Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lapsia piti ennen vanhaan rangaista? Ja usein vielä aika julmilla tavoilla?
02.05.2019 |
Miksei lasten kanssa keskusteltu ja opetettu sitä millaista on hyvä käytös? Ja eikö vanhemmilla siinä risua heiluttaessa, lasta nurkassa seisottaessa tai kotiarestia vahtiessa tms. käynyt yhtään mielessä, että "mitä jos minä itse olisin tuossa rangaistavana?" Että miltä aikuisesta tuntuisi jos häntä kotona rangaistaisiin omista kiukutteluistaan ja laiminlyönneistään ja että mikä olisi silloin rankaisun jälkeen rangaistun ja rankaisijan suhde? Tuskin kovin turvallinen ja luottamuksellinen ainakaan.
Vai oliko rankaisussa kyse siitä, että lapselta odotettiin 100% tottelevaisuutta eli piti totella kuin kone eikä näyttää omaa tahtoa? Nykyään onneksi tajutaan, että tietty tottelemattomuus on hyvästä lapselle ja opettaa tervettä itsetuntoa ja kyseenalaistamista.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on se että yhä NYKYÄÄN lapsia kuritetaan. Jatkvasti saa lehdesta lukea milloin joku isä/äiti saanut tuomion väkivallasta lapsiaan kohtaan.
Asia on vielä vaikeampi tunnistaa kun nykyään se on tuomittavaa ja salailtua. Vielä 70-80 luvulla se oli ihan avointa, isä hakkasi lapset ikkuna auki ja naapuri kuuli tuskanhiudot ja hädän. Naapuri sen jälkeen tuli kehumaan isää että annoitpas lapsille oikein isän kädestä, hyvähyvä!
Kyllä meillä kuritetaan lapsia mutta ei ruumiillisesti. Jännä miten tuo sana mielletään nykyään toisen satuttamiseksi vaikka ennen puhuttiin sellaisesta toiminnasta nimellä ruumiillinen kuritus. Meidän lapset saa kuria niin että ne istuu portailla tai menettää edun katsoa telkkua tai tablettia sinä päivänä. Meidän lapset saa myös kuritusta niin että käskemme pyytämään aina anteeksi jos on toista satuttanut mikä joskus on kova paikka lapselle. Jos lapsi tahallaan potkii tai lyö muita eikä reagoi kieltoon niin lapsi otetaan syliin sellaiseen asentoon jossa ei pääse satuttamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskontokin varmaan oli taustalla: "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee!".
Lisäksi vanhemmat olivat todella valistumattomia lasten kasvattamisessa. Kukaan ei kertonut lastenpsykiatrian ja -psykologian tuloksista. Jopa itkemistä on pidetty, varsinkin pojilla, heikkoutena. No, sodanaikaiset ja jälkipolvetkin ovat joutuneet kärsimään liian ankarasta ja jopa rakkaudettomasta kasvatuksesta. Sen jäljet ja esimerkit näkyvät vielä tänäkin päivänä. Mielenterveysongelmiin ja ahdistukseen on otettu alkoholi lääkkeeksi. Kuka nyt lääkäriin menee. Sehän oli heikkoden merkki.
Nykyään on neuvolajärjestemä ja tietoa on vaikka kuinka paljon.
Naapurin lapsi ainakin häiriökäyttäytyy väkivaltaisesta ja huutavasta äidistä huolimatta, tai luultavasti juuri siitä johtuen. Miksi satuttaminen joillekin kasvatuskeino? Lapset ymmärtävät puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vanhempia oli itseään rangaistu samalla tavoin, tai vielä ankarammin.
Paska valuu alaspäin.
Helppo oli asia käsitellä hankalat tilanteet julmistumalla ja risua/remmiä heiluttamalla.
Perinne.
Moni luuli tekevänsä oikein.
"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. "
Juuri näin. Mun vanhemmat toisti samaa mallia ja hakkasi lapsiaan ja hokivat juuri tuota vitsansäästö-juttua.
