Lue keskustelun säännöt.
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista
08.05.2019 |
Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia
Kommentit (858)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa äitiä lähipiirissä koskaan ollutkaan jotka olisivat synnyttäneet, mutta kaksi ystävää on synnyttänyt ja molemmilla on karut ja kamalat kokemukset. Eli karmeusprosentti tältä osin on 100%.
Mulla taas useampi äiti kaverina ja vain yhdellä on ollut vaikeampi synnytys. Eikä sekään niin karmea, että traumat olisi jäänyt. Tyytyväisyysprosentti täten lähes 100?
Minulla on kaksi sisarta ja hyvin samoina aikoina ollaan 1993-2008synnytetty yhteensä 10 lasta eri sairaaloissa Etelä-Suomessa. Yhdessäkään synnytyksessä kukaan meistä ei ole tullut kaltoin tai väkivalloin kohdelluksi. Päinvastoin kaikki on olleet tosi kannustavia ja ihania. Pikkasen kyllä tulee mieleen, että tämä kampanja menee yli ja paljon. Toki virheitä sattuu ja kemiat ei kaikilla kohtaa, mutta silti joittenkin kertomuksissa oikeasti ihan pikkuasiat saa aivan järjettömät mittasuhteet. Tsemppiä kaikille nyt raskaana näitä lukeville. Täytyy muistaa, että jokainen synnytys on erilainen ja että hyvin hyvin monilla kaikki menee ok niinkuin kuuluukin. Ota mies tai joku muu tukihenkilö mukaan, kuuntele kätilön ohjeita ja muista hengittää.
Ja ennen kaikkea ohjeista se tukihenkilö valvomaan etujasi, muista että lääkäri ei ole jumala, kätilö ei ole jumala ja sinä ja perheesi oeltte etusijalla. Myös henkisesti. Eikä pelkkä henkiinjääminen ole taso joka kelpaa.
Tällä asenteella kun lähdetään se ammattihenkilökunta haastamaan heti kättelyssä niin ihan varmaa on että kokemuksesta tulee huono. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti myös kuunnella sitä mitä sulle sanotaan. Jos jokin asia arveluttaa niin ihan asiallisesti voi kysyä niitä perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tänne on ruvennut tulemaan näitä puolustelijoita
"Henkiinjäämisen pitäisi riittää. Ei se vauva syntymästään mitään muista"
T Naistenvihaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa äitiä lähipiirissä koskaan ollutkaan jotka olisivat synnyttäneet, mutta kaksi ystävää on synnyttänyt ja molemmilla on karut ja kamalat kokemukset. Eli karmeusprosentti tältä osin on 100%.
Mulla taas useampi äiti kaverina ja vain yhdellä on ollut vaikeampi synnytys. Eikä sekään niin karmea, että traumat olisi jäänyt. Tyytyväisyysprosentti täten lähes 100?
Minulla on kaksi sisarta ja hyvin samoina aikoina ollaan 1993-2008synnytetty yhteensä 10 lasta eri sairaaloissa Etelä-Suomessa. Yhdessäkään synnytyksessä kukaan meistä ei ole tullut kaltoin tai väkivalloin kohdelluksi. Päinvastoin kaikki on olleet tosi kannustavia ja ihania. Pikkasen kyllä tulee mieleen, että tämä kampanja menee yli ja paljon. Toki virheitä sattuu ja kemiat ei kaikilla kohtaa, mutta silti joittenkin kertomuksissa oikeasti ihan pikkuasiat saa aivan järjettömät mittasuhteet. Tsemppiä kaikille nyt raskaana näitä lukeville. Täytyy muistaa, että jokainen synnytys on erilainen ja että hyvin hyvin monilla kaikki menee ok niinkuin kuuluukin. Ota mies tai joku muu tukihenkilö mukaan, kuuntele kätilön ohjeita ja muista hengittää.
Ja ennen kaikkea ohjeista se tukihenkilö valvomaan etujasi, muista että lääkäri ei ole jumala, kätilö ei ole jumala ja sinä ja perheesi oeltte etusijalla. Myös henkisesti. Eikä pelkkä henkiinjääminen ole taso joka kelpaa.
Tällä asenteella kun lähdetään se ammattihenkilökunta haastamaan heti kättelyssä niin ihan varmaa on että kokemuksesta tulee huono. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti myös kuunnella sitä mitä sulle sanotaan. Jos jokin asia arveluttaa niin ihan asiallisesti voi kysyä niitä perusteluja.
Tuo on aikuinen terve asenne. Siinä ei ole mitään haastamista, faktoja vain.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tänne on ruvennut tulemaan näitä puolustelijoita
Juu. Kyllähän koulutettu kosmetologi tietää kaiken paremmin synnytyksestä nettiä googlaamalla kuin koulutettu kätilö ja synnytyslääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa äitiä lähipiirissä koskaan ollutkaan jotka olisivat synnyttäneet, mutta kaksi ystävää on synnyttänyt ja molemmilla on karut ja kamalat kokemukset. Eli karmeusprosentti tältä osin on 100%.
Mulla taas useampi äiti kaverina ja vain yhdellä on ollut vaikeampi synnytys. Eikä sekään niin karmea, että traumat olisi jäänyt. Tyytyväisyysprosentti täten lähes 100?
Minulla on kaksi sisarta ja hyvin samoina aikoina ollaan 1993-2008synnytetty yhteensä 10 lasta eri sairaaloissa Etelä-Suomessa. Yhdessäkään synnytyksessä kukaan meistä ei ole tullut kaltoin tai väkivalloin kohdelluksi. Päinvastoin kaikki on olleet tosi kannustavia ja ihania. Pikkasen kyllä tulee mieleen, että tämä kampanja menee yli ja paljon. Toki virheitä sattuu ja kemiat ei kaikilla kohtaa, mutta silti joittenkin kertomuksissa oikeasti ihan pikkuasiat saa aivan järjettömät mittasuhteet. Tsemppiä kaikille nyt raskaana näitä lukeville. Täytyy muistaa, että jokainen synnytys on erilainen ja että hyvin hyvin monilla kaikki menee ok niinkuin kuuluukin. Ota mies tai joku muu tukihenkilö mukaan, kuuntele kätilön ohjeita ja muista hengittää.
Ja ennen kaikkea ohjeista se tukihenkilö valvomaan etujasi, muista että lääkäri ei ole jumala, kätilö ei ole jumala ja sinä ja perheesi oeltte etusijalla. Myös henkisesti. Eikä pelkkä henkiinjääminen ole taso joka kelpaa.
