Miksi kukaan ei nykyisin ehdi tavata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin juuri viime viikolla viestiä eräälle, jota luulin läheiseksi ystäväkseni. Meillä on perheessä haasteellinen tilanne ja kerroin vähän päivitystä sen suhteen. Lisäksi kysyin, mitä hänelle kuuluu. Vastaus tuli eilen ja oli suunnilleen tällainen: "Ihan ok. Oon miettinyt teitä paljon."

Ja tuon kirjoittamiseen meni toista viikkoa? Eikä siinä miettiessä tullut mieleen kysäistä, miten meillä menee? No, eipä tarvitse enää kysellä hänen kuulumisiaan, kun on noin vaikeaa niitä kertoa. 

Olisi kannattanut kertoa samassa viestissä, miten teillä menee nyt, kun kerroit päivitystä haasteellisesta tilanteestanne. Vai ilmenikö asia viestin sisällöstä ja sen vuoksi ko henkilö ei kysynyt asiaa erikseen?

Muotoilinko asian noin epäselvästi? Pahoittelut siitä. Tarkoitin tuolla "kerroin päivitystä sen suhteen" juurikin sitä, että kerroin meidän tämänhetkiset kuulumisemme. Ihmettelin vain, että jos henkilö oikeasti on miettinyt meitä (on ollut pitkään tietoinen tilanteestamme), niin miksi hän ei ole kysynyt kuulumisiamme. Tai vaikka tarjonnut apua. Hänen pitäisi tuntea minut niin hyvin, että tietää ettei minua olisi haitannut kysymys. Päinvastoin. Minusta ystävien kuuluukin kysellä toistensa kuulumisia ja kertoilla omiaan. Ja pelkkä "ihan ok" on minulle lähes sama kuin evvk. Yhtä hyödyllinen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen suhdannealalla, ja nyt on tosi paljon töitä. Lisäksi minulla on pitkäaikaissairaus, josta en paljoa huutele, ja välillä lusikat todella vähissä. Ja erityislapsi... Ehdin kyllä viestitellä saman päivän aikana. Mutta älkää vaan tulko meille yllätyskylään, koti ei kestä katseita, tiskit ja pyykit pestään ja ruoat laitetaan, mutta eipä paljoa enempää. 

Mulla vähän sama tilanne. Lisäksi sairauden kanssa - haluaako moni oikeasti kuulla mitä kuuluu? Pitää monesti keksiä jotain vähän "kevyempää" kuulumista, koska ihmisiä ahdistaa, jos omat asiat on jotenkin rankkoja pitkän aikaa yhtä menoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin juuri viime viikolla viestiä eräälle, jota luulin läheiseksi ystäväkseni. Meillä on perheessä haasteellinen tilanne ja kerroin vähän päivitystä sen suhteen. Lisäksi kysyin, mitä hänelle kuuluu. Vastaus tuli eilen ja oli suunnilleen tällainen: "Ihan ok. Oon miettinyt teitä paljon."

Ja tuon kirjoittamiseen meni toista viikkoa? Eikä siinä miettiessä tullut mieleen kysäistä, miten meillä menee? No, eipä tarvitse enää kysellä hänen kuulumisiaan, kun on noin vaikeaa niitä kertoa. 

Olisi kannattanut kertoa samassa viestissä, miten teillä menee nyt, kun kerroit päivitystä haasteellisesta tilanteestanne. Vai ilmenikö asia viestin sisällöstä ja sen vuoksi ko henkilö ei kysynyt asiaa erikseen?

Muotoilinko asian noin epäselvästi? Pahoittelut siitä. Tarkoitin tuolla "kerroin päivitystä sen suhteen" juurikin sitä, että kerroin meidän tämänhetkiset kuulumisemme. Ihmettelin vain, että jos henkilö oikeasti on miettinyt meitä (on ollut pitkään tietoinen tilanteestamme), niin miksi hän ei ole kysynyt kuulumisiamme. Tai vaikka tarjonnut apua. Hänen pitäisi tuntea minut niin hyvin, että tietää ettei minua olisi haitannut kysymys. Päinvastoin. Minusta ystävien kuuluukin kysellä toistensa kuulumisia ja kertoilla omiaan. Ja pelkkä "ihan ok" on minulle lähes sama kuin evvk. Yhtä hyödyllinen. 

Mun moka, ymmärsin aiemman kirjoituksesi väärin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suhdannealalla, ja nyt on tosi paljon töitä. Lisäksi minulla on pitkäaikaissairaus, josta en paljoa huutele, ja välillä lusikat todella vähissä. Ja erityislapsi... Ehdin kyllä viestitellä saman päivän aikana. Mutta älkää vaan tulko meille yllätyskylään, koti ei kestä katseita, tiskit ja pyykit pestään ja ruoat laitetaan, mutta eipä paljoa enempää. 

Mulla vähän sama tilanne. Lisäksi sairauden kanssa - haluaako moni oikeasti kuulla mitä kuuluu? Pitää monesti keksiä jotain vähän "kevyempää" kuulumista, koska ihmisiä ahdistaa, jos omat asiat on jotenkin rankkoja pitkän aikaa yhtä menoon.

