Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään tulee kuulemma aina silloin tällöin vastaan kolmekymppisiä, jotka eivät ole olleet vielä kertaakaan työelämässä!
01.05.2019 |
Näin olen ihmisiltä kuullut. Siis oikeasti, mitä helvettiä? Mihin tämä maailma on menossa? Ei se ole ihmekään, että tällä maalla menee taloudellisesti niin huonosti, jos nykyään löytyy paljon kolmekymppisiäkin, jotka eivät ole olleet koskaan työelämässä!
Miten asiat on voitu päästää tähän pisteeseen?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt on vähän myöhäistä kieltää vuokratyö, kun vmp meni pörssiin. Pienestä ongelmasta tuli iso ongelma.
Nuo firmat käytännössä kierrättävät töisdä olevia ihmisiä amerikan malliin. Muut jäävät rannalle.
Kiitos, SDP, kun sallitte vuokratyöfirmat Suomeen.
Tein koko opiskeluajan kassavuoroja vuokratyöläisenä, oli tosi jees.
Nyt teen oman alan hommia toimitossa vuokratyöläisiä, yhäkin jees. Tosin edut olemattomat, mutta muuten homma pelittää.
Jos olet ’kunnon’ vuokratyöfirmassa ja tarpeeksi kauan työllistettynä niin saat kyllä ’kaikki edut’ siis sairausajan palkan, palkallisen kesäloman, raskausedut, työterveyden - se firma joka palkkaa sinut maksaa aina preemion joka kerryttää näitä sinulle (esim jos saat 10€ palkkaa niin he maksavat 17-20€ josta nuo ’edut’ kerääntyvät + toki heidän kulut ja ns voitto)
Ihan minimi työterveys.
Eduilla tarkoitan muita asioita. Vakkarit saa kaikkea kivaa ekstraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää kohta 27, korkeakoulututkinto, ei diagnooseja, mutta töitä en saa. Ei kutsuta edes haastatteluun. Syynä varmasti juuri työkokemuksen puuttuminen, mutta mistä sitä sitten saa, jos kukaan ei palkkaa ensimmäisenä? Mulla ei ole koskaan ollut suhteita tai tuuria, jolla olisin saanut edes sen ensimmäisen kesätyön nuorempana. Palkattomia harjoitteluita olen kyllä tehnyt neljälle eri alalle. Kerran pääsin yhden harjoittelun ansioista työhaastatteluun asti, mutta ei valittu. Muuten niistäkään ei ole ollut apua. Vuokrafirmoissakin olen päässyt listoille, mutten koskaan saanut yhteydenottoa.
Sehän on juurikin tuo tämän ongelman dilemma - ennen vanhaan hyvään aikaan kaikki pennut menivät töihin jonnekin mansikkapellolle jo 14vuotiaina ja sitä kesätyökokemusta ja suhteitakin syntyi - nykyään on paitsi vaikeampaa saada kesätöitä (tosin niitä yhä sieltä mansikapellolta saa) myös arvostetaan korkeammalle sitä kesän vapautta ja halutaan vielä lukiossakin viettää vapaata festarikesää - ja hyvää ajattelevat vanhemmat mahdollistavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt on vähän myöhäistä kieltää vuokratyö, kun vmp meni pörssiin. Pienestä ongelmasta tuli iso ongelma.
Nuo firmat käytännössä kierrättävät töisdä olevia ihmisiä amerikan malliin. Muut jäävät rannalle.
Kiitos, SDP, kun sallitte vuokratyöfirmat Suomeen.
Tein koko opiskeluajan kassavuoroja vuokratyöläisenä, oli tosi jees.
Nyt teen oman alan hommia toimitossa vuokratyöläisiä, yhäkin jees. Tosin edut olemattomat, mutta muuten homma pelittää.
