Missä vaiheessa ymmärsit, että on pakko laskea rimaa?

Ulkonäkö ei ole ollut koskaan mulle pääkriteeri. Miehen persoona sen ratkaisee! En laske mun rimaa, ennemmin olen sinkku. Joku sen tuolla aikaisemmin sanoikin että suhteessa ei ole mitään järkeä jos itse ei halua miestä (seksiä) ja mies ei sitä sitten saa. Kämppäkaveriksi en miestä tarvitse vaan haluan romanttisen suhteen. En tarvitse miestä laskuja maksamaan enkä lapsia tekemään (olen vela).

Vierailija kirjoitti:

Naisten kriteerit tiedetään!

Miehen pitää olla täydellisen komea, tumma, pitkä ja rikas, jolla on pyykkilautavatsa. Sängyssä hän osaa kaikki mahdolliset naisen tyydyttämisen keinot. Hän on aina käytettävissä, kun nainen tarvitsee. jne.

Et näköjään tiedä, koska pidän vaaleista miehistä. t. nainen

"Laskea rimaa" kuulostaa rumalta, mutta tavallaan siitä oli kyse, kun tajusin erottuani pitkästä parisuhteesta vähän yli kolmekymppisenä, että en voi odottaa löytäväni kumppania, jolla ei olisi takana elettyä elämää. Huomasin aluksi pettyväni aina, kun potentiaalisen deittikumppanin kanssa tuli puhetta tämän lasten huoltajuus- ja asumiskuvioista. En olisi halunnut joutua mukaan mihinkään uusperhekuvioon. Ymmärsin kyllä pian, että vapaita, lapsettomia, kunnollisia miehiä ei ole erityisen runsaasti tarjolla.

Vanhemmiten rima on noussut. Elämän täytyy parantua parisuhteen myötä. Jos se on hyvää yksin niin rimoja ei lasketa.

Tällä hetkellä feministinen yhteiskunta tukee henkisellä ilmapiirillään ja lainsäädännöllään naisten yksin elämistä jos sitä komeaa, rikasta, kiitävähaarniskaista prinssiä ei saavukaan kotiovelta hakemaan. Voin kertoa, että tilanne tulee vielä muuttumaan...kannattaa jo henkisesti varautua tilanteeseen. Kuten osa fiksuista naisista on tehnytkin.

Vierailija kirjoitti:

Mää en näe miksi pitäisi laskea rimaa jos ihminen on tyytyväinen tilanteeseensa? Eriasia jos valittaa ettei löydä ketään koska kukaan ei täytä hänen massiivista vaatimuslistaansa. Itse menen sillä että kunhan toiseen tuntee vetoa ja ajatusmaailma sekä huumori natsaa. Riman laskeminen olisi mahdotonta jos jonkun noista tiputtaisi sillä silloin en halua olla kyseisen miehen kanssa läheisissä tekemisissä. Ja kyllähän sitä on tullut vastaan ihmisiä jotka ovat "laskeneet rimaa" niin miehissä kuin naisissa. Ovat jonkun kanssa koska ei saanut parempaa tai kunnes joku parempi tulee.

Siinä käy vain sääliksi sitä toista osapuolta joka panostaa täysillä suhteeseen vaikka toinen osapuoli odottaa vain sitä parempaa. Eihän tuollaisiin kumppaneihin voi luottaa. Heti kun se nainen/mies tulee vastaan joka on ns. täydellinen kumppani tälle ja johon onkin mahollisuuksia niin kuinkahan moni aikoo jäädä siihen suhteeseen mihin on tyydytty?

Jep, mulla on tälläinen kaveri. Hän ei ole rakastunut miesystäväänsä, on vain miehen kanssa koska ei halua olla yksin!  Lähtee heti siitä suhteesta jos rakastuu toiseen. Olleet yhdessä jotain 5v. Kihlajaisista ja lapsista kysyttäessä (kaverini haluaa lapsia) sanoo vain että ei, ei, ei tämän miehen kanssa mitään sellaisia suunnitella. Minusta tälläinen riman laskun on törkeää toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Kuinkahan moni eronnut oli laskenut rimaa ja ero tullut kun se oikea rakkaus sitten tullut jossain vaiheessa vastaan? Varmaan aika moni. Varsinkin ne jotka pian eron jälkeen löytäneet kumppanin ja perustaneet perheen.

U-lia ei koskaan pidä ottaa, siitä on vaan riesaa.

