Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lapsia piti ennen vanhaan rangaista? Ja usein vielä aika julmilla tavoilla?
02.05.2019 |
Miksei lasten kanssa keskusteltu ja opetettu sitä millaista on hyvä käytös? Ja eikö vanhemmilla siinä risua heiluttaessa, lasta nurkassa seisottaessa tai kotiarestia vahtiessa tms. käynyt yhtään mielessä, että "mitä jos minä itse olisin tuossa rangaistavana?" Että miltä aikuisesta tuntuisi jos häntä kotona rangaistaisiin omista kiukutteluistaan ja laiminlyönneistään ja että mikä olisi silloin rankaisun jälkeen rangaistun ja rankaisijan suhde? Tuskin kovin turvallinen ja luottamuksellinen ainakaan.
Vai oliko rankaisussa kyse siitä, että lapselta odotettiin 100% tottelevaisuutta eli piti totella kuin kone eikä näyttää omaa tahtoa? Nykyään onneksi tajutaan, että tietty tottelemattomuus on hyvästä lapselle ja opettaa tervettä itsetuntoa ja kyseenalaistamista.
Kommentit (82)
Olen syntynyt 90 luvun puolivälissä ja tunnistan vitsat ja tukkapöllyt. Muistaako kukaan oliko tuo vielä silloinkin yleistä? Vasta 2000-luvullako herättiin ettei kurittaminen ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välivalta ja rangaistus on sivistymättömyyttä.
Miksi ihmeessä omaa läheistä ja rakasta pitäisi rangaista? Läheisiä rakastetaan ja ymmärretään ja eletään heidän kanssaan.
Tää tulee ehkä yllärinä mutta yllättävän useat vanhemmat vihaavat lastaan. Tai vihaavat itseään / jotain muuta mutta projisoivat vihansa lapseen. Siinä on oikeutusta sitten hakata, nöyryyttää ja kaltoinkohdella.
T. Äiinsä vihaama ja äiti vihaa yhäkin vaikka on 70v, olin ”vahinko” joka ”pilasi kaiken”.
Nykyään jos lapsi ei tottele, niin sanotaan vaan, että sillä on adhd ja uhmakkuushäiriö ja levitellään käsiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90 luvun puolivälissä ja tunnistan vitsat ja tukkapöllyt. Muistaako kukaan oliko tuo vielä silloinkin yleistä? Vasta 2000-luvullako herättiin ettei kurittaminen ole ok.
Joo muutos kävi vasta 2000-luvulla. Muistan kin sadistinen isäni pilkkasi ja nauroi kun välivallan kieltävä laki tuli (olikohan -83?). Piiskasi remmillä lapsiaan ja nauroi pilkallisesti että minuahan ei mikään laki estä nyt eikä koskaan, pieksän kersani aina kun haluan!
Sen verran 2000-luku vaikutti isääni että nyt kiistää kaiken. Ihan pokalla väittää ettei ole ikinä lapsiinsa kajonnut eikä kurittanut, ja joka muuta väittää on hullu ja mt-ongelmainen.
Jännä vaan kun velikin muistaa samat pahoinpitelyt ja niitä oli SATOJA. Ainakin 15v ajan tuli viikottain turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 90 luvun puolivälissä ja tunnistan vitsat ja tukkapöllyt. Muistaako kukaan oliko tuo vielä silloinkin yleistä? Vasta 2000-luvullako herättiin ettei kurittaminen ole ok.
90-luvulla oli vielä tosi vahvana ajatus siitä, että lasten pitää totella aikuisia. Vasta 2000-luvulla on alettu kiinnittää huomiota siihen, että kurinpito on traumaattista lapselle. Ja ruumiillisesta kurituksesta on sitä myötä alettu päästä tosissaan eroon, ja toivottavasti kohta myös jäähyistä, aresteista ja vastaavista, koska ne aiheuttavat tutkimusten mukaan lapsessa samantyyppiset reaktiot kuin ruumiillinen kuritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheinta on se että yhä NYKYÄÄN lapsia kuritetaan. Jatkvasti saa lehdesta lukea milloin joku isä/äiti saanut tuomion väkivallasta lapsiaan kohtaan.
Asia on vielä vaikeampi tunnistaa kun nykyään se on tuomittavaa ja salailtua. Vielä 70-80 luvulla se oli ihan avointa, isä hakkasi lapset ikkuna auki ja naapuri kuuli tuskanhiudot ja hädän. Naapuri sen jälkeen tuli kehumaan isää että annoitpas lapsille oikein isän kädestä, hyvähyvä!
Vierailija kirjoitti:
Myös moni hakkajavanhempi oli mt-ongelmainen mutta ennen ongelmat salattiin eikä apua haettu, diagnoosi olis ollut häpeä.
