Sinä joka koet olevasi ruma nainen, jaksatko nähdä vaivaa ulkonäön takia?

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitenkään hirveesti panosta mutta perusmeikit ja hiukset.... pari kertaa tullu sellanen olo et mitä jos ihan piruuttain ajais hiukset pois ja lopettais meikin käyttämisen ja lopettais kaikesta käytöksestä ja pukeutumisesta välittämisen ja heittäytyis ihan välinpitämättömäks kun tuntuu ettei ne mitään auta kuitenkaan.

Usko pois. Kyllä niillä on merkitystä. Ihmiset on sen verran ennakkoluuloisia.

Kyllä jaksan, sillä rumuuteni johtuu pääasiassa huonosta ihosta (sinnikäs hormonaalinen akne sekä lukuisat aknearvet).

Ihmisten ilmoille en mene ilman meikkivoidetta juuri koskaan. Siinä saman tien meikkaan sitten muutenkin.

Jos iho olisi sileä ja tasainen, en meikkaisi kuin juhliin. Eli panostan ja näen vaivaa, koska meikki toistaiseksi auttaa (itsetuntoa ainakin buustaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt mitenkään hirveesti panosta mutta perusmeikit ja hiukset.... pari kertaa tullu sellanen olo et mitä jos ihan piruuttain ajais hiukset pois ja lopettais meikin käyttämisen ja lopettais kaikesta käytöksestä ja pukeutumisesta välittämisen ja heittäytyis ihan välinpitämättömäks kun tuntuu ettei ne mitään auta kuitenkaan.

Usko pois. Kyllä niillä on merkitystä. Ihmiset on sen verran ennakkoluuloisia.

Tiedän, tarkoitin vaan sitä että ne ei saa kuitenkaan sellaista tulosta mitä haluisin niin vois ihan piruutta kääntyä päinvastaseks.

En koe olevani ruma, ehkä enemmänkin mitäänsanomattoman näköinen. Vastaan kuitenkin: en jaksa nähdä vaivaa. Hygieniasta huolehdin ja käytän siistejä vaatteita (ainakin töissä), hiukset pidän jonkunnäköisellä poninhännällä. En meikkaa koskaan. 

Helppohan se on niiden sanoa, joilla itsellään on jokseenkin normaalit/keskiverrot piirteet itsellään. Ette sanoisi mitään tuollaista, jos olisitte itse ruman naisen asemassa. Neuvoja jostain sisäinen kauneus-liiba laabasta on hyvä sanoa, kun ei itse tarvitse olla ruma ja kärsiä se aiheuttamista haitoista elämässä. Sen takia olen itse jäänyt paitsi mm. parisuhteista ja sosiaalisista suhteista.

Olen yrittänyt kaikki mahdolliset kikat kaunistautumiseen, ei ne auta. Oma olotila, positiivisuus ja ystävällisyys eivät muuta ihmisten negatiivista käsitystä minusta, jonka he muodostavat ulkonäköni perusteella. Vaikka olisin kuinka pirteä, iloinen ja reipas tahansa, ei miehet minua sen kauniimpana ala pitämään tai ihmiset ala kohtelemaan minua kuin ihmistä eikä kuin jotain mörköä.

Moni jeesustelee, koska ei halua myöntää että ulkonäöllä on todella suuri merkitys etenkin naisen elämässä. Holhoavia ja feikkipositiivisia mielipiteitä on helppo ladella, kun ei tarvitse itse asian kanssa joutua tekemiisiin ja elää sen kanssa joka hemmetin päivä.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Eli tässä ketjussa saa vain ulista kuinka ruma on. Sääliäkö sillä keräätte vai mistä moinen tarve?

