Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässä pyörii jatkuvasti myös se, että katkeroidunko, jos lähden. Tämä muutto ei mitenkään palvelisi mitään omia intressejäni elämässä - kaupunki on objektiivisesti ajatellen oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna kurjempi, joutuisin luopumaan rakkaaksi käyneestä työpaikasta, lapset revittäisiin irti harrastuksista ja tutuista sosiaalisista ympyröistä, omat vanhempani ja sisarukseni olisivat tosi paljon kauempana eikä meillä olisi uudella paikkakunnalla tukiverkostoa, kaverit, tuttavat ja yhteiset perinteet jäisivät tänne. Siellä uudessa kaupungissa ei olisi mitään muuta kuin meidän perhe - kukaan ei hakisi apteekista nenäsuihketta, kun jumitan kotona kipeiden lasten kanssa, kukaan ei lähtisi juoksulenkille kun pää kaipaa tuulettamista, kenenkään kanssa ei voisi lähteä työpäivän jälkeen kahville. Uusia kavereita uudelta paikkakunnalta joko saa tai ei saa, ei se ole mikään itsestäänselvyys.
Kannattaako tuo kaikki uhrata siksi, että toinen saa toteuttaa unelmansa? Mitä minä saan siinä vaihdossa vastineeksi?
Katkeroitumisen riski on suuri. Herkästi käy niin että mies toteuttaa haavettaan ja sä pyristelet pätkätöiden ja lastenhoitovastuun keskellä yksin. Voi olla että menisi hyvinkin mutta mä en suoraan sanoen ottaisi riskiä. En siis muuttaisi. Uskoisin itseni ja lasteni olevan onnellisempia ilman muuttoa.
Enkä edes ole mikään jämähtänyt tyyppi, olen aikuisiällä vaihtanut paikkakuntaa useamman kerran. Lasten myötä jämähdin, en halua siirtää lapsia pois omasta sosiaalisesta piiristään.
En ole ap mutta ainakin minä tiedän itsestäni, että katkeroituisin pahasti, jos muuttaisin miehen perässä jonnekin kauas ja samalla luopuisin omasta elämästäni. Ja tiedän myös, että se katkeroitumiseni rikkoisi avioliittoni. Mutta ehkä kaikki ei ole sellaisia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte ihan suosiolla erota jo nyt. Miksi kukaan lähtisi tuossa tilanteessa jonnekin kämäseen pikkukaupunkiin?
Nyt teidän ei auta kuin tosiaan käydä monen monituista keskustelua asiasta sekä molempien toiveista/tarpeista unohtamatta miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Riidelkää pari kertaa oikein kunnolla, sekin kuuluu asiaan.
Ylempänä onkin tullut ihan hyviä kommentteja. Mä lähtisin liikkeelle niin että alkuunsa mies vuokraa vähintään koeajalle pienen yksiön tai alivuokralaishuoneen eli koko perhettä ei revitä juuriltaan kerralla. Siinä mies makustelee työpaikkaa (ja työnantaja tekee päätöksen työsuhteen jatkumisesta) eikä kaikkien tarvitse muuttaa heti (jos ollenkaan) jos vaikka työpaikka tai ympäristö ei pitemmän päälle olekaan mieleinen. Asunnon saa vähentää verotuksessa joten se on pieni kustannuserä.
Meillä todennäköisesti päädyttäisiin siihen että mies viettää viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloput oltaisiin yhdessä perheenä jommalla kummalla paikkakunnalla. En repisi lapsia pois tutuista kuvioista, ystävien ja harrastusten ja sukulaisten parista. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeä. Enkä itsekään olisi valmis lähtemään ns. tyhjän päälle, etenkään jos työllistyminen vaikuttaisi vähääkään epävarmalta. Se voi nuoresta tuntua pikkujutulta mutta jokainen työsuhde (tai työttömyys tai huonosti palkattu pätkätyö) vaikuttaa muun muassa eläkkeeseen. Monet perheet pärjää vallan mainiosti vaikka toinen tai joskus jopa molemmat vanhemmat tekee reissutyötä/toinen asuu muualla viikot. Miksei se siis toimisi teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?
Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä.
Sitten keskustelun paikka on juuri nyt.
Millaiset työnsaantimahdollisuudet sinulla on uudella paikkakunnalla?
