Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
05.05.2019 |
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Pitäisipä olla melko suuri juhlapaikka ja mittavat pitopalvelujärjestelyt jos juhlisimme isoäidin, sisarusten ja näiden lasten ja miesten ja miesten vanhempien kanssa yhteistä äitienpäivää. Siitähän tulisi oikein festarit. Miehille kait pitää ehdottaa , että järjestävät. Mitähän tuumaavat...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.
Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!
Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.
Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?
Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.
En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.
Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.
Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.
Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.
Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.
Sinulla on hyvä eläke. Äidille maksaa yksi reissu isän luo 50 euroa ja se kolme kertaa viikossa. Lisää tulee kauppareissuista vaikka ne yhdistäisi sairaalareissuihin. Äiti on jo iäkäs, taksin soittaminen onnistuu nipin napin, mutta kaupassa hän tarvitsee apua. Ja jos vapinakohtaus yllättää, hän ei pysty käyttämään kännykkää.
Kerroit, että sinulla on ystäviä. Niin oli äidilläkin, mutta lähes kaikki ovat jo kuolleet. Joskus kannattaa miettiä, miten toisia kohtelee, se tulee myöhemmin itselle vastaan.
Juuri siksi kannattaa mietiä, onko se eka äitienpäivä todella niin tärkeä, että sen jälkeen ei enää tarvitse omista vanhemmista välittää yhtään!
Sekö ei ole välittämistä, että soittaa ja onnittelee?
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko masentunut? Miksi haluat nyhjöttää kotona syöden noutoruokaa? Voit tehdä sitä ihan milloin tahansa.
Noutoruokaa? Kai nyt ap:n mies osaa laittaa ruokaa? Eikö sinun miehesi osaa?
Vierailija kirjoitti:
Siis suuri osa on oikeasti sitä mieltä, että kun tulee itse äidiksi niin se teidän oma äiti on sen jälkeen merkityksetön eikö hänen äitienpäivällään ole enää mitään merkitystä? Minusta ei ole iso juttu suunnitella äitienpäiväohjelmaa niin että muistetaan kaikkia lähipiirin äitejä (aamulla oman perheen kesken minua, sitten oma äiti ja anoppi, oma mummo jo kuollut). Niinhän varmasti teitte omassa lapsuudessanekin. Kävitte vanhempienne kanssa mummolassa. Huh miten itsekästä touhua. Minä, minä, minä ja minun päivä. Teilläkin varmaan kuitenkin mummot kelpaavat sitten ilmaisiksi lapsenvahdeiksi mutta äitienpäivänä ei voi edes pienellä vierailulla muistaa.
Se, että haluaa ensimmäisen äitienpäivän viettää oman perheensä kanssa ei tee omaa äitiä tarpeettomaksi. Meidän suvussa on tainneet kaikki lapsen saaneet viettää ekan äitienpäivänsä oman perheensä kanssa ja seuraavana vuonna taas ilmestyneet muiden joukkoon. Mun äiti tai mummo ei oo kertaakaan keksinyt loukkaantua siitä, että joku lapsensa vie häneltä nyt juhlapäivän ja haluaa viettää aikaa oman lapsensa ja puolisonsa kanssa perheenä.
Voi hyvä ihme tätäkin keskustelua! Ja väittävät suomalaisia maailman onnellisimmiksi 🤔😱😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivää(ja muita juhlia) voi juhlia edellisenä päivänä, viikkoa ennen tms.
Oikea juhlapäivä oman perheen kesken!
Meilläkin juhlittiin ensin häitä ja varsinainen vihkipäivä 2 vko myöhemmin vain perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vietätte äitienpäivän omalla tavallanne, oli se mikä tahansa.
Kenenkään ei tarvitse toimia muiden toiveiden tai odotusten mukaan. Tulee vielä äitienpäiviä, jolloin toivot, että voi kun joku kutsuisi luokseen juhlimaan, eikä tarvitsisi itse hoitaa koko ruljanssia. Ja voi tulla jopa se äitienpäivä, jolloin huomaat, että kukaan ei muista sinua, vaikka miten olet äiti.
Mitä ihmeen rulijanssia? Meillä joko mies tekee ruoan tai sitten mennään ulos syömään, isovanhemmat saavat kortit 300 km päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli noro ekana äitienpäivänä. Ehkä vähän ohi aiheen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko masentunut? Miksi haluat nyhjöttää kotona syöden noutoruokaa? Voit tehdä sitä ihan milloin tahansa.
