Lue keskustelun säännöt.
Miten puolisosi suhtautuu ylipainoosi? Entä sinä itse?
08.05.2019 |
KUinka paljon kiloja on kertynyt suhteenne alkuajoista?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi että laihduttaisin, mutta ei ole valmis itse tukemaan asiassa yhtään. Ruoka ei saa olla terveellistä ja hän syö herkkuja joka päivä. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, että alkaisin eri ruokia tekemään tai katselemaan aina vaan vieressä kun toinen vetää sipsiä ja karkkia naamariin. Yritän syödä itse pienempiä annoksia ja enemmän kasviksia enkä osta itselleni herkkuja kuin viikonloppuisin, mutta ei tällä tavalla laihdu enää tässä iässä.
Laihtuu, jos jättää kokonaan esim makeat asiat syömättä. Makeanhimo hellittää jo viikossa ja sitten on helppo laihtua, kun syö kohtuullisesti.
Voin sanoa ettei hellitä 😅
T: 10 kiloa laihduttanut ja matka jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi että laihduttaisin, mutta ei ole valmis itse tukemaan asiassa yhtään. Ruoka ei saa olla terveellistä ja hän syö herkkuja joka päivä. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, että alkaisin eri ruokia tekemään tai katselemaan aina vaan vieressä kun toinen vetää sipsiä ja karkkia naamariin. Yritän syödä itse pienempiä annoksia ja enemmän kasviksia enkä osta itselleni herkkuja kuin viikonloppuisin, mutta ei tällä tavalla laihdu enää tässä iässä.
Laihtuu, jos jättää kokonaan esim makeat asiat syömättä. Makeanhimo hellittää jo viikossa ja sitten on helppo laihtua, kun syö kohtuullisesti.
10 viikkoa olin syömättä makeaa ja ei, se makean himo ei vaan loppunut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi että laihduttaisin, mutta ei ole valmis itse tukemaan asiassa yhtään. Ruoka ei saa olla terveellistä ja hän syö herkkuja joka päivä. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, että alkaisin eri ruokia tekemään tai katselemaan aina vaan vieressä kun toinen vetää sipsiä ja karkkia naamariin. Yritän syödä itse pienempiä annoksia ja enemmän kasviksia enkä osta itselleni herkkuja kuin viikonloppuisin, mutta ei tällä tavalla laihdu enää tässä iässä.
Laihtuu, jos jättää kokonaan esim makeat asiat syömättä. Makeanhimo hellittää jo viikossa ja sitten on helppo laihtua, kun syö kohtuullisesti.
No hienoa jos sinulla makeanhimo katoaa viikossa ja kohtuullisilla annoskoilla sun on helppoa laihduttaa kun ikää on yli 50 vuotta. Mulle tuo tehosi 25 vuotta sitten. Eipä tehoa enää.
20 kiloa tullut kymmenessä vuodessa, nyt 95 kg. Mies tykkää pyörteistä naisista ja rakastaa ja haluaa mua, mutta toivoo terveyssyistä että tiputtaisin sen 10-20 kg ennen seuraavaa lasta. Itse oon aika onnellinen, elämäni on hyvää ja jaksan kumminkin hyvin flowparkata, uida, kävellä pitkiä matkoja ja tehdä fyysistä työtä, bussiin juostessa ja portaissa tosin kyllä huomaa että oon lihava. Tykkään olla iso ja saan siitä itsevarmuutta ja sellaista tunnetta että näytän itseltäni, mutta terveyssyistä jättäisin mieluusti turhan napostelun ja jatkuvan herkuttelun ja tiputtaisin liikunnan lisäyksellä sinne 70-75 kg tuntumaan. Sitä alemmas en oikein edes halua.
Olisi kiinnostavaa tietää, onko teidän miehet ylipainoisia? Mun mies on laiha, mutta vetää karkkia kaksin käsin ja olisi lihava, jos kyse olisi elintavoista eikä synnynnäisen nopeasta aineenvaihdunnasta. Koko perhe samanlaisia luikkuja ahmatteja.
Se on lihonu enemmän ku mä joten naurettavaa olis jos valittais
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suhtautunut positiivisesti mutta ei ilkeästikään. Kannusti laihduttamaan ja olen siitä kiitollinen, sillä laihduinkin takaisin normaalipainoon. Pahimmillaan oli 20kiloa ylipainoa.
Ymmärrän täysin miksei pitänyt ylipainostani. En minäkään tykkäisi jos mies alkaisi tupakoimaan tai pilaisi jotenkin muuten terveyttään. Eikä se tietysti esteettiseltäkään näytä (juu tiedän makuja on monia, mutta itse pidän normaalipainoisista miehistä). Olen kiitollinen että kumppani tuki laihdutuksessa sillä ei minulla itsestäni kovin hyvä olo ollut ylipainoisena. Yksin tuskin olisin jaksanut laihduttaa niin pitkäjänteisesti.
