Lue keskustelun säännöt.
Miten te olette sopineet siitä, että alatte yrittämään lasta?
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja kolmekymppisiä. On ollut alusta asti selvää, että haluamme lapsia. Olen nyt yrittänyt koittanut vihjata miehelle, että nyt olisi sopiva hetki ja mies jotenkin heittää huumoriksi eikä osaa vastata juuta eikä jaata. Ei siis kieltäydy, muttei vastaa myöskään myönteisesti, että "aletaan vaan yrittämään". Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? On alkanut vaikuttamaan siltä, että mies ei haluakaan lapsia... Ainakaan vielä...
Olen kysynyt ihan suoraan, että eikö hän halua, niin kyllä kuulemma haluaa ja vastaa, että kyllä tässä ihan lähiaikoina tarvitsee...
Kommentit (189)
Sanot suoraan, että se pentu tehdään nyt tai vaihdat miestä. Olet taas yksi vedätettävä naikkonen, jonka parhaat vauvavuodet mies pilaa sanomalla, että vauva tehdään "joskus".
Ehdit vielä löytää uuden miehen joka tahtoo lapset heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierukka pois ja ajattelin että sen näkee sitten. Oltiin sentään naimisissa. Meni vuosia.
Me mitään sovittu. Mentiin naimisiin ja jätin pillerit pois. Lapsia tulee jos on tullakseen. Ja tulihan meille.
Ei elämä mene kuin käsikirjoitus. Haluut sitä ja saatkin tota.
Vierailija kirjoitti:
Kierukka pois ja ajattelin että sen näkee sitten. Oltiin sentään naimisissa. Meni vuosia.
Minulla oli jo ikää sen verran että ei ollut aikaa odottaa mutta kestihän se muutaman vuoden.
Puhuttiin ja sovittiin, että nyt aletaan yrittää. Mies oli aikaisemmin valmis, mutta odotettiin, että minäkin olin innokas. Kaksi lasta saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan nyt oltu kuutisen vuotta yhdessä ja kaksi viimeistä vuotta miehellä on ollut aivan järjetön vauvakuume.
Mä olen 28 v ja hän 40v. Miehellä on kaksi lasta (18 ja 14v). Musta ne niinkuin riittäis kyllä tähän hetkeen. Mä en jotenkin tunne itseäni valmiiksi pienen lapsen äidiksi, tai muutenkaan äidiksi. Nuo isot mukulat riittäis mulle, ne kun saa välillä antaa poiskin. Mä tykkään tästä perhe-elämästä, että saan olla upeiden lasten aikuiskaveri ja muut kantaa vastuun.
Mies oikeasti on ostellut vauvalehtiä ja jättänyt niitä puolihuolimattomasti olkkarin pöydälle. Se on ihan varmana kirjoittelemassa palstalla. Etsinyt ohjeita, miten vaimon pään saa kääntymään.
Hän puhuu aiheesta tuon tuosta. Siskonsa sai vuosi sitten vauvan ja aihe sai lisää pontta. Välillä kyllästyttää, mutten mä osaa ottaa tuota painostuksena. (vaikka sitähän se on) Hän on vaan jotenkin niin älyttömän suloinenkin tämän juttunsa kanssa.
Ensinnäkin, lopettakaa vihjailu. Jos haluat lapsen nyt niin sano se suoraan. Miehet eivät tunnetusti ymmärrä vihjailua.
Me puhuttiin asiasta satunnaisesti noin 2 vuoden ajan kunnes lopulta molemmat tajuttiin, että jos odotamme sitä ns. oikeaa hetkeä niin sitä ei välttämättä koskaan tule. Lopetin pillerit viime syksynä yhteisestä sopimuksesta, olimme siis puhuneet että kesän vielä syön pillereitä ja tehdään kahdestaan asioita (kuten matkustelu) ja sitten alkaa yrittäminen. 2 kiertoa mentiin tulee jos on tullakseen -metodilla, no ei tullut. Sen jälkeen oikeasti alettiin yrittämään ja 4. kierto tuotti tulosta ja nyt meille syysvauva tulossa. Saan esikoiseni hieman alle 30-vuotiaana ja tämä hetki tuntuu just nyt hyvälle.
