Voiko saada yhteisön liittymällä lestoihin/hellareihin/tms?
Olemme yksinäinen ja eristäytynyt perhe vastoin omaa tahtoa. Haluaisin läheisen ykteisön missä kaikki auttavat toisia ja osallistuvat toistensa elämään, mutta ikävä kyllä mulla ja miehellä on ihan hirveä suku, kylmä ja tyly, itsekäs ja piittaamaton. Kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu lainkaan elämäämme itsekkyytensä takia, haluavat elää itselleen ja siiheb elämään ei lapsenlapset kuulu.
Sain jo rakennettua ystäväperheyteisön, mutta työn takia tuli muuttopakko ja nyt asumme uudessa kaipungissa (iso kaupunki mutta ei pk-seutu). Täällä asuttu 1,5v eikä ketään ystävää löytynyt.
Kaipaan niin kovasti sukua, yhteisöä, välittämistä. Että joku tulisi jouluna kylään, voitais käydä marjassa, retkillä jne jonkun toisen perheen tai ystävien/tuttujen kanssa.
Kukaan sukulainen kälyä lukuunottamatta ei viitsi pitää yhteyttä (suku ei pidä yhteyttä siis keneenkään muuhunkaan, vaan kaikki elävät vain itselleen) ja minä haluaisin rakentaa erilaisen mallin.
Voiko saada yhteisön luotua uskonnollisesta järjestöstä? Olen valmis jo lähes mihin vaan, sillä aina vain yksin oleminen on ikävää.
Olemme kivoja ja kilttejä ja olen valmis auttamaan yhteisöä, olen avulia enkä odota edes vastapalveluksia.
Mistä saisin yhteisön? Miten muit suvuttomat (jos sellaisia on) olette onnistuneet?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ehkei kannata. Noissa yhteisöissä on paljon kiusaamista ja syrjimistä. Ei sovi ns ulkopuolisille, eri asia jos on ollut vauvasta asti mukana.
Ehkä joku urheiluharrastus mieluummin?
Mikä urheiluharrastus olisi yhteisöllistä? Jalkapallo? Tuollainen voisi olla kiinnostava. Ap
Liity crossfit-salille, saat yhteisön ja hyvän kropan kaupan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei kannata. Noissa yhteisöissä on paljon kiusaamista ja syrjimistä. Ei sovi ns ulkopuolisille, eri asia jos on ollut vauvasta asti mukana.
Ehkä joku urheiluharrastus mieluummin?
Mikä urheiluharrastus olisi yhteisöllistä? Jalkapallo? Tuollainen voisi olla kiinnostava. Ap
Frisbeegolf ;) Ei tiukkisporukkaa.
Etkö ole väleissä enää edes lastesi kummien kanssa? Ajattelen siis lastesi synttäreitä. Noin muutoinhan vaikutat tarvitsevasi vain ystävän tai pari, et kokonaista yhteisöä.
Jos satutte olemaan Lappeenrannasta (tai jos joku muu yhteisöllisyyttä kaipaava perhe on täältä päin), meidän perheemme kaipaisi ystäväperhettä. ☺ Perheeseemme kuuluvat minä, mies ja kohta 4-vuotias poika.
Älä nyt ihmeessä raahaa lapsiasi mihinkään kulttiin pelkästään yksinäisyytesi takia. Yhteisöllisyys tulee siitä että on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä, sun pitää ensin tutustua ihmisiin harrastuksen, kerhon, vapaaehtoistyön ym. kautta.
Jos liittyisit johonkin lahkoon ilman että olet täysin hurahtanut, huomaisit vaan olevasi ulkopuolinen sielläkin. Lahkoissa yhteisöllisyys on sitäpaitsi pintapuolista, jos et alistu sääntöihin, jäät ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole väleissä enää edes lastesi kummien kanssa? Ajattelen siis lastesi synttäreitä. Noin muutoinhan vaikutat tarvitsevasi vain ystävän tai pari, et kokonaista yhteisöä.
