Lue keskustelun säännöt.
Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni
03.05.2019 |
Eilen oli tullut puhelu, että onneksi olkoon ja tervetuloa, täällä olisi työpaikka 700 kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista, jossa ollaan asuttu 17 vuotta. Onnittelin tietenkin, kehuin ja kerroin olevani ylpeä, mutta sisälläni romahdin. Ei ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, että miestä valittaisiin, mutta niin nyt kuitenkin kävi. Työ olisi miehelle selkeästi etenemistä uralla ja siirtymistä sellaisten tehtävien pariin, jotka kiinnostavat nykyistä enemmän.
Ongelmana on se, että täällä on kaikki. Minun työpaikkani, lastemme (8-, 5- ja 3-vuotiaat) koulu ja päiväkoti. On harrastukset, meidän aikuisten kuin lastenkin ystävät, oma asunto. Molempien vanhemmat eivät nyt samalla paikkakunnalla, mutta huomattavasti lähempänä kuin mitä tuolla kaupungissa X olisivat. Miehelläkin on täällä vakituinen työpaikka, jossa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole tuo unelmapesti.
Toistaiseksi en ole onnistunut keksimään yhtä ainutta positiivista asiaa muutosta. Okei, "saisimme" omakotitalon, mutta en ole siitä koskaan haaveillut, rivitalossa on aivan hyvä. Kaikki muu menisi. Uusi kaupunki olisi profiililtaankin ihan erilainen kuin nykyinen, joka on iso ja monipuolinen kaupunki.
Että onko tässä nyt pienipalkkaisella naisella oikeutta sanoa, että minä en muuten sitten muuta? Ajatus siitä, että jäisin lasten kanssa yksin arkiviikoiksi tuntuu kauhealta, mutta suorastaan musertavalta tuntuu, että lapset lähtisivätkin isänsä mukaan enkä olisi enää läsnä heidän elämänsä jokaisessa käänteessä.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Suurempi riski on, että ap alkaa juoda masentuneena työttömänä uudella paikkakunnalla, jossa ei ole yhtikästä mitään. Miehellä on sentää ihan ok työpaikka nykyisellä paikkakunnalla, kun ihan vain muuten vain sen hakumuksen lähetti olematta sen kummemmin tosissaan.
Ei. Ap soittelee ystävilleen ja kotiin ja haukkuu miehen pataluhaksi sen sijaan että etsisi töitä. Kaikki on pahan miehen vika, elämä on tuhottu. Mies alkaa purkaa kotipaineita pulloon, kotona ei kest olla selvinpäin raivottaren kanssa.
Kemissä työttömyysprosentti on aika korkea, joten ei sieltä niin vain töitä löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen lisää vielä, että kyllä todellakin Suomessa on samat julkiset palvelut joka puolella (viittaan siihen kun joku puhui puheterapioista jne.). Usein pienemmillä paikkakunnilla asiat toimii sutjakkaamminkin.
No ei kyllä todellakaan ole. Sillä on tosi iso merkitys, onko esimerkiksi kunnan perusterveydenhuolto saatu toteutettua niin, että on pitkäaikaisia, pysyviä ja kokeneita virkalääkäreitä, vai tuleeko joku lääketieteen 20 000 euron kuukausipalkalla heittämään Attendolle kuukauden mittaisen keikan, kunnes kandi taas vaihtuu. Tai että onko kunnan sosiaalityöntekijät tiettyyn erityisalaan erikoistuneita, vai joutuvatko tekemään ihan kaikkea kunnan pienuuden vuoksi (keskiluokkainenkin voi "joutua" asioimaan sosiaalityöntekijän kanssa, jos esimerkiksi joku perheenjäsen vammautuu). Onko kouluihin pystytty rekrytoimaan asiallisen koulutuksen saaneita maistereita, vai opettaako tokaluokkalaisia rehtorin välivuotta pitävä 19-vuotias tytär. Onko matkaa lähimpään synnytyssairaalaan tai ympäri vuorokauden päivystävään ensiapuun 10 vai 150 kilometriä.
Näin teinien vsnhempana sanoisin myös, että tuon ikäisten lasten kanssa on vielä helppo muuttaa.
Tosin vähän aikaa katseöisin kahdessa osoitteessa, kannattaako kaikkien tulla, ts. onko se oikeasti unelmapaikka miehellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onnellinen ja kiireetön arki ilman ruuhkaa. Sujuva ja laadukas elämä, keskellä kaupunkia, mutta luonnon sylissä. Täällä on oikea paikka kodillesi. ---
Kultturelli asukas löytää Kemistä konsertteja, museoita, teatteria ja tapahtumia, luontoon kaipaava puolestaan lukuisia virkistys- ja urheilumahdollisuuksia. Kemi on tunnettu laadukkaista ja kattavista palveluistaan, joista erityisen tunnettuja ovat monipuoliset kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut. ---
Kemissä on helppo elää ja asua. Erityisesti lapsiperheet arvostavat edullista asumista..."