Laskin riman jo nuorena ensi metreillä todella alas. Nyt olen vain nostanut rimaa, jään yksin mutta ei haittaa enää.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä feministinen yhteiskunta tukee henkisellä ilmapiirillään ja lainsäädännöllään naisten yksin elämistä jos sitä komeaa, rikasta, kiitävähaarniskaista prinssiä ei saavukaan kotiovelta hakemaan. Voin kertoa, että tilanne tulee vielä muuttumaan...kannattaa jo henkisesti varautua tilanteeseen. Kuten osa fiksuista naisista on tehnytkin.

Sinun kaltaisesi luuseri jää ilman silloinkin. Ja hyvä niin.

Paskaa miestä ei koskaan pidä ottaa, eikä ainakaan tuollaista joka haluaa naisille pahaa. Kun pikkupilistä ei itsestä ole sitä pahaa tekemään, se fantasioi siitä miten muut miehet tekisivät sen pahan. Ei jatkoon, ei vaikka olisi maailman viimeinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä feministinen yhteiskunta tukee henkisellä ilmapiirillään ja lainsäädännöllään naisten yksin elämistä jos sitä komeaa, rikasta, kiitävähaarniskaista prinssiä ei saavukaan kotiovelta hakemaan. Voin kertoa, että tilanne tulee vielä muuttumaan...kannattaa jo henkisesti varautua tilanteeseen. Kuten osa fiksuista naisista on tehnytkin.

Haha :D Mä voin nuoren naisen kasvattaneena kertoa, että ihan jokaikinen äiti kehottaa tytärtään pitämään riman korkealla eikä ottamaan ketä tahansa vaivoikseen. (Eri asia, uskovatko muoret.) Sen verran tuo perhe-elämä on edelleen naisen kontolla, ettei moinen kannata.

Vierailija kirjoitti:

En laskenut. En voisi olla seksittömässä suhteessa joten etsin kunnes löysin miehen jota haluan katsoa, koskea, panna. JA joka on lisäksi kaikkea sitä muuta, mitä loppuelämän kumppanilta haluan.

Jos olet nainen niin millä panet miestäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä feministinen yhteiskunta tukee henkisellä ilmapiirillään ja lainsäädännöllään naisten yksin elämistä jos sitä komeaa, rikasta, kiitävähaarniskaista prinssiä ei saavukaan kotiovelta hakemaan. Voin kertoa, että tilanne tulee vielä muuttumaan...kannattaa jo henkisesti varautua tilanteeseen. Kuten osa fiksuista naisista on tehnytkin.

Sinun kaltaisesi luuseri jää ilman silloinkin. Ja hyvä niin.

Paskaa miestä ei koskaan pidä ottaa, eikä ainakaan tuollaista joka haluaa naisille pahaa. Kun pikkupilistä ei itsestä ole sitä pahaa tekemään, se fantasioi siitä miten muut miehet tekisivät sen pahan. Ei jatkoon, ei vaikka olisi maailman viimeinen mies.

Taisi kalikka kalahtaa. Varo ettei mene smoothie väärään kurkkuun.

P.S. Arvauksesi meni väärin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Nuorempana kelpasi kuka tahansa mukavan näköinen nainen, mutta nyt 40v on tietyt kriteerit joita naisessa pitää olla ja sitten ne asiat joita ei saa olla. Eli voisin sanoa että rima on noussut. Tai sitten naisten taso on vain heikentynyt. Ja tosiaan ennemmin sinkkuna kuin huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiten rima on noussut. Elämän täytyy parantua parisuhteen myötä. Jos se on hyvää yksin niin rimoja ei lasketa.

Sama. Näin yli nelikymppisenä, kun elämä on kaikin puolin hyvää, on rima miehen suhteen vain noussut. En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi huonontaan elämänlaatuani miehen takia.

Syksyllä liityin vähän skeptisenä parille deittisivustolla ja lähdin katsomaan, millaista miestarjontaa on nykyään. Olin aluksi jopa vähän järkyttynyt, kun liikkeellä oli runsaasti pettämishalukkaita parisuhteessa eläviä, alkoholi- ja huumeongelmaisia, ylipainoisia ressukoita, elämässään ajelehtivia teinisieluisia keski-ikäisiä yms täysin toivottomia tyyppejä. Hetken aikaa kesti, kun löysin sopivan sivuston ja opin seulomaan jyvät akanoista. Alkoihan sieltä löytymään myös ihan varteenotettavia ehdokkaita elämänkumppaniksi. Muutamien hutitreffien jälkeen kohdalle osui todellinen helmi. Onneksi hänkin ajattelee samalla tavalla minusta. Tämän miehen myötä elämääni on tullut mukavaa lisämaustetta.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kelpasi kuka tahansa mukavan näköinen nainen, mutta nyt 40v on tietyt kriteerit joita naisessa pitää olla ja sitten ne asiat joita ei saa olla. Eli voisin sanoa että rima on noussut. Tai sitten naisten taso on vain heikentynyt. Ja tosiaan ennemmin sinkkuna kuin huonossa suhteessa.