Näin se taitaa olla. Turha puhua itsetunnosta, positiivisuudesta tai asenteesta, kun se torpataan tyhjänpäiväisenä sananhelinänä. "On kivempi velloa itsesäälissä", kommentoi joku "ruma" tässä taannoin yhdessä samantapaisessa ketjussa. Kun sitä ollaan siinä käsityksessä että oma ulkomuoto estää olemasta onnellinen ja taivas aukenisi, kun vaan muuttuisi omaa ihannettaan vastaavaksi ulkoisesti, niin se käsitys pysyy.

Entä jos on ruma hymy? Näin kerran itsestä kuvan kun hymyilen niin empä oo sen jälkeen enää hymyillyt.

En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on ruma hymy? Näin kerran itsestä kuvan kun hymyilen niin empä oo sen jälkeen enää hymyillyt.

Yhh mäki vihaan hymyillä ku mun nenä levenee ja sit mulle sanotaa et hymyile enemmän oot vakava ja sit oon sillee haista pska.

Kuluneita vaatteita saa siistimmiksi nukkaleikkurilla ja silittämällä kunnolla, tärkin kanssa.

Kengät voi kiillottaa vaikka tavan oliiviöljyllä/babywipellä / kankaiset pestä vaikka hammastahnalla.

Ihoon saa apuja ja hoitoa kosmetologilta, kannattaa katsella tarjouksia. Jos ei ole varaa, niin etsi internetistä vinkkejä, ihan hunajanaamiokin auttaa jo jonkin verran. Kosteuta riittävästi ja juo vettä, tosi moni iho-ongelma johtuu kuivuudesta.

Hiukset on pakko leikkauttaa, joten kysy suosituksia oman paikkakunnan kampaajasta ja anna kampaajalle vapaat kädet ja pyydä suosittelemaan oikeanlaiset tuotteet omalle hiuslaadulle.

Meikiksi riittää värivoide / vihervoide (poistaa punaisuutta), meikkipuuteri, kulmakynä, peiteväri silmien nurkkiin ja valumaton ja rapisematon ripsiväri - jos haluaa vielä vähän panostaa niin rajaukset silmiin, voi tehdä vaikka ruskealla luomivärillä niin saa pehmeämmän lookin. Kulmia ei liian tummiksi, mutta huolitelluiksi, esim. kulmakarvapomada, voidemainen puuteri on oikein hyvä ja helppo käyttää. 

Ryhtiin auttaa nopsaan kahvakuula ja yksinkertaiset selkäliikkeet - ja muistaa oikaista selkää ihan koko ajan. Yritä myös kävellä aina jalkaterät suoraan eteenpäin.

Vaatteita ja kenkiä saa aina todella edullisesti verkkokauppojen alennusmyynneistä. Osta siistejä perusvaatteita, ihan istuvat farkut ja värilliset teepaidat + neuletakki/bleiseri + pari mekkoa riittävät todella pitkälle. 

En ole itsekään mikään kaunotar, silmät on vähän kaukana toisistaan, korvat höröt, nenä hassu pottu ja huulet ohuet ja vinossa, mutta iloinen mieli, hymy, siisti olemus ja itsensä hyväksyminen kantavat pitkälle.

Tsemppiä kaikille!

Kyllä itse ainakin saan kohotettua mielialaa vaikka sillä meikillä, kun saan ihosta paremman näköisen ja tavallaan niitä rumia piirteitä saa aavistuksen häivytettyä korostamalla hyviä (esim silmiä). Hyvät ja istuvat vaatteet saa myös paremman olon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Eli tässä ketjussa saa vain ulista kuinka ruma on. Sääliäkö sillä keräätte vai mistä moinen tarve?

Näin se taitaa olla. Turha puhua itsetunnosta, positiivisuudesta tai asenteesta, kun se torpataan tyhjänpäiväisenä sananhelinänä. "On kivempi velloa itsesäälissä", kommentoi joku "ruma" tässä taannoin yhdessä samantapaisessa ketjussa. Kun sitä ollaan siinä käsityksessä että oma ulkomuoto estää olemasta onnellinen ja taivas aukenisi, kun vaan muuttuisi omaa ihannettaan vastaavaksi ulkoisesti, niin se käsitys pysyy.

