Lue keskustelun säännöt.
Voiko terapia toimia, jos asiakas on älykkäämpi kuin terapeutti?
04.05.2019 |
Vähän huonosti ehkä sanottu tuo älykkyys, koska älykkyyttähän on monenlaista.
Terapeutti on herttainen ja sosiaalisesti ihan lahjakas, muttei valitettavasti kovin analyyttinen tai pohdiskeleva. Tuntuu usein, ettei hän oikein saa juonesta kiinni ongelmieni kohdalla ja hänen ehdottamansa keinot ovat valitettavasti usein tosi naiivin tuntuisia. Terapeutin vahvuuksia toisaalta ovat sinnikkyys ja aurinkoisuus. Terapiassa painottuvat pienet "knopit", kuten esimerkiksi ajatus siitä että ongelmien taustalla ovat ajatusvääristymät (esim. "myöhästyin bussista -----> olen aivan kelvoton ihminen!!"), kun taas minusta tuntuu että kuvio taustalla on monimutkaisempi. Sitä monimutkaisuutta haluaisin käydä terapiassa läpi, mutta tuntuu ettei terapeutti oikein pysy matkassa.
Voisiko olla hyvä asia unohtaa liian monimutkaiset pohdinnat, ja ottaa vähemmän ennakkoluuloisena vastaan pinnalliselta tuntuva "niksipirkka"?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona.
Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.
Asiakas ei välttämättä itse tiedosta tai ole varma, mikä terapiamuoto sopisi hänelle parhaiten. Freudilaisuuden kanssa olisin ainakin itse varovainen, sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa siinä touhussa...
Freudilaista terapiaa ei ole olemassakaan. Löytyy googlesta mitä psykodynaaminen psykoterapia tarkoittaa. Lisäksi on monia muitakin terapiasuuntauksia, kannattaa perehtyä. Kognitiivisen terapian juuri löytänyt vastavalmistunut psykoterapeutti voi olla aika kaavamainen, vaikka en tietysti tiedä onko aloittajan tapauksessa siitä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.
Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.
Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.
Rationalisaatio on aika tyypillinen puolustusmekanismi. Siihen taipuvaiset asiakkaat, joihin itsekin kuuluin, eivät todellakaan pidä lyhytterapioista eivätkä kognitiivisesta terapiasta. Tunteisiin ja kehon reaktioihin perehtyminen ajatusten sijasta on vieläkin itselleni työlästä, vaikka keho kertookin totuuden monista asioista ja se varastoi monia torjuttuja muistoja.
Hmm. Tulen ehkä saamaan alapeukkuja tästä, mutta sanonpa nyt kumminkin tämän: psykoterapeutin pohjakoulutus vaikuttaa aika paljon siihen, että millaista terapiaa hän tekee ja kuinka teoreettisella tasolla keskustelut voivat tarvittaessa liikkua. Jos pohjakoulutus on sosionomi tai sairaanhoitaja, niin keskustelun taso asiakkaan kanssa on lähes aina erityyppistä kuin jos pohjakoulutus on psykologi tai psykiatri. Kyllä ihmisen älykkyys vaikuttaa aika paljon siihen, että miten hän teoretisoi tilanteita ja millainen ajattelun logiikka hänellä on. Se vain menee niin. Ja korkeampi koulutus korreloi korkeamman älykkyyden kanssa.
Vaikka olisi älykäs ihminen, voi silti tietää vähemmän jostakin tietystä asiasta kuin toinen lukenut/kouluttautunut henkilö. Esimerkiksi vaikka älykkyysosamäärä olisi 160 ei silti tietäisi välttämättä mitään aiheesta "psykologia", ellei ole aihetta opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona.
Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.
Asiakas ei välttämättä itse tiedosta tai ole varma, mikä terapiamuoto sopisi hänelle parhaiten. Freudilaisuuden kanssa olisin ainakin itse varovainen, sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa siinä touhussa...
