Missä vaiheessa ymmärsit, että on pakko laskea rimaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Mikä siinä seksissä on teille naisille niin vaikeaa? Se ei edes välttämättä vaadi mitään suurta fyysistä ponnistusta kuten esim. miehen kiihottuminen. Riittää kun avaa sakset. Eikö se ole pieni hinta siitä, että voi elää muuten hyvässä suhteessa?

Voit ihan vapaasti kokeilla, miltä tuntuu kun vain pyllistät ja karvainen kiihottunut uros tunkeutuu sinuun kerta toisensa jälkeen. Helppoa kuin heinänteko. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan vapaasti saat mennä harrastamaan seksiä, sillä tiedän, että halukkaita ottajia olisi sinullekin paljon. Ilmoitus vain gay-sivustolle, niin murheesi ovat ohi.

Muuten hyvä, mutta en ole homo. Sinäkään tuskin olet lesbo (tai mistäs minä tiedän), joten analogia ei päde. Nämä feministien homofantasiat ovat niin vanha juttu. Yritä uudelleen.

Muuten hyvä, mutta naiset eivät pääsääntöisesti ole masokisteja ja siksi naisia ei kiinnosta sinun kuvaamasi sakset auki -hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Mikä siinä seksissä on teille naisille niin vaikeaa? Se ei edes välttämättä vaadi mitään suurta fyysistä ponnistusta kuten esim. miehen kiihottuminen. Riittää kun avaa sakset. Eikö se ole pieni hinta siitä, että voi elää muuten hyvässä suhteessa?

Siis mitä? Sun mielestä seksiä voidaan harrastaa niin, että riittää, että mies on kiihottunut? Naisen ei tarvitse olla kiihottunut, kunhan avaa haarat? Arvaa vaan, kuinka paljon se sattuu...

Kuka mies tyytyy vaan lahnaan laukeamaan? 

Oletko koskaan käynyt miehen kanssa syvällistä keskustelua miehen seksuaalisuudesta? Suurimmalle osalle miehistä säännöllisen seksi on tärkeää ja siitä vapautuvat mielihyvähormonit ovat suhteen koossa pitävä liima. Ei mitkään romanttiset hempeilyt.

Tässäkin mentiin taas ihan toiseen ääripäähän...en minäkään haluaisi vastentahtoisen naisen kanssa harrastaa seksiä, mutta eikö naisilla ole mitään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välillä seksin harrastamisen suhteen? Onko se oikeasti niin paha juttu suostua seksiin hygieniastaan huolta pitävän miehen kanssa vaikka hän ei olisikaan unelmamiehesi stereotyyppi? Ja siitä voisi jopa edes jollain tasolla nauttia?

Seksistä, jota ei halua, ei kukaan nauti. Jokaisella on oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan. Parisuhteessakin mies on 3-5x useimmin se seksiä vonkaava osapuoli ja hyvin hoidettu von harvoin pariskunnan halut ovat tasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Mikä siinä seksissä on teille naisille niin vaikeaa? Se ei edes välttämättä vaadi mitään suurta fyysistä ponnistusta kuten esim. miehen kiihottuminen. Riittää kun avaa sakset. Eikö se ole pieni hinta siitä, että voi elää muuten hyvässä suhteessa?

Voit ihan vapaasti kokeilla, miltä tuntuu kun vain pyllistät ja karvainen kiihottunut uros tunkeutuu sinuun kerta toisensa jälkeen. Helppoa kuin heinänteko. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan vapaasti saat mennä harrastamaan seksiä, sillä tiedän, että halukkaita ottajia olisi sinullekin paljon. Ilmoitus vain gay-sivustolle, niin murheesi ovat ohi.

Muuten hyvä, mutta en ole homo. Sinäkään tuskin olet lesbo (tai mistäs minä tiedän), joten analogia ei päde. Nämä feministien homofantasiat ovat niin vanha juttu. Yritä uudelleen.

Muuten hyvä, mutta naiset eivät pääsääntöisesti ole masokisteja ja siksi naisia ei kiinnosta sinun kuvaamasi sakset auki -hyväksikäyttö.

Totta. Naiset ovat pääasiassa sadisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle esim 45 vuotiaalle naiselle "riman laskeminen" voi tarkoittaa että Tinderissä nostaa miehen maksimi-ikärajan 50 vuodesta 60 vuoteen. Aika moni sen tekee kun aikansa on yrittänyt omanikäisistä taistella jotka sitten päätyvät nuorempien kanssa seurustelemaan.