Kannattaa muistaa, että se lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Voi mennä pitkäänkin ja etenkin jos ei ole varaa yksityisellä lapsettomuushoitoihin niin edessä voi olla pitkäkin tie, puhumattakaan jos toiveissa on useampi kuin yksi lapsi. Itse olen todella kiitollinen että tämä meillä kävi näinkin helposti, mutta tämänkään kokemuksen perusteella en itse uskaltaisi hirveesti pitkittää yrittämistä yli 30 iän jos muuten lähtökohdat (parisuhde ym.) on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei loppujen lopuksi tuota asiaa kauan vatvottu. Siitä puhuttiin jo naimisiinmenoa miettiessä, että lapsikin voisi tulla sitten kun on tullakseen. Oltiin kolmenkympin kummankin puolen ja vuoden sisällä ekoista treffeistä mentiin naimisiin, minä tulin raskaaksi ja ostettiin ensimmäinen yhteinen koti. Eikä se tuntunut edes mitenkään hätiköidyltä, kun rinnalla oli (ja on edelleen) turvallisen tuntuinen mies. Viime keväänä oli jo lakkiaiset.
Meillä mies tahtoi jo kovasti perustaa perheen 5v. yhdessäolon jälkeen ja jaksoi vihjailla siitä jatkuvasti. Minulla kesti sulatella hieman, mutta sitten jätin salaa ehkäisyn pois. Kun viiva ilmestyi, niin pistin testin hänen rakkaaseen punttisalikassiinsa ja kirjoitin "isälle". Päivä meni, kunnes soitti salilta itkunsekaisena, eikä voinut uskoa. Hän menee niin tunteella perheasioissa, että ajattelin odotella tärppiä omassa rauhassa. Häiden kanssa oli sama homma, niin tiesin mitä odottaa. Täytyy varmaan synnytyksen käynnistyessä olla aluksi hiljaa tai mennä johonkin piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ainakaan voi väittää että mitään merkkejä ei ollut ilmassa siitä, että miestä ei kiinnosta osallistua lastenhoitoon.
Minä pelasin venäläistä rulettia ota tai jätä. Lapsen halusin ja sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteluaikana oli selvää, että mies tahtoi lapsia. Mentiin naimisiin päälle 30-vuotiaina ja sovittiin, että häämatkan aikana ei vielä yritetä. Matkan jälkeen kysyin, että joko nyt? No ei vielä. Koko ajan yritin ystävällisesti ja leikkisästi sanoa, että nyt olisi kaikki valmiina, nyt hankitaan lapsi - mutta ei. Jätin ehkäisyn pois ja mies siirtyi kortsuihin. Kun ikää oli 36v. päätyi lapsikeskustelu kunnon riitaan jolloi mies huusi ja paiskoi tavaroita, että v*ttu joo joo yritetään nyt sitten sitä lasta. Romanttista.
Siinä meni maku koko mieheen. Aloitimme kuitenkin yrittämisen ja kolmen vuoden jälkeen jouduimme IVF-hoitoon. Saimme ihanan lapsen kun olimme 40v.., mutta mielessäni olen jo monta vuotta varautunut eroon miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä puhuttiin ja todettiin, että voidaan jättää ehkäisy pois. Mikäli toinen vitsailee, niin ei ole valmis vanhemmaksi.
Tämä on mieheltä jotenkin kummallista käytöstä. Jotenkin tulee tunne, että hän kyllä haluaa isäksi, mutta haluaa minun tekevän päätöksiä... Naurahtaa jotenkin hermostuneen oloisesti, jos kysyn jotain tähän liittyvää... Ap
Haluaa sinun tekevän päätökset, jotta otat niistä sitten myös täyden vastuun. Älä tee lapsia tuon kanssa, tai löydät itsesi siitä perinteisestä kuviosta missä "yhdessä ne lapset tehtiin mutta nyt mies ei hoida omaa osuuttaan". Vastaavasti mies on sitä mieltä sitten että ei hän mitenkään niitä lapsia olisi tarvinut, mutta kun vaimo halusi... juuei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet on vähän kypsymättömiä tässä(kin) asiassa, harvalle tulee vauvakuumetta koskaan. Elämänmuutos voi pelottaa, ja onhan se pelottavaakin kun ei ihan tiedä, mitä tuleman pitää. Siksi monet miehet eivät uskalla antaa selkeää vastausta.Monet miehet tarvitsevat pienen sysäyksen, mutta tarkkana saa olla ettei mene painostuksen puolelle.
