Missä vaiheessa ymmärsit, että on pakko laskea rimaa?
Siis ettei se oma vetovoima ole niin maagista, kun on ehkä joskus ollut.
Kommentit (127)
Mulla on niin hyvä mies, että jos joskus jään yksin, jatkan yksin. Ei kukaan tuon saappaita pysty kuitenkaan täyttämään. Rima ei todellakaan laske.
Yritin laskea rimaa mutta ei siinä ole järkeä. Ihan tuhoon tuomittu suhde jos en halua miestä niin kumpikaan ei hyödy siitä mitään. Minä en halua seksiä eikä mies saa sitä minulta saati mitään muutakaan. Pidän riman riittävällä tasolla ja olen yksin mielummin kuin molempia epätyydyttävässä suhteessa. En tee tätä vain itseni takia vaan myös miesten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle esim 45 vuotiaalle naiselle "riman laskeminen" voi tarkoittaa että Tinderissä nostaa miehen maksimi-ikärajan 50 vuodesta 60 vuoteen. Aika moni sen tekee kun aikansa on yrittänyt omanikäisistä taistella jotka sitten päätyvät nuorempien kanssa seurustelemaan.
En tiedä yhtäkään seksistä pitävää naista, joka tuollaista edes harkitsisi. Joku frigidi reppana ehkä noin tekeekin silloin, kun omat rahat ovat totaalisen loppu eikä koulutustakaan ole. Säälin.
Yleisemmin vanhemmilla naisilla on nuorempi rakastaja ja nämä samat naiset elävät julkisesti sinkkuelämää.
Ja AV klassikko jossa nainen tapailee nuoria miehiå :)
En tiedä sinun tuntemistasi 4-kymppisistä naisista mutta omassa tuttavapiirissäni on paljon sinkkuja nelikymppisiä ja olen sellainen itsekin. Minulla on ollut sama seksikumppani 6 vuotta mutta emme siis seurustele. Tapaan tämän suhteen ohella muitakin miehiä ja välillä jonkun kanssa saatan seurustelua kokeillakin. Tästä vakikumppanista en kuitenkaan ole luopumassa kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että vastaan tulee täysosuma.
Aika samanlaista menoa muillakin tuttavillani. Kärjistin hieman todetessani sen, että 40-vuotias nainen ottaa mieluummin itseään nuoremman kumppanin kuin itseään selvästi vanhemman. Ja nuoret miehethän suorastaan tyrkyttävät itseään itsestään huolehtiville nelikymppisille. Ei sitä rimaa kannata laskea kun elämä ilman sen laskemistakin on mukavaa!
Vierailija kirjoitti:
Yritin laskea rimaa mutta ei siinä ole järkeä. Ihan tuhoon tuomittu suhde jos en halua miestä niin kumpikaan ei hyödy siitä mitään. Minä en halua seksiä eikä mies saa sitä minulta saati mitään muutakaan. Pidän riman riittävällä tasolla ja olen yksin mielummin kuin molempia epätyydyttävässä suhteessa. En tee tätä vain itseni takia vaan myös miesten takia.
Tässä oli olennainen kiteytettynä. En ymmärrä, miksi ylijäämämiehen on niin vaikeaa ymmärtää sitä, että haluttomasta naisesta ei ole mitään iloa kumppanilleen. Tai no tietysti, jos ylijäämämiehelle kelpaa kämppissuhde. Moni nainen voisi ottaa mieluusti miehen jakamaan asumuskuluja, lainaamaan autoa ja tekemään kodissa kaikenlaista pientä remonttia. Harva nainen kuitenkaan haluaa em. suoritteista antaa palkinnoksi seksiä.
Haavemaailmassa kaikki on toisin ja siellä p****npuutteesta kärsivän miehen ongelmat poistuvat sillä, että nainen laskee rimaansa.
Naisten kriteerit tiedetään!
Miehen pitää olla täydellisen komea, tumma, pitkä ja rikas, jolla on pyykkilautavatsa. Sängyssä hän osaa kaikki mahdolliset naisen tyydyttämisen keinot. Hän on aina käytettävissä, kun nainen tarvitsee. jne.
Vierailija kirjoitti:
En laske koskaan. Yksinolossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Saa olla täydellinen prinssi että suostun luopumaan itsenäisyydestä.
Ja ne täydelliset prinssit laskis yhtäkkiä rimaa sun takia?
Nehän pääsee paneen salikissoja jo muutenkin.
Ainut mikä harmittaa, että laskin kerran rimaa ja tuhkasin monta vuotta suhteessa, jossa en koskaan rakastanut toista. Ei ikinä enää tällaista suhdetta. Moni oppii elämän kautta, että jos kemiaa ei ole aluksi, sitä ei tule myöskään myöhemmin. Luulin, että toista voisi opetella rakastamaan tai tunteet syttyisivät jonain päivänä. Eivät syttyneet. Suhde oli ok, mutta koskaan en ollut henkisesti sitoutunut suhteeseen.
