Lue keskustelun säännöt.
Miten puolisosi suhtautuu ylipainoosi? Entä sinä itse?
08.05.2019 |
KUinka paljon kiloja on kertynyt suhteenne alkuajoista?
Kommentit (80)
En ole enää ylipainoinen enkä ollut silloinkaan periaatteessa, mutta lihosin lyhyessä ajassa (n. 4kk) 15 kg, 42 kg --> 55 kg ja silloinen poikaystäväni haukkui minua emakoksi, läskiksi, rumaksi jne. Kärsin syömishäiriöstä silloin tietämättäni ja kärsin edelleen, tosin tietoisesti nyt. Laihdutin takaisin 45 kiloon ja sen jälkeen olenkin vuosia kamppaillut oman terveyden ja painon kanssa. Kuitenkin "löysin" treenaamisen ja aloin näkemään ruokaakin eri valossa sen takia. Pelkään silti painon nousemista äärimmäisen paljon.
Tolle entiselle haluaisin sanoa pari valittua sanaa... jäi aika pinttyneesti 16-vuotiaan mieleen nuo nimitykset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ylipainoinen tavatessani miehen, ja olen edelleen. Alkutilanteesta tultu alas n. 12 kg, kaksi lasta tehty, yhdessä 7 vuotta.
suurempia ongelmiakin on kuin ne ylimääräiset kilot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.
Suosittelen itsekurinkehittämisharjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
+15kg.
Mies vihjailee, mutta ei sano suoraan.
Itseäni inhoan, en pysty poistumaan enää kotoa kuin yhden pakollisen kauppakäynnin viikossa ja olen peittänyt kaikki asunnon peilit.
Miten voisit korjata tilanteen, jos et kohtaa epäonnistumistasi?
Vierailija kirjoitti:
En ole enää ylipainoinen enkä ollut silloinkaan periaatteessa, mutta lihosin lyhyessä ajassa (n. 4kk) 15 kg, 42 kg --> 55 kg ja silloinen poikaystäväni haukkui minua emakoksi, läskiksi, rumaksi jne. Kärsin syömishäiriöstä silloin tietämättäni ja kärsin edelleen, tosin tietoisesti nyt. Laihdutin takaisin 45 kiloon ja sen jälkeen olenkin vuosia kamppaillut oman terveyden ja painon kanssa. Kuitenkin "löysin" treenaamisen ja aloin näkemään ruokaakin eri valossa sen takia. Pelkään silti painon nousemista äärimmäisen paljon.
Tolle entiselle haluaisin sanoa pari valittua sanaa... jäi aika pinttyneesti 16-vuotiaan mieleen nuo nimitykset...
Lihoin, ei lihosin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+15kg.
Mies vihjailee, mutta ei sano suoraan.
Itseäni inhoan, en pysty poistumaan enää kotoa kuin yhden pakollisen kauppakäynnin viikossa ja olen peittänyt kaikki asunnon peilit.Miten voisit korjata tilanteen, jos et kohtaa epäonnistumistasi?
Onko lihominen lähtökohtaisesti epäonnistumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.
Mäkin joskus luulin että lihomisen 1) huomaa heti 2) voi poikkeuksetta välttää. Opin sitten kantapään kautta, että kroppa voi mennä todella sekaisin ilman, että se on oma syy. 3 vuotta sitten koin suuren trauman, itkin hysteerisesti kuukauden kotona ja söin lähinnä leipäpalan silloin tällöin. Yhtenä päivänä esim. muistan syöneeni yhden jogurtin.
Reilun kuukauden päästä painoa oli +10kg ja ne olivat tulleet selkään, käsivarsiin ja rintojen alle eli paikkoihin joissa ennen ei ollut ylimääräistä. Lisäksi kilot olivat todella tiukassa. Monen viikon fiksu dieetti ja tavoitteellinen liikunta ei tuottanut mitään tulosta. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino alkaa olla melkein normaali...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+15kg.
Mies vihjailee, mutta ei sano suoraan.