Lapsilla ei ole kummeja, juurikin siksi kun ei ole ketään sukulaisia joita pyytää. Minä plen kummi kyllä ustävien parille lapselle ja huvä kummi olenkin, mutta nämä ystäväperheet asuvat kaukana ja ovat juhlat oman sukunsa kanssa.
Kyllä multa juuri se suku puuttuu. Sukuni on siis elossa mutta riitainen ja piittaamaton. Kun ei omia vanhempianikaan kiinnosta mikään niin ei kyllä sen kaukaisempiakaan sukulaisia kiinnosta.
Ap
Harrastusporukat? Onko siellä kerho tai yhdistystoimintaa?
Seurakunnalla on myös monia kerhoja ihan isommille lapsille. Monet ovat ilmaisia tai edullisia. Seurakunnalla on varmasti toimintaa myös aikuisille, on vapaaehtoisyötä ja muuta sellaista. Vapaaehtoistyössä on muitakin ihmisiä ja sitä kautta varmasti tutustuu. Paljon on eläkeläisiä. Sieltä voisi saada varamummon ja papan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole väleissä enää edes lastesi kummien kanssa? Ajattelen siis lastesi synttäreitä. Noin muutoinhan vaikutat tarvitsevasi vain ystävän tai pari, et kokonaista yhteisöä.
Lapsilla ei ole kummeja, juurikin siksi kun ei ole ketään sukulaisia joita pyytää. Minä plen kummi kyllä ustävien parille lapselle ja huvä kummi olenkin, mutta nämä ystäväperheet asuvat kaukana ja ovat juhlat oman sukunsa kanssa.
Kyllä multa juuri se suku puuttuu. Sukuni on siis elossa mutta riitainen ja piittaamaton. Kun ei omia vanhempianikaan kiinnosta mikään niin ei kyllä sen kaukaisempiakaan sukulaisia kiinnosta.
Ap
Okei, mä en edes pyytänyt sukulaisia kummeiksi vaan just ystäviäni. Onko työkavereita (sulla tai miehellä) tai naapureita, joihin voisit tutustua paremmin? Järjestää vaikka alkukesästä grillibileet, elokuussa rapujuhlat jne ja kutsua porukkaa?
Monissa paikoissa on mainoslehtisiä erilaisista jutuista. Kaupan ilmoitustaululla tai paikallislehdessä (vaikka ilmaisjakelulehdessä) voi olla ilmoituksia erilaisista tapahtumista ja toiminnasta.
Seurakunnassa vaikka jossain ilmoitustaululla mainostetaan erilaisia tapahtumia ja toimintaa.
Monilla paikkakunnilla varmasti on erilaisia toimintajuttuja, enemmän kuin moni tietää. Se, että miten niitä löytää niin varmaan tuollaiset ilmoitustaulut, lehdet, googlehaku yms näistä voi löytyä ilmoituksia eri jutuista. Terveyskeskuksissakin voi olla erilaisia esitteitä toimintajutuista ja paikoista.
Aikoinaan sanottiin, että mitä lämpimämmältä ja kotoisammalta ryhmä tai lahko vaikuttaa, sitä enemmän on syytä olla varuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnalla on myös monia kerhoja ihan isommille lapsille. Monet ovat ilmaisia tai edullisia. Seurakunnalla on varmasti toimintaa myös aikuisille, on vapaaehtoisyötä ja muuta sellaista. Vapaaehtoistyössä on muitakin ihmisiä ja sitä kautta varmasti tutustuu. Paljon on eläkeläisiä. Sieltä voisi saada varamummon ja papan.
.