Tällä asenteella kun lähdetään se ammattihenkilökunta haastamaan heti kättelyssä niin ihan varmaa on että kokemuksesta tulee huono. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti myös kuunnella sitä mitä sulle sanotaan. Jos jokin asia arveluttaa niin ihan asiallisesti voi kysyä niitä perusteluja.
Tuo on aikuinen terve asenne. Siinä ei ole mitään haastamista, faktoja vain.
Sinun miel stäsi koulutettua kokenutta ammattilaista ei kannata synnytyksen aikana uskoa? Hänen ohjeitaan ja neuvoja ei kannata kuunnella? Sitäpaitsi se syntyvä vauva ja hänen terveytensä on siinä synnytyksessä se tärkein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan koota johonkin onnistuneita synnytyksiä, joissa kipu on kohtuullista ja siedettävää ja jotka päättyvät silmittömään onnentunteeseen.
Uskon, että niitä on moninkertaisesti verrattuna näihin, joiden kannattaisi jutella vielä kerran ammattilaisen kanssa ennen kampanjan perustamista.
Hyvät kokemukset eivät ole todellisia kokemuksia alapeukuista päätellen. Ei niistä saa kertoa.
Mutta oikeasti olisi ihan hyvä tuoda vähän suhteellisuudentajua. On tosi ikävä, että joitakin on kohdeltu synnärillä huonosti, mutta onko ongelma oikeasti niin paha, kuin mitä tästä(kin) ketjusta voisi päätellä?
Minä lukisin mielelläni hyviä alatiesynnytyskokemuksia ja vähällä olen ollut yläpeukuttaa niitä mutta...
Sitten ne menee aina näihin: "P*llustani tuli parempi kuin ennen! Miehenkin mukaan parempi kuin ennen! Tuntoherkkyys parani ja saan nykyään joka yhdynnässä orgasmin!".
Hei c'moon. Kiva juttu jos näin on todella päässyt käymään, mutta taas niin epärealistista. En peukuta (enkä alapeukuta) moisia vaan tavallisia ja realistisia synnytystarinoita.
En myöskään pidä siitä, että usein monilla on tarve todistella v*ttunsa vastustamattomuutta sun muuta siihen synnytyskertomuksen lopuksi. Kuitenkin (yleensä) seksissä ei ole kyse pelkistä pissavehkeistä. On yleisesti tiedossa, että p*llu voi selvitä ehjänä synnytyksestä ja palautua entisekseen. On myös yleisesti tiedossa, että joskus synnytyksestä jää vaikeita haittoja, jotka heijastuvat kyllä seksielämäänkin. Eiköhän kuitenkin suurimmalla osalla parisuhteen tila ja oma itsetuntemus ole ne oleellisimmat tekijät seksielämän laadun taustalla. Raskaus tai synnytys eivät (yleensä) yksittäisinä asioina määritä yksin koko asiaa.
Itsekin aloin saada yhdyntäorgasmeja esikoista odottaessani, mutta se ei liity itse raskauteen tai synnytykseen tai lantionpohjan treenailuun tms. Raskausaikana mielenkiinto oman kropan toimintaan ja naiseuteen heräsi ja tutustuin itseeni entistä paremmin. Jostain syystä olin aiemmin kuvitellut, että niitä saavat vain harvat ja valitut, en siis varmasti minä ja se oli se "henkinen lukko". Uskon, että moni tutustuu itseensä avoimemmin synnytyksen jälkeen, kun siitä fyysisestä vuoristoradasta yrittää parhaansa mukaan palautua. En yhtään ihmettele, että monen seksielämä paranee raskauden ja synnytyksen myötä. Enkä yhtään ihmettele jos jonkun kohdalla käy tasan päinvastoin. Se ei ehkä kuitenkaan ole oleellisin tieto synnytyskertomuksessa ainakaan jos asia on ytimekkäästi tiivistetty "epäilijöille; p*lluni on parempi kuin ennen kiitos synnytyksen"
Itse olen synnyttänyt alateitse neljästi ja kaikki on mennyt joka kerta oikeastaan täydellisesti. Ymmärrän kyllä, että tämäkin on varmaan yhtä harvinaista kuin kolmannen asteen repeämät. Siis, että synnytykset toisensa perään ovat kuin oppikirjasta, ei ongelmia ja henkilökuntakin on ollut aina todella ihanaa. En kyllä ole vaivautunut avautumaan synnytyksistäni av:ssa, tuossa oli oikeastaan kaikki oleellinen. Tämä taas ei liity päivän aiheeseen kyllä mitenkään... Joka oli synnyttäjän epäasiallinen kohtelu eikä se, että en ole vastaavaa kokenut?
Sen verran kyllä voin sanoa, että synnytyksen jälkeinen ohjeistus on ollut joka kerta puutteellista, siihen toivoisin panostusta. Ei ihme, että niitä vaivoja jää monille, varsinkaan revenneille tai muita komplikaatioita saaneille. Itsekin olen ollut vain puhtaan onnekas kun olen ottanut riittävän rauhallisesti ja aloittanut urheilun raskauden ja synnytyksen jälkeen asteittain. Missään minua ei erikseen varoitettu, että lenkille lähtö liian aikaisin lisää laskeumien riskiä jne. Tai, että myös vääränlainen/liiallinen lantionpohjan treenaus tai tukivöiden käyttö lisää laskeumien riskiä. On ollut puhdasta tuuria, että olen ensin nostellut lantiota ja treenannut pakaroita, hankkinut "kegel-painot" (siis sellaiset joissa "vastusta" lisätään asteittain. Sellainen kapseli, jonka sisään lisätään rautapaloja. Ei saa käyttää raskausaikana) ja vasta sitten aloittanut taas juoksun. Joku malttamattomampi ja huono-onnisempi juoksee nyt tena pöksyissä eikä osaa treenata oikein koska synnytyksen jälkeen se on pitkälti vain omasta kekseliäisyydestä kiinni miten käy. Itsekin olen perehtynyt moniin asioihin ihan vahingossa googlettamalla. Eikö monissa maissa synnyttäneille järjestetä ihan rutiinina fysioterapiaa, voisi kopioida sen käytännön tännekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan koota johonkin onnistuneita synnytyksiä, joissa kipu on kohtuullista ja siedettävää ja jotka päättyvät silmittömään onnentunteeseen.
Uskon, että niitä on moninkertaisesti verrattuna näihin, joiden kannattaisi jutella vielä kerran ammattilaisen kanssa ennen kampanjan perustamista.
Hyvät kokemukset eivät ole todellisia kokemuksia alapeukuista päätellen. Ei niistä saa kertoa.
