Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka merkittävä parannus uusi työ olisi miehen elämään? Olisiko se vain mielenkiintoisempi duuni tai hieman parempipalkkainen duuni? Vai olisiko se tyyliin kolminkertaisesti mielekkäämpi työ, joka olisi sisällöllisesti hänelle aivan täyskymppi, jollaisesta hän on haaveillut vuosikausia, ja jollaista ei ikinä ikinä voisi olla teidän nykyisessä kaupungissa?

Vaikea nimittäin uskoa, että jos asutte Turussa, niin jossain Lieksassa olisi huimasti parempi työpaikka jollaista ei ikinä voisi saada Turusta, ellei hän nyt ole sinne uudeksi kaupunginjohtajaksi lähdössä..

No monesti kyllä on niin, että sen hyvän duunin saadakseen joutuu lähtemään sinne kauemmaksi minne ei ole niin paljon tunkua. Toisaalta sen pestin jälkeen voi jo saada paremman työn siellä lähtöpaikkakunnallakin, kun on kokemusta jo vastaavasta tehtävästä.

Totta, joillakin aloilla voi edetä uralla vain, jos on valmis ensin olemaan muutamia vuosia jossain pikkupaikkakunnan työpaikassa (jonne ei paljoa hakijoita), koska vain sen merkinnän cv:ssä avulla voi sitten saada vastaavan työn isosta kaupungista (jossa paljon hakijoita). 

Mutta mutta. Perheellinen ihminen ei voi ajatella vain uraansa tai itseään. Välillä täytyy priorisoida perhe ja luopua urahaaveista. Uralla etenemisen hinta ei saa olla katkeroitunut onneton vaimo, lasten siirtely heittopusseina paikkakunnalta toiselle aina koulua ja kavereita vaihtaen. Jotkut naiset (ja lapset) on valmiita tekemään elämässä yhden kerran ison muutoksen muuttamalla miehen työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, mutta jos tarkoitus on taas parin vuoden tai viiden vuoden päästä muuttaa joko takaisin lähtöpaikkakunnalle tai taas uuteen kaupunkiin, niin mikä järki.. Eihän tuollaisen pätkäelämän aikana edes kannata asettua ja hakea pitkäaikaisia ystäviä jne. 

Lapseton voi olla itsekäs ja rakentaa uraa. Mutta jos on lapsia, niin pitää tarkkaan miettiä mikä oikeasti elämässä on kaikkein tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?

Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä. 

Sitten keskustelun paikka on juuri nyt.

Millaiset työnsaantimahdollisuudet sinulla on uudella paikkakunnalla?

Lapset sopeutuvat kyllä.

Sun mielestä riittää että nainen saa töitä ja lapset sopeutuu? Mitä jos nainen ei sopeudu? Tai lapset sopeutuu muttei viihdy. 

Ei voida vaatia koko perhettä sopeutumaan jotta yksi viihtyy ja saa toteuttaa itseään.

Kyllä työllistyminen on olennainen asia. Löytyykö molemmille töitä ja onko valinnanvaraa, jos työpaikka loppuukin. Millaiset koulut on lapsille tarjolla, mikä on hoitopaikkatilanne, minkä hintaista asuminen, onko mahdollisuuksia harrastaa. 

Sinun asenteesi on, että koko muu perhe saa joustaa siksi, että äiti saa käydä duunissaan ja tavata Eetla-tätiään juoksulenkeillä. Avioliitto on kompromissien tekoa, minäkin olen ollut pariin otteeseen puolivuotisjakson nelistään lasten kanssa kotisuomessa ja välillä ollaan asuttu koko perhe ulkomailla, koska mies sai hyvän tilaisuuden siihen. Koko perhe hyötyi siitä valtavasti. 

Nyt ei ole tietoa siitä, millaisesta muutoksesta on kysymys eli mistä minne ollaan muuttamassa, joten hankala ottaa kantaa sen tarkemmin. Jos kyseessä on korpipaikkakunta rajoittuneine työmahiksineen, harkitsisin huolellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään. 

Olet provo, mutta kommentoin silti.

Moniko mies muuttaisi vaimonsa työpaikan takia paikkakunnalle, jossa ei ole itselle mitään? Todella harva, jos yksikään. Naiset muuttavat tutkitustikin miehiä rohkeammin vieraille paikkakunnille. Toki tämä edellyttää sitä, että naisella on jokin syy muuttaa, esim. työ- tai opiskelupaikka. Aloittajalla ei ole mitään syytä muuttaa.

Naiset ottavat riskejä, miehet jäävät äitinsä helmoihin.

