sisko on muuttuneet kauniista karmeaan näköisiksi pelkän raskauden vuoksi. Onhan se silloin sinullekin mahdollista, saahan meni tehtyä kriisin jo hiusmallin epäonnistuneensta leikkauksesta ja ne sentään yleensä varmuudella kasvaa entiseen mittaan.

Mun sektioarpea ei kyllä huomaa edes, vaikka kolme lasta on leikattu siitä samasta kohtaa. Olen hoikka, joten sekin vaikuttanee. Ja vaikka arpi näkyisi, ei mitenkään haittaisi, ei edes se mahdollinen mainitsemasi pystyarpi.

Sen sijaan revenneet, venyneet ja rupsahtaneet sukuelimet varmasti haittaisivat, laskeumista ja muista vaurioista puhumattakaan. Nehän julkisen terveydenhuollon mukaan kuuluvat asiaan, eikä niille tehdä mitään kuin jossain ääritapauksissa. Silloin tilanne on jo niin paha, että tuskin saadaan kunnolla enää korjattuakaan. En olisi halunnut ottaa riskiä noihin, vauvan mahdollisista alatiesynnytyksen aiheuttamista vammoista/kuolemasta puhumattakaan. Enkä kokea sitä teurastusta kyllä muutenkaan. Onneksi oli hyvä ja mukava vaihtoehto. 😊

Yhteiskunnallinen ilmapiiri.

Ennen oli oletuksena, että syntyy lapsia ja siksi useimmat niitä myös saivat. Vähintään sen yhden. Nykyään oletuksena on vähän kaikkea muuta ja hirveästi sekamelskaa. On vaikea elää ihan ns. tavallista elämää tämän kaiken vouhkaamisen keskellä.

viisaus

Itsekkyys, laiskuus ja älypuhelin, ei siinä tilaa ole lapselle. Nykynuori haluaa päästä kaikesta helpolla, ei kestä, ei jaksa...

Toisekseen eivät kaikki saa lasta kuin kaupan hyllystä eikä laiskamadolla ole varaa tenavan tarpeisiin, silloin on parempi kun ei tee lasta, sossulla on jo tarpeeksi töitä.

Lapset on vaan niin hiton rasittavia. Ei tartte nähdä kuin yksi perhe kauppakeskuksessa tai lentokoneessa, niin heti tulee taas mieleen se, kuinka onnellinen olen, etten hankkinut yhtään penikkaa.

Yksinkertaisuudessaan: Huono palkka, en luota miehiin, minussa ei ole ainoatakaan äidillistä solua, ylikansoitus.

Lasten hankkiminen on hemmetin epätasa-arvoista ja se sopii huonosti nykyajan tasa-arvoisiin parisuhteisiin.

Ei nykyään ole mitään kotirouvakulttuuria, vaan naiset ja miehet käyvät yhtä lailla töissä ja maksavat oman puoliskonsa kuluista. Lapsen tulo tähän kuvioon laittaa koko systeemin sekaisin. Yhtäkkiä nainen joutuu jäämään pois töistä jo hyvissä ajoin ennen synnytystä ja sen jälkeen hoitamaan vauvaa. Naisen tulot putoavat järkyttävästi ja miehen pitäisi tällöin ottaa päävastuu perheensä elannosta.

Tämä on valitettavasti iso ongelma monelle.

Yksinkertaisuudessaan: en ole ikinä halunnut lapsia, ja minulla on mahdollisuus valita. En tiedä miksi en halua lapsia, mutta jo päiväkodissa kotileikeissä äitiys tuntui täysin vieraalta ja sopimattomalta roolilta, ja aiheutti tunnetta jonka nyt vanhempana tunnistan ahdistukseksi.