Mun molemmilla vanhemmilla oli kyllä joku raju mt-häriö mutta vielä tänäkään päivänä eivät ole hoitaneet ongelmiaan.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on masennusta , ahmimishäiriö ja dissosaatiohäiriö, veljeni on alkoholisti . Äiti jaksaa ihmetellä pettyneenä miten toinen lapsi on alkoholisti ja toinen hullu vaikka he olivat niin erinomaiset kasvattajat? Selkään annettiin ihan tyhjästäkin , varmuuden vuoksi kun kuitenkin miettivät tuhmuuksia . Isäni koetti käydä minuun käsiksi vielä aikuisenakin, menin käymään ja otin kenkiä pois kun alkoi huitomaan metallisella kenkälusikalla . Tuuppasin ukon kumoon mikä onnistui sumopainijan massallani, kävelin ulos ja pistin välit poikki. En ole tekemisissä kuin veljeni kanssa, kumpikin on sitä mieltä etteivät vanhempani ansaitse edes joulukorttia.
Minulla on lapsi, joka asuu isällään eivätkä vanhempani ole koskaan tätä lastani nähneet, eivät itseasiassa edes tiedä olevansa isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Menihän se piekseminen yli, mutta ainakin ne kakarat osasi käyttäytyä toisin kuin nykyään. Jotain siltä väliltä?
No miltä nyt tuntuu, kun tajuaa tehneensä pahan virheen? Pelottaako yksinäinen vanhuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Maailma lyö säästelemättä.
Aikanaan ruumiillinen kuritus oli mahdollista, ja jopa suotavaa ja tarpeellista. Emme oikein voi kokonaan ymmärtää sen takana olevaa ajattelumallia, eli lapsen opettamista automaation lailla tottelevaiseksi ja nöyräksi sekä ruumiillista karaisua, kivunsietoa.
Yhteiskunta, jossa me nyt kasvatamme lapsia, ympäröi meidätkin pumpulilla. Emme joudu kestämään sellaisia asioita, jota vielä 2-3 sukupolvea taaksepäin ihmiset joutuivat kokemaan päivittäin. Raskaskin ruumiillinen kuritus oli useimmiten vanhempien ainut keino opettaa lapsensa kohti tuon ajan läpeensä julmaa maailmaa. Aikanaan myös Suomessa oli käytössä kotikuri, jossa talon isännällä (perheen isällä) ja osittain emännällä oli oikeus ja velvollisuus käyttää alaisiaan, puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kotikuria. Jos isäntä epäonnistui tehtävässään, kurinpalautus tehtiin kollektiivisesti - eli kurinpitoon suorastaan velvoitettiin.
Maailma ja Suomi oli nykynäkökulmasta vielä 1800-1900 -lukujen taitteessa läpeensä julma paikka.
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Maailma lyö säästelemättä.
Aikanaan ruumiillinen kuritus oli mahdollista, ja jopa suotavaa ja tarpeellista. Emme oikein voi kokonaan ymmärtää sen takana olevaa ajattelumallia, eli lapsen opettamista automaation lailla tottelevaiseksi ja nöyräksi sekä ruumiillista karaisua, kivunsietoa.
Yhteiskunta, jossa me nyt kasvatamme lapsia, ympäröi meidätkin pumpulilla. Emme joudu kestämään sellaisia asioita, jota vielä 2-3 sukupolvea taaksepäin ihmiset joutuivat kokemaan päivittäin. Raskaskin ruumiillinen kuritus oli useimmiten vanhempien ainut keino opettaa lapsensa kohti tuon ajan läpeensä julmaa maailmaa. Aikanaan myös Suomessa oli käytössä kotikuri, jossa talon isännällä (perheen isällä) ja osittain emännällä oli oikeus ja velvollisuus käyttää alaisiaan, puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kotikuria. Jos isäntä epäonnistui tehtävässään, kurinpalautus tehtiin kollektiivisesti - eli kurinpitoon suorastaan velvoitettiin.
Maailma ja Suomi oli nykynäkökulmasta vielä 1800-1900 -lukujen taitteessa läpeensä julma paikka.
Joo, ymmärrän jotenkuten sen 1800-luvun. Mutta en 1980-1990 vuosikymmeniä jolloin isä hakkasi lapsia niin rajusti ja usein että luut rytisi ja henki meinasi lähteä. Varmaan jotain suvun perinne”tietoa” joo mutta vähän olis hakkaaja voinu miettiä onko nyt sama maailma kuin 1800-luvulla.
Minä kannan ikuisesti kaunaa isälleni enkä tule ikinä päästämään millään lailla mukaan perheeni elämään. Kannattiko hakata? Tekikö sillä ”hyvää lapselle”? Palkitseeko lopputulos? NOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta osaa ne vanhemmat harjoittaa myös henkistä väkivaötaa. Mun vamhemmat on oikein kunnon kotikiusaajia.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vanhempia oli itseään rangaistu samalla tavoin, tai vielä ankarammin.