Todellakin haluaa kuulla. Tai minä ainakin haluaisin, jos olisin ystäväsi. Sitä on todellinen ystävyys, että eletään mukana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Ei se ole muuta kuin pinnallista tuttavuutta jos jutustellaan kepeästi säästä ja päivänpolitiikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tavaaminen vie aikaa. Luulisi jokaisen suomalaisen (sic) osaavan lukea sujuvasti ilman tavaamista.

Siksi ei tavata. Vain lukemaan opettelevat tavaavat.

Minulla on sama tilanne kuin viestin kirjoittajalla, joka kertoi olevansa työtön sinkku ilman sukulaiskontakteja, ja kaverit niitä ainoita sosiaalisia suhteita. Olen 36N ja sinkku. Teen töitä kotoa käsin.

Minulla on 3 läheistä ystävää Suomessa. Yksi asuu kaukana eikä raaski jättää kissaansa, että tulisi käymään. Minun pitää mennä hänen luokseen, jos haluan tavata. Kaksi asuu samassa kaupungissa. Toinen ehtii tapaamaan aina välistä ja näemme 1-2 kertaa kuussa. Joskus useammin. Toinen on niin jumalattoman kiireinen työn, ystävien, työkavereiden, projektien, puolison, puolison perheen, puolison ystävien, puolison ja itsensä yhteisten ystävien kanssa, ettei raukalla ole edes aikaa harrastaa mitään. Työ on alalla, jossa tehdään projekteja ja jokaiseen projektiin pitää panostaa täysillä, sillä muuten ei ole enää töitä. Ala on pieni ja kaikki tuntevat toisensa enemmän tai vähemmän Suomen kokoisessa maassa. Näemme yleensä ehkä 5 kertaa vuodessa.

Loput ystävät ovat ulkomaalaisia. Käyn tapaamassa heitä aina, kun pääsen, koska työ kulkee mukanani. He eivät käy minun luona, koska työt, puoliso, oman perheen asiat, paikalliset ystävät, lemmikit ymv. Loma halutaan pitää kotona leväten. Kaikki tekevät järkyttävää määrää töitä, esimerkiksi englantilainen ystäväni tekee kolmea työtä yhtä aikaa. 

Varmasti työelämän kiristyminen ja sen pirstaloituminen joko moneen pieneen työhön, josta pitää kaivaa leipänsä, tai projektityöhön pirstaloituminen, jossa jokainen projekti pitää hoitaa 100% panoksella, vaikuttaa. Ennen pystyi ottamaan työssä rennommin. Toimeentulo oli turvattu eläkeikään saakka, eikä koko ajan tarvinnut pahtaa täysillä, jotta 3kk päästä joku palkkaa sinut taas uuteen projektiin.

Teen itsekin freelancerpohjalla silpputöitä sinne tänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tuleeko niistä tietoa 24/7 ja onko se tieto sellaista, että sinun on juuri sillä saapumissekunnilla siihen reagoitava? Uskallan väittää että ei ja ei. 

Emma K. kirjoitti:

Tavaaminen vie aikaa. Luulisi jokaisen suomalaisen (sic) osaavan lukea sujuvasti ilman tavaamista.

Siksi ei tavata. Vain lukemaan opettelevat tavaavat.

Jopas olet vitsikäs. Kas kun kukaan ei näin "hauskaa" juttua aiemmin keksinyt. Suorastaan kieriskelen naurusta. Eikun.. Mutta jatka ihmeessä tavaamista. Me muut jatkamme keskustelua tapaamisesta ja siitä, miksi kukaan ei ehdi tehdä tapaamista eli tavata. 

Emma K. kirjoitti:

Tavaaminen vie aikaa. Luulisi jokaisen suomalaisen (sic) osaavan lukea sujuvasti ilman tavaamista.

Siksi ei tavata. Vain lukemaan opettelevat tavaavat.

Jatka vain Emma vielä sitä koulunkäyntiä. Opit ehkä jonain päivänä erottamaan tavaamisen tapaamisesta. Samalla saatat myös oppia hauskempia juttuja. Tsemppiä opintoihin!

Se johtuu somesta. Kaikki näkevät toisiaan somessa, jakavat kuulumisia ja valokuvia siellä ja kirjoittavat viestejä eli toisten kanssa ollaan päivittäin tekemisissä jopa useita kertoja. Aidot kohtaamiset eivät enää ole niin tärkeitä joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tuleeko niistä tietoa 24/7 ja onko se tieto sellaista, että sinun on juuri sillä saapumissekunnilla siihen reagoitava? Uskallan väittää että ei ja ei. 

Mä en kuulu mihinkään tuollaiseen ryhmään,  koska lapseni ovat jo aikuisia. Mutta kun tapaan lapsiperheitä, vanhemmilla kyllä kännykkä piippaa todella usein. 

