Lue keskustelun säännöt.
Pitävätkö tyhmät ihmiset älykkäitä tyhminä?
05.05.2019 |
Tyhmät pitävät sellaisia asioita, joita he eivät ymmärrä, tyhminä. Pitävätkö siis he myös älykkäitä ihmisiä tyhminä, koska eivät ymmärrä näitä?
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus: älykkyyden tavoittelu ja sen ihannoiminen on nykyään ylikorostunutta ja täysin turhaa. Älykkyys on yliarvostettu käsite.
Niin, ja eikö älykkyys ole myös melko pysyvä ominaisuus?
Sen sijaan moneen muuhun asiaan voi vaikuttaa paljon, paljon helpommin. Vaikkei tulisi varsinaisesti älykkäämmäksi, niin aina voi parantaa tietojaan ja taitojaan ja tulla muuten fiksummaksi ja viisaammaksi.
Älykkyys juurikin ei ole pysyvä ominaisuus tai kiinni persoonassa mitenkään.
Se tulee ja menee kuin säätila.
Tietenkin ego uskottelee itselleen että minä olen älykäs.
Älykkyys on vähän kuin aivastus. Se tulee hetkittäin ja sitä on myös kehitysvammaisilla.
Älykkyydestä on myös hyvä luopua, koska se ei ole persoonaan kuuluva tai kehoon kuuluva ominaisuus. Se on tilanne ja tapahtuma.
Tiedot ja taidot eivät liity älykkyyteen mitenkään.
Tätä juuri tarkoitin.
Mutta muuta en viestistäsi oikein tajunnutkaan. Vähän epämääräisen kuuloisia väitteitä, ilman juurikaan mitään perusteluja. Kuulosti oikeastaan joltain runolta. En ymmärrä runoudesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?
Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.
Älykkäät voivat myös juosta nyrkkiä päin.
Se tärähdys voi tehdä älykkäästä vähemmän älykkään ja nyrkkiä pystyssä pidellyt pääsee tilastoissa älykkäämmäksi.
Älykkyyskeskustelu on sellaista uhoa.
Mulla on aina ollut tapana sanoa että minä olen älykkäin ja kovin kaikessa.
Tuu kattomaan vaikka kehään kuka on älykkäin ja kovin.
Niimpä. Ja aika hiljasta on nörttiporukassa.
Minä olen älykkäin vääntäjä.
Älykkyydessä on tärkeintä että on otsaa voittaa muut. Siksi voima on suurinta älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus: älykkyyden tavoittelu ja sen ihannoiminen on nykyään ylikorostunutta ja täysin turhaa. Älykkyys on yliarvostettu käsite.
Niin, ja eikö älykkyys ole myös melko pysyvä ominaisuus?
Sen sijaan moneen muuhun asiaan voi vaikuttaa paljon, paljon helpommin. Vaikkei tulisi varsinaisesti älykkäämmäksi, niin aina voi parantaa tietojaan ja taitojaan ja tulla muuten fiksummaksi ja viisaammaksi.
Älykkyys juurikin ei ole pysyvä ominaisuus tai kiinni persoonassa mitenkään.
Se tulee ja menee kuin säätila.
Tietenkin ego uskottelee itselleen että minä olen älykäs.
Älykkyys on vähän kuin aivastus. Se tulee hetkittäin ja sitä on myös kehitysvammaisilla.
Älykkyydestä on myös hyvä luopua, koska se ei ole persoonaan kuuluva tai kehoon kuuluva ominaisuus. Se on tilanne ja tapahtuma.
Tiedot ja taidot eivät liity älykkyyteen mitenkään.
Tätä juuri tarkoitin.
Mutta muuta en viestistäsi oikein tajunnutkaan. Vähän epämääräisen kuuloisia väitteitä, ilman juurikaan mitään perusteluja. Kuulosti oikeastaan joltain runolta. En ymmärrä runoudesta mitään.