Freudilaista terapiaa ei ole olemassakaan. Löytyy googlesta mitä psykodynaaminen psykoterapia tarkoittaa. Lisäksi on monia muitakin terapiasuuntauksia, kannattaa perehtyä. Kognitiivisen terapian juuri löytänyt vastavalmistunut psykoterapeutti voi olla aika kaavamainen, vaikka en tietysti tiedä onko aloittajan tapauksessa siitä kyse.
No ilman Freudia tuota psykodynaamista suuntaa tuskin olisi. Minä pidän arvelluttavana, että kaikki lapsuuden pska pitäisi muka oppia tiedostamaan, jotta siitä pääsee yli. Mitä jos tulee entistä sairaammaksi, kun pohtii menneitä?
Anteeksi puolueellinen näkökanta, mutta erinäisiä kokeuksia kuultuani olen tullut kyyniseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Olen ollut ap:n tilanteessa, mutta en asiakkaana enkä terapeuttina vaan kolmantena osapuolena. Ja ymmärrän hyvin ap:n turhautumisen. Tuollainen knoppeja heittelevä terapeutti ei herätä luottamusta, koska jutusta puuttuu punainen lanka. Ja ap kaipaa juurikin sitä punaista lankaa, koska on analyyttinen ihminen.
Analyyttisiäkin terapeutteja on olemassa. Joten käyt ap vain väärällä ihmisellä. Etsi itsesi kaltainen terapeutti, siis analyyttinen, ja alat saamaan hommasta enemmän irti, koska puhutte terapeutin kanssa samaa kieltä
Tässähän on herkullinen asetelma: tunne omasta älyllisestä ylivertaisuudesta ja siitä, että on tietoinen kaiken takana vaikuttavista monimutkaisista rakenteista, ja sitten kaikkivoipaisena laskeutuu terapeuttinsa ”tasolle”.
Toivottavasti Bill Murray ja Richard Dreyfus eivät ole vielä jääneet eläkkeelle leffahommista - tässä olisi aineksia What about Bob -kakkososaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt filosofiasta ja runoudesta apua mielenterveyteen.
Niinkuin: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.
Tai: Olemme kukkia Jumalan puutarhassa.
Saan näistä ajatuksista perspektiiviä elämääni. Ehkä joku muukin saa näistä hiukan iloa?
Turha tieto lisää tuskaa.
En jaksa lukea tätä raskassoutuista ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tulen ehkä saamaan alapeukkuja tästä, mutta sanonpa nyt kumminkin tämän: psykoterapeutin pohjakoulutus vaikuttaa aika paljon siihen, että millaista terapiaa hän tekee ja kuinka teoreettisella tasolla keskustelut voivat tarvittaessa liikkua. Jos pohjakoulutus on sosionomi tai sairaanhoitaja, niin keskustelun taso asiakkaan kanssa on lähes aina erityyppistä kuin jos pohjakoulutus on psykologi tai psykiatri. Kyllä ihmisen älykkyys vaikuttaa aika paljon siihen, että miten hän teoretisoi tilanteita ja millainen ajattelun logiikka hänellä on. Se vain menee niin. Ja korkeampi koulutus korreloi korkeamman älykkyyden kanssa.
Korrelaatio voi olla olemassa, mutta se ei ole koko totuus. Sairaanhoitaja voi olla todella (tunne)älykäs ja ajatella korkealentoisesti, kun taas joku psykiatri saattaa olla tunteeton ja tehdä työtä vain rahan/statuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tulen ehkä saamaan alapeukkuja tästä, mutta sanonpa nyt kumminkin tämän: psykoterapeutin pohjakoulutus vaikuttaa aika paljon siihen, että millaista terapiaa hän tekee ja kuinka teoreettisella tasolla keskustelut voivat tarvittaessa liikkua. Jos pohjakoulutus on sosionomi tai sairaanhoitaja, niin keskustelun taso asiakkaan kanssa on lähes aina erityyppistä kuin jos pohjakoulutus on psykologi tai psykiatri. Kyllä ihmisen älykkyys vaikuttaa aika paljon siihen, että miten hän teoretisoi tilanteita ja millainen ajattelun logiikka hänellä on. Se vain menee niin. Ja korkeampi koulutus korreloi korkeamman älykkyyden kanssa.