Olen itse 25-vuotias nainen, enkä todennäköisesti tule lapsia hankkimaan. Syynä on, että työelämä on niin hektistä, raskasta että en jaksa pyörittää perhearkea tämän rinnalla. Tuntuu todella raskaalta, että 10 tunnin työpäivän jälkeen pitäisi vielä hoitaa perhettä. Koska minulla on mahdollisuus valita, valitsen että en hanki lapsia.  Taloudellisesti emme myöskään selviäisi pelkästään miehen rahoilla ja tuilla. Lisäksi tulevaisuuden asiat mietityttää, esim. ilmastoasiat. Lisäksi nuorilla on enenevissä määrin mielenterveysongelmia, nämä varmastikin vaikuttavat siihen, että lapsia ei haluta hankkia (esim. uupumus, masennus). Työelämän epävarmuus, pätkätyöt vaikuttavat varmastikin myös. Tässä nyt joitain syitä. 

mie vaan kirjoitti:

Itsekkyys, laiskuus ja älypuhelin, ei siinä tilaa ole lapselle. Nykynuori haluaa päästä kaikesta helpolla, ei kestä, ei jaksa...

Toisekseen eivät kaikki saa lasta kuin kaupan hyllystä eikä laiskamadolla ole varaa tenavan tarpeisiin, silloin on parempi kun ei tee lasta, sossulla on jo tarpeeksi töitä.

Mistä syistä, kuin itsekkäistä syistä lapsia hankintaan? Yleensä lapsia hankitaan "kun minä haluan lapsia, minä haluan perheen". Mielestäni on epäitsekästä, jos ei hanki lapsia koska tietää että ei niitä jaksa kasvattaa. Suomessa on onneksi vapaus valita. 

Äitiyslomalle jääminen vaarantaa työpaikan.

Ei kiinnosta lasten tekeminen. On helpompaa ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Lasten hankkiminen on hemmetin epätasa-arvoista ja se sopii huonosti nykyajan tasa-arvoisiin parisuhteisiin.

Ei nykyään ole mitään kotirouvakulttuuria, vaan naiset ja miehet käyvät yhtä lailla töissä ja maksavat oman puoliskonsa kuluista. Lapsen tulo tähän kuvioon laittaa koko systeemin sekaisin. Yhtäkkiä nainen joutuu jäämään pois töistä jo hyvissä ajoin ennen synnytystä ja sen jälkeen hoitamaan vauvaa. Naisen tulot putoavat järkyttävästi ja miehen pitäisi tällöin ottaa päävastuu perheensä elannosta.

Tämä on valitettavasti iso ongelma monelle.

Eli lyhyesti sanottuna: sinä et halua lapsia koska et halua hoitaa niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää esillä olleen synntyskampanjan aiheet on yksi syy miksi en lisäänny.

Niin kauan ku synnytystä voi verrata teurastukseen ja korjaus leikkaukset ei ole automaatio niin tämä nainen ei ala porsimaan. Pidän kropastani ja aijon pitää myös vastaisuudessa

Itse halusin kovasti lapsen/lapsia, mutta en olisi ikimaailmassa siihen teurastukseen suostunut. Onneksi on vaihtoehtona sektio, joka on helppo, mukava ja inhimillinen tapa synnyttää: ei vaurioita, sukupuolielimet ulkoisestikin ennallaan, täydet puudutukset koko toimenpiteen sekä ompelun ajaksi eikä kukaan kajoa henkisesti eikä fyysisesti vartaloosi ilman lupaa. Arpikin aivan olematon, vaikka useampi leikkaus tehty. Nyt mulla on kolme lasta, enempää en kyllä tee. Suosittelen sektiota jos lapsia kuitenkin haluat.

