Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lapsia piti ennen vanhaan rangaista? Ja usein vielä aika julmilla tavoilla?
02.05.2019 |
Miksei lasten kanssa keskusteltu ja opetettu sitä millaista on hyvä käytös? Ja eikö vanhemmilla siinä risua heiluttaessa, lasta nurkassa seisottaessa tai kotiarestia vahtiessa tms. käynyt yhtään mielessä, että "mitä jos minä itse olisin tuossa rangaistavana?" Että miltä aikuisesta tuntuisi jos häntä kotona rangaistaisiin omista kiukutteluistaan ja laiminlyönneistään ja että mikä olisi silloin rankaisun jälkeen rangaistun ja rankaisijan suhde? Tuskin kovin turvallinen ja luottamuksellinen ainakaan.
Vai oliko rankaisussa kyse siitä, että lapselta odotettiin 100% tottelevaisuutta eli piti totella kuin kone eikä näyttää omaa tahtoa? Nykyään onneksi tajutaan, että tietty tottelemattomuus on hyvästä lapselle ja opettaa tervettä itsetuntoa ja kyseenalaistamista.
Kommentit (82)
Tämä on tosiaan aihe, jota en pysty ymmärtämään. Esim. itseäni kuritettiin lapsena todella rankalla kädellä niin, että meni kesken pahoinpitelyn pissat housuun ym. Ihan mitättömistä syistä, lähinnä vanhempi siinä omaa elämanpelkoaan ym. purki puolustuskyvytöntä lasta hakkaamalla. Ehkä siitä sai jotain nautintoa?
Se myös, että vanhempani kertoi itse traumatisoituneensa lapsuudessaan, koska hänen äitiään ja sisarustaan pahoipideltiin kotona, häneen itseensä ei kajottu, mutta hän näki tilanteet. Sitten tämä samainen traumatisoitunut vanhempi hakkasi omia lapsiaan. Tämä ei kuulemma ole aiheuttanut meille lapsille mitään traumoja. Mitä nyt minulla mm. dissosiaatiohäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievällä rangaistuksella ei ole mitään virkaa jos se ei saa lasta tottelemaan. Monet "humaanit" vanhemmat esim. jäähyttävät lapsiaan monta kertaa joka päivä vaikka on ihan päivänselvää että lapsi ei ota jäähystä pätkäänkään opikseen.
Kovien rangaistusten antamista ei pidä pelätä, varsinkaan jos ja kun niillä saa sen aikaan, että lapsi sen jälkeen tottelee pitkän aikaa eikä siis tarvitse rangaista kuin harvoin.
Jännä miten nykyäänkin eläimen saa koulutettua ilman väkivaltaa, mutta omiin lapsiin halutaan kuitenkin sitä käyttää.
Siitä huolimatta, että on yhteinen kieli, jota eläinten kesken ei ole.
Jos eläin oppii paremmin asioita piiskaamatta, miksi ihminen olisi niin tyhmä ettei opi?
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten nykyäänkin eläimen saa koulutettua ilman väkivaltaa, mutta omiin lapsiin halutaan kuitenkin sitä käyttää.
Siitä huolimatta, että on yhteinen kieli, jota eläinten kesken ei ole.Jos eläin oppii paremmin asioita piiskaamatta, miksi ihminen olisi niin tyhmä ettei opi?
Ainakin hevosia piiskataan tämän tästä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosiaan aihe, jota en pysty ymmärtämään. Esim. itseäni kuritettiin lapsena todella rankalla kädellä niin, että meni kesken pahoinpitelyn pissat housuun ym. Ihan mitättömistä syistä, lähinnä vanhempi siinä omaa elämanpelkoaan ym. purki puolustuskyvytöntä lasta hakkaamalla. Ehkä siitä sai jotain nautintoa?
Se myös, että vanhempani kertoi itse traumatisoituneensa lapsuudessaan, koska hänen äitiään ja sisarustaan pahoipideltiin kotona, häneen itseensä ei kajottu, mutta hän näki tilanteet. Sitten tämä samainen traumatisoitunut vanhempi hakkasi omia lapsiaan. Tämä ei kuulemma ole aiheuttanut meille lapsille mitään traumoja. Mitä nyt minulla mm. dissosiaatiohäiriö.