Minä olin täyttänyt muutamaa kuukautta aiemmin 51, kun tapasin nykyisen puolisoni, joka täytti sittemmin samana vuonna 59. Meillä on siis kahdeksan vuotta ikäeroa. Se oli sen verran iso ikäero, että mietimme molemmat, tulisiko suhteemme toimimaan.

45-vuotiaana en olisi voinut kuvitellakaan ihastuvani kuusikymppiseen mieheen. Se, että toisella on vielä vähintään 15 vuotta työelämää jäljellä, kun toinen siirtyy eläkkeelle, on jo yksi vaikea kysymys sinänsä, ja fyysinen viehätysvoima + seksuaalisuus toinen.

45 vuotiaana sun rumaksi olisi ollut 53 vuotiaasta miehessä. Mitä käki siis tuo 8 v ikäero oli se ratkaiseva raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle esim 45 vuotiaalle naiselle "riman laskeminen" voi tarkoittaa että Tinderissä nostaa miehen maksimi-ikärajan 50 vuodesta 60 vuoteen. Aika moni sen tekee kun aikansa on yrittänyt omanikäisistä taistella jotka sitten päätyvät nuorempien kanssa seurustelemaan.

Minä olin täyttänyt muutamaa kuukautta aiemmin 51, kun tapasin nykyisen puolisoni, joka täytti sittemmin samana vuonna 59. Meillä on siis kahdeksan vuotta ikäeroa. Se oli sen verran iso ikäero, että mietimme molemmat, tulisiko suhteemme toimimaan.

45-vuotiaana en olisi voinut kuvitellakaan ihastuvani kuusikymppiseen mieheen. Se, että toisella on vielä vähintään 15 vuotta työelämää jäljellä, kun toinen siirtyy eläkkeelle, on jo yksi vaikea kysymys sinänsä, ja fyysinen viehätysvoima + seksuaalisuus toinen.

45 vuotiaana sun rumaksi olisi ollut 53 vuotiaasta miehessä. Mitä käki siis tuo 8 v ikäero oli se ratkaiseva raja.

Rumaksi=rima

Vierailija kirjoitti:

Riman laskemisella ihmiset näyttävät ymmärtävän hieman eri asioita. Minä tavallaan laskin rimaa, kun luovuin akateemisen kumppanin vaatimuksesta. Komeilla, hauskoilla ja menestyneillä miehillä on niin suurta ylitarjontaa minua kauniimmista ja mukavammista naisista, ettei minulla ollut heihin realistisia mahdollisuuksia. Komeista ja hauskoista duunareista oli vähemmän kysyntää ja sellaisen sain. Tähän liittyi oivallus siitä, mikä minulle on ylipäänsä parinvalinnassa tärkeää. En olisi rakastanut varakasta tai paremmin koulutettua miestä sen enempää kuin nykyistäkään, ainoastaan jotkut asiat elämässä olisi olleet helpompia jos perheessä olisi ollut yhden sijaan kaksi hyvätuloista. Mutta mieluummin penninvenytystä rakkaan miehen kanssa kuin hulppeaa elämää jonkun tylsimyksen kanssa.

Mikset ottanut rumaa, hauskaa ja fiksua akateemista miestä? Mielestäni laskit rimaa hassusta kohtaa

Ei mulla ole mitään rimaa, on vain tunne tai sen puuttuminen. Joko ihastun tai sitten en. Se voi tapahtua, vaikka toisessa olisi lukematon määrä virheitä, tai jäädä tapahtumatta, vaikka hän olisi kaikinpuolin täydellinen yksilö. Mä haluan vain rakastua ja rakastaa, siinä kaikki. Jos en löydä ihmistä, jonka todella haluaisin, niin sitten olen mieluummin yksin. En haaveile parisuhteesta käytännön asiana elämässä vaan rakkauden tunteesta ja sen tuomasta elämyksestä.

Tietysti sitten kun rakastuu, olisi kiva, jos saisi myös olla suhteessa rakkaansa kanssa. Kuitenkin ihastun mieluummin henkilöön, jota en voi saada, kuin seurustelen sellaisen kanssa, johon en ole ihastunut. Ihastuminen on jännittävää ja mielenkiintoista jopa silloin, kun se ei johda mihinkään, eikä sen kohde saa edes koskaan tietää. Ajatus pelkästä parisuhteesta tai seksistä ilman tunteita taas on mielestäni vain ahdistava, koska en osaa kuvitella itseäni sellaiseen tilanteeseen muuten kuin pakotettuna. Itseasiassa luulen, että rakastuneenakin saattaisin kokea parisuhteen fyysiset ja käytännölliset puolet ahdistaviksi ja hankaliksi, mutta silloin mulla olisi sentään motivaatiota yrittää saada ne toimimaan, tehdä kompromisseja, voittaa pelkojani jne. Ilman tunnetta mitään motivaatiota vaikkapa seksiin tai yhdessä asumiseen ei vain itselläni ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rima vaan noussut ja tätä palstaa lukiessa on noussut entistä enemmän. Nimenomaan miesten suhteen.