Lapset sopeutuvat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka merkittävä parannus uusi työ olisi miehen elämään? Olisiko se vain mielenkiintoisempi duuni tai hieman parempipalkkainen duuni? Vai olisiko se tyyliin kolminkertaisesti mielekkäämpi työ, joka olisi sisällöllisesti hänelle aivan täyskymppi, jollaisesta hän on haaveillut vuosikausia, ja jollaista ei ikinä ikinä voisi olla teidän nykyisessä kaupungissa?
Vaikea nimittäin uskoa, että jos asutte Turussa, niin jossain Lieksassa olisi huimasti parempi työpaikka jollaista ei ikinä voisi saada Turusta, ellei hän nyt ole sinne uudeksi kaupunginjohtajaksi lähdössä..
Tuskinpa kukaan vieraspaikkakuntalainen jonkin muuttotappiokunnan johtajaksi haluaa. Kyllä niillä silloin on jotain aikaisempia siteitä jo alueeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässä pyörii jatkuvasti myös se, että katkeroidunko, jos lähden. Tämä muutto ei mitenkään palvelisi mitään omia intressejäni elämässä - kaupunki on objektiivisesti ajatellen oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna kurjempi, joutuisin luopumaan rakkaaksi käyneestä työpaikasta, lapset revittäisiin irti harrastuksista ja tutuista sosiaalisista ympyröistä, omat vanhempani ja sisarukseni olisivat tosi paljon kauempana eikä meillä olisi uudella paikkakunnalla tukiverkostoa, kaverit, tuttavat ja yhteiset perinteet jäisivät tänne. Siellä uudessa kaupungissa ei olisi mitään muuta kuin meidän perhe - kukaan ei hakisi apteekista nenäsuihketta, kun jumitan kotona kipeiden lasten kanssa, kukaan ei lähtisi juoksulenkille kun pää kaipaa tuulettamista, kenenkään kanssa ei voisi lähteä työpäivän jälkeen kahville. Uusia kavereita uudelta paikkakunnalta joko saa tai ei saa, ei se ole mikään itsestäänselvyys.
Kannattaako tuo kaikki uhrata siksi, että toinen saa toteuttaa unelmansa? Mitä minä saan siinä vaihdossa vastineeksi?
Katkeroitumisen riski on suuri. Herkästi käy niin että mies toteuttaa haavettaan ja sä pyristelet pätkätöiden ja lastenhoitovastuun keskellä yksin. Voi olla että menisi hyvinkin mutta mä en suoraan sanoen ottaisi riskiä. En siis muuttaisi. Uskoisin itseni ja lasteni olevan onnellisempia ilman muuttoa.
Enkä edes ole mikään jämähtänyt tyyppi, olen aikuisiällä vaihtanut paikkakuntaa useamman kerran. Lasten myötä jämähdin, en halua siirtää lapsia pois omasta sosiaalisesta piiristään.
En ole ap mutta ainakin minä tiedän itsestäni, että katkeroituisin pahasti, jos muuttaisin miehen perässä jonnekin kauas ja samalla luopuisin omasta elämästäni. Ja tiedän myös, että se katkeroitumiseni rikkoisi avioliittoni. Mutta ehkä kaikki ei ole sellaisia kuin minä.
Sanoit suoremmin kuin minä mutta olen samaa mieltä. Oma työ, omat kaverit, lasten kaverit, mahdollisuus saada lapsia hoitoon joskus, kaikki jäisi kauas taakse. Lapsettomana pariskuntana voisin tuota jopa harkita mutta lapsiperheenä en missään tapauksessa. Liikaa riskiä siihen että jäisin katkeraksi työttömäksi lasten kanssa 24/7 olevaksi.
Jos ap asuu pk seudulla ja mies muuttamassa Ouluun/Kemiin, ei juttu ongelma, lentoja kulkee jatkuvasti ja hinnat suht alhaiset. Mies aloittaa omin päin uudessa kaupungissa, perhe seuraa perässä jos siltä tuntuu myöhemmin. Nyt ajatellaan asiaa vain matalapalkkaisen vaimon kannalta, kuitenkin perheen talous on laskettu miehen mukaan ? Jos naisella olisi niin hyvä palkka, että kykenisi elättämään perheen isolla paikkakunnalla niin OK, voisi vaatia miestä jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähtee kokeilemaan, te vierailette aluksi lomat ja vuoden sisään lopullinen ratkaisu. Ei kestä kiittää.