Sori, mutta joskus vertaistuki on parasta. Emme me rumat kaipaa kauniiden tai edes tavallisten näköisten kannustuspuheita hymyn ja iloisen asenteen tärkeydestä. Kyllä minäkin joskus jaksoin uskoa tulevaan ja esim. puolison löytämiseen. Mutta eipä sitä näin nelikymppisenä enää jaksa, kun edelleen on yksin ja KAIKKI palaute omasta ulkonäöstä on ollut negatiivista.

Olin ihastunut kivaan mieheen joskus, ja tietenkin meikkasin, laitoin kivat vaatteet ja - ajatella - hymyilin paljon hänen seurassaan. Oli jotain toiveitakin ennen kuin sitten sain kuulla että minun kanssani on kiva jutella kun näytän vähän niin kuin mieheltä ja siksi ei ole mitään paineita että voisi ihastua tai että pitäis jotenkin tehdä vaikutus. Ja tämä oli yksi kivoimmista asioista mitä minulle on sanottu.

Siispä kyllä, me haluamme joskus rypeä itsesäälissä harvoine hiuksinemme, vääntyneine hampainemme, kulahtaneine olemuksinemme. Me tarvitsemme sitä joskus ja siihen ei jumppaohjaajan "jaksaa jaksaa" kannustus auta pätkääkään.

"Ei se auta". "Eivät ihmiset muuttaisi suhtautumistaan." "Olisin edelleen ruma, vaikka laittautuisin." Aivan taatusti se auttaa siten, että ulkomuotoonsa vähän panostanut ja parhaita puoliaan korostanut nainen on paremman näköinen, se paras versio itsestään. Aina löytyy kauniimpia eikä vertailussa ole mitään järkeä. Huonosta itsetunnosta kärsivä, itseään inhoava ihminen ylitulkitsee ja näkee negatiivista suhtautumista itseensä silloinkin kun sitä ei tapahdu tai se johtuu jostain ihan muusta kuin ulkomuodosta.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä kertaakaan elämässäni nähnyt rumaa naista, vaikka monenlaisia naisia on tullut nähtyä. Haluaisiko joku laittaa kuvallisen esimerkin sellaisesta, jotta ymmärtäisin mitä tuo rumuus teille merkitsee? Tai kuvailla neutraalisti kasvonpiirteitä, jotka tekevät naisesta mielestänne ruman.

No mites mun naama: pienet hailakan väriset silmät liian lähellä toisiaan. Silmät myös eri korkeudella. Harvat vaaleat ripset. Olemattomat kulmakarvat. Epämuodostunut melko suuri pottunenä, vino vasemmalle. Ohuet huulet. Vinot hampaat koska "ei oikeutta oikomishoitoon". Ei juurikaan leukaa, ja sen pienenkin nyppylän alla kaksoisleuka (en ole ylipainoinen mutta tämä ei häviä). Ohuet hennot hiukset joita vaikea laittaa nätisti, kampaukset yms. eivät pysy. Alhaisesta painosta huolimatta suuri vatsa ja isot rinnat - tikkujalkojen päässä. Treenaan muttei näytä auttavan. 

Nää kommentit lukeneena, en ihmettele jos kommentoijat näkevät ja kokevat itsensä rumaksi. ”Olen ylipainoinen mutten jaksa tehdä mitään, laitan vähän ripsaria ja se saa riittää, joskus värjään hiukseni” eli mitään ei oikeastaan jakseta tehdä ja sitten valitetaan kun näyttää rumalta? Oikeasti hyvällä ja kevyellä laittautumisella saa kaikista ihan ok näköisen, ilman mitään hirveitä pakkelikerroksia tai vaikeita kampauksia. Myös meikkitaidottomuus saa ihmisen näyttämään helposti epäviehättävältä, suomalaisilla usein mokana esim. silmien rajaaminen liian paksusti ja liian tummalla värillä sekä se, ettei kulmakarvoille tehdä mitään tai vaan piirretään ne joten päin peetä, ei imartele ketään. Sama pätee käytännössä vaatteisiin. Jos ei ole osaamista, niin netistä pystyy aika hyvin lukemaan ja katsomaan vinkkejä.