Itseäni inhoan, en pysty poistumaan enää kotoa kuin yhden pakollisen kauppakäynnin viikossa ja olen peittänyt kaikki asunnon peilit.Miten voisit korjata tilanteen, jos et kohtaa epäonnistumistasi?
Onko lihominen lähtökohtaisesti epäonnistumista?
On! Tietysti.
Etenkin tuossa tapauksessa, kun henkilö sanoaa ettei pysty poistumaan kotoa sen takia.
Tietenkin voi löytyä joku yksilö, joka tieten tahtoen päättää lihota, mutta melkein kaikki muut lipsuvat, luovuttavat, huomaamattaan lihoo, tms. Eli epäonnistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.
Mäkin joskus luulin että lihomisen 1) huomaa heti 2) voi poikkeuksetta välttää. Opin sitten kantapään kautta, että kroppa voi mennä todella sekaisin ilman, että se on oma syy. 3 vuotta sitten koin suuren trauman, itkin hysteerisesti kuukauden kotona ja söin lähinnä leipäpalan silloin tällöin. Yhtenä päivänä esim. muistan syöneeni yhden jogurtin.
Reilun kuukauden päästä painoa oli +10kg ja ne olivat tulleet selkään, käsivarsiin ja rintojen alle eli paikkoihin joissa ennen ei ollut ylimääräistä. Lisäksi kilot olivat todella tiukassa. Monen viikon fiksu dieetti ja tavoitteellinen liikunta ei tuottanut mitään tulosta. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino alkaa olla melkein normaali...
Laardi ilmestyi tyhjästä kehoosi? It's a miracle! Söit 300kcal päivässä, mutta tyhjästä muodostui 3000kcal edestä laardia?
Joku kävi nukkuessasi injektoimassa energiaa sokerin tms muodossa kehoosi?
Vai oisko sittenkin niin, että kroppasi "meni sekaisin", siten, että et muista surussasi mussuttaneesi koko ajan? Perinteistä lohtusyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se puoliso, jonka puoliso on paisunut 25kg muutamassa vuodessa. Nyt tuli mitta täyteen ja sanoin että haluan takaisin sen hyvä kroppaisen sexyn tyttöystävän kenen kanssa menin naimisiin tai etsin uuden. Nyt on lupaus tullut ja VAIN minä käyn kaupassa, jolloin kaikki herkut jää sinne.
Mutta tuskin vuodessa tuo 25kg lähtee joten saa tässä vielä maha makkaroita katsella.
....vielä pakko avautua. Tässä huushollissa ei karkkeja eikä sipsejä yms.. pas..kaa mihin itse en ole koskenutkaan enää ikinä nähdä.
Teet aivan oikein, vaikka aika myöhään ryhdyit toimeen. Kun kumppanilta puuttuu moraali ja selkäranka, sinä tuet ja autat häntä.
Men ainakaan koe sitä henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi, että elämässä on ollut niin rankkoja asioita ja kausia, että ruokahalu menee sekaisin.
Minulla se johtaa yleensä lihomiseen, vaikka ruokahalu väheneekin. En tiedä miksi. Ehkä Suomen oloissa on ollut suotuisampaa jäädä henkiin lihomistaipumuksella.
Ystävän pari rankkaa vuotta puolestaan ovat laihduttaneet hänet pajunvitsaksi. Ilmeisesti hän on onnistuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.
Mäkin joskus luulin että lihomisen 1) huomaa heti 2) voi poikkeuksetta välttää. Opin sitten kantapään kautta, että kroppa voi mennä todella sekaisin ilman, että se on oma syy. 3 vuotta sitten koin suuren trauman, itkin hysteerisesti kuukauden kotona ja söin lähinnä leipäpalan silloin tällöin. Yhtenä päivänä esim. muistan syöneeni yhden jogurtin.
Reilun kuukauden päästä painoa oli +10kg ja ne olivat tulleet selkään, käsivarsiin ja rintojen alle eli paikkoihin joissa ennen ei ollut ylimääräistä. Lisäksi kilot olivat todella tiukassa. Monen viikon fiksu dieetti ja tavoitteellinen liikunta ei tuottanut mitään tulosta. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino alkaa olla melkein normaali...