Eikö aloittajalla sitten ole työmahdollisuuksia uudella paikkakunnalla?

Kun olimme vielä lapseton pariskunta, niin meillä on vastaava tilanne, tosin miehen uusi työ ei olisi ollut kuin 300 km päässä nykyisestä asuinpaikastamme. Mutta oli hänelle iso eteneminen uralla. Sanoin muuttoni ehdoksi, että minun täytyy saada sieltä uudelta paikkakunnalta ensin työpaikka ja vasta sitten voin suostua muuttoon (minulla on oman alan hyvä vakipaikka ollut jo vuosia). Kun tosiaan lapsia ei vielä ollut, niin olisin voinutkin ottaa elämässäni isojakin riskejä. No hain hyvin ahkerasti työtä sieltä uudelta paikkakunnalta, myös ns. piilotyöpaikkoja ja yritin kaiken mitä keksisin, että saisin sieltä oman alan työn (olen maisterikoulutettu, en vaihda oman alan työtä kaupankassaksi). En saanut sieltä työtä. En muuttanut. Mies valitsi jäädä luokseni meidän alkuperäiselle paikkakunnalle, jossa nyt yhä asumme ja mies on saanut täältä hyvän työn, joka on ollut iso eteneminen uralla hänelle. 

Me on tehty muutto saman ikäisten lasten kanssa kauas kotiseudulta miehen työn vuoksi. Loppujen lopuksi kävi niin, että mies sai yt-neuvotteluissa potkut, kun firmaan tuli iso organisaatiomuutos. Paikkakunnalta eikä lähistöltä ei ole löytynyt hänelle uutta työtä, joten hän on pitkäaikaistyötön. Kouluja täällä ei ole, joten lapset ovat joutuneet muuttamaan muualle opiskelujen vuoksi.

Kun mietitte muuttoa, niin ajatelkaa asiat eteenpäin tulevaisuuteen. Esimerkiksi ikääntyvät vanhemmat ovat yksi asia, joka meillekin on ollut ongelmallinen muiden edellä mainittujen seikkojen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?

Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä. 

Sitten keskustelun paikka on juuri nyt.

Millaiset työnsaantimahdollisuudet sinulla on uudella paikkakunnalla?

Lapset sopeutuvat kyllä.

Sun mielestä riittää että nainen saa töitä ja lapset sopeutuu? Mitä jos nainen ei sopeudu? Tai lapset sopeutuu muttei viihdy. 

Ei voida vaatia koko perhettä sopeutumaan jotta yksi viihtyy ja saa toteuttaa itseään.

Kyllä työllistyminen on olennainen asia. Löytyykö molemmille töitä ja onko valinnanvaraa, jos työpaikka loppuukin. Millaiset koulut on lapsille tarjolla, mikä on hoitopaikkatilanne, minkä hintaista asuminen, onko mahdollisuuksia harrastaa. 

Sinun asenteesi on, että koko muu perhe saa joustaa siksi, että äiti saa käydä duunissaan ja tavata Eetla-tätiään juoksulenkeillä. Avioliitto on kompromissien tekoa, minäkin olen ollut pariin otteeseen puolivuotisjakson nelistään lasten kanssa kotisuomessa ja välillä ollaan asuttu koko perhe ulkomailla, koska mies sai hyvän tilaisuuden siihen. Koko perhe hyötyi siitä valtavasti. 

Nyt ei ole tietoa siitä, millaisesta muutoksesta on kysymys eli mistä minne ollaan muuttamassa, joten hankala ottaa kantaa sen tarkemmin. Jos kyseessä on korpipaikkakunta rajoittuneine työmahiksineen, harkitsisin huolellisesti.

Jos isä ei lähde, niin 4/5 elämä jatkuu aivan samanlaisena kuin aiemminkin ja isänkin, jos ei katkeroidu. 

Jos isä lähtee mutta äiti lapsineen jää, 5/5 elämä muuttuu, mutta 4/5 elämässä monet olennaisimmat palikat pysyvät ennallaan.

Jos koko perhe lähtee, niin 5/5 elämä muuttuu ratkaisevasti, eikä kukaan voi ennalta sanoa 4/5 osalta, muuttuuko se parempaan vai huonompaan suuntaan. 