Korrelaatio voi olla olemassa, mutta se ei ole koko totuus. Sairaanhoitaja voi olla todella (tunne)älykäs ja ajatella korkealentoisesti, kun taas joku psykiatri saattaa olla tunteeton ja tehdä työtä vain rahan/statuksen takia.
Totta tuo mitä sanot, mutta puhut eri asiasta kuin mitä itse tuossa kommentissani kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona.
Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.
Asiakas ei välttämättä itse tiedosta tai ole varma, mikä terapiamuoto sopisi hänelle parhaiten. Freudilaisuuden kanssa olisin ainakin itse varovainen, sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa siinä touhussa...
Freudilaista terapiaa ei ole olemassakaan. Löytyy googlesta mitä psykodynaaminen psykoterapia tarkoittaa. Lisäksi on monia muitakin terapiasuuntauksia, kannattaa perehtyä. Kognitiivisen terapian juuri löytänyt vastavalmistunut psykoterapeutti voi olla aika kaavamainen, vaikka en tietysti tiedä onko aloittajan tapauksessa siitä kyse.
No ilman Freudia tuota psykodynaamista suuntaa tuskin olisi. Minä pidän arvelluttavana, että kaikki lapsuuden pska pitäisi muka oppia tiedostamaan, jotta siitä pääsee yli. Mitä jos tulee entistä sairaammaksi, kun pohtii menneitä?
Anteeksi puolueellinen näkökanta, mutta erinäisiä kokeuksia kuultuani olen tullut kyyniseksi.
Ilman Freudia ei olisi mitään psykoterapiaa, siihenhän koko psykoterapia perustuu, joten en nyt ihan pointtiasi ymmärrä. Lue nyt ensin mitä nämä käsitteet tarkoittavat ja muodosta sitten mielipiteesi.
kyse ei välttämättä ole älykkyydestä, vaan siitä ettei hän ole sopiva terapeutti sinulle. Ihmissuhdetyö on haastavaa, koska siinä vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin itse työ. persoona, henkilökemiat yms on isossa roolissa. Jollekin toiselle hänestä saattaa olla suuri apu. Lisäksi kaikki eivät vain ole hyviä työssään, vaikka olisi kuinka opiskeltutu ja teorioita päntätty. niitä pitäisi osata soveltaa myös käytäntöön, ja vielä yksilöllisesti jokaisen tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemioiden pitää toimia terapiassakin. Luultavasti terapeuttisi on kognitiivisen terapian tekijä, mutta sulle sopisi psykodynaamisen koulukunnan terapeutti. Lisäksi vaikuttaa terapeutin kokemus ja persoona.
Jos tuntuu, ettet saa apua, niin vaihda terapeuttia.
Asiakas ei välttämättä itse tiedosta tai ole varma, mikä terapiamuoto sopisi hänelle parhaiten. Freudilaisuuden kanssa olisin ainakin itse varovainen, sen verran mielenkiintoinen lähestymistapa siinä touhussa...
Freudilaista terapiaa ei ole olemassakaan. Löytyy googlesta mitä psykodynaaminen psykoterapia tarkoittaa. Lisäksi on monia muitakin terapiasuuntauksia, kannattaa perehtyä. Kognitiivisen terapian juuri löytänyt vastavalmistunut psykoterapeutti voi olla aika kaavamainen, vaikka en tietysti tiedä onko aloittajan tapauksessa siitä kyse.
No ilman Freudia tuota psykodynaamista suuntaa tuskin olisi. Minä pidän arvelluttavana, että kaikki lapsuuden pska pitäisi muka oppia tiedostamaan, jotta siitä pääsee yli. Mitä jos tulee entistä sairaammaksi, kun pohtii menneitä?