Paska valuu alaspäin.
Helppo oli asia käsitellä hankalat tilanteet julmistumalla ja risua/remmiä heiluttamalla.
Perinne.
Moni luuli tekevänsä oikein.
"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. "
Juuri näin. Mun vanhemmat toisti samaa mallia ja hakkasi lapsiaan ja hokivat juuri tuota vitsansäästö-juttua.
Kyse oli silti eniten laiskuudesta. On helppoa lyödä nyrkillä päähän lasta ja asian kösittely oli siinä - nopeaa ja helppoa. Vaatii enemmän vaivaa selittää ja perustella ja siihen omat vanhemmat oli liian tyhmiä muitenkin.Mua hakattiin pikkuasioistakin esim maitolasi kaatui, kengät ei olleet suorassa rivissä, löin oven kiinni jotenkin väärin, matossa oli kurttu. Ihan kaikki ”kasvatus” oli siis risulla, remmillä tai nyrkillä hakkaamista. Joskus isä jopa ohimennessään antoi tukkapöllyn VARULTA kun kuitenkin olin muka tehnyt jotain pahaa.
Ni, enpä ole paskaisääni missään väleissä ja isä ei saa nähdä lapsiani koskaan. Joskus se tulee lapsenpieksäjälle eteen että aikanaan hakkasi lapsiaan.
Ei tuollainen ole koskaan ollut normaalia, ei ihmiset mitään raivohulluja olleet ennenkään, ei niillä ollut aikaa ison lapsikatraan ym. kanssa vahtia mitään kenkärivejä ja maton ryppyjä. Kyllä sun vanhemmat on olleet vaan sairaita paskoja. Ennenvanhaan rangaistuksen sai kun teki oikeasti jotain tosi pahaa, ja aika harvoin lapset ehti töiltään pahuuksia edes tekemään, se oli raskasta työtä niin vanhemmilla kuin lapsillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on mielenterveyslääkkeet ja kaikenmaailman adhd-diagnoosit. Kuri asettaa rajat ja lapsilla on turvallinen olo. Rangaistus huonosta käytöksestä on ok.
Kuria voi pitää myös ilman fyysisiä rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Maailma lyö säästelemättä.
Aikanaan ruumiillinen kuritus oli mahdollista, ja jopa suotavaa ja tarpeellista. Emme oikein voi kokonaan ymmärtää sen takana olevaa ajattelumallia, eli lapsen opettamista automaation lailla tottelevaiseksi ja nöyräksi sekä ruumiillista karaisua, kivunsietoa.
Yhteiskunta, jossa me nyt kasvatamme lapsia, ympäröi meidätkin pumpulilla. Emme joudu kestämään sellaisia asioita, jota vielä 2-3 sukupolvea taaksepäin ihmiset joutuivat kokemaan päivittäin. Raskaskin ruumiillinen kuritus oli useimmiten vanhempien ainut keino opettaa lapsensa kohti tuon ajan läpeensä julmaa maailmaa. Aikanaan myös Suomessa oli käytössä kotikuri, jossa talon isännällä (perheen isällä) ja osittain emännällä oli oikeus ja velvollisuus käyttää alaisiaan, puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kotikuria. Jos isäntä epäonnistui tehtävässään, kurinpalautus tehtiin kollektiivisesti - eli kurinpitoon suorastaan velvoitettiin.
Maailma ja Suomi oli nykynäkökulmasta vielä 1800-1900 -lukujen taitteessa läpeensä julma paikka.
Joo, ymmärrän jotenkuten sen 1800-luvun. Mutta en 1980-1990 vuosikymmeniä jolloin isä hakkasi lapsia niin rajusti ja usein että luut rytisi ja henki meinasi lähteä. Varmaan jotain suvun perinne”tietoa” joo mutta vähän olis hakkaaja voinu miettiä onko nyt sama maailma kuin 1800-luvulla.
Minä kannan ikuisesti kaunaa isälleni enkä tule ikinä päästämään millään lailla mukaan perheeni elämään. Kannattiko hakata? Tekikö sillä ”hyvää lapselle”? Palkitseeko lopputulos? NOT.
Eipä sellaista ole yleisesti ollutkaan 80-luvulla, ei mun aikana kun olin lapsi annettu kuin tukkapöllyä ja läpsäistiin takapuolelle kun teki oikeasti jotain pahaa. Ja samoin olen tehnyt omille lapsilleni kun ovat olleet pieniä ja ymmärtämättömiä koska ei pienelle pahantekijälle mene puhe jakeluun, niin silloin otetaan tukkatupsusta kiinni niin alkaa mennä viesti perille.