Kovasti kaupunkia kehutaan ainakin kotisivuillaan...
Ja sitten kun etsit sellaisen kunnan kotisivun, jossa mitä tahansa suomineidon persreikää ei kehuttaisi maasta taivaaseen.
Jos alueen parhaat puolet ovat ne, että siellä ei ole ruuhkaa ja asuminen on edullista, se kertoo siitä, ettei kukaan muu halua asua siellä. Jos haluaisi, niin silloin olisi ruuhkaa ja asumisen hinta korkeampi.
Mies lähtee ensin yksin tutkimusretkelle, ja sen jälkeen kartoitetaan mitä muu perhe tekee. Tässä vaiheessa en tekisi mitään päätöksiä muutosta ap:nä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan epäilemään, että tämä stoori on palstan novellikirjailijan näppäimistöltä. Ei missään perheessä tehdä työhakemuksia noin ja kohautella olkia ja sitten yhtäkkiä itketään kun sieltä tarjottiinkin työpaikkaa. En voi uskoa, että _ei yhtään_ keskustella etukäteen.
Mutta hyvä keskusteluhan tästä on kehkeytynyt.
Kyllä meillä vaan tehtiin. Töitä kun ei noin vain saa, niin turha liikaa märehtiä ennen kuin on konkreettinen kysymys edessä. Joissain ammateissa on tarve käydä hakemassa kokemusta pikkupaikkakunnilta tai ulkomailta, jotta sitten on kilpailukykyinen vaikka Turussa/Helsingissä. En tosin itse muuttaisi pysyvästi vaikkapa Kemiin, kun olen Helsingistä, vaikka mitä duunia tarjottaisi.
Mä kyllä ensin kysyisin puolisolta mielipidettä, ennenkuin haen työtä 700km:n päästä, varsinkin jos on lapsia. Ennen hakemuksen lähettämistä pitää olla selvät sävelet, että mitäs jos sieltä kutsutaan töihin...Vaan nyt ap ihmettelee sormi suussa kun tulikin yllärinä koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Suurempi riski on, että ap alkaa juoda masentuneena työttömänä uudella paikkakunnalla, jossa ei ole yhtikästä mitään. Miehellä on sentää ihan ok työpaikka nykyisellä paikkakunnalla, kun ihan vain muuten vain sen hakumuksen lähetti olematta sen kummemmin tosissaan.
Ei. Ap soittelee ystävilleen ja kotiin ja haukkuu miehen pataluhaksi sen sijaan että etsisi töitä. Kaikki on pahan miehen vika, elämä on tuhottu. Mies alkaa purkaa kotipaineita pulloon, kotona ei kest olla selvinpäin raivottaren kanssa.
Kemissä työttömyysprosentti on aika korkea, joten ei sieltä niin vain töitä löydä.
Ei varmaan. Varsinkaan jos niitä ei hae. Siis kukaan ei edes tule kotiin töitä tarjoamaan. Helskutin Kemi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 vuotta on ihan jumalattoman pitkä aika jumittaa samassa kämpässä ja kaupungissa. Se, että pelkäät muutosta noin kovasti kertoo nimenomaan siitä että on sen aika.
Asia on eri jos asuu jossain sukutilalla, mutta rivarikämpässä, 17 vuotta samassa?
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta on ihan jumalattoman pitkä aika jumittaa samassa kämpässä ja kaupungissa. Se, että pelkäät muutosta noin kovasti kertoo nimenomaan siitä että on sen aika.
Asia on eri jos asuu jossain sukutilalla, mutta rivarikämpässä, 17 vuotta samassa?
Eihän tuossa aloituksessa välttämättä tarkoiteta, että on asuttu samassa asunnossa, vaan että on asuttu paikkakunnalla, joka on koti.
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta on ihan jumalattoman pitkä aika jumittaa samassa kämpässä ja kaupungissa. Se, että pelkäät muutosta noin kovasti kertoo nimenomaan siitä että on sen aika.
Asia on eri jos asuu jossain sukutilalla, mutta rivarikämpässä, 17 vuotta samassa?
Ja sitten eläkkelle ja sen jälkeen hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Millainen ihminen pitää Kemiin työttömäksi muuttamista (ja vastahakoisten lasten erottamista kavereistaan) kehityksenä? :D
Muutos ei ole automaattisesti positiivista, se on neutraalia. Sen lopputuloksen määrittää pitkälti ihmiset joita muutos koskee; heidän arvostamansa asiat, elämäntilanteensa yms.
