Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Naisella on hyvä vakituinen työpaikka joita on AP:n mukaan harvassa. Tässä tapauksessa mies etenee elämässään kun lähtee paremmän työn perään, mutta AP:lle voi hyvinkin käydä juuri päinvastoin ja saa jatkossa tyytyä pätkätöihin. Ja käsi sydämelle, kuinka moni mies uhraisi oman työnsä sen vuoksi, että vaimo löysi parempaa duunia 700km päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap onko miehesi kertaakaan kysynyt sinulta, että HALUATKO sinä muuttaa toiselle puolelle Suomea? Vai olettaako vain, että kuljet minne vain hänen perässä?
Vierailija kirjoitti:
Eli te asutte Turussa tai Tampereella tms isossa etelä-suomen kaupungissa, ja mies on saanut työpaikan jostain Kajaanista tai Lieksasta. Hmm. Jos olet persoonaltasi "kaupunkityyppi", joka tykkää siitä, että on palveluita, harrastuksia, ihmisiä, lapsille hyviä koulutusmahdollisuuksia jne, niin et tule sopeutumaan jonnekin Suomussalmelle tai Ylivieskaan.
Juuri tällaisesta tilanteesta on kysymys. Ja kyllä, olen kaupunki-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Aika harva mies luopuu omista jutuistaan ja muuttaa naisen uran takia. Kyllä nämä muutot tehdään usein miehen uraa ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Ap onko miehesi kertaakaan kysynyt sinulta, että HALUATKO sinä muuttaa toiselle puolelle Suomea? Vai olettaako vain, että kuljet minne vain hänen perässä?
Ei ole kysynyt, mutta ei olla vielä ehditty asiasta kunnolla keskustelemaan eilisen aikataulujen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Aika harva mies luopuu omista jutuistaan ja muuttaa naisen uran takia. Kyllä nämä muutot tehdään usein miehen uraa ajatellen.
Tätä joskus mietin, kun laskeskelin kuinka monelta eri paikkakunnalta meillä on porukkaa töissä. Suurin osa asuu sillä paikkakunnalla, missä korkeampipalkkaisen puolison työ sijaitsee. Ihan loogista.
Mikä on lasten etu?
Ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Jokaisessa raskaudessa ja synnytyksessä on potentiaalinen hengenlähdön riski. Okei, nykyään vähemmän kuin ennen, mutta kyllä naiset on kautta aikojen synnyttäneet. Mitä riskejä sinä olet ottanut?
Voi olla on miehen unelmatyö – tai sitten ei.
Teidän tilanteessa tekisin niin että vuokraatte/ostatte miehelle pienen kämpän uudesta kaupungista ja pidätte nykyisen kotinne, sinun työsi jne. Mies voi rauhassa aloittaa uudessa työssään, ajan kanssa sitten katsotte mitä teette asumisen suhteen.
Jos mies viihtyy työssään ja sinäkin lämpenet uudelle kaupungille jos siellä käytte vaikka perheen kanssa tutustumassa lomalla ja katselemassa paikkoja voitte muuttaa kaikki sinne. Tai jos et halua muuttaa ja miehelle sopii, hän käy viikolla uudessa kaupungissa työssään ja on viikonloput kotona – ehkä voi tehdä etätöitäkin eli olisi poissa vain 3-4 päivää viikossa? Tuo välimatka tietysti on aika pitkä ajaa, hyvä jos pääsisi junalla tms.
Ei siis kannata hötkyillä, asioilla on tapana järjestyä, keskustelkaa ja etsikää hyviä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lasten etu?
Ongelma ratkaistu.
Lasten edusta voi riidellä loputtomiin. Toisen mielestä lapsen etu voi olla kaupunki, jossa on hyvät koulut ja lukiot. Toisen mielestä lapsen etu voi olla rauhallinen maalaispaikkakunta, jossa ei ole lähiöjengejä jne. Mielipidekysymyksiä. Minun mielestä lasten etu on hyvät koulutusmahdollisuudet alueella ja mahdollisuus pitää kiinni kavereista ja tärkeistä harrastuksista. Toisaalta lasten tärkein etu on olla molempien vanhempiensa kanssa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Mulla on ainakin niin hyvä ja mielenkiintoinen työ, että en tätä kyllä vaihtaisi pois. Tätä ennen muutin monta kertaa työn perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ymmärrä näitä paikalleen jämähtäviä ihmisiä. Minulle muutto on aina ollut uusi alku, uusi kokemus ja avartanut maailmankatsomusta. Rutkasti on tullut uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä elämääni. Ja minä olen vieläpä lähtenyt miehen mukana ”tyhjän päälle” ja muuttanut ummikkona toiseen maahan. Nyt jo useita kertoja. Ja viimeisellä kerralla kaikki lapset olivat jo koulussa, ekaluokkalainen ja pari teiniä. Ääneen ovat kiittäneet päätöstämme jälkikäteen vaikka aluksi pelotti.