Minulla se paha hakkajavanhempi sai itsekin rajua kuritusta lapsuudessaan, ja siirsi sen saman menon suoraan lapsilleen vieläkin rajumpana. Mulla on tullut ihan vammoja kurituksesta joita ei tietenkään hoidettu (murtumat luutuneet väärin). Hakkajavanhemman mielestä lapsen hakkaaminen kun on AINOA oikea kasvatustapa.
Kun sain oman lapsen, niin päätin tarkkaan että en ikinä lastani kurita. Mutta jopa alkoi isovanhemmat vaatia minulta että PITÄÄ kurittaa, ja jo vauvalta kuulemma pitää ottaa LUULOT POIS. (Minuakin pahoinpideltiin jo vauvana/taaperona). Lopulta tämä riita vanhempieni kanssa eskaloitui siihen, että he kävi kurittamaan lastani. Välit meni poikki ja on ollut jo 10 vuotta: silti edelleen laittavat yksipuolisesti viestiä miten kasvatan lastani väärin kun en kurita, ja miten lapsesta tulee rikollinen hunsvotti kun ei saa selkäänsä sännöllosesti.
Mun hakkajavanhempi on patologinen luonnevikainen hullu, joka ei kästä tekojaan eikä tajua miten vahingollista se on. Saati sitä että se pilaa ikuisesti välit ja saa lapsen inhoamaan vanhempaansa.
Minä tajusin sentään jo LAPSENA että se mitä hakkaja tekee, on väärin ja sairasta, niin ei saa lapselle tehdä. Se mun isä on nyt 75v eikä vieläkään tajua vaan on yhä sitä mieltä että lapsia pitää hakata, mitä rajummin sitä parempi. V*tun id*ootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jännä että hakkaavia vanhempia puolustellaan että ”mikllä on vaikeaa ja itsekin he sai remmiä lapsuudessa”. Sitten on iläänkuin oikeus jatkaa perinnettä.
Sen pitää mennä just päinvadtoin. Mua hakattiin ja pieksettiin lapsena, ja oli mullakin vaikeaa. Siitä huolimatta on mun velvollisuus lopettaa pajoinpitelyn ketju ja perinne enkä siirrä sitä eteenpäin.
Miksiköhän mun vanhemmilla ei ollut tätä valvollisuutta? Niille oli ihan ok jatkaa väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Lievällä rangaistuksella ei ole mitään virkaa jos se ei saa lasta tottelemaan. Monet "humaanit" vanhemmat esim. jäähyttävät lapsiaan monta kertaa joka päivä vaikka on ihan päivänselvää että lapsi ei ota jäähystä pätkäänkään opikseen.
Kovien rangaistusten antamista ei pidä pelätä, varsinkaan jos ja kun niillä saa sen aikaan, että lapsi sen jälkeen tottelee pitkän aikaa eikä siis tarvitse rangaista kuin harvoin.
Ei sitten kannata vanhana ihmetellä, kun lapset eivätkä lapsenlapset käy vierailulla. Ihan saat omissa kakoissasi maata itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lievällä rangaistuksella ei ole mitään virkaa jos se ei saa lasta tottelemaan. Monet "humaanit" vanhemmat esim. jäähyttävät lapsiaan monta kertaa joka päivä vaikka on ihan päivänselvää että lapsi ei ota jäähystä pätkäänkään opikseen.
Kovien rangaistusten antamista ei pidä pelätä, varsinkaan jos ja kun niillä saa sen aikaan, että lapsi sen jälkeen tottelee pitkän aikaa eikä siis tarvitse rangaista kuin harvoin.
Ja yhtään et ajattele siinä, millaista vahinkoa se tekee lapselle. Itteäs vaan. Miten MÄ pääsen helpoimmalla, eiks nii? Läpy läpy.
t.kristallikissa
Jotkut vanhemmat - kuten omani - käyttivät lapsen pahoinpitelyä omana stressinpurkunaan. Se ei siis ollut rangaistus tuhmuudesta vaan mielivaltaista väkivaltaa. Saattoi alkaa milloin vaam ilman mitään syytä ja siksi piti olla koko ajan varuillaan ja elää pelossa.