Eli lapset eivät jousta yhtään mihinkään, jos äiti saa tavata "Eetla-tätiään". Aika vähättelevään muotoon muutenkin puettu tämä asia, ihan kuin kyse olisi pelkästään siitä, kenen kanssa äiti lenkkeilee. Kysymys on äidin työstä, vanhimman lapsen koulusta, pienempien lasten päiväkodeista, koko perheen harrastuksista, perheen läheisistä ihmisistä ja suvuista ja kuulumisen tunteesta. Ne ovat aika paljon isompia asioita kuin lenkit tädin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Noin nuorten lasten kanssa muuttaminen on vielä helppoa! Saatte varmasti uusia ystäviä ja kun löydät itse uutta työtä, tutustut myös sitä kautta ihmisiin.

Itse ottaisin asian seikkailuna! Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla jotakin ihan uutta. Uusi työ voi piristää miestä paljon, mikä voi vaikuttaa perhe-elämäänne positiivisesti.

Ja ainahan voi palata takaisin, jos asiat eivät sujukaan.

Yksi varoituksen sana silti:

Itse koettaisin ehkä elää kahdessa osoitteessa niin kauan kunnes miehen koeaika on ohi. Tiedän nimittäin perheen, joka tuli Suomeen toisesta maasta (miehellä johtotason paikka), ja koeajan päätteeksi firma pistikin miehen pihalle syytä ilmoittamatta. Myöhemmin kävi ilmi, että firman tilanne oli heikentynyt niin että siellä alkoi pian yt:t ja iso osa keskijohtoa pistettiin pihalle.

Suututtaa lukea tuollaista! Tälläkin palstalla on paljon yksinäisyyttään itkeviä ihmisiä. He ovat tehneet kaikkensa löytääkseen ystäviä, mutta eivät ole onnistuneet. Ei ole mitään takeita siitä, että aloittaja löytää uudelta paikkakunnalta yhtäkään kaveria. Muutto voi olla aloittajan elämän suurin virhe.

Ap sanoo, että siellä "Lieksassa" saisivat omakotitalon sitten kodiksi, mutta hän ei ole koskaan haaveillut omakotitalosta vaan tykkää asua rivarissa. En suosittele muuttoa omakotitaloon, jos ei sitä todella paljon halua. Siinä omakotitalossa on nimittäin paljon työtä! Vaikka se olisi aivan uusi talo. Ei sovi ollenkaan kaikille asumismuotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin nuorten lasten kanssa muuttaminen on vielä helppoa! Saatte varmasti uusia ystäviä ja kun löydät itse uutta työtä, tutustut myös sitä kautta ihmisiin.

Itse ottaisin asian seikkailuna! Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla jotakin ihan uutta. Uusi työ voi piristää miestä paljon, mikä voi vaikuttaa perhe-elämäänne positiivisesti.

Ja ainahan voi palata takaisin, jos asiat eivät sujukaan.

Yksi varoituksen sana silti:

Itse koettaisin ehkä elää kahdessa osoitteessa niin kauan kunnes miehen koeaika on ohi. Tiedän nimittäin perheen, joka tuli Suomeen toisesta maasta (miehellä johtotason paikka), ja koeajan päätteeksi firma pistikin miehen pihalle syytä ilmoittamatta. Myöhemmin kävi ilmi, että firman tilanne oli heikentynyt niin että siellä alkoi pian yt:t ja iso osa keskijohtoa pistettiin pihalle.

Suututtaa lukea tuollaista! Tälläkin palstalla on paljon yksinäisyyttään itkeviä ihmisiä. He ovat tehneet kaikkensa löytääkseen ystäviä, mutta eivät ole onnistuneet. Ei ole mitään takeita siitä, että aloittaja löytää uudelta paikkakunnalta yhtäkään kaveria. Muutto voi olla aloittajan elämän suurin virhe.

Samaa minäkin mietin. Aikuisena on oikeasti todella vaikeaa saada uusia ystäviä! On todella typerää väittää, että muuta vain ap saat varmasti uusia ystäviä siellä uudella paikkakunnalla. Itse olen ihan puhelias ja kiva, mutta en silti ole aikuisiällä saanut yhtään uusia ystäviä (moikkatuttuja vain), ja olen koko ikäni asunut täällä Helsingissä eli on ollut jopa valmiit verkostot täällä aina.

Kävikö mies haastattelussa? Kai häneltä on silloin kysytty muutohalukkuutta ja perheen muuttohalukkuutta?  Mitähän mies on vastannut kun ap on nyt vastahankainen muuttoon. Onhan tästä jollain tasolla keskusteltu kun sitä työpaikkaa on mies hakenut? 

Hyvä ajatus on tuo, että mies menee aluksi yksin ja koeajan asuu siellä yksin. Voi tosiaan tulla takaisin, jos työ ei olekaan niin unelma. Mutta jos mies palaakin takaisin, saako hän uuden työpaikan nykyiseltä paikkakunnalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään. 