Mutta oikeasti olisi ihan hyvä tuoda vähän suhteellisuudentajua. On tosi ikävä, että joitakin on kohdeltu synnärillä huonosti, mutta onko ongelma oikeasti niin paha, kuin mitä tästä(kin) ketjusta voisi päätellä?
Minä lukisin mielelläni hyviä alatiesynnytyskokemuksia ja vähällä olen ollut yläpeukuttaa niitä mutta...
Sitten ne menee aina näihin: "P*llustani tuli parempi kuin ennen! Miehenkin mukaan parempi kuin ennen! Tuntoherkkyys parani ja saan nykyään joka yhdynnässä orgasmin!".
Hei c'moon. Kiva juttu jos näin on todella päässyt käymään, mutta taas niin epärealistista. En peukuta (enkä alapeukuta) moisia vaan tavallisia ja realistisia synnytystarinoita.
En myöskään pidä siitä, että usein monilla on tarve todistella v*ttunsa vastustamattomuutta sun muuta siihen synnytyskertomuksen lopuksi. Kuitenkin (yleensä) seksissä ei ole kyse pelkistä pissavehkeistä. On yleisesti tiedossa, että p*llu voi selvitä ehjänä synnytyksestä ja palautua entisekseen. On myös yleisesti tiedossa, että joskus synnytyksestä jää vaikeita haittoja, jotka heijastuvat kyllä seksielämäänkin. Eiköhän kuitenkin suurimmalla osalla parisuhteen tila ja oma itsetuntemus ole ne oleellisimmat tekijät seksielämän laadun taustalla. Raskaus tai synnytys eivät (yleensä) yksittäisinä asioina määritä yksin koko asiaa.
Itsekin aloin saada yhdyntäorgasmeja esikoista odottaessani, mutta se ei liity itse raskauteen tai synnytykseen tai lantionpohjan treenailuun tms. Raskausaikana mielenkiinto oman kropan toimintaan ja naiseuteen heräsi ja tutustuin itseeni entistä paremmin. Jostain syystä olin aiemmin kuvitellut, että niitä saavat vain harvat ja valitut, en siis varmasti minä ja se oli se "henkinen lukko". Uskon, että moni tutustuu itseensä avoimemmin synnytyksen jälkeen, kun siitä fyysisestä vuoristoradasta yrittää parhaansa mukaan palautua. En yhtään ihmettele, että monen seksielämä paranee raskauden ja synnytyksen myötä. Enkä yhtään ihmettele jos jonkun kohdalla käy tasan päinvastoin. Se ei ehkä kuitenkaan ole oleellisin tieto synnytyskertomuksessa ainakaan jos asia on ytimekkäästi tiivistetty "epäilijöille; p*lluni on parempi kuin ennen kiitos synnytyksen"
Itse olen synnyttänyt alateitse neljästi ja kaikki on mennyt joka kerta oikeastaan täydellisesti. Ymmärrän kyllä, että tämäkin on varmaan yhtä harvinaista kuin kolmannen asteen repeämät. Siis, että synnytykset toisensa perään ovat kuin oppikirjasta, ei ongelmia ja henkilökuntakin on ollut aina todella ihanaa. En kyllä ole vaivautunut avautumaan synnytyksistäni av:ssa, tuossa oli oikeastaan kaikki oleellinen. Tämä taas ei liity päivän aiheeseen kyllä mitenkään... Joka oli synnyttäjän epäasiallinen kohtelu eikä se, että en ole vastaavaa kokenut?
Sen verran kyllä voin sanoa, että synnytyksen jälkeinen ohjeistus on ollut joka kerta puutteellista, siihen toivoisin panostusta. Ei ihme, että niitä vaivoja jää monille, varsinkaan revenneille tai muita komplikaatioita saaneille. Itsekin olen ollut vain puhtaan onnekas kun olen ottanut riittävän rauhallisesti ja aloittanut urheilun raskauden ja synnytyksen jälkeen asteittain. Missään minua ei erikseen varoitettu, että lenkille lähtö liian aikaisin lisää laskeumien riskiä jne. Tai, että myös vääränlainen/liiallinen lantionpohjan treenaus tai tukivöiden käyttö lisää laskeumien riskiä. On ollut puhdasta tuuria, että olen ensin nostellut lantiota ja treenannut pakaroita, hankkinut "kegel-painot" (siis sellaiset joissa "vastusta" lisätään asteittain. Sellainen kapseli, jonka sisään lisätään rautapaloja. Ei saa käyttää raskausaikana) ja vasta sitten aloittanut taas juoksun. Joku malttamattomampi ja huono-onnisempi juoksee nyt tena pöksyissä eikä osaa treenata oikein koska synnytyksen jälkeen se on pitkälti vain omasta kekseliäisyydestä kiinni miten käy. Itsekin olen perehtynyt moniin asioihin ihan vahingossa googlettamalla. Eikö monissa maissa synnyttäneille järjestetä ihan rutiinina fysioterapiaa, voisi kopioida sen käytännön tännekin.
Mun synnytyksestä on toki aikaa parikymmentä vuotta, mutta kyllä silloin fysioterapeutti piti laitoksella sellaisen ohjaustilaisuuden synnyttäneille, jossa saatiin jumppaohjeet ja kokeiltiin, että ne liikkeet tehdään oikein.
76678768 kirjoitti:
"Synnytysväkivalta", ei hyvää päivää..
Tässä mennään nyt siinä rajoilla, että onko vain tällaisessa sinänsä dramaattisessa tapahtumassa pieniä henkilökemian ongelmia, vai vaaditaanko nykymaailman malliin synnytyksestäkin jotain palvelutapahtumaa, joka pitäisi toteuttaa hotellimaisesti juuri synnyttäjän oikkujen mukaisesti.
Näin tosiaan on, että niin röyhkeiksi ovat ihmiset käyneet, etteivät he enää kumarra ketä tahansa lääkärin tutkinnon hankkinutta sádistia. Miksi heidän muka pitäisi sellaista tehdä? Tämähän on positiivista kehitystä, että nykyajan luonnontieteellinen osaaminen (=lääketieteen osalta) inhimmillistetään nykyisiin lääkärin ammattivaatimuksiin siten, ettei kukaan enää pompota ketään siten kuin joskus 1900-1950-luvulla tehtiin, jolloin jopa lobotomioita tehtiin sukulaisten painostuksesta, sterilisaatioita tehtiin moraalisin perustein, kránaattikauhusta tai sótatraumoista kärsiviä miehiä puettiin opetuksen merkeissä hameiseen, leimattiin vájaiksi tai vaivutettin insúliinikóomaan, jotta oppisivat läksynsä ja olemaan kuin muut sótáurhot. Hyvä vain, että väkivaltaisista pihtisynnytyksistä on viimein täälläkin päästy. Vieläkin parempi olisi, jos koko synnytyksen psykologinen puoli pyrittäisiin entistä paremmin huomiomaan, eikä lasta enää revittäisi ráa'asti kohdusta ulos äidin kivusta tai tunteista välittämättä. Ennen osattiin sentään tämänkin asian psykologinen puoli hoitaa kunnialla, vaikka äitejä kúoli esim. vain siksi, että kätilöt ja lääkärit eivät pesseet käsiään.