Siksi sä putoaisit kehässä, kun et osaisi lukea säätiloja ja tilanteita. Sulta puuttuu tilannetaju tehdä älykkäitä ratkaisuja. Sen takia yleensä tyhmä makaa lopussa kanveesissa ja älykkyyden kanssa flirttaillut ottaa pokaalin ja pimun kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
En muista oliko se tämä keskustelu, jossa joku kirjoitti jotain sellaista, että älykkyyteen kuuluu kyky toimia oman edun mukaisesti. Eli jos usein sählää asiat niin, että siitä on itselle haittaa, ei välttämättä ole kovin älykäs. Älykäs sen sijaan onnistuu muita useammin saamaan mitä haluaa.
Mutta tuossakin määritelmässä on se ongelma, että ulkopuolinen ei välttämättä voi sanoa, mikä on jonkun toisen edun mukaista. Se mikä olisi itselle tukala tilanne, voi toiselle olla siedettävää tai neutraalia, ellei jopa nautinto.
Lisäksi myös älykkäällä voi olla mt-ongelmia, riippuvuuksia, sairauksia ym. asioita, jotka vaikeuttavat elämää ja oman edun saavuttamista. Älykkyys tietysti auttaa saamaan tilanteesta paremman kuin mitä se muuten olisi, mutta jos lähtökohdat ovat muuten tarpeeksi huonot, voi lopputuloskin olla melko huono myös älykkäällä.
Lisäisin tuohon vielä sattuman vaikutuksen ja sen mikä merkitys on ympäristöllä. Esim. nuoruudessa ihminen ei vielä ole välttämättä niin omaehtoinen,että kykenisi toimimaan sosiaalisen paineen alla. Menee mukaan johonkin, mikä on omaa etua vastaan, koska muutkin tekevät niin. Tai parisuhteessa, jossa tehdään yhteisiä päätöksiä, voidaan tinkiä omista periaatteista ym. Esim. ihminen joka ei halua asua Kuusamossa, saattaa löytää itsensä asumasta Kuusamosta.
Voivat pitää tyhminä, ja samalla tavalla älykkäät voivat pitää toisia älykkäitä tyhminä. Toisaalta älykkään anti voi olla muutenkin tyhmää, jos menevät puhumaan asioista joihin eivät ole kunnolla perehtyneet.
Tärkeämpää tässä on aihe mistä puhutaan ja minkälaisen mielikuvan ihminen antaa itsestään. Jos aihe on neutraali (sanotaan vaikka matematiikka), niin on helppoa antaa älykkään vaikutelma jos tietää asiasta. Se tyhmempi tietää ettei ymmärrä ja usein ettei sellainen onnistuisi heiltä vaikka yrittäisivät, minkä takia he voivat helposti pitää asiasta puhuvaa älykkäänä. Mutta jos mennään enemmän tunteellisiin aiheisiin, vaikka poliittisiin mielipiteisiin, niin asia on hankalampi. Näissä tapauksissa ihmiset uskovat olevansa oikeassa, usein melko vahvasti. Jos joku on asiasta toista mieltä, hän on tyhmä, oli hän oikeasti kuinka älykäs tahansa. Tässä älykkyys ei sinänsä auta. Älykäs ei ole yhtään sen parempi ymmärtämään vastakkaista mielipidettä, vaan on parempi argumentoimaan omansa puolesta. Järkiperäiset argumentit eivät juurikaan toimi, etkä vaikuta yhtään sen älykkäämmältä vaikka kuinka vahvoja argumenttisi ovat. Jos näissä tilanteissa haluaa vaikuttaa älykkäältä, pitää osata käsitellä ihmisiä oikealla tavalla, eikä hyökätä päälle kertoen että hän on väärässä.
Itseäni on useampaan kertaan kehuttu älykkääksi, enkä usko että se johtuu mistään varsinaisesta älykkyydestä, vaan siitä että olen sellainen stereotyyppinen älykäs ihminen. Rauhallinen, miettivä, vähäsanainen, joka ei haasta riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?
En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.
Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.
Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.
Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.
Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.
En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.
Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?
Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.
Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.
Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.
Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.
Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.
Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.
Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.
Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.
Taiteilija ja musiikan nero
Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.
Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.
Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.
Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.
Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.
Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.
Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).
Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.
Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.
Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.
Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.
Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.
Sen lisäksi pidätte ne FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!
Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.
Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.
Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaapanija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?
Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.
Älykkäät voivat myös juosta nyrkkiä päin.
Se tärähdys voi tehdä älykkäästä vähemmän älykkään ja nyrkkiä pystyssä pidellyt pääsee tilastoissa älykkäämmäksi.