Olet provo, mutta kommentoin silti.

Moniko mies muuttaisi vaimonsa työpaikan takia paikkakunnalle, jossa ei ole itselle mitään? Todella harva, jos yksikään. Naiset muuttavat tutkitustikin miehiä rohkeammin vieraille paikkakunnille. Toki tämä edellyttää sitä, että naisella on jokin syy muuttaa, esim. työ- tai opiskelupaikka. Aloittajalla ei ole mitään syytä muuttaa.

Naiset ottavat riskejä, miehet jäävät äitinsä helmoihin.

Eikö aloittajalla sitten ole työmahdollisuuksia uudella paikkakunnalla?

Oletko oikeasti noin tyhmä vai yritätkö vain esittää?

Yritän nyt jotenkin vääntää rautalangasta: aloittajalla on jo työpaikka. Hän viihtyy paikkakunnalla, jossa nyt asuu. Aloittajalla ei ole yhtäkään syytä muuttaa muualle.

Ihmettelen kyllä, että mies on edes hakenut työtä jostain tuhannen kilsan päästä ja käynyt siellä haastattelussakin ja nyt vasta sitten alkaa miettimään, että oiskohan toi vaimokulta valmis muuttamaan hevonkuuseen.

Jos muutatte pikkupaikkakunnalle, niin siellä työnantajat ja työpaikat ovat ovat harvassa. Jos kyseinen yritys lopettaa tai supistaa toimintaansa, niin löytyykö paikkakunnalta toista työpaikkaa. Yt-neuvottelut voivat tulla milloin tahansa. Siinä ei koeaikaa kysellä.

Pois muuttaminenkin voi olla hankalaa tai mahdotonta, koska ette saa ostamaanne omakotitaloa kaupaksi. Kuka sen ostaisi muuttotappiopaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt teidän ei auta kuin tosiaan käydä monen monituista keskustelua asiasta sekä molempien toiveista/tarpeista unohtamatta miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Riidelkää pari kertaa oikein kunnolla, sekin kuuluu asiaan.

Ylempänä onkin tullut ihan hyviä kommentteja. Mä lähtisin liikkeelle niin että alkuunsa mies vuokraa vähintään koeajalle pienen yksiön tai alivuokralaishuoneen eli koko perhettä ei revitä juuriltaan kerralla. Siinä mies makustelee työpaikkaa (ja työnantaja tekee päätöksen työsuhteen jatkumisesta) eikä kaikkien tarvitse muuttaa heti (jos ollenkaan) jos vaikka työpaikka tai ympäristö ei pitemmän päälle olekaan mieleinen. Asunnon saa vähentää verotuksessa joten se on pieni kustannuserä. 

Meillä todennäköisesti päädyttäisiin siihen että mies viettää viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloput oltaisiin yhdessä perheenä jommalla kummalla paikkakunnalla. En repisi lapsia pois tutuista kuvioista, ystävien ja harrastusten ja sukulaisten parista. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeä. Enkä itsekään olisi valmis lähtemään ns. tyhjän päälle, etenkään jos työllistyminen vaikuttaisi vähääkään epävarmalta. Se voi nuoresta tuntua pikkujutulta mutta jokainen työsuhde (tai työttömyys tai huonosti palkattu pätkätyö) vaikuttaa muun muassa eläkkeeseen. Monet perheet pärjää vallan mainiosti vaikka toinen tai joskus jopa molemmat vanhemmat tekee reissutyötä/toinen asuu muualla viikot. Miksei se siis toimisi teillä? 

Lasta ei saa repiä pois päiväkoti kavereistaan, mutta toisesta vanhemmasta voi? Eikö lasten turvallisuuden tunteeseen vaikuta jos toinen vanhempi on viikot poissa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, että mies on edes hakenut työtä jostain tuhannen kilsan päästä ja käynyt siellä haastattelussakin ja nyt vasta sitten alkaa miettimään, että oiskohan toi vaimokulta valmis muuttamaan hevonkuuseen.

Mieshän oli kysynyt vaimolta, mutta vaimo sanoi että hae vain. Se oli se vaimokulta joka vasta nyt alkoi ajatella mitä muutto tarkoittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos muutatte pikkupaikkakunnalle, niin siellä työnantajat ja työpaikat ovat ovat harvassa. Jos kyseinen yritys lopettaa tai supistaa toimintaansa, niin löytyykö paikkakunnalta toista työpaikkaa. Yt-neuvottelut voivat tulla milloin tahansa. Siinä ei koeaikaa kysellä.