Kyse oli silti eniten laiskuudesta. On helppoa lyödä nyrkillä päähän lasta ja asian kösittely oli siinä - nopeaa ja helppoa. Vaatii enemmän vaivaa selittää ja perustella ja siihen omat vanhemmat oli liian tyhmiä muitenkin.Mua hakattiin pikkuasioistakin esim maitolasi kaatui, kengät ei olleet suorassa rivissä, löin oven kiinni jotenkin väärin, matossa oli kurttu. Ihan kaikki ”kasvatus” oli siis risulla, remmillä tai nyrkillä hakkaamista. Joskus isä jopa ohimennessään antoi tukkapöllyn VARULTA kun kuitenkin olin muka tehnyt jotain pahaa.
Ni, enpä ole paskaisääni missään väleissä ja isä ei saa nähdä lapsiani koskaan. Joskus se tulee lapsenpieksäjälle eteen että aikanaan hakkasi lapsiaan.
Ei tuollainen ole koskaan ollut normaalia, ei ihmiset mitään raivohulluja olleet ennenkään, ei niillä ollut aikaa ison lapsikatraan ym. kanssa vahtia mitään kenkärivejä ja maton ryppyjä. Kyllä sun vanhemmat on olleet vaan sairaita paskoja. Ennenvanhaan rangaistuksen sai kun teki oikeasti jotain tosi pahaa, ja aika harvoin lapset ehti töiltään pahuuksia edes tekemään, se oli raskasta työtä niin vanhemmilla kuin lapsillakin.
Itse asiassa juuri kenkärivien ja maton ryppyjen vahtiminen on ollut tavanomaista entisaikaan ison lapsikatraan kanssa. Äitini kertoi, että heillä 1950-luvulla (4 tytärtä) isoäiti harrasti juuri tuota toimintaa: jo hyvin nuorena lapsilla teetettiin kaikkia joutavia pikkuaskareita, koska pienikin lepohetki olisi enteillyt laiskaksi kasvavaa lasta. Äitiäni rangaistiin aika harvoin ruumiillisesti, mutta henkinen kurinkäyttö ja uhkailu oli todella vahvaa: erityisesti isoäitini oli tässä mestari. Myös ruumiillisia rangaistuksia käytettiin tottelemattomuudesta tai pahanteosta, ja ne toteutettiin aina siten, että isoäiti pyysi isoisää käyttämään vitsaa joko yhteen tai useampaan lapseen kerralla. Kerran äitini oli ollut aikaisin aamulla tottelematon, jolloin isoäiti oli vain yks'kantaan todennut, että "isää odotellaan illalla kotiin". Isä oli saapunut töistä myöhään illalla, jolloin äitini oli jo unohtanut koko asian ja oli käymässä nukkumaan. Oli ollut kuulemma iso järkytys, kun isoäiti olikin muistanut kaiken hyvin tarkkaan ja rangaistus oli toteutettu.
Luin ketjua ja taas jankataan. Perusajatus on se, että ihmiset/ lapset ovat yksilöitä. Rauhalliset, rasvillit ja arat näin karkeasti jaoteltuna. Rasavilleistäkin vain noin puolet tarvitsee vahvan aikuisen. Eli silloin mennään sanktioilla. Ennen vitsa, nyt jäähy näin karkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytettiin häpäisemistä myös paljon kasvatuskeinona. Kun veli pissasi 4 vuotiaana vahingossa housuun sai hän olla loppupäivän vauvojen vaipoissa. Sehän se auttoikin, vahinkoja ei varmaan enää koskaan käynyt sen jälkeen, koska varmaan tahallaan teki senkin :) maitolasin kaatumisesta tuli myös tukkapöllyä. En voi sietää kun mieheni suuttuu lapsille tuollaisesta. Vahingoista EI SUUTUTA EIKÄ RANGAISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vanhempia oli itseään rangaistu samalla tavoin, tai vielä ankarammin.
Paska valuu alaspäin.
Helppo oli asia käsitellä hankalat tilanteet julmistumalla ja risua/remmiä heiluttamalla.
Perinne.
Moni luuli tekevänsä oikein.
"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. "
Juuri näin. Mun vanhemmat toisti samaa mallia ja hakkasi lapsiaan ja hokivat juuri tuota vitsansäästö-juttua.
