Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?

Meillä on vähän samantapainen tilanne kuin ap:lla. Tosin lisäksi se, että vauvamme ei viihdy autossa vaan itkee ja oksentaa, joten ei ajeta minnekään vauvan kanssa jos ei ole ihan pakko. Ratkaisin asian niin, että sanoin kaikille (vanhemmilleni ja appivanhemmille ja lapsettomalle veljelleni) että täällä meillä kotona on äitienpäivänä tarjolla kakkua ja kahvia ja pullaa, saa tulla kahvittelemaan siihen aikaan kuin haluaa, ollaan koko päivä kotona ja pannu on kuumana. Mutta ei tämä tietysti heille kellekään kelvannut (paitsi veljelleni, joka tosin ei nyt tule koska vanhempani eivät suostu tulemaan tänne viettämään äitienpäiväkakkua). Sekä äitini että anoppini vetäisi hernehet nenukkiin, sillä he leipovat heillä kakku ja laittavat heillä lounasta ja heidän luona on se äitienpäiväkahvitus (jeps, ja välimatkaa äidiltäni anopille on 50 kilsaa). Pitäkööt tunkkinsa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.

Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.

Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että  olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?

Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, eikä uudelleen aktivoitunut äitiys jo aikuisiin itsenäisiin ihmisiin... en halua, että oma lapseni on minuun sidottu ikuisesti jollain kiitollisuussiteellä, lapsi hankittiin täysin itsekkäistä syistä uteliaisuutena millainen tyyppi saadaan aikaan... toivon että hänestä kasvaa itsenäinen viisas aikuinen.

Tämä ymmärretty. Isovanhemmuus on tilan antamista omalle lapselle, joten se oma lapsi varmaan ymmärtää, että isovanhemmallakin on muuta kuin lapsensa. Unohda siis ilmainen turvaverkko ja ymmärrä, että sinulle tuore vanhempi on nyt annettu tilaa. Valvo kaikessa rauhassa koliikkivauvan kanssa äläkä edes kuvittele, että lapsilla olisi yökyläilypaikkaa muualla kuin kavereilla. Ei kiitollisuussiteitä puolin tai toisin!

Jos oma lapsi on niin itsekäs, ettei äitienpäivässä näe muuta kuin oman päivänsä, niin voi todeta epäonnistuneensa kasvatuksessa ja pahasti. Silloin kannattaa se isovanhemmuus supistaa mahdollisimman pieneen, ettei pilaa lapsenlapsiakin.

Sinulla ei siis riittäisi sen vertaa ymmärrystä omalle lapsellesi, että hän ei jaksa ajaa satoja kilometrejä päivän aikana pienen vauvan kanssa vain päästäkseen sinun kanssasi hälyiseen buffettiin safkalle? Sinä vaatisit tyttäresi väsyneenä vauvansa kanssa reissaamaan sinun pillisi mukaan, koska sinä et suostu tapaamaan minään muuna saakelin päivänä kuin juuri silloin kun SINÄ sanelet ja haluat?

Ja jos sinun lapsesi ajattelevat omaa jaksamistaan eivätkä hyppääkään kun SINÄ käsket, niin sinä suutut ja kostat paitsi lapsellesi, myös lapsenlapsillesi. Olet kyllä aivan hemmetin itsekäs ja ymmärtämätön ihminen. Luojan kiitos oma äitini ei ole kaltaisesi.

En minä kosta mitään, minä vain toimin kuten muutkin. En käske hyppäämään, en suutu enkä vaadi. Minä vain en suostu kynnysmatoksi, jota soitetaan apuun, kun halutaan puolison kanssa treffeille tai kun vauva valvottaa. Totean iloisesti, että sellaista se äitiys on.

Tiedän, että 80-luvulla syntyneet äidit ovat itsekkäin asia maailmassa. Kaikki pyörii heidän napansa ympärillä ja juuri sinun tavallasi he suuttuvat heti, kun äiti ei tottele. He ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät koskaan sitä, miten voisivat ilahduttaa muita.

