Miten puolisosi suhtautuu ylipainoosi? Entä sinä itse?

Vaimolle taitaa olla tullut se 20-25 kg vajaassa kymmenessä vuodessa. Kyllähän sitä tuntee olonsa aina välillä vähän kusetetuksi. Vika on minussa, lapsissa ja milloin missä. Pelkkiä tekosyitä, kaiken sen paskan on itse kurkusta lappanut. Kolmannesta lapsesta on ollut puhe mutta en halua kun sitten se paino menee jo +90 kg kategoriaan ja siellä pysyy.

Olisi se kiva joskus olla ylpeä puolisosta, mutta näin mennään toistaiseksi. Ainahan sitä voi ihailla ja lähestyä niitä hyvinsäilyneitä.

Minulla kertyi 15 lisäkiloa erittäin stressaavan elämänvaiheen aikana, joskin noista on nyt tippunut 8 kg. Nyt olisi vielä 7 kiloa matkaan normaalipainoon, saa nähdä onnistuuko.

Puoliso on ihan sujut minun ylipainoni kanssa. Hänelle itselleenkin on tullut lisäkiloja, joten olemme melko samankaltaisessa tilanteessa. Itsekin olen melko okei painoni kanssa, mikä on sinäällään yllättävää, sillä pelkäsin joskus melko paljon lihomista. Mutta jotenkin nyt on alkanut tajuta, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino. Toki olen iloinen, jos paino tästä vielä enemmän tippuu ja olen valmis pientä työtä sen eteen tekemäänkin. Mutta millekkään kitudietille en suostu tämän takia lähtemään. Jos se paino sitten jämähtää tähän, niin sitten jämähtää.

Oltiin molemmat lihavia tavatessa. Mies jopa ajatteli että näyttäisin paremmalta laihempana.

Mies harrastaa liikuntaa minä en enää, koska koira kuoli.

Mies tuo herkkuja kaupasta, syödään miten sattuu.

Olen valehtelematta paisunut 20kg vuodessa. Mutta mies silti kiihottuu minusta ja rakastaa.

Nyt itseä ällöttää oma ulkonäkö ja niveliä koskee. Aloitin laihduttamaan, puntarille en mene. Onneksi sain lääkkeen mikä vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Mieheni on lihonut 5 vuoden suhteen aikana liki 20 kg... Lihominen on vaikuttanut myös siihen, ettei jaksa enää harrastaa seksiä ja on koko ajan täysin uupunut... Ollaan puhuttu asiasta kyllä ja olen yrittänyt tarjota kotona terveellistä ruokaa, mutta mielellään tuo hakee lähigrilliltä sen lihiksen ja naureskelee asialle... Hieroo "elintasokumpuaan".

Minä en pidä häntä rumana tai oksettavana, vaan rakastan ja haluan häntä yhtä paljon, kuin aiemminkin, mutta nyt on kyse hänen terveydestään...

Kkdk kirjoitti:

Vaimolle taitaa olla tullut se 20-25 kg vajaassa kymmenessä vuodessa. Kyllähän sitä tuntee olonsa aina välillä vähän kusetetuksi. Vika on minussa, lapsissa ja milloin missä. Pelkkiä tekosyitä, kaiken sen paskan on itse kurkusta lappanut. Kolmannesta lapsesta on ollut puhe mutta en halua kun sitten se paino menee jo +90 kg kategoriaan ja siellä pysyy.

Olisi se kiva joskus olla ylpeä puolisosta, mutta näin mennään toistaiseksi. Ainahan sitä voi ihailla ja lähestyä niitä hyvinsäilyneitä.

