Kauheat paineet, mitä pientä ja halpaa pyydän äitienpäivä lahjaksi kun loppukuussa risteily ja mies hokee että sinne pitää säästää rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?

Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.

Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:

Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja.  Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?

Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei. 

Päättää haluatko onnitella joo joo...

Missä tuolleen lapset kasvatetaan? Edes koulun opetustilanne ei ole sulle auennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Kummassa tilanteessa onnittelu on mielestäsi luontevaa ja kummassa väkinäistä:

A. "Olen raskaana, onnitelkaa minua"

B. "Olen raskaana"

Molemmissa on mun vastaus. Yksi elämän suurista hetkistä kertojalle, ei tulisi mieleenkään möllöttää vaikeana.

Suuri hetki tai ei, mutta olisin kyllä hieman vaivautunut jos onnitteluja erikseen pyydettäisiin. Tottakai onnittelisin silti, mutta onnittelu tuntuisi erilaiselta.

 Miksi koet onnittelutilanteen vaivaannuttavana?

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta millainen tilanne on perheessä, joka erikseen säästää laivareissua varten.

Jos siellä ei vaikka ryvetä rahassa..?

Jos perheessä on sellainen tilanne, että laivaristeilyä (oletan, että kyseessä on risteily Itämerellä) varten pitää erityisesti säästää, turha kai miettiä mitään sen kummempaa äitienpäivälahjaa. Vaikka kakku leipomosta, vai ylittääkö sekin budjetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?

Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.

Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:

Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja.  Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?

Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei. 

Päättää haluatko onnitella joo joo...

Missä tuolleen lapset kasvatetaan? Edes koulun opetustilanne ei ole sulle auennut.

Eli rautalankakaan ei auttanut. Sitten on kyllä pakko luovuttaa. Harmi ettei teilläpäin opetettu luetunymmärtämistä. Se on yllättävän hyödyllinen taito elämässä. Kannattaa tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Kummassa tilanteessa onnittelu on mielestäsi luontevaa ja kummassa väkinäistä:

A. "Olen raskaana, onnitelkaa minua"

B. "Olen raskaana"

Molemmissa on mun vastaus. Yksi elämän suurista hetkistä kertojalle, ei tulisi mieleenkään möllöttää vaikeana.

Suuri hetki tai ei, mutta olisin kyllä hieman vaivautunut jos onnitteluja erikseen pyydettäisiin. Tottakai onnittelisin silti, mutta onnittelu tuntuisi erilaiselta.

 Miksi koet onnittelutilanteen vaivaannuttavana?

Siten, että ei ole luontevaa onnitella, jos onnitteluja pitää erikseen pyytää. Kuvittele vaikka tilanne, jossa työpaikan kahvihuoneeseen tulee Sirpa ja toteaa: "Hei, mä olen raskaana, onnitelkaapa minua!" Eikö vaan tulisi vaivaantunut olo, vaikka olisitkin iloinen Sirpan puolesta ja onnittelisitkin häntä?

Sen sijaan, jos Sirpa tulisi kahvihuoneeseen ihan vain todeten "Mä olen muuten raskaana!" Kukaan ei varmasti olisi vaivautunut ja kaikki onnittelisivat Sirpaa spontaanisti ja iloisesti. 

Miua kiinnistaisi tietää mihin asiaan laivareissulla meinataan rahaa käyttää eli mihin säästetään. Jos kyse siitä että säästetään lippuihin ja koko perheen ruokailuun niin fiksua, jos taas on tarkoitus säästää äitienpäivälahjasta isän viinan ja tupakan hamstraukseen niin sitten vetäisin kyllä herneen nenään vaikka materiaa en kaipaakkaan. Minusta olisi vain niin mautonta käyttää äitienpäivä rahat viinaan ja tupakkaan,

Minä tykkään ilmaisista lahjoista. Olisi kiva, jos mies siivoaisi lauantaina koko kodin kylpytiloja myöten, tekisi sunnuntaina ruuat ja korjaisi jäljet. Eipä taida koskaan toteutua. Ruukkuruusu tulee ja siinä se. No onhan siitä iloa pari viikkoa.