Ethän sä voi luvata, että sektion myötä tykkäisi kropastaan. Kolme sektiota, hyh, sulla on varmaan aika kiva veikeä, "huomaamaton, kaunis" vekki just siinä pil lun päällä. Itse synnyttänyt kolme alateitse,ilman että ulkoisesti tai sisäisesti olisi jäänyt mitään jälkiä. Siihen pisteeseen palautuminen kesti vajaan kuukauden ja tietysti lihasjumppaa päälle kuten kaikille raskaanaolleille. En kuitenkaan voi suositella kaikille lasta toivoville alatiesynnytystä, että ilman vaurioita tavallista pienempi vauva syntyy ja kroppa on jälleen kuin ennen. Ei mullekaan kukaan luvannut, olisi voinut tulla vaikka sellainen sektioarpi jopa pystyyn synnytyksestä. Toki sen tiesin, että haluamani kosmeettiset leikkaukset olisin voinut sitten maksaa vaikka itse jos olisin halunnut. Sinänsä vaikka muutosten pelkääminen on aika pinnallista niin ymmärrän sen kyllä sellaisissa tapauksissa varsinkin jos oma äiti ja sisko on muuttuneet kauniista karmeaan näköisiksi pelkän raskauden vuoksi. Onhan se silloin sinullekin mahdollista, saahan meni tehtyä kriisin jo hiusmallin epäonnistuneensta leikkauksesta ja ne sentään yleensä varmuudella kasvaa entiseen mittaan.

Mun sektioarpea ei kyllä huomaa edes, vaikka kolme lasta on leikattu siitä samasta kohtaa. Olen hoikka, joten sekin vaikuttanee. Ja vaikka arpi näkyisi, ei mitenkään haittaisi, ei edes se mahdollinen mainitsemasi pystyarpi.

Sen sijaan revenneet, venyneet ja rupsahtaneet sukuelimet varmasti haittaisivat, laskeumista ja muista vaurioista puhumattakaan. Nehän julkisen terveydenhuollon mukaan kuuluvat asiaan, eikä niille tehdä mitään kuin jossain ääritapauksissa. Silloin tilanne on jo niin paha, että tuskin saadaan kunnolla enää korjattuakaan. En olisi halunnut ottaa riskiä noihin, vauvan mahdollisista alatiesynnytyksen aiheuttamista vammoista/kuolemasta puhumattakaan. Enkä kokea sitä teurastusta kyllä muutenkaan. Onneksi oli hyvä ja mukava vaihtoehto. 😊

Kuule lantion luustosi on venynyt ja levinnyt ihan yhtälailla kuin kaikilla raskaana olevilla venyy. Vatsalihaksesi erkaantuneet ihan samoin kuin kaikilla raskaana olevilla venyy, onneksi meillä hoikilla yleensä palautuu kasaan. Vatsanahkasi ja tissisi sinkuneet samoin kuin muillakin, monilla sitä ei jäljestä huomaa, monista taas huomaa. Laskeumat johtuvat enimmäkseen siitä raskaudesta, riskiä nostaa ylipaino, ikä ym. Sektiosynnyttäjien kohdut valuu melkeinpä yhtä usein kuin muutenkin synnyttäneillä. Mulla ei ole laskeumaa, joten meistä kahdesta kolmen lapsen äidiltä sinulla luultavasti onkin. Ei sen sunkaan valintasi jälkeen siis enää aivan entisensä ole eikä kohtusi varsinkaan. Ja kyllä sen ison, kolmesti leikatun sektioarven huomaa paljon varmemmin kuin sen jos on muutaman kerran synnyttänyt alateitse ilman vaurioita. Erohan on vain siinä, ettei kohtu ole suunnitellussa sektiolla avautunut. Vaginaa tulee silti venyteltyä yleensä ihan säännöllisesti ja toisilla se palautuu kokonaan, toisilla ei. Turha puhua lapsettomille naisille p skaa tuosta sektion helppoudesta ja kuinka sillä välttää kehon ja alapään muutokset. Sellaista tapaa olla raskaana ja synnyttää ei ole, että siitä takuu varmasti selviäisi ilman mitään muutoksia, ei varsinkaan sektiolla. Sattuuhan se vähemmän toki kun on aina anestesia. Tosin ilman sitä siinä kuoliskin kipushokkiin.