Googletin ruma nainen ja sieltä tuli mm. Kiira Korven kuva. Eli jos edes google ei löydä kuvaa rumasta naisesta, sellaisia ei kovin paljoa voi olla. Rumuus on teillä vain siellä korvien välissä. terveisin lähes puolet kasvoistaan kolmannen asteen palovammoille polttanut nainen, joka ei siltikään ole mielestään ruma

Googletin "ruma nainen" ja tuloksesi tuli mm. kuva Kiira Korvesta. Että se siitä ruma nainen myytistä. Ei sellaisia voi olla, jos ei googlekaan yhtään löydä. 

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on niiden sanoa, joilla itsellään on jokseenkin normaalit/keskiverrot piirteet itsellään. Ette sanoisi mitään tuollaista, jos olisitte itse ruman naisen asemassa. Neuvoja jostain sisäinen kauneus-liiba laabasta on hyvä sanoa, kun ei itse tarvitse olla ruma ja kärsiä se aiheuttamista haitoista elämässä. Sen takia olen itse jäänyt paitsi mm. parisuhteista ja sosiaalisista suhteista.

Olen yrittänyt kaikki mahdolliset kikat kaunistautumiseen, ei ne auta. Oma olotila, positiivisuus ja ystävällisyys eivät muuta ihmisten negatiivista käsitystä minusta, jonka he muodostavat ulkonäköni perusteella. Vaikka olisin kuinka pirteä, iloinen ja reipas tahansa, ei miehet minua sen kauniimpana ala pitämään tai ihmiset ala kohtelemaan minua kuin ihmistä eikä kuin jotain mörköä.

Moni jeesustelee, koska ei halua myöntää että ulkonäöllä on todella suuri merkitys etenkin naisen elämässä. Holhoavia ja feikkipositiivisia mielipiteitä on helppo ladella, kun ei tarvitse itse asian kanssa joutua tekemiisiin ja elää sen kanssa joka hemmetin päivä.

En ole ikinä nähnyt ihmistä, joka olisi niin ruma että näkisin hänet jotenkin "mörkönä". Itseasiassa varsinaisesti rumia ihmisiä näkee todella, todella harvoin. Nämäkin ovat tainneet olla aina jotain huumeilla elämänsä pilanneita tai vastaavia, jotka muissa olosuhteissa olisivat erilaisia myös ulospäin. Kyllä edelleenkin väitän että vähintään kivalta ja miellyttävältä voi jokainen näyttää, sillä otannalla mitä olen elämäni aikana ihmisiä nähnyt.

Pariutumismielessä toki asia on eri, siihen ei nyt välttämättä voi vaikuttaa löytääkö Sen Oikean ja kauniilla on tähän paljon suuremmat mahdollisuudet. Ei se kauneuskaan silti tarkoita, että miestä välttämättä löytyisi, ainakaan kunnollista.

Toki ulkonäköpaineet OVAT kovat, onneksi kuitenkin Suomessa pienemmät kuin jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Eli tässä ketjussa saa vain ulista kuinka ruma on. Sääliäkö sillä keräätte vai mistä moinen tarve?

Näin se taitaa olla. Turha puhua itsetunnosta, positiivisuudesta tai asenteesta, kun se torpataan tyhjänpäiväisenä sananhelinänä. "On kivempi velloa itsesäälissä", kommentoi joku "ruma" tässä taannoin yhdessä samantapaisessa ketjussa. Kun sitä ollaan siinä käsityksessä että oma ulkomuoto estää olemasta onnellinen ja taivas aukenisi, kun vaan muuttuisi omaa ihannettaan vastaavaksi ulkoisesti, niin se käsitys pysyy.