Toivottavasti tulet "onnelliseksi" niiden hullujen ja vesikauhuisten kissojesi kanssa siellä kerrostalon tallelokerossa.

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka moni rimaa korkealla pitävä tajuaa, että niillä korkean tason vastakappaleilla on myös oikeus pitää rimaansa korkealla. Eli tajuavatko ihmiset sen, että jos he tavoittelevat korkean tason kumppania, heidän pitää itse olla sellainen? Ei vain ilmoittamalla että on vaan käytännössä olemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Mikä siinä seksissä on teille naisille niin vaikeaa? Se ei edes välttämättä vaadi mitään suurta fyysistä ponnistusta kuten esim. miehen kiihottuminen. Riittää kun avaa sakset. Eikö se ole pieni hinta siitä, että voi elää muuten hyvässä suhteessa?

No avaa ne saksesi, varmasti löydät miehen joka kelpuuttaa sinut. Ei ehkä ole sellaista seksiä kun tahtoisit, mutta sama tilannehan se on  naiselle, jonka pitäisi suostua seksiin joka inhottaa häntä.

Maan vetovoima on niin ankara, ettei rima ikinä ole metriä korkeammalla ollutkaan.

Mitähän ap nyt tarkoittaa, onko taas jotain laasaspaskaa tarjolla?

Ap, sulla on päänsisäinen ongelma. Korkea ureapitoisuus tuhoaa aivot.

Ja ihan hyviä vinkkejä täällä, jytkyttäkää Laasasen oppipojat vuorotellen toisianne peffaan. Kun persseksi kerran on pakkomielle eikä naiset teille anna, niin antakaapa te toisillenne. Problem solved!

No koska ap aikoo laskea?

Jos kerran riittää että seksi on heteroseksiä, siihenhän kelpaa kuka tahansa alkoholisoitunut, pöhöttynyt, ilkeä, mt-ongelmainen, vanha köyhä nainen.

Tuollaisia löytää joka räkälästä, sen kun viet kotiin vaan ja esittelet äidille.  :D

Vastaus: kaikki laskevat rimaa, mutta moni ei halua verbalisoida asiaa. Varsinkin naiset inhoavat asioiden verbalisointia, koska se tuhoaa mystiikkaa ja kuulostaa jotenkin rahvaanomaiselta. 

Ei ole riman laskua, vaikka maku muuttuu. On pelkästään normaalia että kun 15-vuotiaana miesihanne on ollut Dingon Nipa, niin iässä 20 v tai enemmän maku on ihan toinen.

Sitten on pieni määrä hyvin tyhmiä ihmisiä, jotka ei koskaan kehity siitä ulkonäkö edellä menemisestä. Tiedän yhden tämmöisen kolmesti eronneen ja nykyään yksinäisen vanhuksen.

Minä olen laskenut rimaa. Minulla oli suuret toiveet unelmamiehestä, mutta jossain vaiheessa tietenkin tajusin että ei sellainen minusta kiinnostu, joten laskin rimaa. Ensimmäinen parisuhteeni siis olin sellaisen miehen kanssa, joka oli kyllä hauska ja mukava ja olimme hyvin samanlaisia, mutta mitään ”enempää” ei herunut (en puhu nyt seksistä, seksi oli hyvää). Elämäni oli aina jotenkin vajavaista, koska emme halunneet samoja asioita. Kuvittelin olevani onnellinen. Itselleen voi kuitenkin valehdella vain niin kauan kuin mielenterveys kestää ja minun oli pakko lopulta erota. Sen jälkeenkin vaatimukset miehen suhteen olivat aika matalalla, halusin vain ja ainoastaan että joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Vaikka tämäkin rima on loppujen lopuksi monelle aika korkea... Kuitenkin, en onneksi alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa vaan päätin pari vuotta eron jälkeen vain keskittyä itseeni (eron jälkeen siis etsin vain uutta miestä). Ja nostin sen riman aiiika korkealle! Muutaman kuukauden päästä sitten tapasinkin ”unelmieni miehen”, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Kemiat on kohdallaan, jokainen päivä olen tajuttoman onnellinen, en tiennyt että seksi voi olla näin mahtavaa. Meillä on lapsi, joka on tehnyt meistä vain onnellisempia. Tottakai ongelmiakin on, mutta ne vaikuttavat niin vähäpätöisiltä kaiken sen hyvän rinnalla.