Ystävieni kokemusten perusteella sanon, että etäsuhde toimii n. puoli vuotta, sen jälkeen ei juurikaan. Toinen väsyy matkustamiseen ja toinen yksinäisen arkeen.
Mies katuu loppuelämänsä, ellei ota unelmatyöpaikkaansa (kuten sanot) vastaan. Ja se tulee muodostumaan ongelmaksi teidän suhteessanne.
Ratkaisumahdollisuudet:
1) sinä ja lapset jäätte ja hyväksyt sen, että teillä alkaa eri elämät viimeistään vuoden kuluessa.
2) lähetät lapset isän matkaan ja jäät yksin ja lapset kärsivät, kun heillä muuttuu kaikki.
3) miehesi ei ota työpaikkaa vastaan ja katuu sitä > ongelmia avioliitossa.
4) muutatte isän mukana ja lähdette kaikki avoimin mielin uuteen seikkailuun. (Vaikka sitten sen koeajan jälkeen, jolloin lapset aloittavat uusissa ryhmissään kesän jälkeen)
Lähtiessäni ns. tyhjän päälle varmistin selustani: teimme mieheni kanssa kirjallisen, asianajajan vahvistaman sopimuksen hänen elatusvelvollisuudestaan ja minulle hänen maksamastaan yksityisestä eläkkeestä siinä tapauksessa, että en saisi töitä/ avioeron/ sairauden tms varalta.
Nykyään on helppo pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin teknisin apuvälinein, lennot ovat halpoja jne. Minä olen onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuuni; vanhat ystävät ovat tallella ja uusia on tullut pilvin pimein. Uusien kielten oppiminen on antanut riittävästi aivojumppaa. Kertaakaan en ole katunut.
Itse olen parikin kertaa tehnyt radikaalin muuton miehen työn takia ja kyllä ne miinuksen puolelle on menneet vaikka hyvääkin on tietty ollut. Ekan kerran muutettiin maalle enkä tykännyt liian pienistä ympyröistä, ei tekemistä eikä näkemistä ja uteliaat ihmiset. Siellä hyvänä puolena oli tosi idyllinen ympäristö lapsille ja löysin hyviä ystäviä. Sitten muutettiin jälleen, tällä kertaa miehen kotikaupunkiin. Siellä suurena miinuksena ilkeä anoppi joka pyrkii omimaan koko perheen ja on aina kytiksellä. Ystäviä en täältä ole löytänyt ja yksinäisyys vetää maahan.Plussana mulle hyvä työpaikka ja miehen hyvä palkka. Ostettiin mökki ja reissataan.
Että tuskin sullakaan ihan täysin miinukselle vetää. Riski ja kriisi muutto kuitenkin usein on. Itse en jälkikäteen ajatellen ehkä muuttaisi. Nykyisessä tilanteessa materiaalinen hyvinvointi ei kuitenkaan mene hankalan sosiaalisen tilanteen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään.
Aika harva mies luopuu omista jutuistaan ja muuttaa naisen uran takia. Kyllä nämä muutot tehdään usein miehen uraa ajatellen.
Tätä joskus mietin, kun laskeskelin kuinka monelta eri paikkakunnalta meillä on porukkaa töissä. Suurin osa asuu sillä paikkakunnalla, missä korkeampipalkkaisen puolison työ sijaitsee. Ihan loogista.
Ja sitten se epäsuhta kasvaa kun mennään sen Parempi osaisin ehdoilla . Toinen ei koskaan pääse etenemään omissa tavoiteisssaan. Jokaisen lahjakkaan naisen tiellä on hänen menestyvä miehensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lasten etu?
Ongelma ratkaistu.
Lasten edusta voi riidellä loputtomiin. Toisen mielestä lapsen etu voi olla kaupunki, jossa on hyvät koulut ja lukiot. Toisen mielestä lapsen etu voi olla rauhallinen maalaispaikkakunta, jossa ei ole lähiöjengejä jne. Mielipidekysymyksiä. Minun mielestä lasten etu on hyvät koulutusmahdollisuudet alueella ja mahdollisuus pitää kiinni kavereista ja tärkeistä harrastuksista. Toisaalta lasten tärkein etu on olla molempien vanhempiensa kanssa joka päivä.
