Pitävätkö tyhmät ihmiset älykkäitä tyhminä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on älykkäin, jos kaikilta riisuttaisiin kaikki ulkoa opeteltu kirjaviisaus?

Se, jolla eniten prosessointi- ja soveltamiskykyä. Älykkään ei tarvitse opetella ulkoa "kirjaviisautta", vaan hän kyseenalaistaa ja järjestelee asiat mielekkäiksi jatkumoiksi ja kokonaisuuksiksi päässään. Näin hänen ei tarvitse toistaa ja muistaa yksittäisiä asioita, vaan he ymmärtävät asian ytimen. Älykäs ei pysty ottamaan juuri mitään vastaan pureksimatta (yleensä nopeasti) sitä ensin. Sitten tarvittaessa sovelletaan tietoa uusissa tilanteissa.

Toki älykkäät harvoin välttyvät tiedolta uteliaisuutensa takia, mutta oivaltaminen ja logiikka antaa etulyöntiaseman myös ilman pohjatietoja, reagoiden siihen mitä tulee.

Ne on ne yksityiskohdat, jotka ratkaisee kaikessa kunhan pääsee sisään juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kyvyttömyys hahmottaa jonkun tiedon tasoa, tekee ihmisestä tyhmän. Esimerkiksi uutisissa, joissa referoidaan jotain tutkimusta, kommenttiosio täyttyy kommenteista joissa huudetaan jotain esim. "no totta kai kaikki 60-vuotiaat on kipeitä niin siksi tuo tulos."

Tutkimuksessa ihan ensimmäisiä asioita on vakiointi, ja siksi kenellekään tutkijalle ei tulisi mieleenkään että uutisissa pitäisi mainita joku niinkin helppo perusasia. Monesti sitä jää vaan suu auki siitä, miten pienellä kompetenssilla ihmiset luulee voivansa kommentoida asioita.

Ottaen huomioon että tutkimusta tehdään usein vuosia, sitä lukee ja kommentoi ja uudelleenmuokkaa iso määrä ihmisiä, sitten valtavan pohdinnan, testauksen ja uudellenmuokkauksen lopuksi se menee vielä asiantuntijoiden tiukkaan vertausarviointiin.

Ja joku Pena Riihimäeltä luulee viidessä minuutissa hoksaavansa jotain, mitä ei olisi otettu huomioon tässä edellä mainitussa prosessissa.

Huoh.

Mutta eihän kaikki tutkimukset ole laadukkaita. Joskus voidaan uutisissa käyttää vaikka jotain "tutkimusta", jossa on haastateltu 64 ihmistä jostain asiasta ja seuranta-aika on yksi vuosi. Lukijoita tuolla kumminkin saa.

Jos tuo 64 on valittu satunnaisotannalla, se voidaan varsin pienellä virhemarginaalilla yleistää esim. Suomen populaatioon. Et ilmeisesti ymmärrä tilastotiedettä.

Otoskoko ei muutenkaan kerro mitään tutkimuksen laadusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on älykkäin, jos kaikilta riisuttaisiin kaikki ulkoa opeteltu kirjaviisaus?

Se, jolla eniten prosessointi- ja soveltamiskykyä. Älykkään ei tarvitse opetella ulkoa "kirjaviisautta", vaan hän kyseenalaistaa ja järjestelee asiat mielekkäiksi jatkumoiksi ja kokonaisuuksiksi päässään. Näin hänen ei tarvitse toistaa ja muistaa yksittäisiä asioita, vaan he ymmärtävät asian ytimen. Älykäs ei pysty ottamaan juuri mitään vastaan pureksimatta (yleensä nopeasti) sitä ensin. Sitten tarvittaessa sovelletaan tietoa uusissa tilanteissa.

Toki älykkäät harvoin välttyvät tiedolta uteliaisuutensa takia, mutta oivaltaminen ja logiikka antaa etulyöntiaseman myös ilman pohjatietoja, reagoiden siihen mitä tulee.