Lahjoja ei pyydetä.

Minusta lahjan pyytäminen olisi sama kuin sanoisin: "Et kuitenkaan ymmärrä itse ostaa lahjaa, joten minä kerron sinulle, että haluan äitienpäivänä lahjan". Siksi en koskaan pyydä lahjoja. Jos ihminen ei omatoimisesti hanki lahjaa, sitten olenkin mieluummin ilman. En tarvitse puolipakolla ostettuja velvollisuuslahjoja. 

Lounas ABC:llä sopii varmaan teidän tyyliin kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?

Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.

Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:

Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja.  Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?

Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei. 

Päättää haluatko onnitella joo joo...

Missä tuolleen lapset kasvatetaan? Edes koulun opetustilanne ei ole sulle auennut.

Eli rautalankakaan ei auttanut. Sitten on kyllä pakko luovuttaa. Harmi ettei teilläpäin opetettu luetunymmärtämistä. Se on yllättävän hyödyllinen taito elämässä. Kannattaa tutustua. 

Ei se luetunymmärtämisestä ole kiinni. Jos haluat syyn mikset voi iloita toisen puolesta, niin siitä vain, mutta ei se kertojan viaksi muutu.  "Voi Sirpa kertoi väärin sanoin, en voi onnitella nyt" Kertoo enemmän ettet halua toisen onnea jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloa aikuisen ihmisen kinuta lahjaa. Varsinkin jos tietää, että on rahallisesti tiukkaa. Tulee pyytämisestä mieleen yläasteen musiikinopettaja, joka tunnin aluksi kertoi että hänellä on syntymäpäivä ja pyysi meitä laulamaan hänelle onnittelulaulun. Oli ihan hiukkasen vaivaantunut se laulu...

Wow paljon se laulaminen nyt sulle sitten maksoi? Muutkin onnittelemiset yhtä vaikeaa? Vika ei ehkä ollu kuitenkaan siinä opettajassa.

Hohhoijaa... Ei tietenkään maksanut mitään. Eikä onnitteleminen ole minulle vaikeaa. Jos siis saan tehdä sen silloin kun koen itse tarvetta onnitella. Jos joku kerjää onnitteluja, se onnittelu menettää merkityksensä. Se ei ole aitoa enää silloin. Aito onnittelu tulee ilman pyytämistä. Ja kun huomioit se, että kyse oli yläkouluikäisistä, saatat ehkä ymmärtää, ettei siinä kohtaa opettajalle laulaminen ole muutenkaan se kaikkein toivotuin aktiviteetti. Vai olitko itse yläasteella intopiukeena laulamassa opettajille?

Ihmiset kertoo ne tärkeimmät päivän asiat siinä hetkessä oleville ihmisille, eikä se ole kerjäämistä. Sä elät edelleen kuitenkin sitä katkeruutta jostain ylä-aste aikaisista laulamisista. Sä et varmasti kerro kellekkään mitään tärkeää, ettet vaan kerjää onnitteluja. En halua edes ajatella miten itsekeskeisiä lapsia sun jälkeläiset mahtaa olla.

Vieläkään et ymmärtänyt. No kokeillaanpa rautalankaa:

Se ei olekaan kerjäämistä, jos kertoo, että on syntymäpäivä tms. Kerjäämisen puolelle mennään, jos siihen perään pyydetään onnitteluja.  Oliko riittävän selkeästi selitetty vai haenko rautakangen avuksi?