Jos olet ’kunnon’ vuokratyöfirmassa ja tarpeeksi kauan työllistettynä niin saat kyllä ’kaikki edut’ siis sairausajan palkan, palkallisen kesäloman, raskausedut, työterveyden - se firma joka palkkaa sinut maksaa aina preemion joka kerryttää näitä sinulle (esim jos saat 10€ palkkaa niin he maksavat 17-20€ josta nuo ’edut’ kerääntyvät + toki heidän kulut ja ns voitto)
Ihan minimi työterveys.
Eduilla tarkoitan muita asioita. Vakkarit saa kaikkea kivaa ekstraa.
No kuka saa missä saa ja kuka ei....
T. Kohta 30v vakkari eri töissä ja vähässä on ne ”muut edut” olleet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää kohta 27, korkeakoulututkinto, ei diagnooseja, mutta töitä en saa. Ei kutsuta edes haastatteluun. Syynä varmasti juuri työkokemuksen puuttuminen, mutta mistä sitä sitten saa, jos kukaan ei palkkaa ensimmäisenä? Mulla ei ole koskaan ollut suhteita tai tuuria, jolla olisin saanut edes sen ensimmäisen kesätyön nuorempana. Palkattomia harjoitteluita olen kyllä tehnyt neljälle eri alalle. Kerran pääsin yhden harjoittelun ansioista työhaastatteluun asti, mutta ei valittu. Muuten niistäkään ei ole ollut apua. Vuokrafirmoissakin olen päässyt listoille, mutten koskaan saanut yhteydenottoa.
Harjoittelut ovat työkokemusta, joten outoa.
Itse aloitin puhenlinmyynnistä ja opintojen aikaisen työn sain TE-toimiston järkkäämän harkan myötä.
Ei minulla ollut muuta kuin se parin kuukauden puhelinmyyntikokemus, joten mielelläni menin ruokakauppaan ’orjapalkalla’. Onneksi menin.
Puhelinmyynti tai mikä tahansa provikkamyynti olisi mun painajainen, en usko että soveltuisin myyntityöhön ollenkaan. Toisaalta olen liian ujo mut sit toisaalta mua taas kauhistuttaa ne säännöt ja kaavat, jotka estää omien hienovaraisempien sosiaalisten taitojen käyttämisen. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen, että monissa liikkeissä on esim. pakko tervehtiä ja kysyä jokaiselta ”voinko auttaa” vaikka kyseinen asiakas kuinka selvästi haluaisi katsoa ihan rauhassa ja viihtyisi liikkeessä paremmin, kun ei tarvitsisi olla kontaktissa myyjiin ennen kuin itse tahtoo. Mun mielestä esim. pelkkä asiakkaalle hymyileminen olisi joidenkin kohdalla hyvä vaihtoehto. Introvertit eivät välttämättä pidä siitä, että heidät ns. pakotetaan puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ikää kohta 27, korkeakoulututkinto, ei diagnooseja, mutta töitä en saa. Ei kutsuta edes haastatteluun. Syynä varmasti juuri työkokemuksen puuttuminen, mutta mistä sitä sitten saa, jos kukaan ei palkkaa ensimmäisenä? Mulla ei ole koskaan ollut suhteita tai tuuria, jolla olisin saanut edes sen ensimmäisen kesätyön nuorempana. Palkattomia harjoitteluita olen kyllä tehnyt neljälle eri alalle. Kerran pääsin yhden harjoittelun ansioista työhaastatteluun asti, mutta ei valittu. Muuten niistäkään ei ole ollut apua. Vuokrafirmoissakin olen päässyt listoille, mutten koskaan saanut yhteydenottoa.
Harjoittelut ovat työkokemusta, joten outoa.
Itse aloitin puhenlinmyynnistä ja opintojen aikaisen työn sain TE-toimiston järkkäämän harkan myötä.
Ei minulla ollut muuta kuin se parin kuukauden puhelinmyyntikokemus, joten mielelläni menin ruokakauppaan ’orjapalkalla’. Onneksi menin.