Ja lisäisin vielä tuohon listaasi että lasten etu on hyvinvoivat vanhemmat.
Itse tekisin niin että mies muuttaisi alkuun yksin ja saisi katsoa rauhassa onko uusi työ ja uusi paikkakunta se mitä oikeasti haluaa. Itse jäisin lasten kanssa nykyiseen kaupunkiin ainakin siihen asti kunnes asia on aivan varma.
Siinä voisi sitten rauhassa katsella uuden alueen työ- ja muuta tarjontaa, jos siltä tuntuu tai on liian ikävä olla erossa. Ja samalla miettiä mikä on oikea ratkaisu.
Miestä en kuitenkaan estäisi lähtemästä, saisi tehdä omat päätöksensä.
Aika epäreilua ettet sanonut silloin kun mies haki. Nyt mies on innoissaan mutta sinä vedätkin maton alta ja sanot ettet lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on lasten etu?
Ongelma ratkaistu.
Lasten edusta voi riidellä loputtomiin. Toisen mielestä lapsen etu voi olla kaupunki, jossa on hyvät koulut ja lukiot. Toisen mielestä lapsen etu voi olla rauhallinen maalaispaikkakunta, jossa ei ole lähiöjengejä jne. Mielipidekysymyksiä. Minun mielestä lasten etu on hyvät koulutusmahdollisuudet alueella ja mahdollisuus pitää kiinni kavereista ja tärkeistä harrastuksista. Toisaalta lasten tärkein etu on olla molempien vanhempiensa kanssa joka päivä.
Ja lisäisin vielä tuohon listaasi että lasten etu on hyvinvoivat vanhemmat.
Totta, hyvä lisäys. Ja tulee olo, että ap ei olisi hyvinvoiva ihminen pikkupaikkakunnalla, jossa hänelle ei ole mitään eikä hän tunne sieltä ketään ja on joutunut vastentahtoisesti vain miehensä takia sinne muuttamaan ja samalla luopumaan omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Päässä pyörii jatkuvasti myös se, että katkeroidunko, jos lähden. Tämä muutto ei mitenkään palvelisi mitään omia intressejäni elämässä - kaupunki on objektiivisesti ajatellen oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna kurjempi, joutuisin luopumaan rakkaaksi käyneestä työpaikasta, lapset revittäisiin irti harrastuksista ja tutuista sosiaalisista ympyröistä, omat vanhempani ja sisarukseni olisivat tosi paljon kauempana eikä meillä olisi uudella paikkakunnalla tukiverkostoa, kaverit, tuttavat ja yhteiset perinteet jäisivät tänne. Siellä uudessa kaupungissa ei olisi mitään muuta kuin meidän perhe - kukaan ei hakisi apteekista nenäsuihketta, kun jumitan kotona kipeiden lasten kanssa, kukaan ei lähtisi juoksulenkille kun pää kaipaa tuulettamista, kenenkään kanssa ei voisi lähteä työpäivän jälkeen kahville. Uusia kavereita uudelta paikkakunnalta joko saa tai ei saa, ei se ole mikään itsestäänselvyys.
Kannattaako tuo kaikki uhrata siksi, että toinen saa toteuttaa unelmansa? Mitä minä saan siinä vaihdossa vastineeksi?
Katkeroitumisen riski on suuri. Herkästi käy niin että mies toteuttaa haavettaan ja sä pyristelet pätkätöiden ja lastenhoitovastuun keskellä yksin. Voi olla että menisi hyvinkin mutta mä en suoraan sanoen ottaisi riskiä. En siis muuttaisi. Uskoisin itseni ja lasteni olevan onnellisempia ilman muuttoa.
Enkä edes ole mikään jämähtänyt tyyppi, olen aikuisiällä vaihtanut paikkakuntaa useamman kerran. Lasten myötä jämähdin, en halua siirtää lapsia pois omasta sosiaalisesta piiristään.
Alue: Aihe vapaa
Eli te asutte Turussa tai Tampereella tms isossa etelä-suomen kaupungissa, ja mies on saanut työpaikan jostain Kajaanista tai Lieksasta. Hmm. Jos olet persoonaltasi "kaupunkityyppi", joka tykkää siitä, että on palveluita, harrastuksia, ihmisiä, lapsille hyviä koulutusmahdollisuuksia jne, niin et tule sopeutumaan jonnekin Suomussalmelle tai Ylivieskaan.