Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö yliopistossa esiintyä? Hyi vit.tu!
06.05.2019 |
Luin että siellä on kaikenlaisia esitelmiä ja ryhmäkeskusteluja. Siinä taisi mennä sitten minun tulevaisuuteni. Yliopistoon meno olisi minulle tosi tärkeää mutta enhän minä sinne uskalla mennä, pelkään niin esiintyä!
Tulevaisuuteni on palasina.
Kommentit (63)
Riippuu alasta ja myös yliopistosta. Oon kuullu et kasvatusaloilla aika paljon esitelmiä ym, ite opiskelen oikeustiedettä ja meillä ei yhtään tollasia, pelkkiä kirjatenttejä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan että ehkä kaksi kertaa lukuvuodessa piti pitää joku esitelmä. Jos on niin autisti ettei niihin kykene, kannattaa vaan suosiolla syrjäytyä ja olla menemättä koko kouluun.
Kyllä kunnon pro autisti pystyy luennoimaan itseään kiinnostavasta asiasta vaikka koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinani opiskelin opettajaksi. Esiinnyin kaksi kertaa kahdeksan vuoden aikana. Toinen esiintyminen oli luokan edessä murrekurssilla, jolla piti pitää viiden minuutin esitelmä jostain haluamastaan murteesta. Esitelmän sai valmistella etukäteen ja sen sai myös pitää parin kanssa. Toinen esiintyminen oli sivuaineesta omalla paikalla istuen proseminaarissa, jossa piti esitellä parin proseminaariesitelmän sisältö. Meille oli siis jaettu pari, jonka työ piti lukea ja antaa siitä palautetta ja sitten suullisesti esitellä se työ muulle ryhmälle (noin 10 hlöä). Muutoin en muista, että olisin yhdelläkään luennolla avannut suutani muutoin kuin vesipullosta hörpätäkseni.
Ehkä eri aloilla on eri määrä esiintymistä?
Mistä murteesta pidit? :)
Laitilan murteesta
Vierailija kirjoitti:
Ap, yliopistoon mennään hankkimaan pätevyyttä ja valmiuksia työelämään.
Lue tuo lause ja pohdi sitä kunnolla. Tämä on oikeasti vaikea asia sisäistää monelle lukiolaiselle tai hiljattain kirjoittaneelle. Lukion jälkeen täytyy kasvaa aikuiseksi ja varmistaa oma ja perheen elanto hankkimalla koulutus ja työpaikka. Yliopisto on vain väline tuon tavoitteen saavuttamisessa. Yliopisto valmentaa tehtäviin, joissa täytyy jatkuvasti asiantuntijana esittää asiaansa perustellen muille ihmisille. Jos se tuntuu vastenmieliseltä, hanki suorittavaan työhön sopiva koulutus.
Paljon asioita esitetään ja perustellaan työelämässä myös kirjallisesti. Dokumentit, sähköpostit, ryhmächat-kanavat jne. Jos kertoo tai keskustelee työhön liittyvistä asioista kollegojen kanssa, se ei mielestäni ole varsinaista esiintymistä vaan kommunikointia. On varmasti suuri joukko yliopistosta valmistuneita ja työelämäsää pärjääviä henkilöitä, joille esiintyminen on vastenmielistä.
Esitelmöinnin ideana on kehittää kykyä argumentoida tieteellisesti ja tuoda tieteellisiä tuloksia esille yleisölle sopivalla tavalla. Yleensä yliopistolla esitelmät/seminaarit sisältävät myös opponoinnin, eli tutustutaan toisen ihmisen aiheeseen ja esitetään vastakysymyksiä. Näiden tehtävänä on valmistaa työelämään/tutkijaksi, sillä tutkijan tulee usein matkustaa erilaisiin konferensseihin pitämään esitelmiä. Nämä esitelmät laitetaan akateemiseen CV:seen ja vaikuttavat myös esimerkiksi rahoituksen saamiseen.