Pois muuttaminenkin voi olla hankalaa tai mahdotonta, koska ette saa ostamaanne omakotitaloa kaupaksi. Kuka sen ostaisi muuttotappiopaikkakunnalla.

Tunnen erään perheen, joka muutti työn perässä eräälle (muuttotappio)pikkupaikkakunnalle ja osti velaksi sieltä hienon ison omakotitalon edullisesti (140 000 €). Samanlainen talo esim. Vantaalla olisi maksanut puoli miljoonaa.. No nyt on työt loppu, koska tuli yt:t ja he yrittää myydä sitä omakotitaloaan, jotta voisivat muuttaa työn perässä muualle. Mutta kukaan ei osta, se talo on ollut jo pari vuotta heillä myynnissä siellä ja omakotitalo kun on, niin kiinteistöverot, jätemaksut, lämmityskulut ja kaikki juoksee koko ajan ja tietenkin lainanlyhennykset, ja siellä on pakko kuitenkin koko ajan olla hoitamassa sitä taloa ja tonttia ettei ne rapistu. Kukaan ei osta edes puoleen hintaan sitä taloa (enkä tiedä antaisiko pankki edes myydä puoleen hintaan kun se on lainan panttina kuitenkin). Siellä ei talokauppa käy ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, että mies on edes hakenut työtä jostain tuhannen kilsan päästä ja käynyt siellä haastattelussakin ja nyt vasta sitten alkaa miettimään, että oiskohan toi vaimokulta valmis muuttamaan hevonkuuseen.

Mieshän oli kysynyt vaimolta, mutta vaimo sanoi että hae vain. Se oli se vaimokulta joka vasta nyt alkoi ajatella mitä muutto tarkoittaisi.

"Hae vain" tarkoittaa, että "hae vain". Se ei tarkoita, että "minä muutan" tai että "lapset muuttaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt teidän ei auta kuin tosiaan käydä monen monituista keskustelua asiasta sekä molempien toiveista/tarpeista unohtamatta miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Riidelkää pari kertaa oikein kunnolla, sekin kuuluu asiaan.

Ylempänä onkin tullut ihan hyviä kommentteja. Mä lähtisin liikkeelle niin että alkuunsa mies vuokraa vähintään koeajalle pienen yksiön tai alivuokralaishuoneen eli koko perhettä ei revitä juuriltaan kerralla. Siinä mies makustelee työpaikkaa (ja työnantaja tekee päätöksen työsuhteen jatkumisesta) eikä kaikkien tarvitse muuttaa heti (jos ollenkaan) jos vaikka työpaikka tai ympäristö ei pitemmän päälle olekaan mieleinen. Asunnon saa vähentää verotuksessa joten se on pieni kustannuserä. 

Meillä todennäköisesti päädyttäisiin siihen että mies viettää viikot toisella paikkakunnalla ja viikonloput oltaisiin yhdessä perheenä jommalla kummalla paikkakunnalla. En repisi lapsia pois tutuista kuvioista, ystävien ja harrastusten ja sukulaisten parista. Turvallisuuden tunne on lapsille tärkeä. Enkä itsekään olisi valmis lähtemään ns. tyhjän päälle, etenkään jos työllistyminen vaikuttaisi vähääkään epävarmalta. Se voi nuoresta tuntua pikkujutulta mutta jokainen työsuhde (tai työttömyys tai huonosti palkattu pätkätyö) vaikuttaa muun muassa eläkkeeseen. Monet perheet pärjää vallan mainiosti vaikka toinen tai joskus jopa molemmat vanhemmat tekee reissutyötä/toinen asuu muualla viikot. Miksei se siis toimisi teillä? 

Lasta ei saa repiä pois päiväkoti kavereistaan, mutta toisesta vanhemmasta voi? Eikö lasten turvallisuuden tunteeseen vaikuta jos toinen vanhempi on viikot poissa?

Lapsen turvallisuudentunteeseen vaikuttaa myös katkeroitunut vanhempi.

Mitähän mies aikoo tehdä, jos ja kun ap sanoo, että hän ei ole valmis muuttamaan?

En muuttaisi, koska lapseni eivät halua luopua ystävistään ja harrastuksistaan, enkä itsekään löytäisi oman alan työtä pikkupaikkakunnilta. En myöskään muuttaisi kauemmas tukiverkoista, ystävistäni ja vanhemmistani. Katkeroituisin ja se olisi myös avioliiton loppu. Meillä mies olisi halunnut muuttaa itselleen parempiin harrastusmaisemiin maaseudulle omien kaukaisten sukulaistensa lähelle. Onneksi en suostunut ja kaiken kukkuraksi vielä mies kuoli.