Älykkyyskeskustelu on sellaista uhoa.
Mulla on aina ollut tapana sanoa että minä olen älykkäin ja kovin kaikessa.
Tuu kattomaan vaikka kehään kuka on älykkäin ja kovin.
Niimpä. Ja aika hiljasta on nörttiporukassa.
Minä olen älykkäin vääntäjä.
Älykkyydessä on tärkeintä että on otsaa voittaa muut. Siksi voima on suurinta älykkyyttä.
Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?
Vierailija kirjoitti:
Vapaapanija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri sanoo näkevänsä potilaasta jo tämän astuessa ovensuusta sisälle onko kyseessä oikeasti sairas vai teeskentelijä. Onko älykkäästi sanottu?
Älykkäät voi sortua äärimmäiseen tyhmyyteen kun itsetunto on korkeuksissa.
Älykkäät voivat myös juosta nyrkkiä päin.
Se tärähdys voi tehdä älykkäästä vähemmän älykkään ja nyrkkiä pystyssä pidellyt pääsee tilastoissa älykkäämmäksi.
Älykkyyskeskustelu on sellaista uhoa.
Mulla on aina ollut tapana sanoa että minä olen älykkäin ja kovin kaikessa.
Tuu kattomaan vaikka kehään kuka on älykkäin ja kovin.
Niimpä. Ja aika hiljasta on nörttiporukassa.
Minä olen älykkäin vääntäjä.
Älykkyydessä on tärkeintä että on otsaa voittaa muut. Siksi voima on suurinta älykkyyttä.
Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?
Siis jos hän oletettavasti olisi elossa ja kuolisi törmättyään nyrkkiini niin tieteellisesti todistettavasti olisin sen alueen älykkäin. Toki voisi tulla vastaväitteitäkin mutta voisin ottaa haasteen vastaan että katotaan kuka on tilanteessa älykkäämpi ja pärjää älykkäillä ratkaisuilla.
Paljain käsin barehand knukle match!
Antiikin tapa ratkaista älykkäin ja voimakkain johtaja.
Älykkyys on pohjimmiltaan pöyhkeilyä ja isottelua.
Siksi pitää löytyä näyttöä eli kovat nyrkit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?
En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.
Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.
Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.
Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.
Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.
En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.
Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?
Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.
Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.
Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.
Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.
Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.
Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.
Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.
Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.
Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)
Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?
Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?
Tahallinen kärjistys.
Aleksanteri Suuri oli tiedettävästi älykäs ja voitti paljain käsin lihaksikkaita miehiä ilman mitään vaatteita yllään. Hänellä oli myös älykäs opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?
En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.
Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.
Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.
Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.
Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.
En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.
Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?
Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.
Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.
Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.
Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.
Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.
Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.
Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.
Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.
Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)
Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?
Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?
Tahallinen kärjistys.
Minua myös huvittaa ne "älyköt" jotka vetäytyy yksinäisyyteen.
He eivät halua ottaa mittaa muista älykkäistä taistelemalla siitä kuka on älykkäin.
Siitähän älykkyydessä on pohjimmiltaan kyse. Eihän ns älykästä näe erityisesti ihmisjoukosta mitenkään.
Mitä järkeä älykkyydestä on jos sillä ei voi alistaa muita ja ottaa haltuun muita voimillaan?
Itse en henkilökohtaisesti pidä älykkäänä henkilöä joka osaa jotain yliopistollisia perusteita, mutta ei pärjää yksinkertaisessa perus nyrkkitappelussa lainkaan. Nyrkkitappelussakin pitää osata valita älykkäitä ratkaisuja, muuten putoaa kehässä.
Jos ajatellaan jotain suurta ajattelijaa Kuten vaikkapa Aleksanteri Suurta, niin tuskin kukaan olisi lähtenyt pätemään tämän edessä että "minä olen älykkäämpi".
Varmasti aika monet menivät yksinäisyyteen olemaan yksin älykkäitä. Ja eihän he erotu mitenkään tyhmien joukosta. Ovat harmaata tyhmää massaa luolissaan.
Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:
Taiteilija ja musiikan nero
Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.
Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.
Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.
Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.
Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.
Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.
Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).
Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.
Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.
Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.
Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.
Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.