Ne on ne yksityiskohdat, jotka ratkaisee kaikessa kunhan pääsee sisään juttuihin.

Vastasin siis vain tuohon hypoteesiin kaiken pohjatiedon riisumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on älykkäin, jos kaikilta riisuttaisiin kaikki ulkoa opeteltu kirjaviisaus?

Se, jolla eniten prosessointi- ja soveltamiskykyä. Älykkään ei tarvitse opetella ulkoa "kirjaviisautta", vaan hän kyseenalaistaa ja järjestelee asiat mielekkäiksi jatkumoiksi ja kokonaisuuksiksi päässään. Näin hänen ei tarvitse toistaa ja muistaa yksittäisiä asioita, vaan he ymmärtävät asian ytimen. Älykäs ei pysty ottamaan juuri mitään vastaan pureksimatta (yleensä nopeasti) sitä ensin. Sitten tarvittaessa sovelletaan tietoa uusissa tilanteissa.

Toki älykkäät harvoin välttyvät tiedolta uteliaisuutensa takia, mutta oivaltaminen ja logiikka antaa etulyöntiaseman myös ilman pohjatietoja, reagoiden siihen mitä tulee.

Ne on ne yksityiskohdat, jotka ratkaisee kaikessa kunhan pääsee sisään juttuihin.

Vastasin siis vain tuohon hypoteesiin kaiken pohjatiedon riisumisesta.

Tuo kirjaviisauden väheksyminen tuntuu vähän epäreilulta. Ihan niinkuin ajateltaisiin, että kirjaviisaus ei ole "oikeaa" viisautta, tai että sitä ei tavallisessa elämässä tarvita ollenkaan. Kirjaviisas on tehnyt paljon töitä sen eteen, että tietää jotain, ja sitten tätä työtä vähätellään. Kumman lääkärin valitsisit itsellesi; sen joka on lukenut kaikki opintoihin kuuluvat kirjat ja muistaa ne hyvin, vai sen joka ei ole niitä kirjoja lukenut ja saanut tutkintotodistuksen rahalla?

Hauska paradoksi, mistä voin tietää kuka on älykäs kuka ei. Jos olen tyhmä ja luulen olevani älykäs, toisaalta viisas ei pidä ketään kokonaisvaltaisesti tyhmänä koska näkee jokaisen potentiaalin. Jotkut sanovat luonnossa asuvaa ja selviytyvää ihmistä tyhmänä, kun tämä ei osaa lukea tai kirjoittaa. Samalla tämä älykäs juoksee rahan perässä olematta koskaan todella tyytyväinen elämäänsä ja itseensä, miltähän tuon ”alkuasukkaan” silmissä esimerkiksi länsimainen sivilisaatio näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaiken maailman koulupudokkaat tietävät ihan tarkkaan, miten maailma toimii. Niin kun täällä se _uli, jonka mukaan yliopistokoulutuksen korvaa se, että on nähnyt dokumentteja :D

Riippuu mitä tuolla nyt tarkoitetaan. Jos on katsellut paljon luontodokumentteja, varmaan tietää enemmän biologiasta kuin kirjallisuustieteen maisteri. Tuskin tietää enemmän kirjallisuudesta. 

Tyhmä veto, mitään dokumentteja seuraamalla ei saa yliopistotason koulutusta. Minkä tietää jokainen yliopiston käynyt.

Ja tietysti verrataan saman alan sisällä. Tai päädytään keskusteluun, että ei yliopistossa myöskään opi leipomaan pullaa. Ja kääntäen, pullan leipomistaito ei anna yliopistosivistystä. Yhyy.

Vähän kyllä muistelinkin, että tämä oli sinun kommenttisi jossakin ulinaketjussa naisten pahuudesta.