Minullakin oli hirveä kiire ja millään ei meinannut löytyä aikaa ystäville. Sitten eräänä päivänä romahdin työpaikan lattialle henkeä haukkoen ja hysteerisesti itkien. Diagnoosina paniikkikohtaus ja burn out. Ei ole ollut kiire sen jälkeen. Onneksi en ihan kaikkia ystäviäni kiireiltäni heivannut, joten ei tarvitse nyt ihan yksinään elellä. Suosittelen harkitsemaan siellä kiireen keskelläkin, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä elämä eteen heittää. Kiireestä ei ole tueksi vaikeina hetkinä, mutta ystävistä on. 

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu somesta. Kaikki näkevät toisiaan somessa, jakavat kuulumisia ja valokuvia siellä ja kirjoittavat viestejä eli toisten kanssa ollaan päivittäin tekemisissä jopa useita kertoja. Aidot kohtaamiset eivät enää ole niin tärkeitä joillekin.

Näinpä. Mäkin olen tässä puolisen tuntia viestitellyt tyttäreni kanssa samalla kun notkun AV:llä. Kohta lähden kauppaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tuleeko niistä tietoa 24/7 ja onko se tieto sellaista, että sinun on juuri sillä saapumissekunnilla siihen reagoitava? Uskallan väittää että ei ja ei. 

Mä en kuulu mihinkään tuollaiseen ryhmään,  koska lapseni ovat jo aikuisia. Mutta kun tapaan lapsiperheitä, vanhemmilla kyllä kännykkä piippaa todella usein. 

Varmasti piippaa, kun jokaisesta "hei nyt mä juon teetä" yms. somepäivityksestä tulee erillinen piippaus puhelimeen. Puoletkaan niistä piippauksista ei ole millään tavalla välttämättömiä. Terveisin someaddikti, joka yrittää kovasti parantua riippuvuudestaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tuleeko niistä tietoa 24/7 ja onko se tieto sellaista, että sinun on juuri sillä saapumissekunnilla siihen reagoitava? Uskallan väittää että ei ja ei. 

Mä en kuulu mihinkään tuollaiseen ryhmään,  koska lapseni ovat jo aikuisia. Mutta kun tapaan lapsiperheitä, vanhemmilla kyllä kännykkä piippaa todella usein. 

Varmasti piippaa, kun jokaisesta "hei nyt mä juon teetä" yms. somepäivityksestä tulee erillinen piippaus puhelimeen. Puoletkaan niistä piippauksista ei ole millään tavalla välttämättömiä. Terveisin someaddikti, joka yrittää kovasti parantua riippuvuudestaan 

Olet täysin oikeassa. Mutta just se, että koko ajan piippaa ja pitää katsoa, onko asia tärkeä vai ei, aiheuttaa viestiähkyä. 

Entiset kaverini puhuivat suoraan siitä, kuinka haluavat olla kotona. Eli ei ole mitään mielenkiintoa pitää ystäviä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani. 

Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa. 

Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa. 

Ikävä kyllä monesti esim lasten koulun ja harrastusten kohdalla ryhmiin kuuluminen on ainoa tapa saada tietoa aikatauluista, niiden muutoksista sekä uusista asioista, jotka pitää tietää. 

Tuleeko niistä tietoa 24/7 ja onko se tieto sellaista, että sinun on juuri sillä saapumissekunnilla siihen reagoitava? Uskallan väittää että ei ja ei. 

Mä en kuulu mihinkään tuollaiseen ryhmään,  koska lapseni ovat jo aikuisia. Mutta kun tapaan lapsiperheitä, vanhemmilla kyllä kännykkä piippaa todella usein. 

Varmasti piippaa, kun jokaisesta "hei nyt mä juon teetä" yms. somepäivityksestä tulee erillinen piippaus puhelimeen. Puoletkaan niistä piippauksista ei ole millään tavalla välttämättömiä. Terveisin someaddikti, joka yrittää kovasti parantua riippuvuudestaan 

Olet täysin oikeassa. Mutta just se, että koko ajan piippaa ja pitää katsoa, onko asia tärkeä vai ei, aiheuttaa viestiähkyä. 

Helppo ratkaisu: pistä pois ne piippaukset, jotka eivät ole ihan välttämättömiä esim. työsi takia. Ei tule ähkyä ja lupaan ettet menetä mitään tärkeää, vaikka saatat nyt niin uskoa. Oikeasti tärkeät asiat tulevat kyllä tietoosi, vaikka et koko aikaa puhelinta vahtisikaan. 

Vaimoni kanssa työskentelemme molemmat aloilla, joissa on oltava paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Meillä on kaksi lasta. Näistä syistä haluamme viettää paljon aikaa yhdessä vain perheenä, esim. viikonloput yhdessä mökillä, erossa muista ihmisistä.

Kesä- ja joululomilla on aikaa vierailla kavereiden luona ja sukulaisissa, joita on ympäri Suomea. Yön yli -reissuja on vaikeaa toteuttaa.

Lisäksi olemme suosiolla vähentäneet käyntejä sellaisten ihmisten luo joilla ei ole mahdollisuuksia majoittaa meitä (me voimme majoittaa vaikka 10 henkeä).