Mitä tarkoitat tuolla, että olisi kiva olla joskus ylpeä? Joku esittelyvälinekö se nainen on? Kyllä minä ainakin olen miehestäni ylpeä, vaikka liikakiloja on kertynytkin... Ei ole myöskään tarvetta katsella mitään "hyvinsäilyneitä", kun rakkaudessa on kyse paljon suuremmistakin asioista, kuin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Kkdk kirjoitti:

Vaimolle taitaa olla tullut se 20-25 kg vajaassa kymmenessä vuodessa. Kyllähän sitä tuntee olonsa aina välillä vähän kusetetuksi. Vika on minussa, lapsissa ja milloin missä. Pelkkiä tekosyitä, kaiken sen paskan on itse kurkusta lappanut. Kolmannesta lapsesta on ollut puhe mutta en halua kun sitten se paino menee jo +90 kg kategoriaan ja siellä pysyy.

Olisi se kiva joskus olla ylpeä puolisosta, mutta näin mennään toistaiseksi. Ainahan sitä voi ihailla ja lähestyä niitä hyvinsäilyneitä.

Mitä tarkoitat tuolla, että olisi kiva olla joskus ylpeä? Joku esittelyvälinekö se nainen on? Kyllä minä ainakin olen miehestäni ylpeä, vaikka liikakiloja on kertynytkin... Ei ole myöskään tarvetta katsella mitään "hyvinsäilyneitä", kun rakkaudessa on kyse paljon suuremmistakin asioista, kuin ulkonäkö.

Hän tahtoi provota. Osui ja upposi.

Tosin, nykyään normaalipainoinen, liikunnallinen ja itsestään huolehtiva mies on harvinaisuus eli siinä mielessä terveellisesti elävästä puolisosta voi olla ylpeä (ylipainoisia naisia taitaa olla vielä alle puolet väestöstä).

Miksi laihdutus vaikeutuisi terveellä ihmisellä vanhempana? Itse olen lähes 40 ja laihduttelen raskauskiloja. Ihan samoin lähtevät puhtaalla ruualla (Jutta-dieetti tms.) ja 5-6 tunnilla hikiliikuntaa viikossa kuin alle kolmekymppisenäkin.

Ehkä laihdutus vaikeutuu liikunnan, etenkin hyötyliikunnan, vähenemisen vuoksi. Lihasten vahvistaminen lisää aineenvaihduntaa (lihakset käyttävät enemmän energiaa). Lähtekää vaikka iltaisin kävelylle tai salille miestenne kanssa.

Mies tietää että kun lapsia tulee niin tulee painoakin eihän sitä muuten jaksaisi, olen hänelle 2 lasta tehnyt että kiitollinen on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.

Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.

Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.

Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!

Tullut +20 kiloa 8 vuodessa. Nyt olen saanut pudotettua 4 kiloa eli +16 kiloa vielä on. Miehellä tullut myös vatsaa hieman, mutta on saanut sitä hyvin keventämällä jo pois. Mies ei ole sanonut painostani, mutta itseäni se häiritsee, kun vaatteet eivät näytä kivoilta päällä ja hengästyy. Aloitin vähähiilarittoman ruokavalion reilu kuukausi sitten. Päätin, että nyt lähtee ylimääräiset kilot tai ainakin puolet niistä. Olen tällä hetkellä 85 kiloinen, pituutta 168. Ikää jo sen verran etten kovin hoikaksi enää halua, mutta normaalipainoon tai edes lähelle sitä.

Itse olen kyllästynyt painooni tällä hetkellä. Samoin myös jatkuvaan elämäntaparemonttiin. Aivan puhki.

Painoahan mulla on tullut kaikkiaan lähes 100 kiloa ylimääräistä. Nyt on pari kytä ylimääräistä kiloa. Mies on ollut tukena ihanasti ja kannustavasti. Silloin painavimmillani sanoi, että voisin olla laihempi. Muutoin on ollut läskeistä hiljaa. Kyllä se mua mielellään lenkittää ja touhuttaa nykyään.