/149
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta on ihan jumalattoman pitkä aika jumittaa samassa kämpässä ja kaupungissa. Se, että pelkäät muutosta noin kovasti kertoo nimenomaan siitä että on sen aika.
Asia on eri jos asuu jossain sukutilalla, mutta rivarikämpässä, 17 vuotta samassa?
Olen muuttanut elämäni aikani ainakin 15 kertaa. Nyt olen löytänyt sen täydellisen kodin, josta en toivottavasti lähde pois kuin arkussa. En edes asu rivarissa vaan kerrostalossa! Mulla on koko ylin kerros käytössä upeine näkymineen. En vaihtaisi tätä asuntoa ja kaupunkia mistään hinnasta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päättääpä ap ja hänen miehensä mitä tahansa, niin on tärkeää, että he huomioivat kaikki plussat ja miinukset, jotka liittyvät tilanteeseen. Se on normaali päätöksentekoprosessi. Se, että sulkee silmänsä kaikelta negatiiselta, ei ole oikea tapa toimia etenkään, kun kyseessä on koko perheen hyvinvointi ja tulevaisuus.
Se on myös oiva tapa kampittaa kaikki kehitys. Olisi vähän eri juttu jos mies olisi lähdössä Afrikkaan. Nyt on kuitenkin turvallinen, yhteiskunnan varoin tuettu Suomi kyseessä.
Millainen ihminen pitää Kemiin työttömäksi muuttamista (ja vastahakoisten lasten erottamista kavereistaan) kehityksenä? :D
Muutos ei ole automaattisesti positiivista, se on neutraalia. Sen lopputuloksen määrittää pitkälti ihmiset joita muutos koskee; heidän arvostamansa asiat, elämäntilanteensa yms.
/149
Miksi oletat automaattisesti, että ap jää työttömäksi? Että lapset ei löydä kavereita?
Että ap ei voisi joutua yt-neuvotteluihin nykyisessä työssä, olla työttömänä puolen vuoden päästä? Lasten kaverit muuttaa toiselle paikkakunnalle vanhempien avioeron tai työpaikan muuton vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä jokainen viidestä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseensa ja arki sujuu ja toimii, molemmilla vanhemmista on ihan hyvät työpaikat joista perhe saa elantonsa jne. Ainoa syy muutolle on miehen unelmat ja miehen halu toteuttaa omia unelmiaan. Ja nyt neljän ihmisen pitäisi uhrata ihan hyvä elämänsä, jotta yksi saa toteuttaa omia unelmiaan.
Ihan vain siksi, kun yksi ihminen on jo niin kaavoihinsa kangistunut ettei uskalla edes ajatella muuta. Lapset on ok, kun vanhemmat huolehtivat että on rakkautta ja mahdollisuuksia. Ap menee laput silmillä muista piut paut välittämättä koko elämänsä. Ihmettelee, kun mies on alakuloinen ja työhönsä kyrsiintynyt. Pahimmassa tapauksessa alkaa miehen tissuttelu, että jaksaa taas yhden ankean työviikon.
Kohta ap täällä kertoo, että mies juo ja ei puhu. Mikä avuksi?
Aivan, eli jos mies ei saa tehdä kuten haluaa ja vetää perhettään mukanaan seuraten oikkujaan ympäri Suomea, hän masentuu ja alkaa ryypätä. Ja se jos mikä on naisen vika.
Luojan kiitos olen löytänyt itselleni hyvän miehen.
Ps. Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään ≠ kaavoihin kangistuminen.
/139
Niin, sinä ehkä olet onnellinen kun tehdään kuten sinä tahdot.
Tietenkin, niinhän me kaikki. En silti pakota miestäni tekemään kuten tahdon, me teemme kompromisseja ja jos sellaiseen ei olisi mahdollisuutta, eroaisimme.
Ei se niin voi mennä että mies joka haluaa jotain, saa sen, ja nainen joka haluaa jotain on itsekäs mulkku. :D
/139
"Onnellinen ja kiireetön arki ilman ruuhkaa. Sujuva ja laadukas elämä, keskellä kaupunkia, mutta luonnon sylissä. Täällä on oikea paikka kodillesi. ---
Kultturelli asukas löytää Kemistä konsertteja, museoita, teatteria ja tapahtumia, luontoon kaipaava puolestaan lukuisia virkistys- ja urheilumahdollisuuksia. Kemi on tunnettu laadukkaista ja kattavista palveluistaan, joista erityisen tunnettuja ovat monipuoliset kulttuuri- ja vapaa-ajanpalvelut. ---
Kemissä on helppo elää ja asua. Erityisesti lapsiperheet arvostavat edullista asumista..."
Kovasti kaupunkia kehutaan ainakin kotisivuillaan...