Jos sun isä on ollut mielisairas lapsenhakkaaja, ei sillä ole ollut normaalin kurinpitämisen kanssa mitään tekemistä, ei ennenvanhaan eikä 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on mielenterveyslääkkeet ja kaikenmaailman adhd-diagnoosit. Kuri asettaa rajat ja lapsilla on turvallinen olo. Rangaistus huonosta käytöksestä on ok.
Kuria voi pitää myös ilman fyysisiä rangaistuksia.
Voi toki, jos sattuu olemaan tottelevainen ja mukautuvainen rauhallinen lapsi luonteeltaan, mutta sitten on näitä jästipäitä jotka ei puhetta tottele, menevät vaikka väkisin auton alle vaikka mitä sanoisi, silloin on pakko ottaa hiuksista kiinni ja varmistaa että sana menee perille. Jotkut lapset koettelee rajoja enemmän kuin toiset. Ja näistä jotka koettelee lapsena rajoja, tulee isompana pärjääviä ja itsenäisiä, rohkeita lapsia ja nuoria, jotka tajuaa omalla järjellä mitä saa tehdä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on masennusta , ahmimishäiriö ja dissosaatiohäiriö, veljeni on alkoholisti . Äiti jaksaa ihmetellä pettyneenä miten toinen lapsi on alkoholisti ja toinen hullu vaikka he olivat niin erinomaiset kasvattajat? Selkään annettiin ihan tyhjästäkin , varmuuden vuoksi kun kuitenkin miettivät tuhmuuksia . Isäni koetti käydä minuun käsiksi vielä aikuisenakin, menin käymään ja otin kenkiä pois kun alkoi huitomaan metallisella kenkälusikalla . Tuuppasin ukon kumoon mikä onnistui sumopainijan massallani, kävelin ulos ja pistin välit poikki. En ole tekemisissä kuin veljeni kanssa, kumpikin on sitä mieltä etteivät vanhempani ansaitse edes joulukorttia.
Minulla on lapsi, joka asuu isällään eivätkä vanhempani ole koskaan tätä lastani nähneet, eivät itseasiassa edes tiedä olevansa isovanhempia.
Niin, teidän vanhemmat on olleet mielisairaita, ei normaaleja kurittajia. Ei normaalisti lapsia tarvi tukistaa kuin joskus ymmärtämättöminä leikki-ikäisinä kun leikit menee liian vaarallisiksi, sitten oppivat kuuntelemaan ja tottelemaan ihan puhetta. Ei normaaleja lapsia tarvi enää ruumiillisesti kurittaa kouluikäisenä tai vanhempana. Ei tuollaista mistä sinä kerrot ole koskaan pidetty normaalina, väkivalta ja rangaistukset on olleet kaksi eri asiaa aina. Ei rangaistuksia normaalit ihmiset anna ilman syytä, vaan pitää olla todella paha rikkomus ja monta kertaa sitä ennen kielletty tekemästä ja pahanteko on jatkunut kielloista huolimatta.
Assburger kirjoitti:
Vanhempia oli itseään rangaistu samalla tavoin, tai vielä ankarammin.
Paska valuu alaspäin.
Helppo oli asia käsitellä hankalat tilanteet julmistumalla ja risua/remmiä heiluttamalla.
Perinne.
Moni luuli tekevänsä oikein.
"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. "
Luterilainen kulttuuri, sitä se oli!
Vierailija kirjoitti:
Sellaset lapset joilla oli selkeä syy-yhteys kuritukseen (=tein tuhmuuksia - saan siitä rangaistuksen) kestävät kurituksen paremmin eivätkä tunne niin suurta katkeruutta. Sen sijaan ilman syytä mielivaltaisesti yleensä traumatisoituvat ka katkeroituvat, koska mikään mitä teit ei estänyt väkivaltaa.
Olon kiltti, tottelevainen kympin tyttö, aina kiltti ja hiljaa ja omatoiminen, en kuormittanut tai vaivamnut vanhempiani ja ajattelin että välttyisin näin väkivallalta.
Ei auttanut, nyrkistä tuli silti.
Niin, sinä onneksi ymmärrät sen että vanhempasi olivat mielisairaita ei normaaleja kurittajia. Eikä kurittamiseen kuulu mikään nyrkistä saaminen, vaan tukistus, luunappi otsaan tai läpsäisy kämmenellä takapuolelle, ja aina niin että lapsi tietää jo tehdessään tuhmuuksia että tästä sitten muuten tulee seurauksia kun on monta kertaa kielletty näin tekemästä.
Välivalta ja rangaistus on sivistymättömyyttä.
Miksi ihmeessä omaa läheistä ja rakasta pitäisi rangaista? Läheisiä rakastetaan ja ymmärretään ja eletään heidän kanssaan.