Mies ei ole ikinä kommentoinut että minun pitäisi laihtua. Tunnen itseni myös yhtä kauniiksi ja hallittavaksi kuin mitä olin 20 kiloa sitten. Seksi on myös pysynyt hyvänä vaikka toki muuttunut vuosien myötä harvemmaksi( alussa harrastettiin joka päivä nyt muutaman kerran viikossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihana mies, hän ei koskaan ole kommentoinut negatiivisesti painoani tai vartaloani ylipäätään. Päinvastoin.
Olemme olleet yhdessä +20v. Tänä aikana olen ollut (raskaudet mukaan luettuna) n.60-100kg. Aina on esim. seksi ollut mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisi että laihduttaisin, mutta ei ole valmis itse tukemaan asiassa yhtään. Ruoka ei saa olla terveellistä ja hän syö herkkuja joka päivä. Itseäni ei niin paljon kiinnosta, että alkaisin eri ruokia tekemään tai katselemaan aina vaan vieressä kun toinen vetää sipsiä ja karkkia naamariin. Yritän syödä itse pienempiä annoksia ja enemmän kasviksia enkä osta itselleni herkkuja kuin viikonloppuisin, mutta ei tällä tavalla laihdu enää tässä iässä.
Laihtuu, jos jättää kokonaan esim makeat asiat syömättä. Makeanhimo hellittää jo viikossa ja sitten on helppo laihtua, kun syö kohtuullisesti.
Minä olin syömättä mitään makeita tai suolaisia herkkuja lähes 6kk, eikä makeanhimo silti hellittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex jysäytti puolessa vuodessa melkein parikymmentä kiloa kun loppui kaikki aktiivisuus mitä oli kun deittailtiin.
Huomautin asiasta ihan riittävästi, otti ja lähti .
Paljo helpommalla pääsee kun ottaa hoikan tilalle.
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta sitten vaatekokoni oli xs-s, paino n. 45 kg, pituus 153cm. Nyt vaatekoko L, paino lähentelee
jo seitsemääkymmentä. Mies ei ole huomautellut eikä minuakaan haittaa. Tietysti lyhyenä vaatteitten
löytyminen hankalaa. Syöminen vaan on niin mukavaa ja ruokahalu hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Huomaan että alapeukkuja tulee vaikken tarkoittanut loukata. Pahoittelut jos valitsin sanat huonosti. Tuli vain niin paha mieli näistä tarinoista ja niiden yleisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Minä en tajua. Jos joku joutuu peittämään peilit, ei halua että kukaan koskee, ei pysty poistumaan kotoa, joku asia laskee mielialaa ja pyörii päässä noin paljon... eikö alkaisi jo tulla sellainen fiilis että asialle pitäisi tehdä jotain ja laihduttaa? Kuulostaa ihan älyttömälle kun asialle kuitenkin voi tehdä jotain, toisin kuin vaikka sairastumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella paha mieli tulee lukiessa tätä ketjua. :( Miten olette käytännössä voineet lihoa kymmeniä kiloja? Minulla se olisi merkki vaikeasta masennuksesta ja toivottomuudesta, itsearvostuksen puutteesta. Että lopettaisin liikunnan ja terveellisen ruokailun kun ajattelisin etten ansaitse tervettä ja kaunista ruumista tai ettei sillä ole merkitystä. En siis tarkoita pahalla vaan yritän eläytyä.
Ihanaa että joidenkin puolisot ovat kannustaneet laihdutuksessa.
Tuo ei ollut eläytymistä eli empatisointia toisten tunteiden kanssa vaan lähinnä omien tunteidesi projisointia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin sinä. Esimerkiksi stressi ja kiire ovat varmasti monille syitä painonnousuun. Selityksesi kuulostaa lähinnä empatiakyvyttömältä säälittelyltä.
Aika hyvä kehopositiivisuus-stereotypia, yrität vahvistaa kuvaa lihavista vihamielisinä kihisijöinä?
Kysymykseen vastauksena, että minä olin onneton suhteessa ja siitä seurasi välinpitämätöntä suhtautumista itseen. Puolisoa ei kiinnostanut lihomiseni, eikä mikään muukaan. Lihoin tosin "vain" 16 kg. Laihdutus käynnissä, olen vielä viitisen kiloa ylipainon puolella. Puoliso on mennyt vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. Jos joku joutuu peittämään peilit, ei halua että kukaan koskee, ei pysty poistumaan kotoa, joku asia laskee mielialaa ja pyörii päässä noin paljon... eikö alkaisi jo tulla sellainen fiilis että asialle pitäisi tehdä jotain ja laihduttaa? Kuulostaa ihan älyttömälle kun asialle kuitenkin voi tehdä jotain, toisin kuin vaikka sairastumiselle.