Lääketiede on ollut historiansa valossa hyvin pitkälti toisiin ihmisiin ulottuvaa vallankäyttöä: latinallaan pätevät lääkärit ovat jakaneet potilailleen vánkilatuomioita astrologisten karttojen perusteella ennen modernin lääketieteen 1800-luvulla nähtyä nousua. Lääkärin ammattihan on ikivanha, lääkäreitä on tarvittu aina, mutta siihen kuuluvaa auktoriteetin asemaa ei ole välttämättä päivitetty yhtä mittaa kaiken muun tieteellisen kehityksen kanssa.
200 vuotta sitten lääkäri onnistui todennäköisemmin táppámaan kuin pelastamaan potilaansa. Luonnontieteellisen osaamisen kehitys on vaikuttanut myös ammatin harjoittamiseen, vaikkakin mutkien kautta: esim. ennen 1800-lukua lääkärit eivät pitäneet itseään käsityöläisinä (välskärit tunsivat ihmisen anatomian suonia myöten lääkäreitä paremmin), joten jo pelkkä ajatus käsien pesusta ennen potilaaseen koskemista aiheutti heille alemmuuden tunteita. Ennen bakteerien keksimistä käsien pesu yhdistettiin likaisuuteen, joka oli rahvaan ominaisuus.
Kristinopin mukaan synnytys on naisen osaksi annettu kirous Eevan sýnnin vuoksi, jonka vuoksi yhä löytyy gynekologeja ja mieslääkäreitä, jotka pitävät kivutonta synnytystä vaarana äidin ja lapsen välille syntyvälle kiintymyssuhteelle. No pain, no gain lie yhä se periaate, jolla synnyttäjiä kohdellaan ja jolla heitä ja heidän tahtoaan pyritään vähättelemään. Yhä myös synnyttäjä voidaan nähdä jotenkin sáastaisena eli todistetusti séksiä harjoittaneena naisena verrattuna "puhtaaseen, syntyvän lapseen", jonka henki on siten sýntistä äitiään arvokkaampi. Koko lääketieteen psykologinen puoli on täynnä tätä vallankäyttöä moraalisin perustein, jolla jonkun toisen tahto nujerretaan toisen, yleensä sen lääketieteen ammattilaisen nojalla. Tällä ilmiöllä on hyvin synkkä historia, joten jokaiseen potilaiden asettamaan haasteeseen pitäisi suhtautua vähättelemättä, koska juuri se vie tiedettä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
368 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan.
Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.
Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.
Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.
Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.
Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.
Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.
Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.
Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.
Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.
Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.
PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.
Miten yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä ja helppoja jos jo 20% päätyy kiireelliseen/hätäsektioon ja 15% imukuppiin/pihteihin 🤔. Lisäksi epparit ja käynnistykset, luonnollista on enää vain ulostuloaukko 🙃
Moneen kertaan on todettu, että sektioita tehdään se noin 15% sisältäen niin suunnitellut kuin hätätapaukset. Esim kaveri joutui hätäsektioon koska epiduraalipuudutus pysäytti synnytyksen etenemisen. Siksi minusta on aika omituista, että äidit maalikkoina on vaatimassa sitä ja tätä ja juuri niinkuin minä haluan. Kaikilla hoidoilla ja lääkityksillä on kääntöpuolensa ja haittansa , mutta tokihan koulutettu nainen ne hallitsee ammattilaista paremmin kun vähän googlailee.
Tilasto vuodelta 2017
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Ensisynnyttäjänä nämä ensisynnyttäjien luvut vaikuttivat päätökseeni:
- synnytystapa: alatie = imukuppi/pihti: pahimmillaan 29,8%
- kiireellinen keisarileikkaus pahimmillaan 24,9%
- hätäkeisarileikkaus pahimmillaan 3,2%
- Eppari pahimmillaan 55,9%
- 3-4 asteen repeämän ompelu pahimmillaan 6,8%
- verensiirto alatiessä pahimmillaan 7,4%
- käynnistys, pahimmillaan 41,7%
Luvut ovat toteutuneita lukuja vuodelta 2017 ja tilastolla voi jokainen käydä halutessaan leikkimässä thl:n sivuilla ja kurkkimassa oman sairaalan tilannetta. Pelkopolilla nousi esiin tuo "90% onnistuu" -mantra ja se loppui heti kun löin oman sairaalan luvut pöytään (ensisynnyttäjien synnytykset toteutuivat "normaalisti", eli ilman imukuppeja ja kiireellisiä sektioita ja 3-4 asteen repeämiä/verensiirtoja vain 48,7%. Tuossakin luvussa on vielä epparit yms. Joten eiköhän jätetä vähättely sikseen ja syytetä miten synnyttäjä ei itse osannut vaikuttaa tarpeeksi positiivisesti. Omaa synnytystapaa ei varmaan edes tarvitse kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan koota johonkin onnistuneita synnytyksiä, joissa kipu on kohtuullista ja siedettävää ja jotka päättyvät silmittömään onnentunteeseen.
Uskon, että niitä on moninkertaisesti verrattuna näihin, joiden kannattaisi jutella vielä kerran ammattilaisen kanssa ennen kampanjan perustamista.
Hyvät kokemukset eivät ole todellisia kokemuksia alapeukuista päätellen. Ei niistä saa kertoa.
Mutta oikeasti olisi ihan hyvä tuoda vähän suhteellisuudentajua. On tosi ikävä, että joitakin on kohdeltu synnärillä huonosti, mutta onko ongelma oikeasti niin paha, kuin mitä tästä(kin) ketjusta voisi päätellä?
Minä lukisin mielelläni hyviä alatiesynnytyskokemuksia ja vähällä olen ollut yläpeukuttaa niitä mutta...
Sitten ne menee aina näihin: "P*llustani tuli parempi kuin ennen! Miehenkin mukaan parempi kuin ennen! Tuntoherkkyys parani ja saan nykyään joka yhdynnässä orgasmin!".
Hei c'moon. Kiva juttu jos näin on todella päässyt käymään, mutta taas niin epärealistista. En peukuta (enkä alapeukuta) moisia vaan tavallisia ja realistisia synnytystarinoita.