Moraali ja äly eivät suinkaan korreloi.  Tiedän vaikka kuinka monta sellaista joilta ei onnistuisi esim lukio-opinnot vaikka heitä uhattaisiin pyssyllä, mutta ovat auttavaisia ja moraalisia ihmisiä. Moni älyllään rikastunut sen sijaan käyttää omaisuuttaan ja vaikutusvaltaansa kaikkea muuta kun moraalisella tavalla, uhrataan esim muita ihmisiä jotta saadaan yhä lisää omaisuutta ja valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä älykkäin on se joka taivuttaa muut lihasvoimalla tai voimalla yleensä, vaikkapa panssarivaunulla siten, että on alueen ainoa elossa oleva tyyppi.

Voima on todellista älyä ja kaikki muu on tavallaan hapatusta.

Siksi opiskelijat väistää panssarivaunua kiltisti ja myöntää että panssarivaunun lähettäjä on mahtavin ja älykkäin.

Sen takia julistaisin sen tosiasian todeksi, että tässä keskustelussa öyhöttävien pitäisi ottaa nyrkkitappelu niin selviäisi se kuka on älykkäin.

Älykkäin seisoo viimeisenä kehässä pystyssä.

Sekoitat keskenään alistamisen, fyysisen voiman ja älykkyyden.

Lisään vielä, että sekoitat keskenään myös fyysisen väkivallan ja älykkyyden. Jos painot karhun kanssa ja se voittaa sinut, niin onko karhu sinua älykkäämpi?

Minä kyllä veikkaisin karhua tuota kirjoittajaa älykkäämmäksi.

Tyhmille ihmisille on tavallista liika yksinkertaistaminen. Tyyliin koska olen eri mieltä Trumpin kanssa ja Trump on ruma, täytyy Trumpin olla myös tyhmä. Näinhän se ei kuitenkaan mene, tyhmä ei pääse presidentiksi, siitä kilpailu pitää huolen. Mutta nyanssit ovat vaikeita tyhmille, on vaan se musta ja valkoinen.

Eniten omasta älykkyydestään ääntä pitävät ovat niitä syrjäytyneitä vankilavenkuloita, jotka ovat omasta mielestään kaikkia muita fiksumpia. Mutta päätyvät vankilaan aina vaan uudestaan, kun ei se äly kanna edes tavallisesta elämästä selviämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Niin, osa jäi henkiin tuhoamisleireiltä, ja menestyi myöhemmin. Nimenomaan myöhemmin. Jos tiedät mitä tarkoitan. Pointti on tässä se, että ympäristö mahdollistaa tai ei mahdollista menestystä tai hyvää elämää.

Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?

Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?

Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.

Ajatteleeko joku lääkäri oikeasti noin? Tuohan olisi todella vaarallinen ajatustapa. Ja ihan yleisestikin on vahingollista liikaa luottaa intuitioonsa ja päättää tietävänsä etukäteen millainen joku on. Silloin tulkitsee sen ihmisen käytöstä väärin, kun näkee vain merkkejä omien odotustensa mukaisista piirteistä.

Ainakin kovasti haluavat esittää muita ihmisiä tyhminä, esimerkiksi tarttumalla johonkin yksityiskohtaan ja tekemällä siitä suuren, kovalla äänellä puhuttavan asian. 

Älykkäät ihmiset antavat yleensä muiden olla rauhassa. 

"Nainen tarkasti oikeat numerot nainen sunnuntaina aamulla teksti-tv:stä. Hänen kestopelistään oli menossa viimeinen viikko.

– Olin jo etukäteen päättänyt, että jos tuolla ei nyt osu niin sitten saa olla, nainen kertoo Veikkauksen mukaan."

Eli kuulostaa siltä, että lottoaja oli jo tavallaan menettänyt toivon voittamisesta ja olisi lopettanut koko lottoamisen tämän jälkeen. Ei siinä tilanteessa varmaan paljoa suunnitellut mitä tekisi, jos voitto ihmeen kaupalla tulisikin.