Puhelinmyynti tai mikä tahansa provikkamyynti olisi mun painajainen, en usko että soveltuisin myyntityöhön ollenkaan. Toisaalta olen liian ujo mut sit toisaalta mua taas kauhistuttaa ne säännöt ja kaavat, jotka estää omien hienovaraisempien sosiaalisten taitojen käyttämisen. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen, että monissa liikkeissä on esim. pakko tervehtiä ja kysyä jokaiselta ”voinko auttaa” vaikka kyseinen asiakas kuinka selvästi haluaisi katsoa ihan rauhassa ja viihtyisi liikkeessä paremmin, kun ei tarvitsisi olla kontaktissa myyjiin ennen kuin itse tahtoo. Mun mielestä esim. pelkkä asiakkaalle hymyileminen olisi joidenkin kohdalla hyvä vaihtoehto. Introvertit eivät välttämättä pidä siitä, että heidät ns. pakotetaan puhumaan.
Juuri näin. Jokunen vuosi sitten tuli täkäläisessä (ketju)kirjakaupassa ilmeisesti se "sääntö", että asiakkaalta pitää aina kysyä, voiko auttaa. Lopputulos oli se, että jos kaupassa oli kolme myyjää, JOKAINEN tuli siinä noin viiden minuutin sisällä kysymään samaa. Viimeksi kun kävin, kukaan ei kysynyt. Veikkaan, että oli alkanut tulla palautetta... Olen itse tehnyt vähän myyntityötä ja tulin siihen tulokseen, että myyn kaikkein parhaiten omalla tyylilläni eli hymyilen, pyrin olemaan hyvin lähestyttävä ja tervehdin, mutta en huutele kovaan ääneen mitään myyntipuheita (tämä myynti oli siis markkinoilla). Jos taas luonne on sitten tuo "huutelija", niin kannattaa huudella, mutta liika näytteleminen kostautuu. Nykyajan työmarkkinoilla sitten taas noin laajemmin on se ongelma, että vain "huutelija" palkataan, vaikka siitä piirteestä ei olisi työssä mitään hyötyä. Syy: se nyt vain on tätä päivää. Tästähän on kirjoittanut esim. temperamenttitutkija Keltikangas-Järvinen: vaikka työ edellyttäisi yksin työskentelyä ja pitkäjänteisyyttä, etsitään sosiaalista innovaattoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla aiemmin sanoi, että työtä pyritään teettämään mahdollisimman pienellä henkilöstömäärällä. Tästä on hyvänä esimerkkinä S-ketjun uusi toiminimike seifi (!!) joka tarkoittaa turvamyyjää. Eli teet vartijan ja kassahenkilön töitä yhtä aikaa. Ja kas, kahden ihmisen työt siirrettiin kätevästi yhdelle, joka ei pysty keskittymään kumpaankaan kunnolla ja saa siitä haukut. Mutta firma säästää!
Nykyisillä kolmi-nelikymppisillä on vanhempia, jotka ovat jo kasvattaneet lapsensa curling -meiningillä, eli mitään vastoinkäymisiä ei ole lasten pitänyt kohdata. Ei ole sanottu rumasti (vaikka aihetta olisi ollutkin) ja kaikki ikävät asiat hyssytelty pimentoon.
"Kyllähän MaijaMatin pitää levätä koko kesä, kun lukiossa on niin rankkaa." "Kyllähän niitä töitä ehtii tehdä myöhemminkin" jne jne. Ja samaan aikaan on annettu rahaa riittävästi käyttöön teinille, niin ei kai työt kiinnostakaan? Ja sitten tilanne on jatkunut vuosi vuodelta ja edelleen eläkkeellä tuetaan reippaalla kädellä työikäisiä lapsia jotka eivät syystä tai toisesta ole töihin asti päässeet. Meidän suvussa näitä riittää (vanhemmilla hyvät eläkkeet että on varaa tukea.)