En myöskään pidä siitä, että usein monilla on tarve todistella v*ttunsa vastustamattomuutta sun muuta siihen synnytyskertomuksen lopuksi. Kuitenkin (yleensä) seksissä ei ole kyse pelkistä pissavehkeistä. On yleisesti tiedossa, että p*llu voi selvitä ehjänä synnytyksestä ja palautua entisekseen. On myös yleisesti tiedossa, että joskus synnytyksestä jää vaikeita haittoja, jotka heijastuvat kyllä seksielämäänkin. Eiköhän kuitenkin suurimmalla osalla parisuhteen tila ja oma itsetuntemus ole ne oleellisimmat tekijät seksielämän laadun taustalla. Raskaus tai synnytys eivät (yleensä) yksittäisinä asioina määritä yksin koko asiaa.
Itsekin aloin saada yhdyntäorgasmeja esikoista odottaessani, mutta se ei liity itse raskauteen tai synnytykseen tai lantionpohjan treenailuun tms. Raskausaikana mielenkiinto oman kropan toimintaan ja naiseuteen heräsi ja tutustuin itseeni entistä paremmin. Jostain syystä olin aiemmin kuvitellut, että niitä saavat vain harvat ja valitut, en siis varmasti minä ja se oli se "henkinen lukko". Uskon, että moni tutustuu itseensä avoimemmin synnytyksen jälkeen, kun siitä fyysisestä vuoristoradasta yrittää parhaansa mukaan palautua. En yhtään ihmettele, että monen seksielämä paranee raskauden ja synnytyksen myötä. Enkä yhtään ihmettele jos jonkun kohdalla käy tasan päinvastoin. Se ei ehkä kuitenkaan ole oleellisin tieto synnytyskertomuksessa ainakaan jos asia on ytimekkäästi tiivistetty "epäilijöille; p*lluni on parempi kuin ennen kiitos synnytyksen"
Itse olen synnyttänyt alateitse neljästi ja kaikki on mennyt joka kerta oikeastaan täydellisesti. Ymmärrän kyllä, että tämäkin on varmaan yhtä harvinaista kuin kolmannen asteen repeämät. Siis, että synnytykset toisensa perään ovat kuin oppikirjasta, ei ongelmia ja henkilökuntakin on ollut aina todella ihanaa. En kyllä ole vaivautunut avautumaan synnytyksistäni av:ssa, tuossa oli oikeastaan kaikki oleellinen. Tämä taas ei liity päivän aiheeseen kyllä mitenkään... Joka oli synnyttäjän epäasiallinen kohtelu eikä se, että en ole vastaavaa kokenut?
Sen verran kyllä voin sanoa, että synnytyksen jälkeinen ohjeistus on ollut joka kerta puutteellista, siihen toivoisin panostusta. Ei ihme, että niitä vaivoja jää monille, varsinkaan revenneille tai muita komplikaatioita saaneille. Itsekin olen ollut vain puhtaan onnekas kun olen ottanut riittävän rauhallisesti ja aloittanut urheilun raskauden ja synnytyksen jälkeen asteittain. Missään minua ei erikseen varoitettu, että lenkille lähtö liian aikaisin lisää laskeumien riskiä jne. Tai, että myös vääränlainen/liiallinen lantionpohjan treenaus tai tukivöiden käyttö lisää laskeumien riskiä. On ollut puhdasta tuuria, että olen ensin nostellut lantiota ja treenannut pakaroita, hankkinut "kegel-painot" (siis sellaiset joissa "vastusta" lisätään asteittain. Sellainen kapseli, jonka sisään lisätään rautapaloja. Ei saa käyttää raskausaikana) ja vasta sitten aloittanut taas juoksun. Joku malttamattomampi ja huono-onnisempi juoksee nyt tena pöksyissä eikä osaa treenata oikein koska synnytyksen jälkeen se on pitkälti vain omasta kekseliäisyydestä kiinni miten käy. Itsekin olen perehtynyt moniin asioihin ihan vahingossa googlettamalla. Eikö monissa maissa synnyttäneille järjestetä ihan rutiinina fysioterapiaa, voisi kopioida sen käytännön tännekin.
Mun synnytyksestä on toki aikaa parikymmentä vuotta, mutta kyllä silloin fysioterapeutti piti laitoksella sellaisen ohjaustilaisuuden synnyttäneille, jossa saatiin jumppaohjeet ja kokeiltiin, että ne liikkeet tehdään oikein.
Viimeinen synnytykseni oli viime vuoden tammikuussa ja toki sielläkin kävi fyssari vähän luennoimassa eikä yhtään turhaa sekään. Mutta lähinnä siinä keskityttiin siihen, että "tiedätkö miten supistaa lantionpohjaa" ja sitten supistelemaan. Juoksemisestakaan ei mitenkään vakavasti varoitettu vaan "omaa kehoa kuunnellen". Itse olen ainakin sellainen "omaa kehoa rääkäten" tyyppi, joten perustelut olisivat voineet olla paikallaan. Osa synnytyksen jälkeisistä haitoista on myös itse (vahingossa) aiheutettuja.
Mutta tuo on ehdottomasti hyvä juttu. Tarkoitin kuitenkin, että äidin vointia/terveyttä/kuntotumista voitaisiin varmuuden vuoksi seurata vielä jälkitarkastuksen jälkeenkin myös hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen vaikka vauvan nla-käynnin yhteydessä kerran-pari. Ihan sen vuoksi, että vähän helpotettaisiin niistä piilevistä vaurioista toipumista.
Ihan vain kehitysehdotuksia vaikka olen kyllä nykyiselläänkin ollut tyytyväinen saamaani hoitoon ja todella kiitollinen minua hoitaneille kätilöille ja sairaanhoitajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
76678768 kirjoitti:
"Synnytysväkivalta", ei hyvää päivää..
Tässä mennään nyt siinä rajoilla, että onko vain tällaisessa sinänsä dramaattisessa tapahtumassa pieniä henkilökemian ongelmia, vai vaaditaanko nykymaailman malliin synnytyksestäkin jotain palvelutapahtumaa, joka pitäisi toteuttaa hotellimaisesti juuri synnyttäjän oikkujen mukaisesti.