Laardi ilmestyi tyhjästä kehoosi? It's a miracle! Söit 300kcal päivässä, mutta tyhjästä muodostui 3000kcal edestä laardia?
Joku kävi nukkuessasi injektoimassa energiaa sokerin tms muodossa kehoosi?
Vai oisko sittenkin niin, että kroppasi "meni sekaisin", siten, että et muista surussasi mussuttaneesi koko ajan? Perinteistä lohtusyömistä.
Hoh hoijaa. On ihan tutkittu asia, että suru ja masennus ja stressi ja moni muu asia saa kehon aineenvaihdunnan sekaisin. Hätätilassa pitää kerätä rasvavarastoja elimistön määräämiin paikkoihin kuten vaikkapa karhu talviunelle. Tuo kuvattu tapaus oli oppikirjaesimerkki adrenaliinityyppisestä lihomisesta. Googlaa adrenal body type.
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Se kymmenien kilojen lihominen ei välttämättä ole niin dramaattista, kuin miltä saat sen kuulostamaan. esim. 170 cm pitkä aiemmin 50 kg painava nainen lihottuaan 25 kg on kuitenkin "vain" 75 kg. Onko BMI tuossa edes ylipainon puolella? Anyway, mistään vakavasta terveyshaitasta ei ainakaan ole kyse. Eikä tuollaisen 25 kg lihomiseen vaadita mitään masennusta tai toivottomuutta, vaan ihan vain esim. aktiiisemman työn muuttuminen istumatyöksi tai äitiytyminen (ei enää aikaa jatkuvaan kuntosalilla juoksemiseen). Kaikille se paino ei oikeasti ole mikään maailman tärkein asia.
Itse muuten lihoin erityisen stressaavan elämäntilanteen takia 8 kk:n aikana 12 kg. Enää ei ollut mahdolisuutta käydä kuntoilemassa (en nyt avaa syitä tähän tarkemmin, mutta se oli siis oikeasti mahdotonta, ja on edelleen), enkä yksinkertaisesti kyennyt keskittymään itseeni ja omaan ulkonäköön ja terveyteen enää samoin kuin aiemmin. Kaikki energia ja aika meni lapsille. Huomasin lihovani. En enää halunnut astua vaa'alle. Lopetin farkkujen käytön, ja käytin vain sukkahousuja ja leggingsejä, joista lihomista ei huomaa niin hyvin. Itsepetosta. Söin murheeseeni. Stressaava tilanne on nyt hieman helpottanut. Olen saanut 4 kg pudotettua, ja jatkan edelleen, knnes pääsen aiempaan painooni. Ostin stepperin, koska salille en edelleenkään pääse. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää että kun lapsia tulee niin tulee painoakin eihän sitä muuten jaksaisi, olen hänelle 2 lasta tehnyt että kiitollinen on
En yhtään ymmärrä mikä tekosyy lasten saaminen on lihomiselle. Tietysti on vartalo erilainen synnytyksen jälkeen, mutta palautuu aika nopeasti. Jos lihoo raskausaikana, syö liikaa.
Raskausaikana keho tuntui keräävän ihan eri tavalla rasvaa. Söin toki liikaa herkkuja, mutta kyllä kilot kerääntyivät huomattavasti helpommin kuin muutoin. Olin tottunut, että saan aika paljon syödä, eikä missään näy, mutta raskauden aikainen hormonitoiminta pääsi yllättämään. Raskaus siinä mielessä altistaa lihomiselle. Minulle tuli joka kerta +20kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Miten kiire voi olla syynä painon nousuun kun silloin juuri ei ehdi edes syömään?!
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.
Mäkin joskus luulin että lihomisen 1) huomaa heti 2) voi poikkeuksetta välttää. Opin sitten kantapään kautta, että kroppa voi mennä todella sekaisin ilman, että se on oma syy. 3 vuotta sitten koin suuren trauman, itkin hysteerisesti kuukauden kotona ja söin lähinnä leipäpalan silloin tällöin. Yhtenä päivänä esim. muistan syöneeni yhden jogurtin.