Itse muistan sen, että ne jotka suhtautuivat pilkallisimmin omiin opiskeluaikaisiin työmuisteluihini, eivät myöskään työurallaan häikäise. Eli nämä joiden asenne on se, että tuollaisia paskahommia en todellakaan tekisi (edes opiskeluaikana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa oli tapaus, joka pääsi ensimmäiseen kunnolliseen työhön (määräaikaisuus) yli kolmekymppisenä. Haukkui työkaverit, haukkui työpaikan, haukkui lähes kaiken, idiootteja paikka täynnä. Joku työkaveri kuulemma kohteli väärin jne. Totuuttahan ei tiedä kukaan, mutta jotenkin voisi ajatella, että kun vihdoin saa sen ensimmäisen kunnon työpaikan niin pitäisi siitä kynsin hampain kiinni ja tekisi parhaansa vaikka mikä olisi. Lopputuleman arvaa jokainen, eli työsopimusta ei uusittu ja sen jälkeen ei olekaan taas töitä saanut moneen vuoteen
Vierailija kirjoitti:
Kato ku pitää olla koulutus ja 10 vuoden osaaminen valmiina.
Höpöhöpö. Itse olen 26 ja työelämässä siitä asti kun olin 19, kesätyöt aiemmin erikseen. Luuletko että minulla uunituoreella ylioppilaalla oli kymmenen vuoden kokemus ja koulutus? Myöhemmin lähdin opiskelemaan ja nyt teen omalla alallani töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tulenko ikinä pääsemään töihin. Olen jo 28-vuotias ja suunnitelmissa olisi käydä aikuislukio ja jos rahkeet riittää, sen jälkeen yliopistoon. Aikaisemmat opiskeluyritykset tyssäsivät kurjan lapsuuden aiheuttamiin mt-ongelmiin ja nyt vasta tunnen olevani tarpeeksi terve opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomessa tarvitse töitä tehdä, ellei sitten ole materialisti ja jonkun omakotitaloidylline perään.
Mulle maksetaan 900e vuokra + sähkölasku + kotivakuutus + terveydenhuollon menot + 500e rahaa noiden päälle. Asuntoni on 2000-luvulla rakennetussa talossa, joka on 30sek-5min päässä kaikista palveluista.
Aina välillä teen pimeitä töitä sen verran kun jaksan ja haluan ylimääräistä. Tämä työ on todella mukavaa ja mielenkiintoista...tienaan sillä keskimäärin 500e/kk. Olen itse itseni työnantaja siinä.
T: Ikityötön
Ostatko torilta halvalla soittimia, kunnostat ja myyt etiäpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilonaelli kirjoitti:
No minä olin 31 kun menin ekaan ”oikeaan” työpaikkaani. Olin toki ollut kesätöissä muutaman kerran, ja lisäksi pätkän yliopistossa tutkijana.
Syynä oli se, että valmistuin maisteriksi 25-vuotiaana, ja tällöin kävi ilmi, että ko. alallla oli tosi huonosti töitä. 26-vuotiaana lähdin siksi opiskelemaan uutta alaa (siinä välissä olin siellä yliopistossa töissä). Opintojen aikana tein sitten lapset (27-vuotiaana ja 29-vuotiaana), koska ajattelin, etten saa ikinä töitä valmistuttuani, jos olen 29-vuotias, ei työkokemusta ja lapset tekemättä. No tämä olikin sitten ihan ok suunnitelma, vaikka viivästyttikin valmistumista parilla vuodella, koska heti valmistuttuani 31-vuotiaana (kandi) sain töitä ja olin samassa paikassa 7 vuotta töissä.
Nyt olen taas palannut opiskelemaan, jatkan jälkimmäisen tutkinnon alaa maisteriin asti. Itselläni on ollut se onnellinen asema, että mieheni on hyvätuloinen, ja pystyin esimerkiksi tekemään lapset välittämättä mitään äitiyspäivärahojen määrästä, ja opiskelemaan vaikka en enää saanut opintotukea.