Anteeksi puolueellinen näkökanta, mutta erinäisiä kokeuksia kuultuani olen tullut kyyniseksi.
Ilman Freudia ei olisi mitään psykoterapiaa, siihenhän koko psykoterapia perustuu, joten en nyt ihan pointtiasi ymmärrä. Lue nyt ensin mitä nämä käsitteet tarkoittavat ja muodosta sitten mielipiteesi.
Kieltämättä kyseenalaistan koko psykoterapian kun niin moni terapiaa käyvä junnaa vuosia paikallaan.
Mielestäni on riskaabelia puhua aiheesta psykologia ikään kuin siitä olisi vankkaa, eksaktia tietoa. Niin ei vain ole, on vain hyviä ja huonoja kokemuksia, emmekä varmuudella voi sanoa mikä tarkalleen ottaen on kutakin parantunutta auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun otit älykkyytesi puheeksi niin oletko miettinyt, että yksi ongelmia aiheuttava asia sinussa saattaa olla juuri se, että ajattelet liikaa tai liian monimutkaiseksi? Jos olet masentunut tai ahdistunut, oma ajatuksenkierto saattaa tuntua hyvinkin oikeutetulta ja tarpeelliselta. Vaikka todellisuudessa sinulla menisi paljon paremmin, kun oppisit vain ottamaan rennosti ja nauttimaan yksinkertaisista(kin) asioista.
Tämä tuli vain mieleen, itsehän sinä tiedät parhaiten.
Mitä se on, että ajattelee liikaa? Näin filosofiasta kiinnostuneena, väikkärin tehneenä tutkijaihmisenä kysyn ihan aidosta uteliaisuudesta, että mitä kumman haittaa ajattelusta voi olla.
En ole alkuperäinen kommentoija, mutta kommentoin kysymykseesi. Pelkistetysti näen haittana, että kun pitäisi toimia, liikaa ajatteleva jää kääntelemään asiaa päässään. Sen sijaan että toimisi. Sitten onkin jo löytynyt liikaa ongelmia ja huomioon otettavia asioita, eikä kannatakaan toimia. Liiallinen ajatteluhan ei ole ongelma, jos ei ole masentunut ja/tai ahdistunut. Mutta jos on edellämainittuja, sitten saattaa jäädä jumiin kelaamaan negatiiviseen sävyyn asioita ja "mikään ei kannata".
Ajattelen itsekin liikaa (pohdin ja tulkitsen) ja työssäni mielenterveyspuolella se on etu. Ehkä siksi tämä "liikaa ajattelevien" ongelma on tullut tutuksi kun itsekin tunnistan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun terapeutti sanoi minulle ettei minun kannata käydä terapiassa koska osaan niin hyvin analysoida tilannettani.
Olisin kipeästi kaivannut henkilöä jolle voin puhua ongelmistani mutta ei se sopinut.En ihan ymmärtänyt, mitä terapeuttisi tarkoitti tuolla. Eikö terapiaa tarvita, jos sitä kokee tarvitsevansa? Vai ajatteliko hän, että kaipaat "kevyempää" apua tasoa papille juttelu luottamuksella?
En tiedä miten tilanne on mennyt, mutta minulle tulee terapeutin kommentista mieleen, että asiakas olisi kyseenalaistanut terapeutin osaamisen. Jos asiakkaan asenne on luokkaa "kyllä minä itse tiedän paremmin", ei terapeutti voi häntä paljoa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tulen ehkä saamaan alapeukkuja tästä, mutta sanonpa nyt kumminkin tämän: psykoterapeutin pohjakoulutus vaikuttaa aika paljon siihen, että millaista terapiaa hän tekee ja kuinka teoreettisella tasolla keskustelut voivat tarvittaessa liikkua. Jos pohjakoulutus on sosionomi tai sairaanhoitaja, niin keskustelun taso asiakkaan kanssa on lähes aina erityyppistä kuin jos pohjakoulutus on psykologi tai psykiatri. Kyllä ihmisen älykkyys vaikuttaa aika paljon siihen, että miten hän teoretisoi tilanteita ja millainen ajattelun logiikka hänellä on. Se vain menee niin. Ja korkeampi koulutus korreloi korkeamman älykkyyden kanssa.