Joten ennemmin sanoisin että nostakaa rimaa niiden tärkeiden asioiden suhteen ja laskekaa muiden asioiden suhteen. Minua ei kiinnostanut ulkonäkö, ei raha, ei mitkään ulkoiset asiat. Minua kiinnosti kuinka kaunis toisen sielu on, onko meillä hyvä kemia, pystymmekö elämään harmoniassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laskenut rimaa. Minulla oli suuret toiveet unelmamiehestä, mutta jossain vaiheessa tietenkin tajusin että ei sellainen minusta kiinnostu, joten laskin rimaa. Ensimmäinen parisuhteeni siis olin sellaisen miehen kanssa, joka oli kyllä hauska ja mukava ja olimme hyvin samanlaisia, mutta mitään ”enempää” ei herunut (en puhu nyt seksistä, seksi oli hyvää). Elämäni oli aina jotenkin vajavaista, koska emme halunneet samoja asioita. Kuvittelin olevani onnellinen. Itselleen voi kuitenkin valehdella vain niin kauan kuin mielenterveys kestää ja minun oli pakko lopulta erota. Sen jälkeenkin vaatimukset miehen suhteen olivat aika matalalla, halusin vain ja ainoastaan että joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Vaikka tämäkin rima on loppujen lopuksi monelle aika korkea... Kuitenkin, en onneksi alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa vaan päätin pari vuotta eron jälkeen vain keskittyä itseeni (eron jälkeen siis etsin vain uutta miestä). Ja nostin sen riman aiiika korkealle! Muutaman kuukauden päästä sitten tapasinkin ”unelmieni miehen”, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Kemiat on kohdallaan, jokainen päivä olen tajuttoman onnellinen, en tiennyt että seksi voi olla näin mahtavaa. Meillä on lapsi, joka on tehnyt meistä vain onnellisempia. Tottakai ongelmiakin on, mutta ne vaikuttavat niin vähäpätöisiltä kaiken sen hyvän rinnalla.

Joten ennemmin sanoisin että nostakaa rimaa niiden tärkeiden asioiden suhteen ja laskekaa muiden asioiden suhteen. Minua ei kiinnostanut ulkonäkö, ei raha, ei mitkään ulkoiset asiat. Minua kiinnosti kuinka kaunis toisen sielu on, onko meillä hyvä kemia, pystymmekö elämään harmoniassa jne.

Hyvä kommentti! Harvoin kukaan tällä palstalla edes huomaa tätä tärkeät–ei-tärkeät-erottelun.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei niinkään ongelma, mutta lapsuuden ystävällä on. Olemme saman ikäisiä (42) ja hän yhä etsii sitä oikeaa. Häen elämässää on ollut monta hyvää ehdokasta, jotka hän yksitellen on lempannut elämästään jonkun mitättömän ominaisuuden vuoksi.

Hän oli nuorena kaunis ja omalla tavallaan yhä on, mutta ajan patina häntäkin on verottanut. Hän ei ole päässyt irti vanhasta tyylistään. Hänestä saisi nuorekkaamman, jos leikkaisi hiuksensa tätä päivää vastaavaksi ja vaihtaisi sen iänikuisen blondin imagon pois. On siis värjännyt pitkät hiuksensa vaaleiksi jo 25v. Oma väri on keskiruskea, mikä minusta sopii hänelle paremmin. Lisäksi meikkaa liian paljon, mikä osaltaan vanhentaa vielä enemmän.

Moni mies on sanonut, että hän olisi upeampi vähemmällä pakkelilla ja omilla ripsillä. Lisäksi hän pukeutuu liian avonaisiin vaatteisiin, vaikka rintavako ole enää niin sileä. Hän ei näe omaa vanhenemistaan, mutta näkee sen miehissä ja tästä syystä on jäänyt ilman. Hänen, jos kenen, pitäisi alentaa rimaa tai sitten luopua ysärityylistään.

Eipä siinä, kyllähän minä hänen murheitaan yhä kuuntelen, mutta miten saisin hienovaraisesti sanottua kaiken tämän hänelle loukkaamatta?

Melkoista elämää on elänyt jos jo 42-vuotiaana on rintavako näkyvästi rypyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelma on se, että kaikki eletään tunteen kautta ja jos mies ei herätä suuria sukat pyörittäviä kipinöitä niin se on vain "mukava mutta.."

Edessä tulevaisuus panomiesten kertakäyttöleluna..

Tai sitten "ihan kivan" kumppanina, ja kivamies kirjoittelee vauvapalstalle kuinka vtuttaa kun ei saa tarpeeksi sksiä.