Näin tosiaan on, että niin röyhkeiksi ovat ihmiset käyneet, etteivät he enää kumarra ketä tahansa lääkärin tutkinnon hankkinutta sádistia. Miksi heidän muka pitäisi sellaista tehdä? Tämähän on positiivista kehitystä, että nykyajan luonnontieteellinen osaaminen (=lääketieteen osalta) inhimmillistetään nykyisiin lääkärin ammattivaatimuksiin siten, ettei kukaan enää pompota ketään siten kuin joskus 1900-1950-luvulla tehtiin, jolloin jopa lobotomioita tehtiin sukulaisten painostuksesta, sterilisaatioita tehtiin moraalisin perustein, kránaattikauhusta tai sótatraumoista kärsiviä miehiä puettiin opetuksen merkeissä hameiseen, leimattiin vájaiksi tai vaivutettin insúliinikóomaan, jotta oppisivat läksynsä ja olemaan kuin muut sótáurhot. Hyvä vain, että väkivaltaisista pihtisynnytyksistä on viimein täälläkin päästy. Vieläkin parempi olisi, jos koko synnytyksen psykologinen puoli pyrittäisiin entistä paremmin huomiomaan, eikä lasta enää revittäisi ráa'asti kohdusta ulos äidin kivusta tai tunteista välittämättä. Ennen osattiin sentään tämänkin asian psykologinen puoli hoitaa kunnialla, vaikka äitejä kúoli esim. vain siksi, että kätilöt ja lääkärit eivät pesseet käsiään.
Lääketiede on ollut historiansa valossa hyvin pitkälti toisiin ihmisiin ulottuvaa vallankäyttöä: latinallaan pätevät lääkärit ovat jakaneet potilailleen vánkilatuomioita astrologisten karttojen perusteella ennen modernin lääketieteen 1800-luvulla nähtyä nousua. Lääkärin ammattihan on ikivanha, lääkäreitä on tarvittu aina, mutta siihen kuuluvaa auktoriteetin asemaa ei ole välttämättä päivitetty yhtä mittaa kaiken muun tieteellisen kehityksen kanssa.
200 vuotta sitten lääkäri onnistui todennäköisemmin táppámaan kuin pelastamaan potilaansa. Luonnontieteellisen osaamisen kehitys on vaikuttanut myös ammatin harjoittamiseen, vaikkakin mutkien kautta: esim. ennen 1800-lukua lääkärit eivät pitäneet itseään käsityöläisinä (välskärit tunsivat ihmisen anatomian suonia myöten lääkäreitä paremmin), joten jo pelkkä ajatus käsien pesusta ennen potilaaseen koskemista aiheutti heille alemmuuden tunteita. Ennen bakteerien keksimistä käsien pesu yhdistettiin likaisuuteen, joka oli rahvaan ominaisuus.
Kristinopin mukaan synnytys on naisen osaksi annettu kirous Eevan sýnnin vuoksi, jonka vuoksi yhä löytyy gynekologeja ja mieslääkäreitä, jotka pitävät kivutonta synnytystä vaarana äidin ja lapsen välille syntyvälle kiintymyssuhteelle. No pain, no gain lie yhä se periaate, jolla synnyttäjiä kohdellaan ja jolla heitä ja heidän tahtoaan pyritään vähättelemään. Yhä myös synnyttäjä voidaan nähdä jotenkin sáastaisena eli todistetusti séksiä harjoittaneena naisena verrattuna "puhtaaseen, syntyvän lapseen", jonka henki on siten sýntistä äitiään arvokkaampi. Koko lääketieteen psykologinen puoli on täynnä tätä vallankäyttöä moraalisin perustein, jolla jonkun toisen tahto nujerretaan toisen, yleensä sen lääketieteen ammattilaisen nojalla. Tällä ilmiöllä on hyvin synkkä historia, joten jokaiseen potilaiden asettamaan haasteeseen pitäisi suhtautua vähättelemättä, koska juuri se vie tiedettä eteenpäin.
Lääkärit kirjoittivat varmaan siksi 100 vuotta sitten näille naisille mt-diagnoosit, jolla he päätyivät Seiliin arkkulaudat mukana, koska näiden miehet halusivat lapsia nuorempien naisten kanssa. Lääkärit kirjoittivat sille miehelle sen etujen mukaan mitä tahansa, joka maksoi heille tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole montaa äitiä lähipiirissä koskaan ollutkaan jotka olisivat synnyttäneet, mutta kaksi ystävää on synnyttänyt ja molemmilla on karut ja kamalat kokemukset. Eli karmeusprosentti tältä osin on 100%.
Mulla taas useampi äiti kaverina ja vain yhdellä on ollut vaikeampi synnytys. Eikä sekään niin karmea, että traumat olisi jäänyt. Tyytyväisyysprosentti täten lähes 100?
Minulla on kaksi sisarta ja hyvin samoina aikoina ollaan 1993-2008synnytetty yhteensä 10 lasta eri sairaaloissa Etelä-Suomessa. Yhdessäkään synnytyksessä kukaan meistä ei ole tullut kaltoin tai väkivalloin kohdelluksi. Päinvastoin kaikki on olleet tosi kannustavia ja ihania. Pikkasen kyllä tulee mieleen, että tämä kampanja menee yli ja paljon. Toki virheitä sattuu ja kemiat ei kaikilla kohtaa, mutta silti joittenkin kertomuksissa oikeasti ihan pikkuasiat saa aivan järjettömät mittasuhteet. Tsemppiä kaikille nyt raskaana näitä lukeville. Täytyy muistaa, että jokainen synnytys on erilainen ja että hyvin hyvin monilla kaikki menee ok niinkuin kuuluukin. Ota mies tai joku muu tukihenkilö mukaan, kuuntele kätilön ohjeita ja muista hengittää.
Ja ennen kaikkea ohjeista se tukihenkilö valvomaan etujasi, muista että lääkäri ei ole jumala, kätilö ei ole jumala ja sinä ja perheesi oeltte etusijalla. Myös henkisesti. Eikä pelkkä henkiinjääminen ole taso joka kelpaa.
Tällä asenteella kun lähdetään se ammattihenkilökunta haastamaan heti kättelyssä niin ihan varmaa on että kokemuksesta tulee huono. Kannattaa kuitenkin ihan oikeasti myös kuunnella sitä mitä sulle sanotaan. Jos jokin asia arveluttaa niin ihan asiallisesti voi kysyä niitä perusteluja.
Tuo on aikuinen terve asenne. Siinä ei ole mitään haastamista, faktoja vain.
Sinun miel stäsi koulutettua kokenutta ammattilaista ei kannata synnytyksen aikana uskoa? Hänen ohjeitaan ja neuvoja ei kannata kuunnella? Sitäpaitsi se syntyvä vauva ja hänen terveytensä on siinä synnytyksessä se tärkein
Lapsen etu on hyvinvoiva hyvin kohdeltu äiti jonka etuja valvotaan. Henkilöstön ammattiylpeys ei ole pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että missä helvetissä teidän miehet on synnytyksessä? Oma poika kun syntyi niin en todellakaan olisi jäänyt kuuntelemaan mitään nälvimistä tai vastaavaa.