Tämän kaiken saman voin allekirjoittaa naisena. Eiköhän se ole niin, että yhtälailla molemmissa sukupuolissa taso alkaa heikentymään, kun ikää tulee lisää. Minulla kävi tuuri, kun löysin hyvän yli nelikymppisen miehen ja itse lähentelen jo viittäkymppiä. Ollaan molemmat ikäisiksemme hyvässä kunnossa.

Juuri näin. Kun oma elämä on 40 vuotiaana hyvää niin miksi siihen ottaisi ketä tahansa naista komentelemaan tai esittämään vaatimuksiaan. Tämäkin asia vain nostaa rimaa, että ketä naista jaksaa katsella nurkissaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle esim 45 vuotiaalle naiselle "riman laskeminen" voi tarkoittaa että Tinderissä nostaa miehen maksimi-ikärajan 50 vuodesta 60 vuoteen. Aika moni sen tekee kun aikansa on yrittänyt omanikäisistä taistella jotka sitten päätyvät nuorempien kanssa seurustelemaan.

Heh. Mahtaa olla kova pettymys 60-vuotiaana (tai edes 50) kun realiteetit valkenevat näille miehille. 

Oma epätoivo ja kenen vain huoliminen on varmaan mielessä niin vahvana, että se ei vain mene jakeluun, ettei homma toimi naisille noin. Lupaan palata kertomaan, jos tulee vastaan ensimmäinenkin tällainen - olen 46, lähipiirissä ja töissä runsaasti saman ikäisiä enkä ole nähnyt tällaista koskaan. 

Mutta usko ja toivo, arvon av-mies, jos se sinua ilahduttaa! :)

Riman laskemisella ihmiset näyttävät ymmärtävän hieman eri asioita. Minä tavallaan laskin rimaa, kun luovuin akateemisen kumppanin vaatimuksesta. Komeilla, hauskoilla ja menestyneillä miehillä on niin suurta ylitarjontaa minua kauniimmista ja mukavammista naisista, ettei minulla ollut heihin realistisia mahdollisuuksia. Komeista ja hauskoista duunareista oli vähemmän kysyntää ja sellaisen sain. Tähän liittyi oivallus siitä, mikä minulle on ylipäänsä parinvalinnassa tärkeää. En olisi rakastanut varakasta tai paremmin koulutettua miestä sen enempää kuin nykyistäkään, ainoastaan jotkut asiat elämässä olisi olleet helpompia jos perheessä olisi ollut yhden sijaan kaksi hyvätuloista. Mutta mieluummin penninvenytystä rakkaan miehen kanssa kuin hulppeaa elämää jonkun tylsimyksen kanssa.

Itsellä ei niinkään ongelma, mutta lapsuuden ystävällä on. Olemme saman ikäisiä (42) ja hän yhä etsii sitä oikeaa. Häen elämässää on ollut monta hyvää ehdokasta, jotka hän yksitellen on lempannut elämästään jonkun mitättömän ominaisuuden vuoksi.

Hän oli nuorena kaunis ja omalla tavallaan yhä on, mutta ajan patina häntäkin on verottanut. Hän ei ole päässyt irti vanhasta tyylistään. Hänestä saisi nuorekkaamman, jos leikkaisi hiuksensa tätä päivää vastaavaksi ja vaihtaisi sen iänikuisen blondin imagon pois. On siis värjännyt pitkät hiuksensa vaaleiksi jo 25v. Oma väri on keskiruskea, mikä minusta sopii hänelle paremmin. Lisäksi meikkaa liian paljon, mikä osaltaan vanhentaa vielä enemmän.

Moni mies on sanonut, että hän olisi upeampi vähemmällä pakkelilla ja omilla ripsillä. Lisäksi hän pukeutuu liian avonaisiin vaatteisiin, vaikka rintavako ole enää niin sileä. Hän ei näe omaa vanhenemistaan, mutta näkee sen miehissä ja tästä syystä on jäänyt ilman. Hänen, jos kenen, pitäisi alentaa rimaa tai sitten luopua ysärityylistään.

Eipä siinä, kyllähän minä hänen murheitaan yhä kuuntelen, mutta miten saisin hienovaraisesti sanottua kaiken tämän hänelle loukkaamatta?