Et ole selkeästikään kokenut syvää rakastumista. Se on odottamisen arvoista. Rakastuminen einole valinta. Jos valitset rakastumisesi, niin silloin se on todellisuudessa ystävyyttä.

Mikä siinä seksissä on teille naisille niin vaikeaa? Se ei edes välttämättä vaadi mitään suurta fyysistä ponnistusta kuten esim. miehen kiihottuminen. Riittää kun avaa sakset. Eikö se ole pieni hinta siitä, että voi elää muuten hyvässä suhteessa?

Siis mitä? Sun mielestä seksiä voidaan harrastaa niin, että riittää, että mies on kiihottunut? Naisen ei tarvitse olla kiihottunut, kunhan avaa haarat? Arvaa vaan, kuinka paljon se sattuu...

Kuka mies tyytyy vaan lahnaan laukeamaan? 

Oletko koskaan käynyt miehen kanssa syvällistä keskustelua miehen seksuaalisuudesta? Suurimmalle osalle miehistä säännöllisen seksi on tärkeää ja siitä vapautuvat mielihyvähormonit ovat suhteen koossa pitävä liima. Ei mitkään romanttiset hempeilyt.

Tässäkin mentiin taas ihan toiseen ääripäähän...en minäkään haluaisi vastentahtoisen naisen kanssa harrastaa seksiä, mutta eikö naisilla ole mitään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välillä seksin harrastamisen suhteen? Onko se oikeasti niin paha juttu suostua seksiin hygieniastaan huolta pitävän miehen kanssa vaikka hän ei olisikaan unelmamiehesi stereotyyppi? Ja siitä voisi jopa edes jollain tasolla nauttia?

Mitä kohtaa vastenmielisessä kokemuksessa et ymmärrä? 

Jos mies ei haluta, ei haluta, ei sitä voi taikoa millään tahdonvoimalla vähemmän yököttäväksi. 

Parisuhteessa harrastin seksiä myös silloin, kun ei tehnyt mieli. Kyse on ihan eri asiasta. Kukaan täysijärkinen ei tuhoa mielenterveyttään suhteella/seksillä itseään ällöttävän ihmisen kanssa. Jo pelkästään tuo "ei kai se ole niin paha pyllistää" on sen luokan iskulause, että kuivuisin varmaan vuodeksi jos tulisi irl vastaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laskenut rimaa. Minulla oli suuret toiveet unelmamiehestä, mutta jossain vaiheessa tietenkin tajusin että ei sellainen minusta kiinnostu, joten laskin rimaa. Ensimmäinen parisuhteeni siis olin sellaisen miehen kanssa, joka oli kyllä hauska ja mukava ja olimme hyvin samanlaisia, mutta mitään ”enempää” ei herunut (en puhu nyt seksistä, seksi oli hyvää). Elämäni oli aina jotenkin vajavaista, koska emme halunneet samoja asioita. Kuvittelin olevani onnellinen. Itselleen voi kuitenkin valehdella vain niin kauan kuin mielenterveys kestää ja minun oli pakko lopulta erota. Sen jälkeenkin vaatimukset miehen suhteen olivat aika matalalla, halusin vain ja ainoastaan että joku hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Vaikka tämäkin rima on loppujen lopuksi monelle aika korkea... Kuitenkin, en onneksi alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa vaan päätin pari vuotta eron jälkeen vain keskittyä itseeni (eron jälkeen siis etsin vain uutta miestä). Ja nostin sen riman aiiika korkealle! Muutaman kuukauden päästä sitten tapasinkin ”unelmieni miehen”, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Kemiat on kohdallaan, jokainen päivä olen tajuttoman onnellinen, en tiennyt että seksi voi olla näin mahtavaa. Meillä on lapsi, joka on tehnyt meistä vain onnellisempia. Tottakai ongelmiakin on, mutta ne vaikuttavat niin vähäpätöisiltä kaiken sen hyvän rinnalla.

Joten ennemmin sanoisin että nostakaa rimaa niiden tärkeiden asioiden suhteen ja laskekaa muiden asioiden suhteen. Minua ei kiinnostanut ulkonäkö, ei raha, ei mitkään ulkoiset asiat. Minua kiinnosti kuinka kaunis toisen sielu on, onko meillä hyvä kemia, pystymmekö elämään harmoniassa jne.

Tälle palstalle sulla on kyllä aivan väärät kriteerit. Ulkonäkö, raha, kunnia, kulissit, seksi on juurikin niitä asioita, joiden suhteen täällä rimoja asetetaan. Jos toinen sitten on vielä ihmisenä siedettävä, se on pieni bonus, muttei välttämätöntä.