Joten ei tarvitse hyppiä tai pomppia, saa olla ihan niin kuin tahtoo. Mutta on ihan turha kuvitella, että minulla on 24/7 puhelinpalvelu, josta saa lapsenvahdin, kun se tuore oma nimenomaan ja ehdottomasti äitienpäivänä juhlittava äitiys ei tunnukaan enää aikuisesta lapsestani kivalta ja halutaan olla villi ja vapaa. Ehei, äitiys on luopumista itsestään. Kokeilkoot vähän sitäkin.

Oho, mitä tekstiä. Seuraavan kerran kun äitini soittaa, että pitäisi päästä katsomaan isää sairaalaan, käydä apteekissa ja ruokakaupassa, minä voin sanoa, että senkun menet miten pääset, minä en sinua enää kuskaa. Noin minä tekisin, jos äitini olisi kuten sinä. Sinä ja miehesi vanhenette ja voitte joskus toivoa lapsiltanne apua.

Taksi on kätevä, tulee aina kun haluaa.

Sinulla on hyvä eläke. Äidille maksaa yksi reissu isän luo 50 euroa ja se kolme kertaa viikossa. Lisää tulee kauppareissuista vaikka ne yhdistäisi sairaalareissuihin. Äiti on jo iäkäs, taksin soittaminen onnistuu nipin napin, mutta kaupassa hän tarvitsee apua. Ja jos vapinakohtaus yllättää, hän ei pysty käyttämään kännykkää.

Kerroit, että sinulla on ystäviä. Niin oli äidilläkin, mutta lähes kaikki ovat jo kuolleet. Joskus kannattaa miettiä, miten toisia kohtelee, se tulee myöhemmin itselle vastaan.

Juuri siksi kannattaa mietiä, onko se eka äitienpäivä todella niin tärkeä, että sen jälkeen ei enää tarvitse omista vanhemmista välittää yhtään!

Tuore äiti ei pienen vauvan kanssa jaksa 200 km reissua yhden päivän aikana mutta lähettää onnittelukortin ja soittaa kuitenkin. Oikeastiko tämä sinusta tarkoittaa, että hän ei omista vanhemmistaan enää koskaan välitä yhtään???

Mieshän se päättää tuommoiset , koska tuo rahat taloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että et lähde minnekään. Et voi kuitenkaan muilta vaatia mitään.

Enhän minä muilta vaadikaan. Paitsi sitä, että eivät saisi loukkaantua ja suuttua minulle tästä.

Mutta sitähän sinä et voi vaatia, että "tunne näin, älä näin". Anopeilla ja muilla sukulaisilla on hyvä harjoitella sitä, että sinusta ei joka hetki tykätä ja sinun toiminnastasi ollaan harmistuneita mutta seisot silti päätöksesi takana provosoitumatta ja syyllistymättä kohtuuttomasti - sitä lystiä on nimittäin tiedossa lapsenkin kanssa.

Tulipa joulu mieleen. Kenen ehdoilla joulu ja missä se vietetään? En ole koskaan käsittänyt heitä, jotka haluavat lähteä oman perheen parista viettämään joulua jommankumman vanhemmille. Sama kaava äitienpäivänä. Kun on oma perhe, se vietetään oman perheen kesken eikä haahuilla muualle.

Tottakai pysyt kotona, jos niin haluat! Anoppi voi vaikka teillä vierailla lauantaina. Joku toinen päivä käytte sitten sinun äidin luona, jos huvittaa.

Ehdottomasti sen äidin ehdoilla , jolla on nyt ensimäinen lapsi, ettei äitisi tai anoppi ole kuolemansairas.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa joulu mieleen. Kenen ehdoilla joulu ja missä se vietetään? En ole koskaan käsittänyt heitä, jotka haluavat lähteä oman perheen parista viettämään joulua jommankumman vanhemmille. Sama kaava äitienpäivänä. Kun on oma perhe, se vietetään oman perheen kesken eikä haahuilla muualle.