Totta kai. Olen itse vaihtanut terapeuttia samantyyppisesta syystä kuin ap. En sano, etteikö ekasta terapiasta olisi ollut jotain apua, mutta kyllä pitkäaikainen psykodynaaminen psykoterapia oli kuitenkin ihan toisella tasolla. Molemmat terapeutit olivat kyllä akateemisia, mistään sairaanhoitajan tai sosionomin terapiasta ei kokemusta, mutta jos toisella ei ole mitään hajua itselle tärkeistä aihepiireistä, niin eihän voi syntyä mitään kunnollista kontaktia hoitosuhteeseen. Jokainen voi kyllä kirjastakin lukea noita kognitiivisen terapian peruskysymyksiä eri ongelmatiltanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
kyse ei välttämättä ole älykkyydestä, vaan siitä ettei hän ole sopiva terapeutti sinulle. Ihmissuhdetyö on haastavaa, koska siinä vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin itse työ. persoona, henkilökemiat yms on isossa roolissa. Jollekin toiselle hänestä saattaa olla suuri apu. Lisäksi kaikki eivät vain ole hyviä työssään, vaikka olisi kuinka opiskeltutu ja teorioita päntätty. niitä pitäisi osata soveltaa myös käytäntöön, ja vielä yksilöllisesti jokaisen tarpeen mukaan.
Henkilökemioihin vaikuttaa älykkyyskin siinä mielessä, että on mielekkäämpää jutella henkilölle jonka kanssa kokee olevansa samalla aallonpituudella.
Ehkä ap:n ongelma on siinä, ettei hän koe terapeuttiaan aidon myötäeläväksi? Ei koe tulevansa kuulluksi, koska kokee, että terapeutti ei tajua monimutkaisten juttujen päälle.
Mä en pidä itseäni mitenkään erityisen älykkäänä, mutta mun ajatuksenjuoksu on ehkä vaikeaselkoista. Olen myöskin rationalisoiva potilas ja puhun ajatukseni ääneen terapiassa ilman varsinaista ohjausta. Ajatukseni rönsyilevät, ja saatan 10 minuutin sisällä käydä läpi useitakin eri aihepiirejä. Olen tavannut vain yhden psykiatrin (YTHS:n paikkakunnan X silloinen johtava erikoislääkäri tms.), joka sai ajatukseni "kuriin" siten, että niitä oli järkevä lähteä työstämään. Muut tuntuivat kiinnittävän huomion omasta mielestäni turhiin yksityiskohtiin ja pysyvän sitkeästi niissä, vaikka yritin johdatella keskustelua muihin suuntiin. Minulle on terapiassa sanottu mm.:
"Ei sitä elämää kannata niin vakavasti ottaa, joskus tulee törttöiltyä. Kerran minäkin kännissä..."
"Jos haluaisin, voisin särkeä psyykesi tässä ja nyt, mutta ammattitaitoni puolesta en sitä tee."
Tämän vuoksi kokemukseni terapiasta ovat melkoisen negatiivisia.
Auttaminen on vaikeampi homma. Riippuu paljon myös siitä, mitä asiakas toivoo terapialta, mihin suuntaan haluaisi kasvaa.
Olen lukenut muutamia japanilaisia runokirjoja ja mieleen on jäänyt lausahdus, joka koskee myöhästymistä: Jos olet myöhässä, mene kiertotietä.
Jos on yhtään apua ap, niin ehkä sinun myöhästelylläsi on tarkoitus.