Kyse oli silti eniten laiskuudesta. On helppoa lyödä nyrkillä päähän lasta ja asian kösittely oli siinä - nopeaa ja helppoa. Vaatii enemmän vaivaa selittää ja perustella ja siihen omat vanhemmat oli liian tyhmiä muitenkin.Mua hakattiin pikkuasioistakin esim maitolasi kaatui, kengät ei olleet suorassa rivissä, löin oven kiinni jotenkin väärin, matossa oli kurttu. Ihan kaikki ”kasvatus” oli siis risulla, remmillä tai nyrkillä hakkaamista. Joskus isä jopa ohimennessään antoi tukkapöllyn VARULTA kun kuitenkin olin muka tehnyt jotain pahaa.
Ni, enpä ole paskaisääni missään väleissä ja isä ei saa nähdä lapsiani koskaan. Joskus se tulee lapsenpieksäjälle eteen että aikanaan hakkasi lapsiaan.
Ei tuollainen ole koskaan ollut normaalia, ei ihmiset mitään raivohulluja olleet ennenkään, ei niillä ollut aikaa ison lapsikatraan ym. kanssa vahtia mitään kenkärivejä ja maton ryppyjä. Kyllä sun vanhemmat on olleet vaan sairaita paskoja. Ennenvanhaan rangaistuksen sai kun teki oikeasti jotain tosi pahaa, ja aika harvoin lapset ehti töiltään pahuuksia edes tekemään, se oli raskasta työtä niin vanhemmilla kuin lapsillakin.
Itse asiassa juuri kenkärivien ja maton ryppyjen vahtiminen on ollut tavanomaista entisaikaan ison lapsikatraan kanssa. Äitini kertoi, että heillä 1950-luvulla (4 tytärtä) isoäiti harrasti juuri tuota toimintaa: jo hyvin nuorena lapsilla teetettiin kaikkia joutavia pikkuaskareita, koska pienikin lepohetki olisi enteillyt laiskaksi kasvavaa lasta. Äitiäni rangaistiin aika harvoin ruumiillisesti, mutta henkinen kurinkäyttö ja uhkailu oli todella vahvaa: erityisesti isoäitini oli tässä mestari. Myös ruumiillisia rangaistuksia käytettiin tottelemattomuudesta tai pahanteosta, ja ne toteutettiin aina siten, että isoäiti pyysi isoisää käyttämään vitsaa joko yhteen tai useampaan lapseen kerralla. Kerran äitini oli ollut aikaisin aamulla tottelematon, jolloin isoäiti oli vain yks'kantaan todennut, että "isää odotellaan illalla kotiin". Isä oli saapunut töistä myöhään illalla, jolloin äitini oli jo unohtanut koko asian ja oli käymässä nukkumaan. Oli ollut kuulemma iso järkytys, kun isoäiti olikin muistanut kaiken hyvin tarkkaan ja rangaistus oli toteutettu.
Kyllä olivat raivohulluja, 60-luvulla pehmitettiin kepillä saunan penkillä ja vedettiin pihaa pitkin kuin nukkea. Huutaminen ja loukkaaminen tavallista. Se oli oikein ajatus koska tuo on lapsi, me voimme.
Vasta kun olin 15-vuotias täti alkoi ajatella "meninköhän liian pitkälle", emme kuitenkaan olleet tekemisissä paljoakaan enää.
Yhteiskuntaa ei ainakaan hyödytä kun lapsia kiusataan ja nolataan.
Juuri pelon tunne on jostain pois. Jokainen tahtoisi luovia ja ahkeria työläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitys lapsista oli ennnen ihan outo, vähän kuin lapsi olis tavara tai huonekalu jolla ei ole persoonaa, ja jota saa kohdella juuri niin huonosti kun haluaa koska ”minähä sen omistan”.
Oma narskuisäkin aina hoki että hän on talon valtias ja tecmuut olette hänen orjiaan. Kohtelu oli sitten orjan kohtelu, ruuasta saatiin vaan tähteet, piti koko ajan tehdä työtä ja palvella isää, palkinnoksi tuli läimäytyksiä ja tunkapöllyjä, kaikki kommunikointi oli huutoa ja raivoamista. Ei lapsilla ollut mitään arvoa.
Luojan kiitos ajat on erit suomessa - mutta muualla maailmassa lapsi yhä potkitaan ja halveksitaan.
Koska persuja on ollut aina ja tulee lisää niin kauan kuin joku hullu niille seksiä antaa.