Näin saa toki toimia jos haluaa, mutta jos on viihtynyt vanhempiensa ja sisarustensa seurassa ennenkin niin ei se vauvan syntymä sitä toivottavasti taianomaisesti poista. Meille joulu on pitkä pöytä jossa on läheiset koolla, ja ihan erilailla nousee tunnelma ja lapset odottaa innolla serkkujen tapaamista, ja kun jokainen tuo jotain tullessaan niin joulun laittaminen ei ole kenellekään kokopäivätyö.

Sen päivän nimihän ei ole "äidinpäivä" vaan "äitienpäivä". Tarkoitus ei siis ole palvoa yhtä mutsia vaan muistaa äitejä noin yleensä. 

Itse lähtisin purkamaan tilannetta sitä kautta että miettisin, kuka ilahtuisi juhlimisesta kaikkein eniten.  Tilanne voi olla eri vuosina hieman erilainen.  Omat lapset ovat jo isoja, mutta omalta kohdalta muistelen niitä äitienpäiviä eniten, kun lapset olivat siinä iässä, että halusivat äitienpäivää valmistella ja äitiä ilahduttaa. Se ihan eka äp voi olla tunteikas, koska se on eka oma, mutta oikeastihan se lapsi ei siitä vielä mitään ymmärrä ja juhla painottuu lähinnä siihen, että siltä lapsen iskältä odotetaan jotain ponnistuksia asian eteen. 

Tuossa tilanteessa en lähtisi pitämään muille yleviä puheita siitä, miten itse luot(te) omat traditiot, vaan lähtisin siitä että "tällä kerralla me xxxx" - mennään x:lle tai y:lle tai ollaan kotona keskenään tai muut voivat tulla meille jos haluavat.  

Eihän toi tyyppi joka vänkää, että jos lapsenlapset ja lapset ja miniät ei juhli just niinkuin mummo haluaa niin mummo ei tule mihinkään lapsen juhliin tulevaisuudessa voi olla tosissaan?

Ensinnäkään kukaan järkevä ihminen ei loukkaannu ja ala kostamaan sitä, että joku elää omaa elämäänsä ja toisekseen jos joku tuollaisen asian takia kylmentää välit niin hyvä.

En minä ainakaan halua lastani altistaa sellaisen ihmisen seuralle joka ei osaa hahmottaa missä omat rajat loppuu ja toisen alkaa.

Jokainen tehköön voimavarojensa ja tuntemuksiensa mukaan. Yksi äitienpäivä ei ole niin dramaattinen, toivottavasti meitä äitejä huomioidaan muinakin aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Tuore äiti päättää, miten ensimmäinen äitienpäivä vietetään.

Itsekin halusin, että ihka ensimmäinen äitienpäivä vietetään omassa kodissa. Me kolmestaan: äiti, isä ja lapsi.

Aamulla sain lahjan, kukkia ja kakkua. (En ole mieheni äiti, mutta olen hänen lapsensa äiti.) Päivän hellittelimme toisiamme.

Isä huolehti päivän ateriat.

Mummoille soitimme onnittelut.

Ensimmäinen isänpäivä meni myös kolmestaan ja minä hoidin kakut, kukat jne.

Myöhemmin on tullut äitienpäivääkin milloin anoppilassa tai vaikka fudismatsissa.

Kuitenkin niin kuin ollaan itse haluttu ja aina mummot muistaen. (Ja papat.)

Tuo ensimmäinen päivä oli tärkeä. Ja kyllä se päivä olikin niin rakkautta täynnä, että ei unohdu ikinä ja yhdisti meitä vanhempina.

Oli ehdottoman tärkeä viettää se oman mielen mukaan, ketään loukkaamatta.