No kerropa sitten, miten se tapahtuu? Luuletko, että jos sille olisi jotenkin helppo tehdä jotain, että ihmiset eivät tekisi? Olen laihduttanut monta kertaa ja aina lihonut takaisin ja lisää.
Olen päättänyt, etten enää ikinä laihduta ja nyt olen saanut painon pysymään torjuntavoittona 82-86 kilossa. Oli kuutisen vuotta sitten enimmillään noin 88 ja käväisi pari kertaa tasan 90.
Kilpirauhanen on poistettu, lääkitys ei ole aina toiminut. Ibs-suolisto on ollut niin huonossa kunnossa, että on ollut hivenainepuutoksia, munuaisarvot välillä koholla mikä pöhöttää kehoa. Onneksi näitä olen saanut korjattua, mistä olen tyytyväinen. Ja ne vaativat ruokavaliota, joten ei voi väittää, ettei mikään kieltäytyminen onnistuisi.
Ehkä seitsemän kiloa on tullut nyt tässä ihan viimeisen vuoden aikana. Pitäis varmaan ottaa itseään niskasta ja karistaa ne pois ennen kuin niitä on 17.
Mies ei ole sanonut mitään, mutta uskon että tarkkailee huolestuneena tilannetta - pituutta mulla on nääs vain 159 cm, joten ei ole kamalasti varaa keräillä läskejä. Tosin vielä olen kevyesti normaalipainon puolella (bmi 22,9), mutta sirorakenteisena jokainen kilo näkyy minussa tosi selvästi. Toisaalta tässä iässä laihduttaminen on ihan hirveän vaikeaa, tuntuu ettei tarvitse kuin vilkaista leipäpalasta kun on jo kilo lisää persuksissa.
Joo enpä nyt otakaan sitä iltapalaleipää vaan juon vain lasillisen vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. Jos joku joutuu peittämään peilit, ei halua että kukaan koskee, ei pysty poistumaan kotoa, joku asia laskee mielialaa ja pyörii päässä noin paljon... eikö alkaisi jo tulla sellainen fiilis että asialle pitäisi tehdä jotain ja laihduttaa? Kuulostaa ihan älyttömälle kun asialle kuitenkin voi tehdä jotain, toisin kuin vaikka sairastumiselle.
No kerropa sitten, miten se tapahtuu? Luuletko, että jos sille olisi jotenkin helppo tehdä jotain, että ihmiset eivät tekisi? Olen laihduttanut monta kertaa ja aina lihonut takaisin ja lisää.
Olen päättänyt, etten enää ikinä laihduta ja nyt olen saanut painon pysymään torjuntavoittona 82-86 kilossa. Oli kuutisen vuotta sitten enimmillään noin 88 ja käväisi pari kertaa tasan 90.
Kilpirauhanen on poistettu, lääkitys ei ole aina toiminut. Ibs-suolisto on ollut niin huonossa kunnossa, että on ollut hivenainepuutoksia, munuaisarvot välillä koholla mikä pöhöttää kehoa. Onneksi näitä olen saanut korjattua, mistä olen tyytyväinen. Ja ne vaativat ruokavaliota, joten ei voi väittää, ettei mikään kieltäytyminen onnistuisi.
Mulla on itselläni Crohnin tauti ohutsuolessa joten hivenainepuutokset on tuttuja ja tälläkin hetkellä ferritiini 6, ei vaan imeydy. Sanoinkin että lihavuus on asia jolle voi tehdä jotain, toisin kuin sairastuminen. Ja sinä puhut sairauksista. Tottakai esimerkiksi kilpirauhasen ongelmat jne voivat turvottaa. Ja lääkkeet voivat. Raskaus turvottaa. Mutta kukaan täällä ei puhunut lihoneensa sairauksien vuoksi.
Mielestäni kaikista helpointa on olla lihomatta lisää. Jos laihduttaminen on liian vaikeaa, ei kannata lihoa 30-50 kiloa.
Painoin noin 60 kiloa kun tavattiin. Olen 164cm pitkä. Nyt painan 85 kiloa. Tammikuussa painoin 96 kiloa! Laihdutan terveyden takia ja ulkonäon ja miehen mieliksi. Tavoite on tuo 60 kiloa.
Koskaan ei ole mies kuitenkaan kommentoinut sanallakaan kilojani. On sanonut ettei ole edes huomannut että olen lihonut 😂 Joo ei varmaan.
Vuosi sitten häpeilin vielä itseäni mutta sen jälkeen kun lopetin itseni peittelyn on mies ollut kimpussa koko ajan! Kehuu reisiä ja takapuolta ja tissejä. Kasvoja ja hiuksiakin kehuu.
Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä.