Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kukaan ei nykyisin ehdi tavata?
03.05.2019 |
Olen 30+ nainen ja viimeisen parin vuoden aikana kaikki ystäväni ovat tulleet yllättäen niin kiireisiksi, etteivät koskaan ehdi tavata. Monet eivät edes ehdi vastata viesteihin puhumattakaan, että voisi puhua puhelimessa. Mistä tällainen äkillinen kiire on syntynyt?
Kommentit (89)
Onko koulussa liian kiire eikä jää aikaa kunnolliselle tavaamisen opettelulle?
Sama jatkuu sosiaalisissa suhteissa myöhemminkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kalenterit on täynnä ja viikonloput puoli vuotta eteenpäin" Siis onko ne täynnä tyyliin "päivä 7.6.: kahville klo 15 yhden kaverin kanssa"? vai meneekö ihmisillä oikeasti viikonloput jossain matkoilla vai missä? Onpa erilaista elämää kuin mitä esim minulla, täytyy sanoa! Mulla ei ole mitään kalenterissa paitsi yksi matka toukokuussa ja kesäloma. Kuten täällä joku muukin kommentoi niin oon varmaan todella huonoa seuraa kun ei tollasia kalenteribuukkauksia ole ja muutenkin saa itse ehdottaa useimmiten treffejä.
Tätä ketjua lukiessa olen aina vain varmempi siitä, etten tule koskaan liittymään mihinkään someryhmiin tai muihin vastaaviin. Enkä hankkimaan älypuhelinta. Tulisin hulluksi, jos puhelin koko ajan piipittäisi jotain turhanpäiväistä lätinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani.
Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa.
Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa.
Näin juuri. Esim. töissäkin on alkanut olla kaikenlaista WhatsApp-ryhmää, niin eipä kiinnosta. Jos multa nyt joku pikku tiedonmurunen tai joku kissankuva menee ohi, niin se ei itseäni haittaa. Omassa työssä työt tulee muutenkin kotiin asti, niin ihan tietoisesti vedän rajoja. Vasta sitten, jos joku esimies tmv. lisää minut ryhmään ja siinä on pakko olla, niin sitten ei voi oikein mitään (paitsi aina voi ohittaa viestejä, tärkeät tulee pääsääntöisesti kuitenkin s-postilla).
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa olen aina vain varmempi siitä, etten tule koskaan liittymään mihinkään someryhmiin tai muihin vastaaviin. Enkä hankkimaan älypuhelinta. Tulisin hulluksi, jos puhelin koko ajan piipittäisi jotain turhanpäiväistä lätinää.
Sinnittelin kauan ilman älypuhelinta mutta hankin sen lopulta. Kauan ajattelin että enää en voisi olla ilman, mutta nyt aloin miettimään että miksi en? Ihan turhaan sitä tulee räpellettyä aamusta iltaan ja sitten ei "ehdi" tehdä mitään muuta. Raivostuttavaa. Ainoa mitä kaipaisin on whatsapp ja messenger. Kummassakin minulla on ryhmiä eri kaveriporukoiden kanssa, asumme ympäri Suomea niin näin tulee pidettyä yhteyttä (nämä ryhmät ei ole mitään spammiryhmiä vaan silloin tällöin viestitellään kuulumisia ja sovitaan tapaamisia).
Facebook aiheutti minullekin sen harhan, että olen läheisissä väleissä ihmisten kanssa, vaikka eihän se niin ole. Sitä enemmän etäännymme mitä vähemmän pidetään yhteyttä, ei tartte kysellä kuulumisia kun voi lukea Facebookista. Eipä tule nykyään enää Facebookia käytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.
Kun työelämä on muuttunut jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä vaativaksi, ei ole mikään ihme, jos vapaa-ajalla haluaa olla rauhassa. Niin mullakin oli aiemmin. Nyt olen jo vuosia tehnyt etätöitä. Päivän aikana kukaan ei keskeytä eikä sano mulle mitään. Ihan eri tavalla jaksaa taas lähteä pois kotoa ja tavata ihmisiä. Aika monet suomalaiset ovat enemmänkin introverttejä kuin ekstroverttejä ja monilla työelämä vie kaikki mehut, mitä tulee muiden ihmisten kanssa olemiseen.
Heillä ei ollut työelämä syynä vaan kiinnostuksen puute. Taustoja en tiedä, mutta työt ei ole ollut syynä, kun osa ei ole ollut töissä siinä vaiheessa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.
Kun työelämä on muuttunut jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä vaativaksi, ei ole mikään ihme, jos vapaa-ajalla haluaa olla rauhassa. Niin mullakin oli aiemmin. Nyt olen jo vuosia tehnyt etätöitä. Päivän aikana kukaan ei keskeytä eikä sano mulle mitään. Ihan eri tavalla jaksaa taas lähteä pois kotoa ja tavata ihmisiä. Aika monet suomalaiset ovat enemmänkin introverttejä kuin ekstroverttejä ja monilla työelämä vie kaikki mehut, mitä tulee muiden ihmisten kanssa olemiseen.
Heillä ei ollut työelämä syynä vaan kiinnostuksen puute. Taustoja en tiedä, mutta työt ei ole ollut syynä, kun osa ei ole ollut töissä siinä vaiheessa elämää.
Osa ihmisistä viihtyy paremmin kotona kuin muualla. Luonnekysymys. Eivät kaikki ihmiset ole erityisen sosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.
Kyllä minä ainakin koen pitäväni ystävyyssuhteita ihan tarpeeksi hyvin yllä, vaikka suurimman osan vapaa-ajastani vietänkin yksin kotosalla, ja saatan tavata kavereita vain kerrankin vuodessa.
Ongelmiahan tulee vasta sitten, jos kaveruksista yksi on kaltaiseni "kerta vuoteen riittää" ja toinen taas "kerta viikossa tavattava tai ystävyys on ohi".
T. Ihminen, joka pystyy hyvin samaistumaan siihen, että joskus kaverin "mitäpä kuuluu?" viestiin vastaamiseen menee oikeasti viikkokin, jos ei kuulu MITÄÄN. En nimittäin ajattele kavereitani kiinnostavan kuulla samoja "töiden jälkeen sohva ja Netflix" -kuulumisiani päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Tässä muutama syy...
- Vuorotyö (usein vkonloppuisin töitä)
- Työskentelen asiakaspalvelussa (ei riitä aina paukkuja tavata ketään)
- Perhe
- Jotkut haluaa olla yhteydessä tosi tiiviisti (kuten eräs ex työkaveri) ja olettavat että ollaan hyviäkin ystäviä. Vaikka itse pitäisin häntä ns. tuttavana. En jaksa ihmisiä jotka haluaa pitää liian tiiviisti yhteyttä.
Mulla on muutama hyvä ystävä (olen tuntenut nämä ystävät vuosikausia), joita tapaan kun jaksan/ehdin. Aika ei riitä kaikkeen, valitettavasti.
- Tykkään treenata itsekseni, en kaipaa seuraa esim. urheiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa. Työssäkäynti on niin kuluttavaa, että jaksan vain maata sohvalla tuijottamassa kattoa iltaisin.
Sama, siis nimenomaan ettei kyse ole siitä ettei ehdi vaan ettei JAKSA. Viesteihin vastaamattomuuteenkin on usein syynä se, ettei jaksa muodostaa yhden yhtä järjellistä lausetta, vaan duunista kotiuduttuaan heittää ruoan mikroon ja rojahtaa sohvalle, josta ei jaksa nousta ennen kuin siirtyäkseen illalla sänkyyn.
Ja jos tällaisen päivän iltana pitää vielä vaikka käydä kaupassa, niin se tapahtuu zombina, tukka harjaamatta ja heittäen päälle ensimmäiset vaatteet mitkä käteen osuu, matka taittuu silmät puoliummessa ja suunnilleen kuola poskella, ja auta armias jos siellä kaupassa pitäisi muuta kommunikoida kuin murahtaa tervehdykseksi kassatädille...
Eikä minua edes väsytä niinkään se TYÖ fyysisesti, vaan muut ihmiset. Se, että aamulla kotoa poistumisen ja iltapäivällä sinne palaamisen välillä on jatkuva hälinä päällä. Ei siis puhettakaan, että haluaisin vähäiseen vapaa-aikaani ahtaa enää yhtään enempää ihmisiä.
Kavereita (kaikki rakkaita ja tärkeitä) voi tavata sitten pidemmillä lomilla, kun voi keskittyä muuhunkin kuin hereilläpysymiseen.
Vierailija kirjoitti:
"Kalenterit on täynnä ja viikonloput puoli vuotta eteenpäin" Siis onko ne täynnä tyyliin "päivä 7.6.: kahville klo 15 yhden kaverin kanssa"? vai meneekö ihmisillä oikeasti viikonloput jossain matkoilla vai missä? Onpa erilaista elämää kuin mitä esim minulla, täytyy sanoa! Mulla ei ole mitään kalenterissa paitsi yksi matka toukokuussa ja kesäloma. Kuten täällä joku muukin kommentoi niin oon varmaan todella huonoa seuraa kun ei tollasia kalenteribuukkauksia ole ja muutenkin saa itse ehdottaa useimmiten treffejä.
Kysymys oli ilmeisesti esitetty mulle. Koitan muistella sen vuoden.
- Vappu osui viikonloppuun. Vappuaatto yhden ystäväperheen kanssa, vappupäivänä toisen kanssa Ullanlinnanmelle ja vappulounaalle.
- Äitienpäiväviikonloppuna lauantaina ajettiin mun vanhemmilleni. Takaisin tultiin sunnuntaina ja matkalla poikettiin anoppilassa.
- Keväällä yksi työreissu Jenkkeihin. Lähtö varhain sunnuntaiaamuna ja paluu seuraavana lauantaina iltapäivällä. Samanlainen reissu syyskuussa.
- Kummitytön yo-juhlat. Asuu 500 km päässä, joten ei ajettu samana päivänä takaisin vaan oltiin yötä. Muutenkin käydään tosi harvoin.
- 2 viikonloppua meni perheen lomareissulla.
- Juhannus perinteiseen tapaan meidän suvun mökillä.
- Kahdet häät, jotka molemmat sen verran kaukana, että oli yövyttävä hotellissa.
- Esikoisen rippijuhlat
- Teineille luvattu viikonloppureissu Tallinnassa
- Isäni 80-vuotissynttärit. Jälleen yö vanhempieni paikkakunnalla.
- Yksi viikonloppu, kun Kanadassa asuva ystäväni tuli Suomeen sukuloimaan ja oli sen viikonlopun meillä
- Yksi viikonloppu miehen kaveriperheen mökillä
- Kolme viikonloppua, kun meillä oli pohjoisesta yövieraita. Kaksi sukulaisia, yksi ystäväperhe. Kaksi perhettä tuli lauantaina ja lähti sunnuntaina aamupäivällä. Asutaan lentokentän läheisyydessä, joten siksi olivat meillä yötä reissuun lähtiessään.
- Ystäväperheen kanssa rapujuhlat
- Veljen muutto eli oltiin muuttoapuna
- Vanhan opiskeluporukan tapaaminen Ruotsin risteilyn merkeissä
En muista, mitä kaikkea muuta oli sovittu, mutta kaikki sovitut asiat oli tottakai ihan mieleisiä, mutta yllättävän nopeasti vaan kalenterista viikonloput oli varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.
Kyllä minä ainakin koen pitäväni ystävyyssuhteita ihan tarpeeksi hyvin yllä, vaikka suurimman osan vapaa-ajastani vietänkin yksin kotosalla, ja saatan tavata kavereita vain kerrankin vuodessa.
Ongelmiahan tulee vasta sitten, jos kaveruksista yksi on kaltaiseni "kerta vuoteen riittää" ja toinen taas "kerta viikossa tavattava tai ystävyys on ohi".
T. Ihminen, joka pystyy hyvin samaistumaan siihen, että joskus kaverin "mitäpä kuuluu?" viestiin vastaamiseen menee oikeasti viikkokin, jos ei kuulu MITÄÄN. En nimittäin ajattele kavereitani kiinnostavan kuulla samoja "töiden jälkeen sohva ja Netflix" -kuulumisiani päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Hassua, että nykyisin monet ajattelevat samoin kuin sinä kuulumisista. Eli pitäisi kuulua jotain erityistä ja poikkeuksellista ennen kuin siitä voi kertoa. Tuolla perusteella aika harva pystyisi kertomaan kuulumisiaan, koska suurin osa ihmisistä elää sitä ihan tavallista arkea töineen, sohvineen ja Netflixeineen. Silti ainakin minä haluan kuulla kavereiltani vastauksen kysymykseen "Mitä kuuluu?" Pääpointtina ei ole se itse kysymys tai siihen saatu vastaus, vaan osoitus siitä, että on kiinnostunut olemaan yhteydessä ystäviinsä ja edes hiukan osallistumaan heidän elämäänsä. Vaikka sitten vertailemalla parhaita Netlix-sarjoja jos ei muuta. Sellaista yhteistä puheenaihetta, jolla pidetään yllä ystävyyttä ja varmistetaan, että ystävä ei unohdu. Sitten kun tulee se todellinen tarve ystävän tuelle, on vaikea lähteä lähestymään, jos ei ole pidetty yllä suhdetta kevyemmällä jutustelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kalenterit on täynnä ja viikonloput puoli vuotta eteenpäin" Siis onko ne täynnä tyyliin "päivä 7.6.: kahville klo 15 yhden kaverin kanssa"? vai meneekö ihmisillä oikeasti viikonloput jossain matkoilla vai missä? Onpa erilaista elämää kuin mitä esim minulla, täytyy sanoa! Mulla ei ole mitään kalenterissa paitsi yksi matka toukokuussa ja kesäloma. Kuten täällä joku muukin kommentoi niin oon varmaan todella huonoa seuraa kun ei tollasia kalenteribuukkauksia ole ja muutenkin saa itse ehdottaa useimmiten treffejä.
Kysymys oli ilmeisesti esitetty mulle. Koitan muistella sen vuoden.
- Vappu osui viikonloppuun. Vappuaatto yhden ystäväperheen kanssa, vappupäivänä toisen kanssa Ullanlinnanmelle ja vappulounaalle.
- Äitienpäiväviikonloppuna lauantaina ajettiin mun vanhemmilleni. Takaisin tultiin sunnuntaina ja matkalla poikettiin anoppilassa.
- Keväällä yksi työreissu Jenkkeihin. Lähtö varhain sunnuntaiaamuna ja paluu seuraavana lauantaina iltapäivällä. Samanlainen reissu syyskuussa.
- Kummitytön yo-juhlat. Asuu 500 km päässä, joten ei ajettu samana päivänä takaisin vaan oltiin yötä. Muutenkin käydään tosi harvoin.
- 2 viikonloppua meni perheen lomareissulla.
- Juhannus perinteiseen tapaan meidän suvun mökillä.
- Kahdet häät, jotka molemmat sen verran kaukana, että oli yövyttävä hotellissa.
- Esikoisen rippijuhlat
- Teineille luvattu viikonloppureissu Tallinnassa
- Isäni 80-vuotissynttärit. Jälleen yö vanhempieni paikkakunnalla.
- Yksi viikonloppu, kun Kanadassa asuva ystäväni tuli Suomeen sukuloimaan ja oli sen viikonlopun meillä
- Yksi viikonloppu miehen kaveriperheen mökillä
- Kolme viikonloppua, kun meillä oli pohjoisesta yövieraita. Kaksi sukulaisia, yksi ystäväperhe. Kaksi perhettä tuli lauantaina ja lähti sunnuntaina aamupäivällä. Asutaan lentokentän läheisyydessä, joten siksi olivat meillä yötä reissuun lähtiessään.- Ystäväperheen kanssa rapujuhlat
- Veljen muutto eli oltiin muuttoapuna
- Vanhan opiskeluporukan tapaaminen Ruotsin risteilyn merkeissäEn muista, mitä kaikkea muuta oli sovittu, mutta kaikki sovitut asiat oli tottakai ihan mieleisiä, mutta yllättävän nopeasti vaan kalenterista viikonloput oli varattu.
Hengästyin jo puolessa välissä listaa. Onneksi en ole noin ylibuukattu. Mutta mikäpä siinä jos tuollaisesta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.
Kyllä minä ainakin koen pitäväni ystävyyssuhteita ihan tarpeeksi hyvin yllä, vaikka suurimman osan vapaa-ajastani vietänkin yksin kotosalla, ja saatan tavata kavereita vain kerrankin vuodessa.
Ongelmiahan tulee vasta sitten, jos kaveruksista yksi on kaltaiseni "kerta vuoteen riittää" ja toinen taas "kerta viikossa tavattava tai ystävyys on ohi".
T. Ihminen, joka pystyy hyvin samaistumaan siihen, että joskus kaverin "mitäpä kuuluu?" viestiin vastaamiseen menee oikeasti viikkokin, jos ei kuulu MITÄÄN. En nimittäin ajattele kavereitani kiinnostavan kuulla samoja "töiden jälkeen sohva ja Netflix" -kuulumisiani päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Hassua, että nykyisin monet ajattelevat samoin kuin sinä kuulumisista. Eli pitäisi kuulua jotain erityistä ja poikkeuksellista ennen kuin siitä voi kertoa. Tuolla perusteella aika harva pystyisi kertomaan kuulumisiaan, koska suurin osa ihmisistä elää sitä ihan tavallista arkea töineen, sohvineen ja Netflixeineen. Silti ainakin minä haluan kuulla kavereiltani vastauksen kysymykseen "Mitä kuuluu?" Pääpointtina ei ole se itse kysymys tai siihen saatu vastaus, vaan osoitus siitä, että on kiinnostunut olemaan yhteydessä ystäviinsä ja edes hiukan osallistumaan heidän elämäänsä. Vaikka sitten vertailemalla parhaita Netlix-sarjoja jos ei muuta. Sellaista yhteistä puheenaihetta, jolla pidetään yllä ystävyyttä ja varmistetaan, että ystävä ei unohdu. Sitten kun tulee se todellinen tarve ystävän tuelle, on vaikea lähteä lähestymään, jos ei ole pidetty yllä suhdetta kevyemmällä jutustelulla.
Tosiaan, niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia. :D
Minulla on usein niin, että jos vaikkapa ystäväpiirin WhatsApp-ryhmässä muut jakavat elämän iloja ja suruja, siis oikeasti isoja asioita, niin minä en vain jotenkin osaa ottaa osaa siihen "fiilikseen". Oma arkeni on niin tasaista (ja monen mielestä varmasti harmaata), etten usein löydä mitään puhuttavaa, enkä oikeita sanoja silloin kun jollekulle muulle on sattunut jotain.
Olen itse myös juurikin sellainen "olette olleet ajatuksissani" -tyyppi, joka ei kuitenkaan ota yhteyttä. :D
Minua kyllä kiinnostaa olla yhteydessä ystäviini, mutta se on juurikin viesti silloin toinen tällöin, enkä varsinaisesti koe "osallistuvani" heidän elämiinsä.
Lisäksi, olen sen luokan ajatuksiini uppoutuja, että puolikin vuotta viestittelemättä saattaa hujahtaa ihan huomaamatta. Kun joku toinen jää harmittelemaan yhteydenottojen puutetta jo parin viikon jälkeen, minä herään horroksestani juurikin joskus puolen vuoden päästä, ihmetellen "häh, onko tässä mennyt jo yli kuukausi?"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kalenterit on täynnä ja viikonloput puoli vuotta eteenpäin" Siis onko ne täynnä tyyliin "päivä 7.6.: kahville klo 15 yhden kaverin kanssa"? vai meneekö ihmisillä oikeasti viikonloput jossain matkoilla vai missä? Onpa erilaista elämää kuin mitä esim minulla, täytyy sanoa! Mulla ei ole mitään kalenterissa paitsi yksi matka toukokuussa ja kesäloma. Kuten täällä joku muukin kommentoi niin oon varmaan todella huonoa seuraa kun ei tollasia kalenteribuukkauksia ole ja muutenkin saa itse ehdottaa useimmiten treffejä.
Kysymys oli ilmeisesti esitetty mulle. Koitan muistella sen vuoden.
- Vappu osui viikonloppuun. Vappuaatto yhden ystäväperheen kanssa, vappupäivänä toisen kanssa Ullanlinnanmelle ja vappulounaalle.
- Äitienpäiväviikonloppuna lauantaina ajettiin mun vanhemmilleni. Takaisin tultiin sunnuntaina ja matkalla poikettiin anoppilassa.
- Keväällä yksi työreissu Jenkkeihin. Lähtö varhain sunnuntaiaamuna ja paluu seuraavana lauantaina iltapäivällä. Samanlainen reissu syyskuussa.
- Kummitytön yo-juhlat. Asuu 500 km päässä, joten ei ajettu samana päivänä takaisin vaan oltiin yötä. Muutenkin käydään tosi harvoin.
- 2 viikonloppua meni perheen lomareissulla.
- Juhannus perinteiseen tapaan meidän suvun mökillä.
- Kahdet häät, jotka molemmat sen verran kaukana, että oli yövyttävä hotellissa.
- Esikoisen rippijuhlat
- Teineille luvattu viikonloppureissu Tallinnassa
- Isäni 80-vuotissynttärit. Jälleen yö vanhempieni paikkakunnalla.
- Yksi viikonloppu, kun Kanadassa asuva ystäväni tuli Suomeen sukuloimaan ja oli sen viikonlopun meillä
- Yksi viikonloppu miehen kaveriperheen mökillä
- Kolme viikonloppua, kun meillä oli pohjoisesta yövieraita. Kaksi sukulaisia, yksi ystäväperhe. Kaksi perhettä tuli lauantaina ja lähti sunnuntaina aamupäivällä. Asutaan lentokentän läheisyydessä, joten siksi olivat meillä yötä reissuun lähtiessään.- Ystäväperheen kanssa rapujuhlat
- Veljen muutto eli oltiin muuttoapuna
- Vanhan opiskeluporukan tapaaminen Ruotsin risteilyn merkeissäEn muista, mitä kaikkea muuta oli sovittu, mutta kaikki sovitut asiat oli tottakai ihan mieleisiä, mutta yllättävän nopeasti vaan kalenterista viikonloput oli varattu.
Hengästyin jo puolessa välissä listaa. Onneksi en ole noin ylibuukattu. Mutta mikäpä siinä jos tuollaisesta tykkää.
No Luojan kiitos, että tuo oli vain yksi vuosi!!! Onneksi ei toista samanlaista ole sen jälkeen ollut. Mutta tosiaan joskus voi olla niin paljon kesällä erilaisia juhlia ja muita sovittuja menoja, että kalenteri vaan täyttyy.
Useimmat ihmiset kyllä ehtisivät tavata, ei voi olla oikeesti joka päivä ja ilta niin kiire. Kyse on siitä että ihmisillä on huonontunut kyky kohdata toinen ihminen. Minullakin muutama kaveri ja myös siskoni puhuu kyllä mielellään vaikka yli tunnin puhelimessa,mutta kasvokkain kohtaamista vältetään.Minä tiedän tämän asian sillä olen jo reilusti yli 60 vuotias ja tämä ehtiminen tavata on muuttunut ihan nyt kymmenen vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset kyllä ehtisivät tavata, ei voi olla oikeesti joka päivä ja ilta niin kiire. Kyse on siitä että ihmisillä on huonontunut kyky kohdata toinen ihminen. Minullakin muutama kaveri ja myös siskoni puhuu kyllä mielellään vaikka yli tunnin puhelimessa,mutta kasvokkain kohtaamista vältetään.Minä tiedän tämän asian sillä olen jo reilusti yli 60 vuotias ja tämä ehtiminen tavata on muuttunut ihan nyt kymmenen vuoden sisällä.
Mä olen hieman alle 60 ja voin kyllä tunnustaa, että mä en enää jaksa valvoa. Siinä missä aikoinaan kotiin tuli kavereiden luota viimeistään klo 20, nyt siihen aikaan vasta pitäisi tavata. Vuosi vuodelta pimeä vuodenaika ottaa enemmän ja enemmän koville. Olisin mieluiten hereillä vain auringonnoususta auringonlaskuun, mutta se ei tietenkään onnistu, kun pitää vielä aika monta vuotta käydä töissä. On mukavampaa olla iltaisin kotona kuin jossain liikenteessä. Yöpaita päällä tietokoneen ääressä tai sohvalla viltin alla telkkaria katselemassa.
Mä teen todella sosiaalista ihmissuhdeduunia ja iän myötä työn sosiaalinen luonne selvästi myös kuormittaa enemmän. Vastapainoksi kaipaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Jos työni olisi toisenlainen haluaisin luulatavasti enemmän pitää yllä ihmissuhteita vapaa-ajalla. Nyt saatan lomillakin vetäytyä viikoiksi mökille kuuntelemaan hiljaisuutta.
Minä en taas tykkää että yhtäkkiä joku haluaa tavata. Täytyy sopia ajoissa, joskus käy ex tempore lähtö mutta yleensä ei.
Alue: Aihe vapaa
Kun työelämä on muuttunut jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä vaativaksi, ei ole mikään ihme, jos vapaa-ajalla haluaa olla rauhassa. Niin mullakin oli aiemmin. Nyt olen jo vuosia tehnyt etätöitä. Päivän aikana kukaan ei keskeytä eikä sano mulle mitään. Ihan eri tavalla jaksaa taas lähteä pois kotoa ja tavata ihmisiä. Aika monet suomalaiset ovat enemmänkin introverttejä kuin ekstroverttejä ja monilla työelämä vie kaikki mehut, mitä tulee muiden ihmisten kanssa olemiseen.