M37
Tai sitten miehet eivät kokeneet väkivallaksi, ilkeilyksi ja kiusaamiseksi sitä, että koulutettu ammattilainen hoitaa ja ohjeistaa vaimoa ja vauvaa. Monessa kerrotussa tapauksessa tulee mieleen se, että onko synnytys ensimmäinen tilanne jossa moni nainen kokee sen, että kaikki ei mene oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006099323.html
Ensimmäinen ulkolaistaustainen nainen avautui. Todella rohkeaa. Asiat ei muutu jos asioista ei saa keskustella.
Tärkeä aihe, muttei kuulu tähän ketjuun.
Ensimmäinen lapsi, alatiesynnytys. Kun saavuin sairaalaan, oloani vähäteltiin ja oltiin sitä mieltä etten minä mitään synnytä. Ei uskottu että supistuksia tulee, myöhemmin kävi ilmi että se supistuksia mittaava härveli oli jotenkin rikki. Lopulta kun tajuttiin että olin 6cm auki kiidätettiin saliin enkä ehtinyt enää saada mitään epiduraaleja, ilokaasua sain mutta se vain pisti oksentamaan. Menin jonkinlaiseen kipusokkiin, tärisin enkä tajunnut mitään vaikka kätilö huusi päin naamaa että tässä nyt pitäisi synnyttää! Ja tuon kertoi mies, itse en muista yhtään mitään mitä minulle sanottiin tai tehtiin. Lopulta päädyttiin imukuppiin, hoitaja lähes makasi mahani päällä kun lääkäri veti ja mies tuijotti kauhuissaan että mitä he""iä täällä tapahtuu. En kyennyt kiintymään vauvaan pitkään aikaan ja minulle puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus.
Toinen lapsi, sektio. Minua syyllistettiin pelkosektion haluamisesta ja koetiin kovasti käännyttää synnyttämään alateitse. Lopulta sain sektion, mutta sen jälkeen tulikin sitten kylmää kyytiä kun pistettiin veritulppa-riski vuoksi kävelemään pitkin osastoa, pelkän Buranan voimin. Muistan miten itkin ja taapersin kaksinkerroin kunnes hoitaja sanoi ylimielisesti että eiköhän tämä riitä. Kuudelta aamulla siivooja läväytti oven auki ja valot päälle, kohta kilisi ruokakello käytävällä. Ruoka piti hakea itse, lakanat vaihtaa itse sama miten kipeä oli. Sektio tehtiin ma ja ke olin jo valmis ottamaan vauvan ja pakenemaan pyjama päällä sairaalasta, kun kerrottiin että lääkäri tekee kotiuttamiset pe. Pitääkä minun olla viikko täällä?!
Silmä käteen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
368"9657 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan.
Vai oikein "vaadit" sektiota. Kertoo ihan omaa kieltään nykysynnyttäjien sielunmaisemasta. Sektion kokeneena voin kertoa, että kivut on kovat sektion jälkeen vielä pitkään. Sektio EI ole mikään kivuton vaihtoehto normisynnytykselle.
Jaa. Paranin itse sektiosta nopeasti, viikko leikkauksesta liikuin ihan hyvin ja burana+panadol riittivät pitämään kivut poissa.
Muistona enää vain siisti arpi bikinirajalla.
Sektio on paikallaan kun siihen on oikea tarve.
Mutta jotenkin hämmentää tää kuvitelma, että sektio olisi helppo ja alatie kamala.
Kun helppo alatie on AINA helpompi, riskittömämpi ja siitä on vähemmän jälkiseuraamuksia kuin helposta sektiosta.
Mulla on ollut helpot alatiesynnytykset, jotka valitsin vetää luomuna. Ei ole arpia missään, ei kiinnikkeitä, ei riskejä seuraaville vauvoille ja itselle (sektio lisää riskejä nimenomaan seuraavissa synnytyksissä), ja ihan omin jaloin nousin synnytyksen jälkeen jakkaralta, altaasta, missä nyt synnytin. Ei tarvinnut särkylääkkeitä saati nostelurajoituksia, ei toipua sen ihmeemmin viikkoa, vaan liikkua pystyi ihan normaalisti heti.
Mua siksi vaan ihmetyttää tämä sektion glorifiointi. Se on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä tehdään. Se ei todellakaan ole riskitön saati jälkiseuraamukseton. Ja olisin itsekin ehdottomasti vaatinut sektion, jos lapsi olisi esim ollut perätilassa. Mutta muuten vaan? Ei ikinä.
Sitä omaa synnytystä voi pyrkiä ”hallitsemaan” muillakin tavoin kuin sektiovaatimuksella. Ihan jo se, että pyrkii minimoimaan kaikki toimenpiteet, antaa rauhaa olla ja synnyttää ilman hoitohenkilökunnan ylikävelyä. Suomeksi siis: opettelee itse tarvittavat kivunlievitystekniikat, ettei tarvitse lääkkeellisiä. Ja toki sitten jättää niillekin mahdollisuus, jos oikeasti menee tosi kovaksi kivut.
Kuitenkin yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä, ja niihin on synnyttäjällä itsellään mahdollista vaikuttaa. Lopuissa pitää yrittää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen käyttäen kaikki mahdollinen osaaminen ja apu.
PS. Mun on helppo tunnistaa se, mistä tässä kampanjassa puhutaan, sen verran olen itsekin kätilöitä kohdannut, ja joutunut pitämään puoliani ja välillä myös täysin turhien toimenpiteiden kohteeksi. Ei siis mitään oikeasti vakavaa, mutta ammattikunnassa on tyyppejä, jotka kommunikoi ja kohtaa, ja sitten niitä, jotka jyrää ja määräilee.
Miten yli 90% synnytyksistä on normaalisti eteneviä ja helppoja jos jo 20% päätyy kiireelliseen/hätäsektioon ja 15% imukuppiin/pihteihin 🤔. Lisäksi epparit ja käynnistykset, luonnollista on enää vain ulostuloaukko 🙃
Moneen kertaan on todettu, että sektioita tehdään se noin 15% sisältäen niin suunnitellut kuin hätätapaukset. Esim kaveri joutui hätäsektioon koska epiduraalipuudutus pysäytti synnytyksen etenemisen. Siksi minusta on aika omituista, että äidit maalikkoina on vaatimassa sitä ja tätä ja juuri niinkuin minä haluan. Kaikilla hoidoilla ja lääkityksillä on kääntöpuolensa ja haittansa , mutta tokihan koulutettu nainen ne hallitsee ammattilaista paremmin kun vähän googlailee.