Edelleen niiden onnittelujen tarkoitus on olla spontaani aito ilon osoitus vastaanottajan merkkipäivän vuoksi. Niiden tarkoitus ei ole olla pakosta annettu epäaito vastaus pyyntöön onnitella. Tuo tilannekin olisi ollut ihan ok, jos opettaja olisi kertonut, että hänellä on syntymäpäivä ja jättänyt asian siihen. Silloin olisimme itse voineet valita haluammeko onnitella vai emme. Nyt meidän oli pakko onnitella halusimme tai emme ja se teki tilanteesta kiusallisen. Plus toki se, että yläastelaisista ei lähtökohtaisesti muutenkaan ole kovin luontevaa laulaa opettajalle synttärilauluja. En ole millään tasolla katkera yläasteajoistani. Ne olivat oikein mukavaa aikaa. Tuo opettajakin oli mukava. Kyseessä oli vain esimerkki. Mutta sitä sinä et näytä tajuavan, kun sotket tähän vielä lapsetkin, jotka eivät liity asiaan mitenkään. Ethän edes tiedä, onko minulla lapsia vai ei. 

Päättää haluatko onnitella joo joo...

Missä tuolleen lapset kasvatetaan? Edes koulun opetustilanne ei ole sulle auennut.

Eli rautalankakaan ei auttanut. Sitten on kyllä pakko luovuttaa. Harmi ettei teilläpäin opetettu luetunymmärtämistä. Se on yllättävän hyödyllinen taito elämässä. Kannattaa tutustua. 

Ei se luetunymmärtämisestä ole kiinni. Jos haluat syyn mikset voi iloita toisen puolesta, niin siitä vain, mutta ei se kertojan viaksi muutu.  "Voi Sirpa kertoi väärin sanoin, en voi onnitella nyt" Kertoo enemmän ettet halua toisen onnea jostain syystä.

Haluan onnitella ilman erillistä pyyntöä. Oliko nyt riittävän yksinkertaistettu lause?

Onko mikään pakko hinkua mitään lahjaa!!!!

Meidän äiti ei ikinä halunnut, että annamme lahjoja, joten leivottiin jotain, siivottiin ja annettiin kukkia. Oli aina ilahtunut :)

Pyydä uutta LV-laukkua ja dubain matkaa. Jos mies ei suostu niin on kyllä selvä narsisti.

Kukka.

Jos rahatilanne on niin huono, että jotain perus Turku-Tukholma laivareissua varten pitää säästää kauan aikaa, niin ehkä olisi fiksua olla haluamatta mitään lahjoja äitienpäiväksi? Vai oliko nyt kyseessä joku parin viikon Karibian risteily?

Eikö muutenkin äitienpäiväksi riitä kaunis kukkanen ja halipusu?

Itse tykkään esim gerberasta, sellanen pieni ruukkugerbera maksaa jossain marketissa muutaman euron ja on mielestäni ihan tarpeeksi nätti, tykkäisin. Vaikka meillä olis kyllä varaa lähteä vaikka hetikin sille Karibian risteilylle, mutta ei se silti sitä tarkoita että mun äitienpäivämuistamisen tarvitsisi maksaa satoja tai tuhansia euroja...

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ilmaisista lahjoista. Olisi kiva, jos mies siivoaisi lauantaina koko kodin kylpytiloja myöten, tekisi sunnuntaina ruuat ja korjaisi jäljet. Eipä taida koskaan toteutua. Ruukkuruusu tulee ja siinä se. No onhan siitä iloa pari viikkoa.

Anteeksi, mutta kuulostaa kamalalta. Että kaikki siivous ja kokkaus on vaan sun harteilla? Käytkö töissä? Ja vaikka et kävisikään, olisi silti ihan suotavaa että yhteisen kodin hoito kuuluu kaikille perheenjäsenille. En tajua, miten edelleen on näitä "mies on perheen apulainen"-perheitä ja mies saa taputuksia päähän siitä, jos osaa kerran vuodessa lämmittää maksalaatikon ja kaivaa imurin kaapista. 

Tää provo muistuttaa mua siitä, kun olin synnärillä ja naapuripedin nuorelle äidille piti tuoda koru kun on nyt heille lapsen synnyttänyt. Ja sekään ei oikein ollut mieluinen ilmeestä päätellen. Mut hyvä tietty et osaa vaatia elämässä enemmän.