Lue keskustelun säännöt.
Voiko saada yhteisön liittymällä lestoihin/hellareihin/tms?
09.05.2019 |
Olemme yksinäinen ja eristäytynyt perhe vastoin omaa tahtoa. Haluaisin läheisen ykteisön missä kaikki auttavat toisia ja osallistuvat toistensa elämään, mutta ikävä kyllä mulla ja miehellä on ihan hirveä suku, kylmä ja tyly, itsekäs ja piittaamaton. Kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu lainkaan elämäämme itsekkyytensä takia, haluavat elää itselleen ja siiheb elämään ei lapsenlapset kuulu.
Sain jo rakennettua ystäväperheyteisön, mutta työn takia tuli muuttopakko ja nyt asumme uudessa kaipungissa (iso kaupunki mutta ei pk-seutu). Täällä asuttu 1,5v eikä ketään ystävää löytynyt.
Kaipaan niin kovasti sukua, yhteisöä, välittämistä. Että joku tulisi jouluna kylään, voitais käydä marjassa, retkillä jne jonkun toisen perheen tai ystävien/tuttujen kanssa.
Kukaan sukulainen kälyä lukuunottamatta ei viitsi pitää yhteyttä (suku ei pidä yhteyttä siis keneenkään muuhunkaan, vaan kaikki elävät vain itselleen) ja minä haluaisin rakentaa erilaisen mallin.
Voiko saada yhteisön luotua uskonnollisesta järjestöstä? Olen valmis jo lähes mihin vaan, sillä aina vain yksin oleminen on ikävää.
Olemme kivoja ja kilttejä ja olen valmis auttamaan yhteisöä, olen avulia enkä odota edes vastapalveluksia.
Mistä saisin yhteisön? Miten muit suvuttomat (jos sellaisia on) olette onnistuneet?
Kommentit (54)
Jos ei ole kokemusta uskonnollisista yhteisöistä, niin kehoittaisin jättämään ne väliin jos pelkkää seuraa on vailla. Ihan vaan, koska jos ei ole huruporukoista kokemusta, eikä osaa laittaa niitä juttuja omaan lokeroonsa, voi psyyke kärsiä pahemman kerran, kun et osaa varoa tiettyjä ihmistyyppejä ja toimintamalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis haluaisit uskovia lapsiperheitä lähipiiriin jotka tukee toisiaan, kannattaa soluttautua johonkin äiti(äiti/lapsi) rukous/raamattupiiriin. Kysy paikalliselta seurakunnalta onko niillä jotain toimintaa/piiriä samassa elämäntilanteessa eläville.
Tsemppiä! :)
Kauheita nämä tekouskovapelle-kommentit. Oikeasti uskovaiset on innoissaan jos joku ei-uskova on kiinnostunut osallistumaan toimintaa :D siinähän saattaa vaikka auttaa sisaren uskoontulossa!
Minäkin olen perheineni muualta muuttanut, enkä ole täällä nykyisessä kaupungissa tutustunut kehenkään perheenä.
Yleensähän ystäväperheet syntyvät kun ystävät alkavat samoihin aikoihin saada lapsia. Omat ystäväni ovat lähes kaikki lapsettomia, joten kaipaisin myös perhetuttuja. En vaan itse haluaisi uskonnolliseen yhteisöön, kun pitäis varmaan uskoa siihen sanomaankin.
Uusiin perheisiin tutustuminen on kyllä vaikeaa, en osaa hiekkalaatikolla alkaa tuputtamaan seuraani. Olisipa joku perhe-tinder. Toivottavasti löydät seuraa! T. Äiti Savosta
Ehkä kannattaisi ruveta käymään kirkon perhetilaisuuksissa. Täällä Vantaalla on runsaasti perhekirkkoja, kokoontumisia pienten lasten vanhemmille, pyhäkouluja j.n.e. eiköhän niitä ole joka puolella Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä "yhteisöt" syntyy pakottamatta, esim omien tai lasten harrastusten kautta.
Kyllä, mutta jos yrityksestä huolimatta näin ei käy niin pitää olla itse aktiivinen ja keksiä uusia toimintatapoja. Enkä itse ole ”pakottamassa” ketään tai mitään mutta aion nyt luoda jonkinlaisen yhteisön jollain lailla. Arvasin että hyvät vanhemmat/suvut omaavat eivät ymmärrä ollenkaan mitä ajan takaa. Koska heille suku on itsestäänselvyys.
Ap
Aika monet suomalaiset haluavat viettää joulunsa ja muut juhlapyhänsä ihan vain oman perheen kesken, vaikka olisi sukuakin. Yhteisöllisyys ei siis ole läheskään kaikkien toiveena.