Lapsen saaminen mullistaa koko parisuhteen, tällaiset muistot on tärkeää liimaa myöhemmälle suhteelle! hyvä että piditte päänne :) 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän samantapainen tilanne kuin ap:lla. Tosin lisäksi se, että vauvamme ei viihdy autossa vaan itkee ja oksentaa, joten ei ajeta minnekään vauvan kanssa jos ei ole ihan pakko. Ratkaisin asian niin, että sanoin kaikille (vanhemmilleni ja appivanhemmille ja lapsettomalle veljelleni) että täällä meillä kotona on äitienpäivänä tarjolla kakkua ja kahvia ja pullaa, saa tulla kahvittelemaan siihen aikaan kuin haluaa, ollaan koko päivä kotona ja pannu on kuumana. Mutta ei tämä tietysti heille kellekään kelvannut (paitsi veljelleni, joka tosin ei nyt tule koska vanhempani eivät suostu tulemaan tänne viettämään äitienpäiväkakkua). Sekä äitini että anoppini vetäisi hernehet nenukkiin, sillä he leipovat heillä kakku ja laittavat heillä lounasta ja heidän luona on se äitienpäiväkahvitus (jeps, ja välimatkaa äidiltäni anopille on 50 kilsaa). Pitäkööt tunkkinsa.  

Käsitättämätöntä että teidän pitäisi rääkätä vauvaanne isoäitien takia! Luulisi että muorit voisi kerrankin matkustaa toiseen suuntaan. 

T: Se aiemmin ketjussa kirjoittanut joka oksensi lähes kaikilla pidemmillä automatkoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa joulu mieleen. Kenen ehdoilla joulu ja missä se vietetään? En ole koskaan käsittänyt heitä, jotka haluavat lähteä oman perheen parista viettämään joulua jommankumman vanhemmille. Sama kaava äitienpäivänä. Kun on oma perhe, se vietetään oman perheen kesken eikä haahuilla muualle.

Näin saa toki toimia jos haluaa, mutta jos on viihtynyt vanhempiensa ja sisarustensa seurassa ennenkin niin ei se vauvan syntymä sitä toivottavasti taianomaisesti poista. Meille joulu on pitkä pöytä jossa on läheiset koolla, ja ihan erilailla nousee tunnelma ja lapset odottaa innolla serkkujen tapaamista, ja kun jokainen tuo jotain tullessaan niin joulun laittaminen ei ole kenellekään kokopäivätyö.

Minusta tuo kuulostaa kivalle. Mukava, että teillä on niin iso asunto, että vieraat voivat jäädä yöksi.

Ai että alkoi kiristää tämän ketjun lukeminen. Olisipa silloin nuorena äitinä omannut riittävästi itsetuntoa tai saanut jostain tukea siihen ajatukseen että minunkin äitiyteni oli tärkeä asia. Lasten mummi oli päätähti ja heille kiltisti ajettiin äitienpäivän viettoon, joka helvetin kerta. Vaari eli appiukkoni oli sanonut meidän lapsille että mummi taitaa sitten odottaa muistamisia, eli kortteja ym. Niitä lapset sitten stressasivat ja tekivät päiväkodissa ylimääräiset kortit ja lahjat. Ainoa yhteinen hetki oli aamulla kun sain kahvin sänkyyn ja lapset makoilivat vieressäni. Ex-miehelle kuvio oli itsestäänselvä - tottahan äitienpäivänä muistetaan Äitiä. Kaikki meni meillä pieleen alusta asti, noista asioista muodostui muuri välillemme. Nyt on aikuiset lapset ja kun järjestivät minulle ensimmäistä kertaa oikean äitienpäivän brunssin kesämökille, meinasi itku tulla. Vanhin tytär kysyikin teininä että miksi me mennään aina mummolaan, eikö voitais tehdä jotain meidän kesken? Minun tytöt tulevat kunnioittamaan itseään ja äitiyttään, siitä pidän huolen. Aloittaja, vietä OMA juhlapäiväsi juuri niin kuin sinulle sopii. Sinä olet se äiti ketä juhlitaan!

