Lue keskustelun säännöt.
Kauheat paineet, mitä pientä ja halpaa pyydän äitienpäivä lahjaksi kun loppukuussa risteily ja mies hokee että sinne pitää säästää rahaa
06.05.2019 |
Mies siis toistaiseksi muistaa minua lahjoilla, kun lapsi on vielä liian nuori siihen (2v).
Kommentit (61)
Tarvitsetko sä jotain materiaa? Miksi pitäisi olla lahja? Isä ja lapsi voivat luoda jotain kauniita muistoja siihen, eli vaikka se "hirmuisen salassa" valmisteltu aamupala äidille, tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät :D ?
Minä en pyydä tai halua muuta kuin halin, that's enough!
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina riittänyt, että saan hyvää ruokaa äitienpäivänä. Joku muu tehnyt ja tiskit ja siivoukset hoitanut. :)
Jotenkin tuollainen lahjojen pyytäminen olisi ihan hitokseen noloa. :D
Älä nyt vaan ketään tiskaamaan pyydä. Sullehan se kirkkain kruunu siitä tulee.
Älkääkä opettako tuota paskaa ainakaan lapsillenne. Puolisot yleensä ilahduttaa toisiaan ja kun pienet lapset ei siihen itse kykene, niin isä auttaa tottakai. Mä saan lahjoja ja halauksen ja kivan päivän, enkä aio jäädä siitä mieltä pahoittamaan kuinka pitäisi tyytyä siihen halaukseen.
Joko ap on aivoton tai porvoolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, huomaa että sulla vasta muutama äitienpäivä takana. Luuletko olevasi joku päivän kuningatar jolle pitää krääsää hankkia?
Öh? Kyllä meillä ainakin "hankitaan krääsää" omaa äitiä lahjoen ja tänä vuonna on sentään jo hänen 34. äitienpäivänsä. Samoin muistamme kortilla, kukilla ja pienellä tuomisella isoäitiäni, hänellä on äitienpäiviä takana jo yli kuusikymmentä ja yhä vaan saa olla päivän kuningatar.
Meillä tarkoitan minua ja sisaruksiani perheineen, mummua lahjoo ja juhlii toki vielä hänen omat lapsensa perheineen.
En nyt ymmärrä lainkaan kommenttiasi. Teillä ei ilmeisesti vietetä synttäreitäkään? Joulua? Juhannusta? Mitään? Nehän ovat aina toistamiseen joka vuosi.
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö teillä itse pyytää lahjat?
Ja matkabudjetista sitten ostetaan ne? Jännää, hyvin jännää.
En minä ainakaan PYYDÄ mitään äitienpäivälahjaksi. Mutta minulla onkin jo niin paljon äitienpäiviä vietettynä, että tiedän että ei ole tärkeää kaikenlainen tavara ja roju.
Et sinäkään ap enää 10-20 vuoden päästä kaipaa mitään krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyydän niin äitienpäivä, kuin joululahjaksi jonkun kasvo-, silmänympärys-, tms. voiteen, jota käytän ja joka on loppumassa. Ei tarvitse itse hankkia, saan mitä tarvitsen ja säästyy rahaa, kun ei tule virheostoja. Ja joku muu laittaa ruoan, tai syödään ulkona, siinä mielestäni ihan tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Et sitten tajunnut tuon jutun pointtia. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Kummassa tilanteessa onnittelu on mielestäsi luontevaa ja kummassa väkinäistä:
A. "Olen raskaana, onnitelkaa minua"
B. "Olen raskaana"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?
Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Kummassa tilanteessa onnittelu on mielestäsi luontevaa ja kummassa väkinäistä:
A. "Olen raskaana, onnitelkaa minua"
B. "Olen raskaana"
Molemmissa on mun vastaus. Yksi elämän suurista hetkistä kertojalle, ei tulisi mieleenkään möllöttää vaikeana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?
Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.
Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:
Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja. Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?
Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...
Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.
Kummassa tilanteessa onnittelu on mielestäsi luontevaa ja kummassa väkinäistä:
A. "Olen raskaana, onnitelkaa minua"
B. "Olen raskaana"
Molemmissa on mun vastaus. Yksi elämän suurista hetkistä kertojalle, ei tulisi mieleenkään möllöttää vaikeana.
Suuri hetki tai ei, mutta olisin kyllä hieman vaivautunut jos onnitteluja erikseen pyydettäisiin. Tottakai onnittelisin silti, mutta onnittelu tuntuisi erilaiselta.
OT, mutta millainen tilanne on perheessä, joka erikseen säästää laivareissua varten.
Tietenkin äidit ovat sen yhden päivän kuningattaria. Säkin.