Voisitko ihan vain vaikka kysyä, et "Olisko ok, jos jättäisin ehkäisyn nyt pois?" Kai hän nyt osaa sanoa et joo tai ei? Minun mies ei ollut kovin innoissaan ekasta, päätös oli enempi minun, mutta hänestä kuoriutui upea isä heti kun lapsi syntyi. Hän toivoi lisääkin lapsia enemmän kuin minä.
Neljän äiti
No, kun hän ei oikein osaa vastata kyllä tai ei! Se tässä ongelma onkin... Kielteistä vastausta ei ole tullut ikinä eikä mitään epämääräistä kiertelyä ja kaartelua, vaan juurikin sellaisia hymähdyksiä, naurahduksia, jotka voisi tulkita jollain tavalla myönteiseksi, muttei ole mitään selkeää KYLLÄ-vastausta ja ehkä odotan jotenkin sitä selkeää kyllä-vastausta, koska sitten se olisi yhdessä päätetty. Ap
Oletko kokeillut tätä?:
Hei, haluan nyt tähän lapsenyrittämisasiaan vastauksen, joko kyllä, tai ei, kumpaa mieltä sinä olet, oi rakas mieheni, tehdäänkö nyt, vai eikö tehdä? Tuohon ei oikein voi enää mitenkään hymähdellä.
Me olimme mieheni kanssa ihan suhteen alusta asti puhuneet perheen perustamisesta. Mies olisi halunnut kanssani vauvan vaikka heti, mutta itse halusin odottaa peräti vähän päälle puoli vuotta, jolloin ilmoitin vain miehelle, että kohta apteekista haetut e-pillerit on syöty loppuun ja mitä jos en hakisikaan lisää. Miehelle se oli ok ja pian aloinkin odottaa esikoistamme. Jos ikää alkaa jo olla, en suosittele vitkuttelemaan lapsen yrittämisen kanssa (jos lapsia siis haluaa). Mielestäni on todella epäreilua miehiltä venyttää lasten hankkimista jopa siihen asti, ettei nainen voi niitä enää saada. 30v lähestyvien lapsia haluavien naisten kannattaa vakavasti harkita, millaisen miehen kanssa ryhtyy parisuhteeseen tai jatkaa parisuhdetta.
Olin koko seurusteluajan tehnyt selväksi haluavani lapsia, mies etenkin alkuun epävarmempi. Ennen häitä sanoin jättäväni ehkäisyn häämatkan jälkeen pois eikä mies vastustanut. Nyt on kaksi lasta ja mies on hyvä ja osallistuva isä.
Se oli vaa silleen että kysyin että hankitaanko lapsi ja mies vastas joo ja sitten rynkyti rynkyti ja 9 kk vaavi sylissä.
Mies halusi alusta asti lapsia ja minä olin omasta mielestä liian lapsi hankkimaan lapsia kunnes olin lähemmäs 28 vuotta. Opiskeltiin molemmat aika pitkään ja matkusteltiin, tutustuttiin toisiimme jne 7 vuoden ajan ennen kuin jätettiin sekin vähäinen "varmat päivät" ehkäisy poikkeen ja tulin aika pian raskaaksi. Vauvakeskustelu käytiin ensimmäisen kerran tuoreina parikymppisinä ja sitten parinkympin puolivälissä vähän tarkemmin ja nyt melkee kolmikymppisinä meillä on ammatit ja yksi tuore mukula.
Jos ei voi puhua suoraan tuollaisesta, niin en jatkaisi koko suhdetta. Tuollaiset jahkaajat ja vastaamatta jättäjät ovat sietämättömin ihmistyyppi ja eihän mistään tule mitään, jos noin tärkeästä asiasta ei voi puhua suoraan. Samaten vihjailijat. "En ole ihan varma vielä asiasta, tarvitsen miettimisaikaa" on ihan validi vastaus ihmeellisen myhistelyn ja vaikenemisen sijaan.