#Äläannaidiootille2019
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitys lapsista oli ennnen ihan outo, vähän kuin lapsi olis tavara tai huonekalu jolla ei ole persoonaa, ja jota saa kohdella juuri niin huonosti kun haluaa koska ”minähä sen omistan”.
Oma narskuisäkin aina hoki että hän on talon valtias ja tecmuut olette hänen orjiaan. Kohtelu oli sitten orjan kohtelu, ruuasta saatiin vaan tähteet, piti koko ajan tehdä työtä ja palvella isää, palkinnoksi tuli läimäytyksiä ja tunkapöllyjä, kaikki kommunikointi oli huutoa ja raivoamista. Ei lapsilla ollut mitään arvoa.Luojan kiitos ajat on erit suomessa - mutta muualla maailmassa lapsi yhä potkitaan ja halveksitaan.
Kuule, älä jaksa. Muualla lapsi on lahja, mutta persulle riesa ja hänethän siis huijattiin isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin niin kurittomia!
Kumpi oli ensin? Se kurittomuus vai rankaisu? Muna vai kana?
Kurittomuus. Itsekin Koivuniemen herraa saaneena, ja ihan syystä. Opin tuon kolttosen kerrasta. Itse en ole piiskaa omille antanut, mutta tukkapölly on lempeä tapa kuritonta muksua ojentaa. Traumoja ei ole jäänyt kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin niin kurittomia!
Kumpi oli ensin? Se kurittomuus vai rankaisu? Muna vai kana?
Kurittomuus. Itsekin Koivuniemen herraa saaneena, ja ihan syystä. Opin tuon kolttosen kerrasta. Itse en ole piiskaa omille antanut, mutta tukkapölly on lempeä tapa kuritonta muksua ojentaa. Traumoja ei ole jäänyt kenellekkään.
Kenen mielestä lempeä? Lasten vai? Tuskinpa vaan. Mistä voit olla vakuuttunut ettei traumoja ole tullut? Eiväthän ne heti oireile, vaan joskus pitkäkin ajan kuluttua. Toki haluat uskoa, ettet ole mitään pahaa aiheuttanut ja totuus voikin olla ihan toinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin niin kurittomia!
Kumpi oli ensin? Se kurittomuus vai rankaisu? Muna vai kana?
Kurittomuus. Itsekin Koivuniemen herraa saaneena, ja ihan syystä. Opin tuon kolttosen kerrasta. Itse en ole piiskaa omille antanut, mutta tukkapölly on lempeä tapa kuritonta muksua ojentaa. Traumoja ei ole jäänyt kenellekkään.
Kenen mielestä lempeä? Lasten vai? Tuskinpa vaan. Mistä voit olla vakuuttunut ettei traumoja ole tullut? Eiväthän ne heti oireile, vaan joskus pitkäkin ajan kuluttua. Toki haluat uskoa, ettet ole mitään pahaa aiheuttanut ja totuus voikin olla ihan toinen...
Ah ihanaa, jennika-aleksandra saa tehdä ihan mitä vaan, ja äiti on niin ylpeä lapsestaan jolla ei ole mitään rajoja. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella pulkkamäessä oli joku mummo kahden lapsen kanssa, pikkupoika laski siskonsa päälle jolloin mummo huusi "tyhmäkö olet!", kiskaisi pojalta pipon päästä ja antoi kunnon tukkapöllyt.
Kunnon 80-luvun kotikasvatusta siis.
Vierailija kirjoitti:
Ah ihanaa, jennika-aleksandra saa tehdä ihan mitä vaan, ja äiti on niin ylpeä lapsestaan jolla ei ole mitään rajoja. -eri
Mikä oli pointtisi näin typerässä kirjoituksessa. Jos olet "eri", niin voit silti vastata esitettyihin kysymyksiin. Vai eikö äly riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin niin kurittomia!
Kumpi oli ensin? Se kurittomuus vai rankaisu? Muna vai kana?
Kurittomuus. Itsekin Koivuniemen herraa saaneena, ja ihan syystä. Opin tuon kolttosen kerrasta. Itse en ole piiskaa omille antanut, mutta tukkapölly on lempeä tapa kuritonta muksua ojentaa. Traumoja ei ole jäänyt kenellekkään.