Sori, mutta joskus vertaistuki on parasta. Emme me rumat kaipaa kauniiden tai edes tavallisten näköisten kannustuspuheita hymyn ja iloisen asenteen tärkeydestä. Kyllä minäkin joskus jaksoin uskoa tulevaan ja esim. puolison löytämiseen. Mutta eipä sitä näin nelikymppisenä enää jaksa, kun edelleen on yksin ja KAIKKI palaute omasta ulkonäöstä on ollut negatiivista.

Olin ihastunut kivaan mieheen joskus, ja tietenkin meikkasin, laitoin kivat vaatteet ja - ajatella - hymyilin paljon hänen seurassaan. Oli jotain toiveitakin ennen kuin sitten sain kuulla että minun kanssani on kiva jutella kun näytän vähän niin kuin mieheltä ja siksi ei ole mitään paineita että voisi ihastua tai että pitäis jotenkin tehdä vaikutus. Ja tämä oli yksi kivoimmista asioista mitä minulle on sanottu.

Siispä kyllä, me haluamme joskus rypeä itsesäälissä harvoine hiuksinemme, vääntyneine hampainemme, kulahtaneine olemuksinemme. Me tarvitsemme sitä joskus ja siihen ei jumppaohjaajan "jaksaa jaksaa" kannustus auta pätkääkään.

Itse kyllä ymmärrän tämän ihan täysin. Mulla alkoi jo nuorella iällä perinnöllisen hiustenlähdön takia tukka harventua aivan älyttömästi ja tämän myötä tuli sellainen olo ettei hirveästi huvita vaikka mennä esim. johonkin rannalle auringonpaisteeseen päänahka loistaen, niin jos joku normaalihiuksinen kaveri heittää kommetteja tyyliin ”älä jaksa stressata asiasta” tai ”nehän on vaan hiukset” jne niin kyllä se ihan tosi ottaa päähän, kun eihän se toinen voi mitenkään tietää miltä se tuntuu. Sama kun sellaiset kuvankauniit kaverit ihmettelee miksi en halua olla valokuvissa ja olen ”rajoittunut” no jaa, hyvähän se on huudella kun ei tarvitse itse näitä asioita edes miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Nää kommentit lukeneena, en ihmettele jos kommentoijat näkevät ja kokevat itsensä rumaksi. ”Olen ylipainoinen mutten jaksa tehdä mitään, laitan vähän ripsaria ja se saa riittää, joskus värjään hiukseni” eli mitään ei oikeastaan jakseta tehdä ja sitten valitetaan kun näyttää rumalta? Oikeasti hyvällä ja kevyellä laittautumisella saa kaikista ihan ok näköisen, ilman mitään hirveitä pakkelikerroksia tai vaikeita kampauksia. Myös meikkitaidottomuus saa ihmisen näyttämään helposti epäviehättävältä, suomalaisilla usein mokana esim. silmien rajaaminen liian paksusti ja liian tummalla värillä sekä se, ettei kulmakarvoille tehdä mitään tai vaan piirretään ne joten päin peetä, ei imartele ketään. Sama pätee käytännössä vaatteisiin. Jos ei ole osaamista, niin netistä pystyy aika hyvin lukemaan ja katsomaan vinkkejä.

Tämmöset kommentit saa kyllä veren niin kiehumaan. Etkö sä tajua että joillain on huonot kasvonpiirteet??? Meikki ei auta niihin. Jos laitat jotkut hirveet pakkelit niin ei se poista sitä faktaa että oot ruma niiden alla. Eikä se nyt oo hyväksyttävää että pitäis laittaa paljon meikkiä että näyttäis edes jotenkin viehättävältä.