Näen tulevaisuuteni positiivisena. Tämä uusi ala työllistää hyvin, ja vaikka itse olenkin jo 40 kun valmistun maisteriksi, lapseni ovat silloin jo 10 ja 13, ja minulla on 7 vuotta työkokemusta alalta takana. Tämä on siis hyvä tilanne lähteä hakemaan töitä ja pystyy ottamaan vastaan vähän vaativampiakin töitä ilman murhetta päiväkotihauista ja flunssakierteistä jne.
Miehesi isotissinen blondi assari tässä hei vaan moi
Me ollaan jo oltu panosuhteessa 3 kk , oot varmaan huomannu et ukollas on työmatkat lisääntyneet.
Luulen et teille tulee ero pian...mulle kelpaa tommonen elintaso ,eikä miehes oo huono pane,maan:)
Me
Kristiina xx kirjoitti:
Mun serkku on 23-vuotias, eikä hän ole koskaan ollut missään töissä. Hän opiskelee alaa, josta tiesi jo opinnot aloittaessaan, ettei hän ainakaan kokopäivätyötä tule sillä alalla saamaan, mutta se vain tuntui mielenkiintoiselta. Hänen kotipaikkakunnallaan ei ole kuulemma mitään muutakaan töitä, mitä voisi tehdä ilman koulutusta, esim. Ruokakauppaan töihin ei pääse kun paikkoja auki vähän ja hakijoita paljon.
Hän aikoo valmistuttuaan hakea töitä PK-seudulta, kun kuulemma se on ainut alue koko Suomessa, jossa ylipäätään on työpaikkoja, joten jospa silloin tärppäisi.
Itse olin 23-vuotiaana ollut jo 4 eri kesätyöpaikassa
Minä taas olin 23-vuotiaana ollut jo 1,5 vuotta vakivirassa valmiina sairaanhoitajana. Ja sitä ennen joka ikinen kesä kesätöissä 14 vuotta täytettyäni, toki pari viikkoa kesälomaa pidin joka vuosi. Pian olen ollut töissä putkeen 30 vuotta ja sen verran olen saanut säästettyä ja sijoitettua että muutaman vuoden kuluttua alan suunnitella töistä pois jäämistä, ilman että minulle tarvii maksaa mitään asumistukea, työttömyyskorvausta tms. Ikinä aiemminkaan en ole mitään korvauksia mistään saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen 65v naisen joka ei ole tehnyt päivääkään töitä.
Toisten on kuitenki oltava töissä. Iteki tässä jo yli 30 vuotta. Eikä loppua näy. Ei se tämäkään helppoa ole. Tehkää perässä...
Minusta huolestuttavampaa on ylä- ja alaklikkausten välinen suhde tässä ketjussa. Aloittajaa alaklikataan ja 40-kymppistä ei-koskaan-töissä-ollutta yläklikataan. Eli täällä ne kaikki jumittajat viettää aikansa...
Olisi tosi hyvä, jos Suomeen saataisiin työpaikkoja. Nyt puuttuu n. 500 000. Sitten kaikki voisivat mennä töihin. Ja tietysti oikeasti työkyvyttömät saisivat sen eläkkeen.
Mun mummo on jo yli 90v eikä oo ikinä ollut töissä. Kauhee eukko kun on vaan ollut kotona koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi hyvä, jos Suomeen saataisiin työpaikkoja. Nyt puuttuu n. 500 000. Sitten kaikki voisivat mennä töihin. Ja tietysti oikeasti työkyvyttömät saisivat sen eläkkeen.
Jatkapa tätä pohdiskeluasi pidemmälle. Missä niitä työpaikkoja on? Yrityksissä. Mikä on asenne yrityksiä kohtaan?
Alue: Aihe vapaa
Jos olet ’kunnon’ vuokratyöfirmassa ja tarpeeksi kauan työllistettynä niin saat kyllä ’kaikki edut’ siis sairausajan palkan, palkallisen kesäloman, raskausedut, työterveyden - se firma joka palkkaa sinut maksaa aina preemion joka kerryttää näitä sinulle (esim jos saat 10€ palkkaa niin he maksavat 17-20€ josta nuo ’edut’ kerääntyvät + toki heidän kulut ja ns voitto)