Nykyään tulee kuulemma aina silloin tällöin vastaan kolmekymppisiä, jotka eivät ole olleet vielä kertaakaan työelämässä!

Itse olen yli 40-vuotias ja en ole oikeastaan koskaan ollut työelämässä. 

Kato ku pitää olla koulutus ja 10 vuoden osaaminen valmiina.

Vain ja ainoastaan rahan takia minäkin olen käynyt töissä ja ikääkin paljon enemmän kuin 30 vuotta. 

Niinpä. Varmaan sen takia, kun ei ole pakollista huolehtia toimeentulosta. Tietysti voi olla sairautta, että ei pysty.

Yleensä syynä mt ongelmat tai muut sairaudet, kuten itselläni. En tunne yhtään tervettä ihmistä, joka menisi aivan ensimmäiseen työhönsä 30 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä syynä mt ongelmat tai muut sairaudet, kuten itselläni. En tunne yhtään tervettä ihmistä, joka menisi aivan ensimmäiseen työhönsä 30 vuotiaana.

Se, ettet sinä tunne, ei tarkoita, etteikö heitä olisi jossain muualla.

Kaikkien elämä ei aina mene toiveiden ja suunnitelmien mukaan. Itselläni on lähipiirissä ihminen, joka on ollut mielenterveyssyistä eläkkeellä jo nuoresta aikuisesta lähtien, ei ole ollut koskaan töissä. Alkaa pikkuhiljaa lähestyä neljää kymppiä ja epäilen, että ei välttämättä koskaan tule olemaan "normaalissa" työelämässä. Mutta onneksi elämässä on muitakin asioita kuin työ.

Meilläjän on nyt yhteiskunta, jossa ei ole pakko käydä töissä ja silti saa keskiluokkaisen elintason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä syynä mt ongelmat tai muut sairaudet, kuten itselläni. En tunne yhtään tervettä ihmistä, joka menisi aivan ensimmäiseen työhönsä 30 vuotiaana.

Se, ettet sinä tunne, ei tarkoita, etteikö heitä olisi jossain muualla.

Ei tarkoitakaan, mutta on todennäköistä, että 99, 9% terveistä ihmisistä haluaa töihin ennen kolmeakymppiä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläjän on nyt yhteiskunta, jossa ei ole pakko käydä töissä ja silti saa keskiluokkaisen elintason.

Ai onko alle tonnin kk tulot (työttömyyskorvaus plus asumistuki) ennen veroja nykyään keskiluokkaa?? Virallisesti kun 1200 e taitaa olla köyhyysraja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä syynä mt ongelmat tai muut sairaudet, kuten itselläni. En tunne yhtään tervettä ihmistä, joka menisi aivan ensimmäiseen työhönsä 30 vuotiaana.

Se, ettet sinä tunne, ei tarkoita, etteikö heitä olisi jossain muualla.

Ei tarkoitakaan, mutta on todennäköistä, että 99, 9% terveistä ihmisistä haluaa töihin ennen kolmeakymppiä.

Töihin haluaminen ja töihin pääseminen ovat eri asioita.

Voi, kun tässä maassa voisikin päästä töihin pelkästään haluamalla töihin. Silloin täällä olisi hyvin vähän työttömyyttä.

Tiedän yhden, joka oli yli 30, kun meni töihin ensimmäisen kerran. Ei mt-ongelmia, hän opiskeli kaksi tutkintoa, oli kotona lasten kanssa. Ei löytynyt oman alan hommia, vaikka alalla on työvoimapula. On itsekin myöntänyt, että toisin olisi pitänyt toimia, nyt on hankalaa aloittaa töiden teko.

Niin no, oma polkuni meni peruskoulusta ensin väärälle alalle opiskelemaan, siitä työkkärin kautta työharjoitteluun, siviilipalvelus sen jälkeen, opiskelemaan ammatti, joka ei työllistänyt, työttömyysjakso (ja vähän pimeää keikkaa), lopulta aikuisopiskelun kautta työelämään 29-vuotiaana. Toki jotain lyhyitä kesätöitä ja harjoitteluita tuli tehtyä välillä.

Ongelmaa on mm.siinä, että työstä pitää kilpailla ja se vaatii hyvää pokerinaamaa ja teeskentelytaitojakin. 

Hyvin harva kuitenkaan haluaa sitä, että nousee kukonlaulun aikaan hampaita kirskutellen ja tappaa aikaa iltapäivään asti, kunnes saa luvan mennä kotiin. Jos henkilöllä on vähänkin pelivaraa tai terveysongelmaa kuten masennusta, on vaikea päästä tuosta rekryseulasta läpi.

Itse olen jo melkein neljäkymmentä ja minulla on useita fyysisiä sairauksia. On ollut täysin mahdotonta päästä töihin. Satunnaisia lyhyitä juttuja pääsee tekemään, mutta ei oikeasti kunnolla töihin. Heti haastattelussa huomaa etten enää kiinnosta, kun joku sairaus tulee esiin. Nykyään ei pääse edes haastatteluihin, kun kokemus on olematonta. Olen yrittänyt tehdä tosi hyvin ne lyhyet pätkät jotka olen saanut, terveyden kustannuksellakin, mutta siitä ei ole seurannut muuta kuin sairauksien pahenemista.

Tunnen 43-vuotiaan, jonka ainoa työkokemus on yläasteen TET-jakso.

Samaan aikaan, kun yhä useampi nuori haluaa blogien ja Instagramin kuvailemaan luxuselämää kuohuviiniaamiaisineen ja merkkilaukkuineen, yhä useampi nuori tyytyy myös hyvin vähään. Katto pään päälle, sähköt, nettiyhteys ja punalappuisia elintarvikkeita kaupasta. Vaatteet kirpputoreilta ja niitäkin vain silloin, kun edelliset on jo rikki. Jos on askeettiset kulutustottumukset, ei rahaa tarvita kovinkaan paljoa. 

+40v, ei koskaan palkkatyössä. Enkä usko, että enää tulen olemaankaan. Ei koulutusta ja luottotiedot mennyt jo yli 20v sitten. Ulosottoja, ynm.

Liekö tuo mikään ihme. Vasta kuulin tutulta että kaupan hyllyttäjäksi hakiessakin oli pitänyt tehdä itsestä joku video. Niiden videoiden perusteella sitten valittin ihmisiä haastatteluihin. Että ihan yksinkertaisiin hommiinkin on käsittämättömän paljon hakijoita ja vaaditaan jo ihan älyttömyyksiä suhteessa työnkuvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläjän on nyt yhteiskunta, jossa ei ole pakko käydä töissä ja silti saa keskiluokkaisen elintason.

Ai onko alle tonnin kk tulot (työttömyyskorvaus plus asumistuki) ennen veroja nykyään keskiluokkaa?? Virallisesti kun 1200 e taitaa olla köyhyysraja.

Kyllä se reilusti yli 1000 euron menee. Miten monelle työssäkäyvälle jää yhtä paljon käyttörahaa kuin työttömille?