Esiintymispelko on kuitenkin pelko, jonka ymmärrän enemmän kuin hyvin. Kannattaa yliopistovuodet käyttää siihen, että pikkuhiljaa hankkiutuu pelosta eroon, sillä vaikka se olisikin vaikeaa se on silti sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene armeijaan. Ainakin minulla intti auttoi eroon pelosta olla ihmisten edessä.
Jospa sitten harjoittelisi jo valmiiksi peilin tai kameran edessä oikein puisevaa esiintymistä hartiat korvissa, kädet vapisten ja ääni ja katse särkyneinä. Osaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin suurelle joukolle tarvitse esiintyä. Hiljattain oli seminaari, jossa oli alle 10 opiskelijaa ja luennoitsija: 2 opiskelijaa esitteli tapauksen ja me 7 kuunneltiin. Keskustelua ei oikein syntynyt. Luennoitsijan mukaan viime vuonna oli ollut esiintyjiä ja keskustelua paljon enemmän.
Tuskin kandi- t. maisteritasolle esiinnytään sadallekaan kuulijalle, se on sitt tohtoritason juttuja. Kielikursseilla on yleensä esitelmä pidettävä. Kuulijoita ehkä 20 ? Enimmillään siis. Keskustella pitää etenkin Johtamisen kursseilla. Muttei sielläkään ole kuulijoita mahdottoman paljon.
Käytän beetasalpaajia myös muista syistä. Enkä pidä esiintymisestä. Vielä en ole sydäriä saanut!
Nykyään järjestetään esiintymiskammoisille omia kurssejakin, ainakin äidinkielessä.
Molempiin tutkintoihini on kuulunut 1-2 esitelmää, eli vähän. Yleisöt seminaareissa olivat pieniä. Jonkin verran toki pitää pystyä kommunikoimaan ryhmässä ja tekemään yhteistyötä, sitä ei voi juuri välttää työelämässäkään. Käytä betasalpaajia tai jos ne ei riitä, niin rauhoittavaa, kun joudut yleisön eteen. Ne auttavat todella paljon, kokemusta on. Ja et ole yksin asiasi kanssa.
Kuitenkaan ei kannata jättää opiskelematta ja yleensäkään elämää elämättä esiintymisjännityksen/-pelon vuoksi. Se rajoittaa kauheasti kaikkea hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne vain! Itsekin jännitin, kunnes huomasin että puolet yleisöstä nukkuu ja toista puolta ei voisi vähempää kiinnostaa muiden esitykset. Sai esiintyä lähinnä opettajalle ja parille innokkaalle eturivissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Livija kirjoitti:
Kyllä, yliopistossakin pitää esiintyä. Mutta kyllä sieltä hengissä silti selviää. Terv. esiintymiskammoinen tuleva maisteri
En tajua miksi esiintymistaitoa pitää oikein vaatimalla vaatia. Se varmasti karkottaa monia esiintymiskammoisia tavoittelemasta unelmiaan opiskelu-uralla.
Siksi, että nykyään korkeakoulutusta vaativat työt edellyttävät esiintymistaitoa. Se on aivan oleellinen taito, ja sitä voi harjoitella, vaikka olisi esiintymiskammo. Ja kuule, ainakin minun laitoksellani maisterikurssit ovat melkein poikkeuksetta englanniksi (vaihtareiden ja ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden vuoksi), jolloin myös esiintyminen hoidetaan enkuksi.
Ei olleet mun laitoksellani, tosin siitä jo aikaa. Olen miettinyt jatko-opintoja, mutta niissä varmasti joutuu enkkua käyttämään, ja se on vaikea kieli ääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molempiin tutkintoihini on kuulunut 1-2 esitelmää, eli vähän.
Meillä oli parhaimmillaan kaksi esitelmää päivässä. Suurimmalla osalla kursseista oli jonkinlainen esitelmä, joko ryhmässä tai yksinään pidettävä. Kandiseminaarissa ja graduseminaarissa piti esitellä tutkielmaansa useaan otteeseen. Lisäksi oli esitelmiä englannin, ruotsin ja saksan tunneilla. Englannissa taisi olla yksi kurssi kokonaan puheviestintään painottuen, vastaava viestinnän kurssi oli myös suomeksi. Muutaman kerran esitelmiä videoitiin ja omaa esiintymistä piti analysoida jälkikäteen.