Nyt aikuisena oon koko ajan stressitila päällä ja ylivireä (säpsädän joka rasahdusta). Lapsuuden mielivaltainen väkivalta muuttaa pysyvästi aivojen rakennetta ja stressihormonien tasoa. Vaikutus jatkuu läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaset lapset joilla oli selkeä syy-yhteys kuritukseen (=tein tuhmuuksia - saan siitä rangaistuksen) kestävät kurituksen paremmin eivätkä tunne niin suurta katkeruutta. Sen sijaan ilman syytä mielivaltaisesti yleensä traumatisoituvat ka katkeroituvat, koska mikään mitä teit ei estänyt väkivaltaa.
Olon kiltti, tottelevainen kympin tyttö, aina kiltti ja hiljaa ja omatoiminen, en kuormittanut tai vaivamnut vanhempiani ja ajattelin että välttyisin näin väkivallalta.
Ei auttanut, nyrkistä tuli silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievällä rangaistuksella ei ole mitään virkaa jos se ei saa lasta tottelemaan. Monet "humaanit" vanhemmat esim. jäähyttävät lapsiaan monta kertaa joka päivä vaikka on ihan päivänselvää että lapsi ei ota jäähystä pätkäänkään opikseen.
Kovien rangaistusten antamista ei pidä pelätä, varsinkaan jos ja kun niillä saa sen aikaan, että lapsi sen jälkeen tottelee pitkän aikaa eikä siis tarvitse rangaista kuin harvoin.
Ei sitten kannata vanhana ihmetellä, kun lapset eivätkä lapsenlapset käy vierailulla. Ihan saat omissa kakoissasi maata itseksesi.
Kaikki paitsi päänsilitys aiheuttaa traumat ja ikuisen katkeruuden lapsen ja vanhemman välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat - kuten omani - käyttivät lapsen pahoinpitelyä omana stressinpurkunaan. Se ei siis ollut rangaistus tuhmuudesta vaan mielivaltaista väkivaltaa. Saattoi alkaa milloin vaam ilman mitään syytä ja siksi piti olla koko ajan varuillaan ja elää pelossa.
Nyt aikuisena oon koko ajan stressitila päällä ja ylivireä (säpsädän joka rasahdusta). Lapsuuden mielivaltainen väkivalta muuttaa pysyvästi aivojen rakennetta ja stressihormonien tasoa. Vaikutus jatkuu läpi elämän.
Mulla myös näin, jatkuvaa varuillaoloa ja jatkuvasti valmiina pakenemaan asenne. Kirjoitin vastauksen 22. Nyt vanhempi sitten ihmettelee tätä ominaisuutta minussa ja sitä, miten minun on lähes mahdotonta luottaa keneenkään. Olen kuulemma skitso. No, tätä diagnoosia eivät psykiatrit ole vahvistaneet. Ahdistus ja disso kylläkin on. Vanhempi myös ihmettelee, miksi en vaan yksinkertaisesti voi unohtaa menneitä. Ei tajua/halua tajuta, että se kauhu elää yhä minussa terapioista huolimatta. Emme tapaa kuin muutaman kerran vuodessa, sekin on liikaa. Oirehdin useamman päivän tapaamisten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievällä rangaistuksella ei ole mitään virkaa jos se ei saa lasta tottelemaan. Monet "humaanit" vanhemmat esim. jäähyttävät lapsiaan monta kertaa joka päivä vaikka on ihan päivänselvää että lapsi ei ota jäähystä pätkäänkään opikseen.
Kovien rangaistusten antamista ei pidä pelätä, varsinkaan jos ja kun niillä saa sen aikaan, että lapsi sen jälkeen tottelee pitkän aikaa eikä siis tarvitse rangaista kuin harvoin.
Ei sitten kannata vanhana ihmetellä, kun lapset eivätkä lapsenlapset käy vierailulla. Ihan saat omissa kakoissasi maata itseksesi.
Kaikki paitsi päänsilitys aiheuttaa traumat ja ikuisen katkeruuden lapsen ja vanhemman välille.