Jos hypoteettisesti ajattelisi, että miehesi valittiin kansanedustajaksi, niin silloinhan perhe jää aina asumaan kotipaikkakunnalle. Siinä varmaan auttaa ne kulukorvaukset, kun ei sitä kakkosasuntoa ja matkoja tarvitse itse maksaa. Mutta siinä yksi vaihtoehto, missä perhe harvoin muuttaa perässä. Ehdottomasti kannattaa ensin kokeilla, miten mies viihtyy uudessa paikassa, koska jos ei viihdykään, niin mitäs sitten teette? Vähintään koeaika pitää olla muuttamatta koko elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?
Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä.
Sitten keskustelun paikka on juuri nyt.
Millaiset työnsaantimahdollisuudet sinulla on uudella paikkakunnalla?
Lapset sopeutuvat kyllä.
Sun mielestä riittää että nainen saa töitä ja lapset sopeutuu? Mitä jos nainen ei sopeudu? Tai lapset sopeutuu muttei viihdy.
Ei voida vaatia koko perhettä sopeutumaan jotta yksi viihtyy ja saa toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka merkittävä parannus uusi työ olisi miehen elämään? Olisiko se vain mielenkiintoisempi duuni tai hieman parempipalkkainen duuni? Vai olisiko se tyyliin kolminkertaisesti mielekkäämpi työ, joka olisi sisällöllisesti hänelle aivan täyskymppi, jollaisesta hän on haaveillut vuosikausia, ja jollaista ei ikinä ikinä voisi olla teidän nykyisessä kaupungissa?
Vaikea nimittäin uskoa, että jos asutte Turussa, niin jossain Lieksassa olisi huimasti parempi työpaikka jollaista ei ikinä voisi saada Turusta, ellei hän nyt ole sinne uudeksi kaupunginjohtajaksi lähdössä..
No monesti kyllä on niin, että sen hyvän duunin saadakseen joutuu lähtemään sinne kauemmaksi minne ei ole niin paljon tunkua. Toisaalta sen pestin jälkeen voi jo saada paremman työn siellä lähtöpaikkakunnallakin, kun on kokemusta jo vastaavasta tehtävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka merkittävä parannus uusi työ olisi miehen elämään? Olisiko se vain mielenkiintoisempi duuni tai hieman parempipalkkainen duuni? Vai olisiko se tyyliin kolminkertaisesti mielekkäämpi työ, joka olisi sisällöllisesti hänelle aivan täyskymppi, jollaisesta hän on haaveillut vuosikausia, ja jollaista ei ikinä ikinä voisi olla teidän nykyisessä kaupungissa?
Vaikea nimittäin uskoa, että jos asutte Turussa, niin jossain Lieksassa olisi huimasti parempi työpaikka jollaista ei ikinä voisi saada Turusta, ellei hän nyt ole sinne uudeksi kaupunginjohtajaksi lähdössä..
Tuskinpa kukaan vieraspaikkakuntalainen jonkin muuttotappiokunnan johtajaksi haluaa. Kyllä niillä silloin on jotain aikaisempia siteitä jo alueeseen.
Aika paljon niitä tulee ulkopuolelta. Ovat aikansa ja lähtevät kannukset hankittuaan.
Tärkeä tässä onkin miettiä juuri tuo, että mitä sinä saat vastineeksi, jos lähdet. "Lieksan ihanat maisemat" ei sitten kelpaa vastaukseksi mieheltäsi, jos et ole ikinä Lieksan ihanista maisemista unelmoinut.
Lupaako miehesi pitää huolen siitä, että saat tavata kavereitasi vanhalla paikkakunnalla X kertaa vuodessa no matter what? Että hän hoitaa kuopuksen noroviruksen ja esikoisen futispelit kyseisenä viikonloppuna, jotta saat mennä tapaamaan kavereitasi?
Voiko mies kompensoida taloudellisesti tilannetta jotenkin? Onko uusi kaupunki muuttotappioaluetta, jolta asunnon/talon ostaminen on taloudellinen itsemurha? Jos teillä on nyt yhteinen omistusasunto kasvavassa kaupungissa, niin pidä huoli siitä, että jotenkin kompensoidaan se, että jatkossa olet sitonut rahasi kiinteistöön, jonka arvo on vain ja ainoastaan laskussa. Valitettavasti vuokra-asuntotarjonta jos joku noilla muuttotappiopaikkakunnilla on kämäistä, eli jos ei mikään kaupungin vuokratalon muovimattokolmio kiinnosta, niin ostaminen voi olla ainoa vaihtoehto.