Noutoruokaa? Kai nyt ap:n mies osaa laittaa ruokaa? Eikö sinun miehesi osaa?
Kuten ap viestissään kirjoitti, hän haluaa tilata ruokaa kotiin. Hänen miehensä ruuanlaittotaidoista minulla ei ole tietoa. Dille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla ehdoillasi, ja mielellään heti samantien, niin ei sitten ensi vuonna tule enää urputusta.
Vierailija kirjoitti:
Se ,että viettää äitienpäivän oman uuden perheen kanssa ei sulje pois sitä, että muistaa onnitella isovanhempiakin, Nykyisin on konstit siihenkin. Ja kaikki äidit ja mummot pois keittiöstä,
Miksi? Me on ilmoitettu lapsille, että viikonloput on mun ja miehen yhteistä aikaa, tänne ei ole kenelläkään asiaa eikä lastenlapsia oteta hoitoon. Me tehdään yhdessä ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan ja äitienpäiväksi valitaan viinitkin kunnolla. Ruuanlaitto on meidän yhteinen juttu, viihdytään hyvin keittiössä. Eikä aamulla kannata soitella ja onnitella, meillä on vihdoin parisuhdeaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, miksi äitienpäivä on aikuisten lasten äideille niin iso juttu. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä on varmasti merkityksellinen, samoin myöhemmät sitten kun lapset osaavat tehdä kortteja ja lahjoja. Mutta että jo eläkeikää lähestyvä vetää herneet nenään, kun hän ei enää olekaan päivän ykkönen. Mikä saa naisen kadehtimaan oman tyttären tai miniän äitinä saamaa huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli noro ekana äitienpäivänä. Ehkä vähän ohi aiheen :D
No mutta kyllä olisi silti pitänyt sukuloimaan selvitä! Onhan se nyt aivan kohtuutonta isoäitejä kohtaan että jää kyläilyt välistä! Ei muista enää yhtään omaa äitiään nyyhkis nyyh, siellä vaan keksii tekosyitä. Ei silloin vuonna miekka ja kirveskään jätetty lehmiä lypsämättä vaikka välillä pitikin käydä oksentamassa. Hirveitä pullamössöjä nämä nykunuoret. Kai sukusi boikotoi kaikkia lapsen juhlia synttäreistä valmistujaisiin tuon loukkauksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
On, koska ihmissuhteissa ei mikään toimi pitkän päälle, jos mennään yhden ihmisen ehdoilla. Toimivat ihmissuhteet vaativat aina kaikilta osapuolilta joustoa, kykyä tehdä kompromisseja, luovuutta, soveltamista ja toisten ihmisten tapojen ja tarpeiden arvostamista yhtä tärkeiksi kuin omansa. Muuten ollaan tilanteessa, jossa vauvapalstalla käydään avautumassa, kun se, tämä tai tuo sukulainen on niin kamala ja aina on riitaa ja kinaa ja kaikilla kurjaa ja paha mieli. Ihmissuhdetaidot ja toisten huomioiminen pitäisi taas nostaa arvoonsa. Mikä ei siis tarkoita ovimatoksi heittäytymistä ja kaiken tekemistä muiden tahdon mukaan - ennen kuin joku siitä alkaa mesoa.
Kyllä se nyt on aika ovimattoilua, jos tuore äiti suostuu jäämään syrjään kun äitienpäivänä juhlitaan vain mummoja.
Sitähän tässä nyt vaaditaan, että ap:n pitäisi sivuuttaa oma äitiytensä ja mennä juhlimaan vain anopin äitiyttä.
Eikö kaikki äidit voi juhlia yhtä aikaa samassa paikassa? Jos ei, niin miksi ei? En ymmärrä.
Eri
Jos ei HALUA. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi äitienpäivä on aikuisten lasten äideille niin iso juttu. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä on varmasti merkityksellinen, samoin myöhemmät sitten kun lapset osaavat tehdä kortteja ja lahjoja. Mutta että jo eläkeikää lähestyvä vetää herneet nenään, kun hän ei enää olekaan päivän ykkönen. Mikä saa naisen kadehtimaan oman tyttären tai miniän äitinä saamaa huomiota?
Se sama kateus, joka saa kysymään, että eikö se ole äitienpäivä, ei ensikertalaisten tuoreiden äitien päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietätte äitienpäivän omalla tavallanne, oli se mikä tahansa.