Vierailija kirjoitti:

Ai että alkoi kiristää tämän ketjun lukeminen. Olisipa silloin nuorena äitinä omannut riittävästi itsetuntoa tai saanut jostain tukea siihen ajatukseen että minunkin äitiyteni oli tärkeä asia. Lasten mummi oli päätähti ja heille kiltisti ajettiin äitienpäivän viettoon, joka helvetin kerta. Vaari eli appiukkoni oli sanonut meidän lapsille että mummi taitaa sitten odottaa muistamisia, eli kortteja ym. Niitä lapset sitten stressasivat ja tekivät päiväkodissa ylimääräiset kortit ja lahjat. Ainoa yhteinen hetki oli aamulla kun sain kahvin sänkyyn ja lapset makoilivat vieressäni. Ex-miehelle kuvio oli itsestäänselvä - tottahan äitienpäivänä muistetaan Äitiä. Kaikki meni meillä pieleen alusta asti, noista asioista muodostui muuri välillemme. Nyt on aikuiset lapset ja kun järjestivät minulle ensimmäistä kertaa oikean äitienpäivän brunssin kesämökille, meinasi itku tulla. Vanhin tytär kysyikin teininä että miksi me mennään aina mummolaan, eikö voitais tehdä jotain meidän kesken? Minun tytöt tulevat kunnioittamaan itseään ja äitiyttään, siitä pidän huolen. Aloittaja, vietä OMA juhlapäiväsi juuri niin kuin sinulle sopii. Sinä olet se äiti ketä juhlitaan!

Sinun äitisi ei saanut muistamista lainkaan toisen mummon kustannuksella? Ja joo, aika pysäyttävä tuo lapsesi kysymys.

Pistää todellakin miettimään, että jos ero tulee myöhemmin kuinka moni haluaa että kaikki äitienpäivämuistelot on ex anoppilasta...

Meillä menee miehen perheen suvun ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Siis suuri osa on oikeasti sitä mieltä, että kun tulee itse äidiksi niin se teidän oma äiti on sen jälkeen merkityksetön eikö hänen äitienpäivällään ole enää mitään merkitystä? Minusta ei ole iso juttu suunnitella äitienpäiväohjelmaa niin että muistetaan kaikkia lähipiirin äitejä (aamulla oman perheen kesken minua, sitten oma äiti ja anoppi, oma mummo jo kuollut). Niinhän varmasti teitte omassa lapsuudessanekin. Kävitte vanhempienne kanssa mummolassa. Huh miten itsekästä touhua. Minä, minä, minä ja minun päivä. Teilläkin varmaan kuitenkin mummot kelpaavat sitten ilmaisiksi lapsenvahdeiksi mutta äitienpäivänä ei voi edes pienellä vierailulla muistaa.

Meille saa kyllä mummo poiketa kakkukahveille äitienpäivänä. Saa muistamisen samalla. Jos ei tahdo tulla, laitan kortin postiin ja soitan.

Suvun vanhimman äidin mukaan. Miehen äidillä on ikää 90v ja hänellä ei ole kovin montaa äitien päivää edessä, kuten esim. minulla. Ja muutekin vanhemmille ihmiselle nämä päivät on tärkeitä, mutta itselleni nämä kalenterin pakkokiva päivät on vain päiviä muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhimman äidin mukaan. Miehen äidillä on ikää 90v ja hänellä ei ole kovin montaa äitien päivää edessä, kuten esim. minulla. Ja muutekin vanhemmille ihmiselle nämä päivät on tärkeitä, mutta itselleni nämä kalenterin pakkokiva päivät on vain päiviä muiden joukossa.

Mutta pariskunnalla on kaksi eri sukua, naisen puolen suku ja miehen puolen suku. Esim. minun äiti on 71 ja miehen äiti omaa äitiäni vain puoli vuotta vanhempi. Kuka meillä on suvun vanhin? Ja kenen mukaan pitäisi juhlia? Äitini ja anoppini eivät ole läheisiä emmekä ole koskaan juhlineet porukalla, lähinnä siksi, että välimatkaa on niin paljon.