Tunnistitkos itsesi? Vielä on mahdollisuus pyytää lapsilta anteeksi. Eri asia vaan, pystyvätkö he antamaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan oli tosi yleistä, että lapset eivät pitäneet mitään yhteyttä vanhempiinsa muutettuaan kotoaan. Nykyään kiitos rankaisemisen harvinaistumisen alkaa suvuissa meno olla sosiaalisempaa, onneksi.
Menihän se piekseminen yli, mutta ainakin ne kakarat osasi käyttäytyä toisin kuin nykyään. Jotain siltä väliltä?
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli tosi yleistä, että lapset eivät pitäneet mitään yhteyttä vanhempiinsa muutettuaan kotoaan. Nykyään kiitos rankaisemisen harvinaistumisen alkaa suvuissa meno olla sosiaalisempaa, onneksi.
Kiinnostavaa, mistä oot lukenut tästä? Mun suvussa on nimittäin tapana (josta itse sanoudun irti jyrkästi) se että kun lapsi täyttää 18, se heitetään kotoa reppu selässä ulos maailmalle ja apu loppu siihen ja myös yheyddnpito loppu samalla. Minutkin käskettiin ulos 18v täytettyäni ja siihen loppui kaikki tuki ja apu mutta myös yhteydenpito.
En esim jouluisin saanut mennä kotiin. Vanhempieni mielestä tää on normaali tapa toimia.
Suomessa on valtavan paljon sukuja joissa tunnekylmyys ha lasten kiusaaminen on normaalia ja arkipäivää. Sen väkivaltaisen kaltoinkohtelun tiellä jatketaan sitten muulla kiusaamisella kun lapsi aikuistuu. Esim rajattomat anopit, haukkuvat äidit, riehuvat ka aggressiiviset appiukot.
Mullakin tällainen aivan vinksallaan oleva agressiivinen suku jossa kaikki vihaa kaikkia, kaikilla välit poikko esim sisaruksiin, ollaan vahingoniloisia ja sahataan toisen oksaa.
Olen joutunut erkaantumaan suvustani vanhempieni riehumisen takia ja tän hulluuden huomaa paremmin vähän etäältä. Suvun sisällä juuri kukaan ei kyseenalaista toimintaa vaan sitä vaan jotenkin ”autopilotilla” jatketaan kun niin on aina ollut.
Olen nyt ihan erillään suvustani ja joudun luomaan itse uuden suvun omien lasteni kautta. Sellaisen toisenlaisen missä kannustetaan, näytetään rakkautta ja hellyyttä ja jossa vanhempi ei hylkää lasta yksin kovaan maailmaan selviytymään itsekseen.
Omalla kohdallani pieni ruumiillinen kuritus oli tarpeen. Olin vauhdikas lapsi, muunmuassa vääntelin hellaa päälle ja karkailin kotipihalta. Siitä hyvästä minua tukistettiin. Puheilla ei ollut vaikutusta mutta tukistaminen "herätti" minut ja oikeasti kuulin mitä aikuiset sanoivat.
Vierailija kirjoitti:
Menihän se piekseminen yli, mutta ainakin ne kakarat osasi käyttäytyä toisin kuin nykyään. Jotain siltä väliltä?
Ei. Vaan väkivallatonta kasvatusta. Mua hakattiin ja pieksettiin ja minusta tuli vanhempiani vihaava katkera ihminen. Omat lapset ovat hyvin kasvatettuja ja kohteliaita - ja täysin ilman väkivaltaa, eivät ole saaneet edes tukkapöllyä tai kiinnipitämistä. Vaivaa ja perustelua se vaatii joten onhan se hakkaaminen ”kivaa ja helppoa” aikuisen mielestä. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa tän: jos haluat olla aikuisen lapsesi elämässä mukana, älä edes harkitse kurittamista.
Mun hakkaajavanemmilla on yksinäinen vanhuus tiedossa. En aio auttaa enkä pitää mitään yhteyttä.
Mikset itse syö niitä? Se ei anna kovin tasa-arvoista kuvaa lapselle jos aina vaan sanotaan että odotapas kunhan isi tulee kotiin.