Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kukaan ei nykyisin ehdi tavata?
03.05.2019 |
Olen 30+ nainen ja viimeisen parin vuoden aikana kaikki ystäväni ovat tulleet yllättäen niin kiireisiksi, etteivät koskaan ehdi tavata. Monet eivät edes ehdi vastata viesteihin puhumattakaan, että voisi puhua puhelimessa. Mistä tällainen äkillinen kiire on syntynyt?
Kommentit (89)
Onhan tavaaminen paljon hitaampaa kuin lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En jaksa poistua kotoa" "Viihdyn kotona" No eihän nuo ole mitään syitä olla tapaamatta ystäviä. Voi tapaamisen järjestää kotonakin.
Mä selvittelen työkseni ihmissuhdeongelmia ja autan epätoivoisissa tilanteissa olevia. Altistun koko ajan työssäni hyvinkin traumaattisille kertomuksille. Aina en tämän lisäksi jaksa kuunnella ja tukea ystäviäni heidän ongelmissaan jolloin saatan jättää tapaamisia väliin.
Vierailija kirjoitti:
"En jaksa poistua kotoa" "Viihdyn kotona" No eihän nuo ole mitään syitä olla tapaamatta ystäviä. Voi tapaamisen järjestää kotonakin.
Mulle kotona oleminen tarkoittaa enemmän kuin olla fyysisesti jossain paikassa. Kun olen töissä, en ole vain työpaikalla vaan teen siellä tiettyjä asioita kuten töitä. Kotona ollessani haluan tehdä kotitöitä, käydä koiran kanssa iltakävelyllä, lukea kirjaa, katsoa telkkaria ja vaikka nukahtaa sohvalle kesken elokuvan. En siis keitellä kahvia tai viihdyttää vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole ehtimisestä, vaan haluamisesta. Jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy myös aikaa. Ei välttämättä joka päivä tai edes joka viikko, mutta löytyy kuitenkin. Ihan samalla logiikalla kuin alkoholisti löytää aina rahaa viinaan, vaikka olisi kuinka köyhä. Kun jotain tosissaan haluaa, sen saavuttamiseen löytyy myös keinot. Vertaus oli huono ja ontuva, mutta havainnollisti ehkä pointtiani.
Haluamisesta ja jaksamisesta. Just eilen luin juttua, että suomalaiset nukkuvat nykyisin vähän ja huonosti. Eli jo levon määrä ja laatu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lisäksi sosiaalista elämää on tullut enemmän. Viestiä pukkaa milloin missäkin whatsappryhmässä tms. Osaan pitää ottaa kantaa, osaan ei. Työelämäkään ei ole enää omassa kopperossa yksin puurtamista vaan tiimityötä. Mä luulen, että en ole ainoa, joka on alkanut nauttimaan siitä, että saa olla ihan rauhassa.
Ei ole mikään pakko tupata itseään niin moneen someryhmään ym. että uupuu. Se on ihan oma valinta. Jos haluaa rauhaa, järjestää sitä. Jos haluaa tavata ystäviä, järjestää sille aikaa. Jos haluaa olla 24/7 stressaantunut, järjestää itselleen liikaa kaikkea "tärkeää" tekemistä. Puhtaita valintakysymyksiä, joihin voi halutessaan vaikuttaa.
Ei ole pakko ei. Itselläni on neljä wappi-ryhmää joissa olen "vapaaehtoisesti" ja ne on opiskeluryhmä, työpaikka, perhe- ja kaveriryhmät. Haluan vain olla rauhassa. Sori kaverit jos en jaksa viestitellä silloin kun just teille sopisi ja kyllä haluan käydä myös lenkillä ihan yksin. En kapaa siihen seuraksi ketään pälättämään turhista asioista. Lenkki on minun omaa aikaa jossa haluan rauhoittua ja uppoutua täysin omiin ajatuksiini.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset kyllä ehtisivät tavata, ei voi olla oikeesti joka päivä ja ilta niin kiire. Kyse on siitä että ihmisillä on huonontunut kyky kohdata toinen ihminen. Minullakin muutama kaveri ja myös siskoni puhuu kyllä mielellään vaikka yli tunnin puhelimessa,mutta kasvokkain kohtaamista vältetään.Minä tiedän tämän asian sillä olen jo reilusti yli 60 vuotias ja tämä ehtiminen tavata on muuttunut ihan nyt kymmenen vuoden sisällä.
En oikein usko, että hmisten kyky kohdata toinen ihminen olisi jotenkin huonontunut. Ennen oli pakko tavata, koska puheluissa oli minuuttihinta, kirjeiden perille meno kesti vähintään pari päivää eikä ollut nykyajan nopeita ja maksuttomia viestintävälineitä. Kuulumisten vaihtaminen on nykyisin helppoa ja nopeaa. Samaan aikaan voit viestitellä monen ihmisen kanssa ja vielä katsoa siinä samalla lempisarjaasi telkkarista tai vaikka laittaa ruokaa. Kauempana asuvien kanssa voi ottaa vaikka Skype-puhelun ja laittaa webbikameran päälle. Tapaamisille ei ole enää samanlaista tarvetta kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi meno kalenterissa tälle vuodelle , kesäkuussa pitää piipahtaa lekurilla klo 1200.
En näe mitään kesän häitä yms pakollisina , jos sitten olen sillä tuulella että haluan mennä, menen, ja minun kaverit sen tietää jos kutsuvat .
En koskaan voi suunnitella seuraavaa päivää, edes ruokaa, koska aamulla voi olla että mieli jo muuttunut .
Käyn tylsässä työssä joka on aina median mukaan: "jokainen päivä on erilainen ja jännittävä" justjoo,samat asiat,eri ihmiset.
Alue: Aihe vapaa
Olen havainnut, että akkuni tarvitsevat yhden kokonaisen kalsaripäivän viikossa. Kalsaripäivä ei tarkoita sitä etteikö silloin voisi johonkin liikahtaa vaan sitä ettei sille suunnitella yhtään mitään ennalta. Liikahdan jos sille tuntuu tai sitten ehkä makaan peiton alla hyvän romskun seurassa koko pitkän päivän. Muutoin suunnittelen yleensä menoni ennalta.