Rima on ollut peruskalliossa lukiosta alkaen. Siihen mennessä olin saanut riittävästi haukkuja ulkonäöstäni. M31
Oon ennemminkin huomannut, että pitäisi nostaa rimaa. Mulle kelpaa älykäs mies, ulkonäöstä viis, vaikka itse olen edelleen nelikymppisenä kaunis. Ne älykkäät rumat miehet ovat yleensä tähän ikään mennessä katkeroituneita ja purkavat katkeruutensa seurustelukumppaniinsa, kun muille ei uskalla. Niinpä jatkossa vähintään taviksen näköinen älykkömies, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ainut mikä harmittaa, että laskin kerran rimaa ja tuhkasin monta vuotta suhteessa, jossa en koskaan rakastanut toista. Ei ikinä enää tällaista suhdetta. Moni oppii elämän kautta, että jos kemiaa ei ole aluksi, sitä ei tule myöskään myöhemmin. Luulin, että toista voisi opetella rakastamaan tai tunteet syttyisivät jonain päivänä. Eivät syttyneet. Suhde oli ok, mutta koskaan en ollut henkisesti sitoutunut suhteeseen.
Tämän tapaisista kokemuksista lukiessani sitä huomaan ihmetteleväni, että mikä ihme teistä sitten aikanaan sai aikaan parin. - En nytviitsi tai halua alkaa v....n, että taas yksilompaloinen koki pettymyksen kun kumppanin varallisuudesta ei tullutkaan hänen omaisuuttaan, ainakaan niin paljon kuin mitä ennätti mielessään uskoa ja toivoa "parisuhteen" alkaessa.
En ole vielä ymmärtänyt. Olen mieluummin sinkkuna kuin huonossa suhteessa. Terveisin 56-vuotias sinkku.
Ei ole rimakauhua. Rima on korkealla, niin kauan kun pääsen yli.
Vierailija kirjoitti:
Oon ennemminkin huomannut, että pitäisi nostaa rimaa. Mulle kelpaa älykäs mies, ulkonäöstä viis, vaikka itse olen edelleen nelikymppisenä kaunis. Ne älykkäät rumat miehet ovat yleensä tähän ikään mennessä katkeroituneita ja purkavat katkeruutensa seurustelukumppaniinsa, kun muille ei uskalla. Niinpä jatkossa vähintään taviksen näköinen älykkömies, kiitos.
Ah eli perinteinen "lyhyt mies sika, ei enää lyhyttä miestä"-tilanne
Oltuani seitsemän vuotta yksin.
Heh. Kun päätin, että rima tippuu, tapasinkin miehen, joka oli "kriteereiden" mukainen monessa suhteessa. Noh - vaikka mies on sivistynyt, lukenyt paljon ja osaa keskustella, hänellä on kuitenkin alkoholin kanssa pientä säätöä.
Joten ehkä kandee laskea rimaa - eikä uskoa niihin rimoihinkaan. Voi mennä vikaan joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut laskea sitä koskaan. Voin ihan hyvin olla yksinkin.
Miten lastenteko onnistuu silloin?
Mitä ihmeen rimaa? Olen parisuhteessa, kun rakastuin ja hänkin rakastaa minua.
Ei koskaan, en ikinä ottaisi mitään luuseria nurkkiin u-lisemaan. Jos mies kuolee ennen minua, en usko että kelpuutan enää ketään, kaikkein vähiten jotakin mieslasta.
Kenenkään ei pitäisi tyytyä sekundaan, onnettomuutta siitä vaan seuraa.
Voi teitä jotka kuvittelette riman olevan ulkonäön ja statuksen varassa. Olette hyvin pinnallisia. Onneksi teidät voi ohittaa helposti, teillä on vielä paljon opittavaa.
Mää en näe miksi pitäisi laskea rimaa jos ihminen on tyytyväinen tilanteeseensa? Eriasia jos valittaa ettei löydä ketään koska kukaan ei täytä hänen massiivista vaatimuslistaansa. Itse menen sillä että kunhan toiseen tuntee vetoa ja ajatusmaailma sekä huumori natsaa. Riman laskeminen olisi mahdotonta jos jonkun noista tiputtaisi sillä silloin en halua olla kyseisen miehen kanssa läheisissä tekemisissä. Ja kyllähän sitä on tullut vastaan ihmisiä jotka ovat "laskeneet rimaa" niin miehissä kuin naisissa. Ovat jonkun kanssa koska ei saanut parempaa tai kunnes joku parempi tulee.
Siinä käy vain sääliksi sitä toista osapuolta joka panostaa täysillä suhteeseen vaikka toinen osapuoli odottaa vain sitä parempaa. Eihän tuollaisiin kumppaneihin voi luottaa. Heti kun se nainen/mies tulee vastaan joka on ns. täydellinen kumppani tälle ja johon onkin mahollisuuksia niin kuinkahan moni aikoo jäädä siihen suhteeseen mihin on tyydytty?
Jos en yrittämisestä huolimatta pääse kyseisetä korkeudesta yli.