Kenen mielestä lempeä? Lasten vai? Tuskinpa vaan. Mistä voit olla vakuuttunut ettei traumoja ole tullut? Eiväthän ne heti oireile, vaan joskus pitkäkin ajan kuluttua. Toki haluat uskoa, ettet ole mitään pahaa aiheuttanut ja totuus voikin olla ihan toinen...
Ah ihanaa, jennika-aleksandra saa tehdä ihan mitä vaan, ja äiti on niin ylpeä lapsestaan jolla ei ole mitään rajoja. -eri
Niin ja niitä rajoja ei voi muulla kuin väkivallalla ylläpitää? Harmi lastesi kannalta jos näin olet tehnyt. Yllättävän paljon on vanhuksia, joilla yksinäinen vanhuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah ihanaa, jennika-aleksandra saa tehdä ihan mitä vaan, ja äiti on niin ylpeä lapsestaan jolla ei ole mitään rajoja. -eri
Mikä oli pointtisi näin typerässä kirjoituksessa. Jos olet "eri", niin voit silti vastata esitettyihin kysymyksiin. Vai eikö äly riitä?
Pointti oli yksinkertainen esimerkki, jota sinä siis et edes tajunnut. -sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah ihanaa, jennika-aleksandra saa tehdä ihan mitä vaan, ja äiti on niin ylpeä lapsestaan jolla ei ole mitään rajoja. -eri
Mikä oli pointtisi näin typerässä kirjoituksessa. Jos olet "eri", niin voit silti vastata esitettyihin kysymyksiin. Vai eikö äly riitä?
Pointti oli yksinkertainen esimerkki, jota sinä siis et edes tajunnut. -sama
Nämä pumpulissa kasvattajat sitten itkee palstalla kun elämä on niin kovaa, ja pieninkin vastoinkäyminen vie terapiaan. Jos lapsi on kuriton ja nätti puhe (+ hyvät perustelut) ei mene perille, niin perinteinen luunappi tai tukistus on parempi kuin kiljuminen kurkku suorana ja hysteerinen käsien heiluttelu. Toki saat lapsesi kasvattaa ihan miten haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välivalta ja rangaistus on sivistymättömyyttä.
Miksi ihmeessä omaa läheistä ja rakasta pitäisi rangaista? Läheisiä rakastetaan ja ymmärretään ja eletään heidän kanssaan.Tää tulee ehkä yllärinä mutta yllättävän useat vanhemmat vihaavat lastaan. Tai vihaavat itseään / jotain muuta mutta projisoivat vihansa lapseen. Siinä on oikeutusta sitten hakata, nöyryyttää ja kaltoinkohdella.
T. Äiinsä vihaama ja äiti vihaa yhäkin vaikka on 70v, olin ”vahinko” joka ”pilasi kaiken”.
Mulla oli ihan sama.
Ruumilista kuritusta en saanut kuin kerran vitsaa ja se oli kyllä ansaittua, heittelin veljeä kivillä, enkä uskonut kieltoa.
Henkinen väkivalta oli pahempaa. Kaikki äitini vaivat johtuivat siitä, että oli joutunut vielä tämän pennun tekemään. Jos olin pahalla tuulella, äitini mielestä piru istui olkapäälläni.
Aikuisempana kaikki, mitä yritin tyrmättiin, ettei minusta ole mihinkään.
Olen jo itse 70 v ja äiti kuollut kauan sitten, mutta jossain se kaivelee ja tekee riittämöttömyyden tunteita.
Joku satunnainen luunappi kettuilun sijasta olisi ollut pienempi paha.
Nykyään lapset ovat niin kurittomia, että jotkut ihan sietäisivät saada huutia tai tukkapöllyä, kun ei tunnu muuten menevän käytöstavat perille. Taitaa nykyäänkin olla niin, ettei vanhemmilla ole niin paljon aikaa/resursseja/mielenkiintoa kouluttaa rakkaudentaimistaan mallikansalaisia, mutta eipä sen väliä, kun nykyään kenelläkään ei ole mitään auktoriteettia, eikä varsinkaan vieraat saa komentaa omaa lasta.
Kuitenkin kurituksen pitäisi olla mielestäni pienimuotoista (ei mitään remmillä hakkaamista) ja vain todellisesta aiheesta, ei mistään kerran sattuneesta ajattelemattomasta virheestä.