Sen lisäksi pidätte ne FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!
Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.
Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.
Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!
Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs voittaa ja hölmö häviää.
Näin se menee elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs jatkuvasti esiintyvä väärä luulo on, että älykkyystestit mittaavat vain matemaattis-loogista päättelyä, ja tälle välttämätön jatkokommentti on aina se, että ”nämä matemaattis-loogisesti älykkäät eivät kuitenkaan osaa käytännössä yhtään mitään, edes solmia kengännauhojansa itse”. Väärin ja väärin. Testeillä mitataan (useimmiten) yleisälykkyyttä ja hyvin älykäs kyllä ratkaisee eteen tulevia sekä käytännön että teorian ongelmia - tadaa - älynsä avulla, vaikka jostain syystä ei koskaan olisi kengännauhojen solmimiseen koskaan aiemmin törmännytkään.
Eli kyllä, tyhmät ihmiset tosiaan melko useinkin pitävät älykkäitä tyhminä, koska heidän oma älynsä ei riitä hahmottamaan, mitä älykkyys on, ja lisämausteena yhdessä luulojen kanssa tyhmillä esiintyy usein myös aimo annos tietämättömyyttä.
Tunnen lukuisia mensalaisia ja heidän joukossaan on ihmisiä, jotka eivät ole erityisen teräviä käytännön ongelmien selvittämisessä. Sanottakoot nyt kauniisti, että osalla ei ole lainkaan pelisilmään normaalielämän ongelmien kanssa. En tajua miksi näin on. Ei ole kokemukseni mukaan yksi yhteen, vaikkakin tietyn älykkyysosamäärän alle jäävät ihmiset voivat olla näkyvästi tyhmänläntiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?
En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.
Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.
Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.
Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.
Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.
En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.
Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?
Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.
Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.
Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.
Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.
Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.
Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.
Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.
Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.
Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)
Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?
Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?
Tahallinen kärjistys.
Kiitos! Myös minusta on ollut mukavaa jutella sinun kanssa. Älykkyys voi varmaan joillakin johtaa ehkä toisten ihmisten halveksimiseen, joko suoraan tai vain omassa mielessään. Toisaalta se ei varsinaisesti liity älykkyyteen, vaan johonkin emotionaalisen tarpeeseen. Toisten ihmisten halveksiminen ei varsinaisesti auta ihmissuhteissa. Ihmisissä on muitakin piirteitä kuin vain älykkyys, ja älykkyyttä on monenlaista. Esimerkiksi sosiaalinen älykkyys voi olla elämässä yleensä aika hyödyllistä, tosin en ole ihan varma miten se määritellään, sosiaalisuuteen kun kuuluu vahvasti myös tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:
Taiteilija ja musiikan nero
Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.
Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.
Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.
Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.
Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.
Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.
Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).
Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.
Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.
Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.
Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.
Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.
Sen lisäksi pidätte ne FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!
Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.
Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.
Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!
Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.
Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.
Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.
Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.
Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.
Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.
Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.
Vierailija kirjoitti:
Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?
Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.
Tietenkin niissä älykkäin voittaa.
Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.
Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.
Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.
Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.
Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?
Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.
Tietenkin niissä älykkäin voittaa.
Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.
Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.
Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.
Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.
Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.
Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun.
En muista oliko se tämä keskustelu, jossa joku kirjoitti jotain sellaista, että älykkyyteen kuuluu kyky toimia oman edun mukaisesti. Eli jos usein sählää asiat niin, että siitä on itselle haittaa, ei välttämättä ole kovin älykäs. Älykäs sen sijaan onnistuu muita useammin saamaan mitä haluaa.
Mutta tuossakin määritelmässä on se ongelma, että ulkopuolinen ei välttämättä voi sanoa, mikä on jonkun toisen edun mukaista. Se mikä olisi itselle tukala tilanne, voi toiselle olla siedettävää tai neutraalia, ellei jopa nautinto.
Lisäksi myös älykkäällä voi olla mt-ongelmia, riippuvuuksia, sairauksia ym. asioita, jotka vaikeuttavat elämää ja oman edun saavuttamista. Älykkyys tietysti auttaa saamaan tilanteesta paremman kuin mitä se muuten olisi, mutta jos lähtökohdat ovat muuten tarpeeksi huonot, voi lopputuloskin olla melko huono myös älykkäällä.