Olen KTM, jos joku nyt ihmettelee millä alalla on näin paljon esitelmiä opintojen aikana. Olen ihan tajuttoman ujo ja esiintymispelkoinen ihminen. Jotenkin tuosta kaikesta selvisi silti hengissä. Työelämässä olen ollut kohta kymmenen vuotta, enkä ole joutunut pitämään yhtäkään esitelmää.
Ei hitto. Minä olen elämäni aikana tehnyt kaksi esitystä. ne oli kauheita kokemuskia. Hiki valui, ääni värisi, sydän hakkas, paljon vaivaannuttavaa hiljaisuutta, ilman haukkomista. Selvisin kuitenkin loppuun vaikka jotku nauroikin, Kaveri sanoi että jännitykseni huomasi selvästi. Olin väsynyt monta päivää niitten jälkeen kun jännitys ja ahdistua oli liian suurta. Muistan että nukuin vaan koko ajan. Viralliset esitelmät tuottaa tuollaista minulla, mutta normaali asiakaspalvelu tilanteet ovat mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myls töissä pitää esiintyä.
Riippuu työtehtävistä. Tuskin esim. siivoojan tai varastotyöntekijän tarvitsee juurikaan esiintyä. Tosin, siivoustöihin tai varastotyöntekijäksi ei kyllä yleensä mennä yliopiston kautta.
Vierailija kirjoitti:
Mene armeijaan. Ainakin minulla intti auttoi eroon pelosta olla ihmisten edessä.
Mikä ettei. Vahvennettu tuliannos tetsarissa ja epäsuora tulituki rauhoittaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään gradu seminaarissa pitää saada suuta auki.
Hyi saataanaaa! Ahdistaa jo ajatuksin tuosta gradu seminaarista. Siellä varmaan pommitetaan kysymyksillä joihin pitäisi keksiä siinä hirveän paineen alla jokin järkevä vastaus. Kamalaa... Enköhän minä sitten jää työttömäksi sossupummiksi.
Kysymyksethän koskevat sitä omaa tutkimustasi, jota olet pyöritellyt 2000 tuntia, joten niihin on helppo vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittäviä vätyksiä, jotka eivä ihmisten edessä uskalla esiintyä ja puhua. PTHUI!
Sä oot niin säälittävä ihminen! Ihminen voi olla hyödyllinen ja tehokas vaikkei haluisikaan esiintyä.
Narskit tykkää esiintyä ja olla kaiken keskipisteenä.
Ekstrovertit tykkäävät myös. Ei varmaan kannata kaikkia ekstroverttejä luokitella narsisteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Minä olen elämäni aikana tehnyt kaksi esitystä. ne oli kauheita kokemuskia. Hiki valui, ääni värisi, sydän hakkas, paljon vaivaannuttavaa hiljaisuutta, ilman haukkomista. Selvisin kuitenkin loppuun vaikka jotku nauroikin, Kaveri sanoi että jännitykseni huomasi selvästi. Olin väsynyt monta päivää niitten jälkeen kun jännitys ja ahdistua oli liian suurta. Muistan että nukuin vaan koko ajan. Viralliset esitelmät tuottaa tuollaista minulla, mutta normaali asiakaspalvelu tilanteet ovat mukavia.
Hitonmoinen flaksi, jos pääsit peruskoulun läpi vain 2 esityksellä.
Joo kannattaa ehdottomasti luovuttaa haasteiden edessä ja tunkea pää pensaaseen. Jos muuraat itsesi makuuhuoneeseesi, ei sinun tarvitse esiintyä enää ikinä yhtään kenellekään. Problem solved!
Tämän takia jo lukiossa pidetään esitelmiä aiheesta kun aiheesta ja harjoitellaan.
Pidä esitelmä sammakoista perheellesi. Pidä puheita kavereille, harjoittele kameran edessä yksin.
Harjoitus tekee mestarin.