Tilasto vuodelta 2017
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Ensisynnyttäjänä nämä ensisynnyttäjien luvut vaikuttivat päätökseeni:
- synnytystapa: alatie = imukuppi/pihti: pahimmillaan 29,8%
- kiireellinen keisarileikkaus pahimmillaan 24,9%
- hätäkeisarileikkaus pahimmillaan 3,2%
- Eppari pahimmillaan 55,9%
- 3-4 asteen repeämän ompelu pahimmillaan 6,8%
- verensiirto alatiessä pahimmillaan 7,4%
- käynnistys, pahimmillaan 41,7%Luvut ovat toteutuneita lukuja vuodelta 2017 ja tilastolla voi jokainen käydä halutessaan leikkimässä thl:n sivuilla ja kurkkimassa oman sairaalan tilannetta. Pelkopolilla nousi esiin tuo "90% onnistuu" -mantra ja se loppui heti kun löin oman sairaalan luvut pöytään (ensisynnyttäjien synnytykset toteutuivat "normaalisti", eli ilman imukuppeja ja kiireellisiä sektioita ja 3-4 asteen repeämiä/verensiirtoja vain 48,7%. Tuossakin luvussa on vielä epparit yms. Joten eiköhän jätetä vähättely sikseen ja syytetä miten synnyttäjä ei itse osannut vaikuttaa tarpeeksi positiivisesti. Omaa synnytystapaa ei varmaan edes tarvitse kertoa.
Aivan järkyttävän suuria eroja sairaaloiden välillä esim. ensisynnyttäjän kohdalla imukupin käytön kanssa, samoin välilihan leikkauksen ja pahojen repeämien yleisyyden välillä. Mistäköhän tämä johtuu?
Jos joskus tulen raskaaksi niin aion näyttää tämän tilaston neuvolassa ja kysyä että niin mites päin selität tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tänne on ruvennut tulemaan näitä puolustelijoita
Juu. Kyllähän koulutettu kosmetologi tietää kaiken paremmin synnytyksestä nettiä googlaamalla kuin koulutettu kätilö ja synnytyslääkäri.
Silti se synnyttävä kosmetologi osaa kertoa kätilöä ja lääkäriä paremmin, miltä hänestä tuntuu. Synnyttäjä tuntee, milloin kipu alkaa olla liian kovaa ja milloin alkaa ponnistuttaa. Synnyttäjä tuntee senkin, jos toinen vähättelee hänen tuntemuksiaan. Se tuntuu ihan oikeasti pahalle, jos toinen sanoo "ei se voi noin kovaa sattua" tai "ole hiljaa, valitat liian kovaa". Siinä ei voi itse ottaa ja lähteä vaikka mieli tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen terveydenhuolto on maailman parasta" -> "Ei siellä tehdä virheitä. Ei voi olla alalle sopimattomia ihmisiä töissä."
Kun se Suomen koulujärjestelmäkin on Pisa-tutkimusten valossa maailman parasta, niin kellään ei varmaan ikinä oo ollu huonoa opettajaa? Kiusaaminen on ihan mahdoton asia? Ja kaikki päätökset on aina järkeviä, kuten nyt tämä erityisluokkien lopettaminen? Ja kun ne päätökset kerran perustuu senhetkiseen tutkimustietoon, niin käytännön ongelmathan on vaan hölynpölyä ja mitään ei sitten jatkokehitetä - ikinä. Oikeasti nyt vähän aivoja siihen, että harva asia on mikään autuaaksi tekevä pyhä lehmä, jonka lantakin on kultaa. Epäkohdista pitää puhua, että niihin voidaan puuttua.
Kannattaa myös miettiä, että miten mitattuna ja millä lailla ”terveydenhoito Suomessa on maailman parasta”. Onko se sitä puhtaan tieteellisesti, tehokkaasti, kliinisesti? Ja kenen mielestä. Onko mitattu potilaiden traumatisoitumista, hoitovirheiden käsittelytapaa, virheiden jälkipurkua jne.
Tutkimusten mukaan Suomessa esimerkiksi kipua alilääkitään rutiininomaisesti. Eli potilaan kokemus sivuutetaan.
Samaten tutkimusten mukaan naiset saavat järjestelmällisesti huonompaa hoitoa kuin miehet.
En ole äiti, ehkä tulevaisuudessa yritämme lasta, mutta tuli mieleen tuosta, että naiset saa huonompaa hoitoa kuin miehet. Sekä parista kertomuksesta täällä.
Kävin lääkärillä kovien YLÄvatsakipujen takia. Mieslääkäri naureskeli ja heitti arvauksia, ensin mietti että olen vain ryypännyt liikaa. Kerroin että juon todella harvoin alkoholia, koska liikun aktiivisesti. Toinen arvaus oli, että olen vain liian tiukalla laihdutuskuurilla. En todellakaan ollut. No kolmas arvaus oli, että YLÄvatsakivut johtuvat vain siitä, että olen nainen. Kun teillä naisilla nyt nuita vatsakipuja tuppaa olemaan tasaisin väliajoin. Katsoin hoo moilasena lääkäriä ja yritin selittää, että kyllä minä vatsalaukun ja kohdun erotan selvästi toisistaan, kipu on ylhäällä. Ei auttanut.
Myöhemmin kävin taas lääkärillä samojen, muta entisestään koventuneiden kipujen takia. En voinut enää edes juoda vettä ilman kipuja. Syöminen oli tuskaa. Naislääkäri eikä meinannut verikokeiden lisäksi tarjota mitään. Itkin vastaanotolla, että pakko tämä on tutkia, en voi syödä enkä juoda mitään. Ärsyyntyneenä kirjoitti lähetteen vatsalaukun tähystykseen ja sanoi vielä, että tämä on sitten viimeinen tutkimus (niiden verikokeiden lisäksi) joka minulle tehdään.
Vatsalukun tähystyksessa löytyi refluksitauti, palleatyrä ja pahoin tulehtunut vatsalaukku sekä ruokatorvi. Että tämmöisiä nämä naisten vatsakivut nyt ihan normaalistikin on tiettyyn aikaan kuukaudesta.....
Olet saanut hyvää palvelua kun olet päässyt oikein kuvauksiin. ;)
Yleisin tapa taitaa olla että ronkitaan sisältä ja tunnustellaan lantiota yms häntäluuta ja todetaan että "Juu juu, mahtuu mahtuu", toki tietysti joillakin herää se epäilys että mahtuuko niin silloin kuvataan.
Niin ne synnytykset ovat erilaisia, välillä käy niinkin että pienempi lapsi mahtuu paremmin epäedullisempaan synnytysasentoon kuin isompi vauva, joka aiheuttaa sitten isommat repeämät.