Mies oletettavasti pitää huolen siitä, että lapsille saadaan palkattua hoitaja joskus ja jouluna, jotta voitte tehdä keskenänne jotakin?
Voisiko tämä olla sinulle mahdollisuus opiskella vaikkapa uusi ammatti, jos sellainen on haaveissa? Etänä onnistuu nykyään monilla aloilla huomattava osa opinnoista, ja yliopistoja ja ammattikorkeitahan nyt on jokaisessa maakunnassa melkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Niin. Tokihan kunnon nainen jättää kaiken miehen uran takia. Ja sitten jos erotaan niin.. no, tyhmä nainen kun jätti kaiken toisen uran takia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap asuu pk seudulla ja mies muuttamassa Ouluun/Kemiin, ei juttu ongelma, lentoja kulkee jatkuvasti ja hinnat suht alhaiset. Mies aloittaa omin päin uudessa kaupungissa, perhe seuraa perässä jos siltä tuntuu myöhemmin. Nyt ajatellaan asiaa vain matalapalkkaisen vaimon kannalta, kuitenkin perheen talous on laskettu miehen mukaan ? Jos naisella olisi niin hyvä palkka, että kykenisi elättämään perheen isolla paikkakunnalla niin OK, voisi vaatia miestä jäämään.
Molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia lastensa osalta, asuivat näiden kanssa tai ei. Se on entinen parisuhde jos yrittää sanella yhteisiä valintoja sillä perusteella, että tienaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap asuu pk seudulla ja mies muuttamassa Ouluun/Kemiin, ei juttu ongelma, lentoja kulkee jatkuvasti ja hinnat suht alhaiset. Mies aloittaa omin päin uudessa kaupungissa, perhe seuraa perässä jos siltä tuntuu myöhemmin. Nyt ajatellaan asiaa vain matalapalkkaisen vaimon kannalta, kuitenkin perheen talous on laskettu miehen mukaan ? Jos naisella olisi niin hyvä palkka, että kykenisi elättämään perheen isolla paikkakunnalla niin OK, voisi vaatia miestä jäämään.
Ei tässä ole mies aloituksen mukaan potkuja saamassa, vaan elintaso on laskettu ilmeisesti sen mukaan, että molemmat työskentelevät nykyisissä työpaikoissaan.
Monesti tuo, kenen palkkataso on mitäkin, ei myöskään ole perheen valinnoista irrallinen asia. Hankalahan sen naisen on kauheasti tienata, jos on oltu kolme kertaa perhevapailla ja sitten pitäisi miehen työn perässä vielä muuttaakin toiselle puolelle valtakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
No tuossa ap:n tilanteessahan mies etenisi elämässään, siis urallaan, ja vaimon ja lasten osuus on muuttaa perässä. En lähtisi.
Miten edes ottivat perheellisen miehen työhön? Kertoiko miehesi varmasti myös lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Olet provo, mutta kommentoin silti.
Moniko mies muuttaisi vaimonsa työpaikan takia paikkakunnalle, jossa ei ole itselle mitään? Todella harva, jos yksikään. Naiset muuttavat tutkitustikin miehiä rohkeammin vieraille paikkakunnille. Toki tämä edellyttää sitä, että naisella on jokin syy muuttaa, esim. työ- tai opiskelupaikka. Aloittajalla ei ole mitään syytä muuttaa.
Naiset ottavat riskejä, miehet jäävät äitinsä helmoihin.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka merkittävä parannus uusi työ olisi miehen elämään? Olisiko se vain mielenkiintoisempi duuni tai hieman parempipalkkainen duuni? Vai olisiko se tyyliin kolminkertaisesti mielekkäämpi työ, joka olisi sisällöllisesti hänelle aivan täyskymppi, jollaisesta hän on haaveillut vuosikausia, ja jollaista ei ikinä ikinä voisi olla teidän nykyisessä kaupungissa?
Vaikea nimittäin uskoa, että jos asutte Turussa, niin jossain Lieksassa olisi huimasti parempi työpaikka jollaista ei ikinä voisi saada Turusta, ellei hän nyt ole sinne uudeksi kaupunginjohtajaksi lähdössä..