Joitakin häviö harmittaa vähemmän, kun ei liikaa odota voittoa.

Nyt tuli kyllä viesti väärään ketjuun, pahoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?

Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.

Ajatteleeko joku lääkäri oikeasti noin? Tuohan olisi todella vaarallinen ajatustapa. Ja ihan yleisestikin on vahingollista liikaa luottaa intuitioonsa ja päättää tietävänsä etukäteen millainen joku on. Silloin tulkitsee sen ihmisen käytöstä väärin, kun näkee vain merkkejä omien odotustensa mukaisista piirteistä.

Paikallislehdessä kirjoitti näin, puolustautui häneen kohdistuvaa arvostelua vastaan. Tästä on vuosia aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.

En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.

Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?

Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.

Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.

Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kyvyttömyys hahmottaa jonkun tiedon tasoa, tekee ihmisestä tyhmän. Esimerkiksi uutisissa, joissa referoidaan jotain tutkimusta, kommenttiosio täyttyy kommenteista joissa huudetaan jotain esim. "no totta kai kaikki 60-vuotiaat on kipeitä niin siksi tuo tulos."

Tutkimuksessa ihan ensimmäisiä asioita on vakiointi, ja siksi kenellekään tutkijalle ei tulisi mieleenkään että uutisissa pitäisi mainita joku niinkin helppo perusasia. Monesti sitä jää vaan suu auki siitä, miten pienellä kompetenssilla ihmiset luulee voivansa kommentoida asioita.

Ottaen huomioon että tutkimusta tehdään usein vuosia, sitä lukee ja kommentoi ja uudelleenmuokkaa iso määrä ihmisiä, sitten valtavan pohdinnan, testauksen ja uudellenmuokkauksen lopuksi se menee vielä asiantuntijoiden tiukkaan vertausarviointiin.

Ja joku Pena Riihimäeltä luulee viidessä minuutissa hoksaavansa jotain, mitä ei olisi otettu huomioon tässä edellä mainitussa prosessissa.

Huoh.

Mutta eihän kaikki tutkimukset ole laadukkaita. Joskus voidaan uutisissa käyttää vaikka jotain "tutkimusta", jossa on haastateltu 64 ihmistä jostain asiasta ja seuranta-aika on yksi vuosi. Lukijoita tuolla kumminkin saa.

Laadukkaistakin tutkimuksista jää monille ihmisille väärä kuva, kun luetaan vain se tutkimuksesta kertova uutinen, josta ehkä puuttuu jotain kokonaisuuden kannata oleellista.

Esimerkiksi jos tutkimus toteaa jonkin olevan toisen sukupuolen keskuudessa hieman yleisempää kuin toisen, niin kuvitellaan, että tämän jälkeen on oikeutettua väittää kaikkien naisten/miesten olevan tietynlaisia.

Tai jos jokin tutkimus todistaa korrelaation asioiden x ja y välillä, niin saatetaan ajatella, että tutkimus todistaisi x:n aiheuttavan y:tä.

Korrelaation ja kausaation sekoittaminen keskenään on aika yleinen ongelma varsinkin tieteen popularisoinnissa. Joskus olen törmännyt siihenkin, että uutisoidaan jostakin tutkimuksesta, mutta jutun kirjoittanut toimittaja on ymmärtänyt lähteenä olevan tutkimuksen väärin. Tai sitten yritetään tahallaan liioitella jotakin asiaa tutkimuksesta, että saataisiin myyvämpi juttu.

Yksi älykkään ja tyhmän helposti havaittavista eroista on se, että älykäs osaa yleensä perustella mielipiteensä hyvillä järjellisillä argumenteilla, kun tyhmät taas eivät. Tyhmät ihmiset turvautuvat usein myös tunteellisiin argumentteihin, kun huomaavat joutuneensa keskustelussa heti alakynteen. Sen huomaa täälläkin, ja palstan keskimääräinen äo on todennäköisesti aika matala.