Reilun kuukauden päästä painoa oli +10kg ja ne olivat tulleet selkään, käsivarsiin ja rintojen alle eli paikkoihin joissa ennen ei ollut ylimääräistä. Lisäksi kilot olivat todella tiukassa. Monen viikon fiksu dieetti ja tavoitteellinen liikunta ei tuottanut mitään tulosta. Nyt 3 vuotta myöhemmin paino alkaa olla melkein normaali...
Laardi ilmestyi tyhjästä kehoosi? It's a miracle! Söit 300kcal päivässä, mutta tyhjästä muodostui 3000kcal edestä laardia?
Joku kävi nukkuessasi injektoimassa energiaa sokerin tms muodossa kehoosi?
Vai oisko sittenkin niin, että kroppasi "meni sekaisin", siten, että et muista surussasi mussuttaneesi koko ajan? Perinteistä lohtusyömistä.
Niin minäkin kuvittelin, siis että tuollainen ei ole mahdollista, mutta niin vain minulle kävi. Olin surullinen, en sekaisin, eli muistan kyllä mitä söin. Arviolta 500-1000 kcal, jonain päivänä vähän enemmän jos ystävä toi ruokaa. Tietenkin jos kauan söisi noin vähän, keho kuihtuisi. Mutta nyt oli kyseessä lyhyt aika ja käytin hetken aikaa lääkettä joka varmaan osaltaan vaikutti. Koko kroppani muoto/koostumus muuttui täysin. Pakko se on uskoa kun itselleni niin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää että kun lapsia tulee niin tulee painoakin eihän sitä muuten jaksaisi, olen hänelle 2 lasta tehnyt että kiitollinen on
En yhtään ymmärrä mikä tekosyy lasten saaminen on lihomiselle. Tietysti on vartalo erilainen synnytyksen jälkeen, mutta palautuu aika nopeasti. Jos lihoo raskausaikana, syö liikaa.
Raskausaikana keho tuntui keräävän ihan eri tavalla rasvaa. Söin toki liikaa herkkuja, mutta kyllä kilot kerääntyivät huomattavasti helpommin kuin muutoin. Olin tottunut, että saan aika paljon syödä, eikä missään näy, mutta raskauden aikainen hormonitoiminta pääsi yllättämään. Raskaus siinä mielessä altistaa lihomiselle. Minulle tuli joka kerta +20kg.
On muuten jännä, että on ihmisiä jotka itsekin myöntävät että voivat syödä aika vapaasti lihomatta. Silti osa heistä on syyllistämässä kaikki lihoneita mässyttämisestä. Ei ole tullut heille mieleen, että joillain on täysin päin vastoin, keho ei anna anteeksi lipsumisia ruokavaliossa vaan nappaa heti kiinni saamaansa energiaan.
Olen parisuhteen normaalipainoinen osapuoli, meillä on molemmilla taipumusta herkutteluun mutta minä olen todella aktiivinen, harrastan päivittäin raskastakin liikuntaa ja olen myös nuorempi joten minuun ei yhtä helposti viikonloppumätöt vielä tartu.
Mies on ollut lihavampikin, kuten myös hoikempi matkan varrella ja ylipainonsa on sen verran vähäistä ettei se minua visuaalisessa mielessä haittaa, mutta ikäiselleen miehelle tyypillisesti se on kertynyt vatsan seudulle ja olen huolissani terveysriskeistä. Yritän kannustaa häntä terveellisempään elämäntapaan ja olen panostanut arkiruuan terveellisyyteen mutta olen myös tehnyt selväksi, että minusta hän on silti komea enkä haikaile minkään adonis -vartalon perään.
