Kauheat paineet, mitä pientä ja halpaa pyydän äitienpäivä lahjaksi kun loppukuussa risteily ja mies hokee että sinne pitää säästää rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?

Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.

Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:

Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja.  Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?

Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei. 

Päättää haluatko onnitella joo joo...

Missä tuolleen lapset kasvatetaan? Edes koulun opetustilanne ei ole sulle auennut.

Eli rautalankakaan ei auttanut. Sitten on kyllä pakko luovuttaa. Harmi ettei teilläpäin opetettu luetunymmärtämistä. Se on yllättävän hyödyllinen taito elämässä. Kannattaa tutustua. 

Ei se luetunymmärtämisestä ole kiinni. Jos haluat syyn mikset voi iloita toisen puolesta, niin siitä vain, mutta ei se kertojan viaksi muutu.  "Voi Sirpa kertoi väärin sanoin, en voi onnitella nyt" Kertoo enemmän ettet halua toisen onnea jostain syystä.

Haluan onnitella ilman erillistä pyyntöä. Oliko nyt riittävän yksinkertaistettu lause?

Vaikeaa. Eihän sua vois juhliinkaan kutsua kun se on onnittelujen kerjäämistä.