Ollaan tosi nuoria. Mulla oli vähän ylipainoa kun tavattiin ja yhä vaan lievää ylipainoa. Tullut ehkä 2-4 kiloa. En käytä vaakaa, koska minulla on ollut anoreksia. Pointti on, että samat vaatteet mahtuu yhä. Huomannut vaan sisäreisien ja rintojen pullistuneen hieman. Mun mies on tosi hoikka vaikka se ahmisi kuinka paljon herkkuja. Itse en juurikaan nykyään herkkuja syö, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa. Mieskin on päättänyt vähentää herkuttelua, koska pidemmän päälle se ei ole hyväksi. Aloitimme yhdessä joogan. Molemmat ihaillaan ja rakastetaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.

Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.

Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.

Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!

Liian pitkät ruokailuvälit, kirkuva nälkä ja sitten syö ison määrän mitä sattuu. Itse tuossa tilanteessa ostan valmista, terveellistä ruokaa, vaikka maksaakin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin molemmat lihavia tavatessa. Mies jopa ajatteli että näyttäisin paremmalta laihempana.

Mies harrastaa liikuntaa minä en enää, koska koira kuoli.

Mies tuo herkkuja kaupasta, syödään miten sattuu.

Olen valehtelematta paisunut 20kg vuodessa. Mutta mies silti kiihottuu minusta ja rakastaa.

Nyt itseä ällöttää oma ulkonäkö ja niveliä koskee. Aloitin laihduttamaan, puntarille en mene. Onneksi sain lääkkeen mikä vilkastuttaa aineenvaihduntaa.

Päivän paras. "En harrasta liikuntaa koska koira kuoli". Niin, esim. pyöräilyyn, uintiin tai zumba-tunnillehan vaatimus on koira...

Ei oo puolisoa eikä ylipainoa, en osaa sanoa.

Sanoo aina, että vielä on lihomisvaraa, kun mahdun ovesta sisään.

Vierailija kirjoitti:

Onko ylipainosta tullut jo normi?

On.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se puoliso, jonka puoliso on paisunut 25kg muutamassa vuodessa. Nyt tuli mitta täyteen ja sanoin että haluan takaisin sen hyvä kroppaisen sexyn tyttöystävän kenen kanssa menin naimisiin tai etsin uuden. Nyt on lupaus tullut ja VAIN minä käyn kaupassa, jolloin kaikki herkut jää sinne.

Mutta tuskin vuodessa tuo 25kg lähtee joten saa tässä vielä maha makkaroita katsella.

Oot törkee.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietää että kun lapsia tulee niin tulee painoakin eihän sitä muuten jaksaisi, olen hänelle 2 lasta tehnyt että kiitollinen on

En yhtään ymmärrä mikä tekosyy lasten saaminen on lihomiselle. Tietysti on vartalo erilainen synnytyksen jälkeen, mutta palautuu aika nopeasti. Jos lihoo raskausaikana, syö liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi että laihduttaisin, mutta ei ole valmis itse tukemaan asiassa yhtään. Ruoka ei saa olla terveellistä ja hän syö herkkuja joka päivä. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, että alkaisin eri ruokia tekemään tai katselemaan aina vaan vieressä kun toinen vetää sipsiä ja karkkia naamariin. Yritän syödä itse pienempiä annoksia ja enemmän kasviksia enkä osta itselleni herkkuja kuin viikonloppuisin, mutta ei tällä tavalla laihdu enää tässä iässä.

Laihtuu, jos jättää kokonaan esim makeat asiat syömättä. Makeanhimo hellittää jo viikossa ja sitten on helppo laihtua, kun syö kohtuullisesti.

No hienoa jos sinulla makeanhimo katoaa viikossa ja kohtuullisilla annoskoilla sun on helppoa laihduttaa kun ikää on yli 50 vuotta. Mulle tuo tehosi 25 vuotta sitten. Eipä tehoa enää.

50-v olen... Ja kirjoitin tuosta makeanhimosta ja sen vähenemisestä.