Pakko silti myöntää, että minulla olisi ehkä vähän petrattavaa ja joskus saatan tiuskaista aiheesta aika ikävästikin ärsyynnyttyäni kun mies on koko päivän innoissaan hehkuttanut että nyt alkaa uusi elämä ja nostellut muutaman minuutin puntteja ja illalla sitten mankuu eikö voitaisi hakea pizzaa iltapalaksi ja käyttää tekosyynä sitä että tarvitsee energiaa (johon loogisin rahkaisu on tietysti pizza) kun on urheillut niin kovasti... Raivostuttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää että kun lapsia tulee niin tulee painoakin eihän sitä muuten jaksaisi, olen hänelle 2 lasta tehnyt että kiitollinen on
En yhtään ymmärrä mikä tekosyy lasten saaminen on lihomiselle. Tietysti on vartalo erilainen synnytyksen jälkeen, mutta palautuu aika nopeasti. Jos lihoo raskausaikana, syö liikaa.
Raskausaikana keho tuntui keräävän ihan eri tavalla rasvaa. Söin toki liikaa herkkuja, mutta kyllä kilot kerääntyivät huomattavasti helpommin kuin muutoin. Olin tottunut, että saan aika paljon syödä, eikä missään näy, mutta raskauden aikainen hormonitoiminta pääsi yllättämään. Raskaus siinä mielessä altistaa lihomiselle. Minulle tuli joka kerta +20kg.
On muuten jännä, että on ihmisiä jotka itsekin myöntävät että voivat syödä aika vapaasti lihomatta. Silti osa heistä on syyllistämässä kaikki lihoneita mässyttämisestä. Ei ole tullut heille mieleen, että joillain on täysin päin vastoin, keho ei anna anteeksi lipsumisia ruokavaliossa vaan nappaa heti kiinni saamaansa energiaan.
Ja sitten on niitä, jotka väittävät että lihominen tulee ilman lipsumista. Ilmestyy aivan tyhjästä. Tässäkin ketjussa monta semmoista viestiä.
Minä lihoin noin 21 kg. Missään vaiheessa mies ei ole huomautellut asiasta ja on koko ajan osoittanut esim. hellyyttä ja seksuaalista halua samalla tavalla minua kohtaan. Omaan itsetuntoon kilot kuitenkin siitä huolimatta kolahtivat pahasti ja sen myötä oma innostus fyysiseen läheisyyteen väheni yms. Jossain vaiheessa mies kysyi syytä siihen ja silloin sitten avauduin asiasta ja siitä, että painoa on tullut aika reippaasti. Mies ei ollut painon lisääntymisestä siis maininnut sanaakaan, vaikka tottakai oli sen huomannut.
Kun vaaka näytti sen +20 kg, heräsin oikein kunnolla tajuamaan, että jotain on todella tehtävä ja ettei tämä voi johtua pelkästä hyvien elämäntapojen laiminlyönnistä - en kuitenkaan niin pahasti niitä stressin ja muiden vastoinkäymisten vuoksi päästänyt repsahtamaan. Hakeuduin lääkäriin ja siellä diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joten siinä selvisi sitten toinen syy melko nopeaan ja rajuun painonnousuun. Aloitin lääkityksen siihen sekä aloin taas tsempata syömisten ja liikuntojen suhteen, ja aika nopeasti tässä nyt on -10 kg lähtenytkin. Tavoite on päästä takaisin entiseen painoon, jossa olin vuosia ja jossa sekä voin hyvin että näytin hyvältä. Edelleen mies on sanonut, ettei häntä kiloni haittaa, mutta tukee minua tässä projektissa sekä siksi, että olisin taas itse onnellinen ja sinut itseni kanssa että tietenkin siksi, ettei ylipaino koskaan ole terveydelle hyväksi. Käydäänkin yhdessä kerran viikossa pelaamassa sulkapalloa, yleensä ainakin kerran viikossa lenkillä ja mies on myös innokas kokkailemaan ja maistelemaan uusia, terveellisiä ruokia kanssani. Arvostan kovasti hänen tsemppaamistaan ja ylipäätään sitä miten on suhtautunut ja suhtautuu tähän painoasiaan :)
N29
Stressihormonit, epäsäännöllinen syöminen, ruoansulatuksen hidastuminen stressihormonien vuoksi, jolloin ihminen alkaa syödä energiatiheää ruokaa, josta saa ravinnon irti vähemmällä ruuansulatuksella, sokeriaineenvaihdunnan muutokset.