Tää on ehkä relevantein neuvo ja tutkin asiaa. Se crossfit olisi hyvä idea mutta etsin seuraa siis perheelle (”koko paketille”) enkä siis vain itselleni. Ymmärrän että sellaisia ei kiinnosts rakentaa yhteisöä jolla on HYVÄ SUKU jo valmiina ja aina jouluna porukkaa kylässä. Mitta meillä ei ole ketään, joten siksi on pakko rakentaa keinotekoinen suku. Minä siis haluisin läjeisen suvin mutta en voi mitään sille että riitaisa sukuni ei halua samaa. Suomessa on ihan järkyttäviä sukuja ja kamalaa kohtelua.
Olat lapset kasvatan tietoisesti toisin eli yhteisöllisemmin, auttamaan ja tukemaan muita (enkä ikinä voisi itse tehdä lapsille samaa mitä paskat vanhempani minulle, esim lapsen laitto maailmalle ilman rahaa ja tukea). Tässä asiassa auttaisi jos saisi sen yhteisön rakennettua.
Olen melko varma että emme ole tämän maan ainoa suvuton/tukoverkoton perhe.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos satutte olemaan Lappeenrannasta (tai jos joku muu yhteisöllisyyttä kaipaava perhe on täältä päin), meidän perheemme kaipaisi ystäväperhettä. ☺ Perheeseemme kuuluvat minä, mies ja kohta 4-vuotias poika.
Voi, toivottavasti joku vastaisi teille! Itse en asu samalla suunnalla, mutta kyllä tuntui ihanalta kun vastasit noin kauniisti!
Ap
Uskiksetkin on tavallisia ihmisiä
Ei niillä oo velvollisuutta pitää sulle seuraa "tekopyhä"
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, isovanhempia alkaa kummasti lapset ja lapsenlapset kiinnostaa, kun tulevat vanhaksi ja raihnaiseksi ja tarvitsevat apua. Näin ainakin meillä kävi.
Näin meilläkin. Mutta lapsia ei kiinnosta, katos kun sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satutte olemaan Lappeenrannasta (tai jos joku muu yhteisöllisyyttä kaipaava perhe on täältä päin), meidän perheemme kaipaisi ystäväperhettä. ☺ Perheeseemme kuuluvat minä, mies ja kohta 4-vuotias poika.
Voi, toivottavasti joku vastaisi teille! Itse en asu samalla suunnalla, mutta kyllä tuntui ihanalta kun vastasit noin kauniisti!
Ap
Eiks niitä kavereita saa sieltä hiekkalaatikon reunalta.
Eli sulle käy kuka vaan vaj.akki pullakahvi kaveriksi
tekouskovainen p.elle
et halua auttaa..et ole pyyteetön..et usko jumalaan
Vierailija kirjoitti:
Uskiksetkin on tavallisia ihmisiä
Ei niillä oo velvollisuutta pitää sulle seuraa "tekopyhä"
Et sitten viitsinyt lukea aloitusta. Ap
Voi tämäkin olla totta mutta ei tämä ”pskat vanhemmat”-tilanne ole mikään uusi, olen elänyt jo 20 vuotta ilman vanhempia elämässä, appivanhempia ei koskaan elämään tullutkaan (ovat elossa mutta eivät välitä pitää yhteyttä poikaansa). Ei tämä nyt ENÄÄ ole niin kipeä asia, se oli sitä silloin kun 18v iässä lähdin kotoa vain repullinen vaatetta mukana ja vanhemmat ei auttaneet missään. Piti itse hommata asunnot, osa-aikatyöt ja välillä näin melkein nälkää.
Nyt oon kota 38 ja hyvätuloinen ja hyvissä töissä. Mutta se perhe ja suku ja yhteisö uupuu. Senkin taki haluaisin sen että lapset saisivat kokemusta että on muitakin kun vaan oma perhe.. kaikki juhlat ollaan onalla perheellä, lasten synttäreille ei tule ketään sukulaisia, kukaan sukulainen ei ikinä käy jne. En haluaisi siirtää lapsille tällaista käsitystä että aina pitää pärjätä yksin.
Ap