Vastaus kysymykseen: saat ja helposti, ainakin lestoilla. Netistä löytyy lestojen syntilista, kannataa vilkaista, sitä pitää noudattaa ainakin päällisinpuolin. Saat kavereita ja tuttuja paljon. Mitä pienempi paikka, sitä helpommin pääset nopeasti mukaan.
Niistä kuviosta irti pääseminen onkin sitten vaikeampi prosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitkeydellä ja aktiivisuudella voitte hyvinkin löytää "suvun" vaikkapa ihan paikallisesta ev. lut. seurakunnasta. Etenkin jos käy hyvä tuuri, ja kohtaatte muitakin "suvuttomia".
Voitte vaikka itse ehdottaa seurakunnalle, että pidettäisiin tilaisuus kaltaisillenne uusia ystäväperheitä etsivimme perheille ja te voisitte lupautua mukaan toimintaa aloittelemaan. Ette taatusti ole ainoita, mutta ne muut eivät ehkä ole yhtä aktiivisia ja reippaita ratkaisemaan ongelmaa kuin te.
Tsemppiä ja onnea matkaan!
Eiseainakerrallaonnistu kirjoitti:
Sitkeydellä ja aktiivisuudella voitte hyvinkin löytää "suvun" vaikkapa ihan paikallisesta ev. lut. seurakunnasta. Etenkin jos käy hyvä tuuri, ja kohtaatte muitakin "suvuttomia".
Voitte vaikka itse ehdottaa seurakunnalle, että pidettäisiin tilaisuus kaltaisillenne uusia ystäväperheitä etsivimme perheille ja te voisitte lupautua mukaan toimintaa aloittelemaan. Ette taatusti ole ainoita, mutta ne muut eivät ehkä ole yhtä aktiivisia ja reippaita ratkaisemaan ongelmaa kuin te.
Tsemppiä ja onnea matkaan!
Kiitos, tässäpä hyvä vastaus ja hyvä idea!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap kuvittelee että uskonnollisissa yhteisöissä vietettäisiin juhlapyhiä sen seurakunnan kanssa? Eiköhän hekin vietä oman perheen ja suvun kanssa näitä.
Uskonyhteisöä tavataan varmasti muuten paljon ja sieltä voi löytyä niin mammakavereita kuin ystäväperheitä, mutta näitä löytynee helpommin muistakin harrastuksista. Vaikka jostain (seurakunnan) perhekerhosta.
No eihän esim.hellareihin voi liittyä jos ei ole "tullut uskoon". Toki tilaisuuksissa voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän ry:llä ja tutut uskovaiset ylipäätään ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa. Seurojen jälkeen kylällään, lapset tapaavat toisiaan kerhoissa, pyhäkoulussa... muutakin toimintaa ja talkoita on. Varmaan samanlaista meininkiä myös esim. helluntaiseurakunnassa.
Toimintaan on tervetullut mukaan myös vaikka ei kuuluisi rauhanyhdistykseen jäsenenä. Toiminta on kaikille avointa.
Asioihin kannattaa perehtyä ja mennä käymään eri tilaisuuksissa avoimin mielin. Vääristä syistä ei kannata mihinkään liittyä. Eli tässä siis nyt taustalla tuo yhteisöllisyys. Totta kai uskon kautta löytää ystäviä, mutta ystävien löytäminen ei saa olla se syy, vaan henkilökohtainen usko. Nämä eivät tietenkään sulje pois toisiaan.
Uskonkäsitykset ja tapanormit vaihtelevat osittain ihan eri perheidenkin välillä. Eli kannattaa perehtyä näihin. Me olemme mieheni kanssa löytäneet vanhoillislestadiolaisuuden aikuisina, mutta emme koe vallitsevia normeja mitenkään ahtaiksi. Toisaalta monella voikin olla vähän väärä tai vanhahtava käsitys asioista.
Mutta esim. vanhoillislestadiolaisuudessa ei meikata, ei värjätä hiuksia, korvakoruja ei käytetä, perheet voivat olla suuria koska ehkäisyyn suhtaudutaan kielteisesti (tästä tosin nykyään poiketaankin), ei alkoholia, tv:tä kodeissa ei yleisesti ottaen tapaa olla... paitsi jos toinen puolisoista ei usko samoin tai jos tv on pelikäytössä. Minä koen vapautta eläessäni näin, samoin mieheni, mutta kaikille tämä ei sovi ja osaa ihmisistä tämä voi jopa ahdistaa.
Helluntailaisuudesta en juurikaan tiedä, mutta vastaavia asioita voi löytyä myös sieltä.
T. Vl-äiti
Toivottavasti löydätte kivan ja sopivan turvaverkon. Kuulostatte kivoilta ja ryhtyisin "sukulaiseksenne" jos vaikuttaisitte pk-alueella. Kaikkea hyvää teille.
Lestariehujat löysivät tiensä ketjuun solvaamaan :)