Kenenkään ei tarvitse toimia muiden toiveiden tai odotusten mukaan. Tulee vielä äitienpäiviä, jolloin toivot, että voi kun joku kutsuisi luokseen juhlimaan, eikä tarvitsisi itse hoitaa koko ruljanssia. Ja voi tulla jopa se äitienpäivä, jolloin huomaat, että kukaan ei muista sinua, vaikka miten olet äiti.
Mitä ihmeen rulijanssia? Meillä joko mies tekee ruoan tai sitten mennään ulos syömään, isovanhemmat saavat kortit 300 km päähän.
Onko sinulle äitienpäivä noin suppea: menette johonkin syömään? Meillä on aamukahvit vuoteeseen, lasten tuomat lahjat jne. Mies ei ehdi sekä tekemään ruokaa että pitämään lapsia rauhallisina, joten on siinä joka tapauksessa ulkoilut jne. rutiinit, vaikka itse miten toivoisi, että saisi olla vain rauhassa. Eikä taida olla miestä, joka ravintolassa ruuhkassa pitää 2 taaperoa paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi äitienpäivä on aikuisten lasten äideille niin iso juttu. Ensimmäinen äitienpäivä äitinä on varmasti merkityksellinen, samoin myöhemmät sitten kun lapset osaavat tehdä kortteja ja lahjoja. Mutta että jo eläkeikää lähestyvä vetää herneet nenään, kun hän ei enää olekaan päivän ykkönen. Mikä saa naisen kadehtimaan oman tyttären tai miniän äitinä saamaa huomiota?
Niinpä, äitienpäivät oli ihan erilaisia lasten ollessa pieniä mitä nyt, kun lapset eivät enää asu kotona. Se lasten jännitys ja innostus omatekoisia kortteja ja lahjoja antaessa oli jotain erityistä. Todellakin suon saman omille miniöille, jos he lapsia saavat.
Minullakin ensimmäinen äitienpäivä. Vauva syntyi joulukuussa. Vielä viime äitienpäivän aikaan asuttiin samalla paikkakunnalla, missä molempien vanhemmat ja isovanhemmat asuu. Äitienpäivät olivat yhtä juoksua ja närästystä kun oli neljä kahvipöytää käytävänä. Ollaan käyty kotipaikkakunnalla viimeksi pääsiäisenä ja koko kesäkuu vietetään siellä.
Minun vanhemmat tulevat käymään meidän luona perjantaina. Ovat yhden yön. Minun ja miehen mummoille soitellaan sunnuntaina ja he kyllä ymmärtää ratkaisun. Appi soitteli eilen miehelleni ja kyseli ollaanhan me tulossa heille ensi viikonlopuksi. Suuttui aivan silmittömästi kun ei tulla mummilaan edes äitienpäivänä! Anoppi laittoi viestin perään että hän kyllä ymmärtää meidän ratkaisun.
Appivanhemmat on kyllä kutsuttu tänne meille moneen kertaan kylään, mutta appi ei suostu omaa aikaansa kuluttamaan niin, että vierailisi täälläpäin. Anoppi on kertaalleen vauvaa käynyt yksin meillä katsomassa.
Tuore äiti päättää, miten ensimmäinen äitienpäivä vietetään.
Itsekin halusin, että ihka ensimmäinen äitienpäivä vietetään omassa kodissa. Me kolmestaan: äiti, isä ja lapsi.
Aamulla sain lahjan, kukkia ja kakkua. (En ole mieheni äiti, mutta olen hänen lapsensa äiti.) Päivän hellittelimme toisiamme.
Isä huolehti päivän ateriat.
Mummoille soitimme onnittelut.
Ensimmäinen isänpäivä meni myös kolmestaan ja minä hoidin kakut, kukat jne.
Myöhemmin on tullut äitienpäivääkin milloin anoppilassa tai vaikka fudismatsissa.
Kuitenkin niin kuin ollaan itse haluttu ja aina mummot muistaen. (Ja papat.)
Tuo ensimmäinen päivä oli tärkeä. Ja kyllä se päivä olikin niin rakkautta täynnä, että ei unohdu ikinä ja yhdisti meitä vanhempina.
Oli ehdottoman tärkeä viettää se oman mielen mukaan, ketään loukkaamatta.
Se ,että viettää äitienpäivän oman uuden perheen kanssa ei sulje pois sitä, että muistaa onnitella isovanhempiakin, Nykyisin on konstit siihenkin. Ja kaikki äidit ja mummot pois keittiöstä,